Se on syrjäyttänyt aiemmin Euroopan kaupunkeja asuttaneen mustarotan (Rattus rattus), joka ekologisesti heikompana kilpailijana esiintyy nykyään lämpimämmissä ympäristöissä. Mustarottian nähdään Suomessa hyvin harvoin satamissa tai muissa liikenteen solmukohdissa.
Isorotta on yksi suurimmista rottalajeista. Keskimäärin aikuiset isorotat ovat noin 40 senttimetriä kuonosta hännänpäähän ja painavat 300 grammaa. Kaupungeissa voi hyvinkin kohdata koirasrottia, jotka painavat yli puoli kilogrammaa. Rotat elävät pienissä perheyhteisöissä ja ne voivat puolustaa reviiriään aggressiivisesti.
Isorotat ovat alunperin kotoisin Itä-Aasiasta, todennäköisesti Pohjois-Kiinasta tai Mongoliasta. Vaikka se levisi ympäri maailman hitaaminen kuin mustarotta, se oli paremmin sopeutunut kylmiin ja leutoihin elinympäristöihin. Lisäksi rotat ovat oivallisesti sopeutuneet kaupunkiympäristöihin - ne ovat kaikkiruokaisia, niiden hampaat jyrsivät monen materiaalin läpi ja ne sopeutuvat monenlaisiin erilaisiin sääolosuhteisiin.
Samaan aikaan kuin rotat ovat ovat valloittaneet kaupunkien viheralueet, kaatopaikat ja jätekatokset, ne ovat myös siirtyneet sisätiloihin. Rottia on pidetty lemmikkinä ainakin 1700-luvun lopulta lähtien, sillä ne ovat helppohoitoisia, söpöjä ja älykkäitä. Rottien käyttö koe-eläimenä alkoi 1800-luvulla ja siitä lähtien moni tieteellinen läpimurto on tehty rottien uhrausten avulla.
Rottien elämästä Helsingissä tiedetään hyvin vähän. Niitä on ympäri kaupunkia, mutta usein ne ovat niin vähälukuisia, että ne eivät häiritse kaupungin asukkaita. Rakennustyömailla ja varomattomasti järjestetyillä jätekatoksilla sen sijaan rottia voi nähdä paljonkin. Rotat ovat olennainen osa kaupungin ravintoketjuja, sillä ne ovat useiden kaupunkipetojen, kuten haukkojen, pöllöjen ja kettujen normaalia ruokavaliota.