Siirtolapuutarhat ovat loistava paikka tutkijoille, sillä ihmiset asettavat itsensä niissä keskelle luonnon monimuotoisuutta ja yrittävät hallita sitä. Karolina Lukasikin johtamassa haastattelututkimuksessa, selvitimme ihmisten ja eläinten välisiä konflikteja kahdessa siirtolapuutarhassa. Pian selvisi, että rottien ja ihmisten välinen konflikti oli ehkä merkittävin.
Siirtolapuutarhurit alkoivat huomata rottia palstoillaan, kun viereisellä tontilla alkoi laaja rakennustyömaa. Rotat siirtyivät puutarhoihin, joissa rotille oli tarjolla paitsi turvaa, myös ruokaa. Jätteiden lisäksi siemenet ja puutarhojen sato loivat todellisen buffet-tarjoilun. Puutarhureiden ensimmäinen reaktio oli hyvin kielteinen: he käyttivät sanoja kuten rottakaaos, rottapaniikki ja jopa rottasota. Puutarhurit yrittivät tappaa rottia, mutta tämä ei onnistunut.
Rotat esittävät vaatimuksia
Artikkelissamme, joka on julkaistu npj Urban Sustainability -julkaisusarjassa, käytimme hyväksi Donaldsonin ja Kymlickan teoriaa eläinten oikeuksista. He jakavat eläiment kolmeen kategoriaan: luonnonvaraisiin eläimiin, jotka ovat itsenäisiä, kesytettyihin ja seuralaiseläimiin, jotka ovat kanssakansalaisiamme, ja kaupunkielämiiin, jotka ovat kaupunkien asukkaita ja siten osittain suojeltavia. Tämän teorian mukaan aloimme tarkastella rottien esiintymistä ja jälkiä poliittisina vaatimuksina elintilaan. Puutarhurit puolestaan voivat joko myöntyä tai kieltäytyä näistä vaatimuksista. Ihmisten ja rottien välinen neuvottelu oli alkanut.
Miltä tämä neuvottelu sitten käytännössä näyttää? Puutarhuri voi nähdä rotan pyrkimässä kompostiin, eikä puutarhuri välttämättä ymmärrä, että rotta piti avointa kompostia kutsuna syömään. Jos komposti sen sijaan suljetaan, viesti on hyvin erilainen: älä tule tänne, tämä ei ole sinua varten. Seuraava siirto onkin sitten rotan, joka voi joko yrittää yhä päästä kompostiin käsiksi esimerkiksi järsimällä tai sitten etsiä ruokaa jostain muualta.
Molemmilla puolilla neuvottelua ei yleensä ymmärretä neuvotteluksi: harva meistä ajattelee arkipäiväisiä tekoja poliittisina toimina eläinten vaatimuksille. Siitä huolimatta niitä tapahtuu milloin tahansa kohtaamme kaupunkieläimiä tai niiden jälkiä.
Jäettu käyttäytymisohjeistus
Rottien tappava torjunta epäonnistui, mutta puutarhurit yrittivät muutakin. He kutsuivat Tuomas Aivelon pitämään esitelmän rotista ja rottien levittämistä taudeista. Pelkojen värittämä kuva rotista muuttui suuntaan, jossa puutarhureilla oli käyttökelpoista tietoa. Puutarhan johtokunta vaati, että mökkien alusta suojataan kanaverkolla (jotta rotilla on vähemmän pesäpaikkoja) ja kompostien pitää olla suljettuja (jotta rotilla on vähemmän ruokaa). Jotkint puutarhureista yrittivät muun muassa levittää käytettä kissanhiekkaa palstoillensa.
Tämän toiminnan aikana puutarhurit oppivat tuntemaan paremmin rotan ja oppivat viestimään tehokkaammin niiden kanssa. Hyvin harvat halusivat loppujen lopuksi tappaa rottia - he eivät vain halunneet nähdä rottia palstallaan ja etenkään lähellä mökkiään. Monet ajattelivat rottia osana kaupunkiluontoa ja hyväksyivät sen, että puutarhassa tulee esiintymään rottia.
Näiden neuvottelujen kautta ihmisille ja rotille syntyi yhteinen käyttäytymissäännöstö: rotat jätettiin rauhaan, kunhan ne eivät tule liian lähellä mökkejä, kun puutarhurit olivat paikalla. Vaikka kompostit ja mökit suljettiin rotilta, puutarhassa oli riittämin tilaa rotillekin. Lisäksi rotat olivat usemmiten aktiivisempia, kun puutarhurit eivät olleet paikalla.
Ajattelemme tätä onnistuneena neuvotteluna ihmisten ja rottien yhteiselon kannalta. Järjestely on tietenkin alati muuttuva ja siihen vaikuttaa ulkoiset paineet - aivan kuten rakennustyömaa puutarhan ulkopuolella ajoi tämän neuvottelun käyntiin.
Jos pystymme tekemään rauhan - vihatuimpiin kaupunkieläimiin kuuluvan lajin kanssa -, pystymme luultavasti tulemaan toimeen muidenkin eläinten kanssa.