Vuosituhansien aikana ihmiset ja rotat ovat sopeutuneet elämään kaupunkiympäristöissä. Saman elinympäristön jakaminen ei ole ollut ongelmatonta: kaupunkirotat voivat hajoittaa rakenteita, syödä ruokatarvikkeita ja kantaa ihmisiinkin tarttuvia tauteja. Nämä rotan luontaiset piirteet ovat usein johtaneet siihen, että ihmiset pelkäävät ja vihaavat rottia. Useimmissa teollistuneen maailman kaupungeissa on käynnissä jatkuvasti rottien torjuntaa, jonka tavoitteena on pitää rotat pois ympäristöistä, joihin ne eivät ihmisen mielestä kuulu. Torjunta on kallista ja usein melko tehotonta.
Tutkijoiden näkökulmasta rotat ovat ainutlaatuinen perustutkimuksen kohde. Rotat elävät hyvin tunnetussa ja säädellyssä ympäristössä, eräänlaisessa kasvihuoneessa. Helsingin kaupunki on kerännyt hyvin erilaisia paikkatietoaineistoja, niin kaupunkiluontoon kuin moniin muihinkin kaupunkin piirteisiin liittyen. Näitä voidaan puolestaan käyttää tutkimuksessa, kun haluamme selittää miten ilmasto, sää, kaupunkirakenteet, kaupunkiluonto tai kaupunkihistoria vaikuttavat rottapopulaatioiden kokoihin. Näitä aineistoja voidaan samaten käyttää loisten ja tautien leviämisen mallintamiseen.
Rotat herättävät vahvoja tunteita ihmisissä. Ne ovat tämän takia mielenkiintoinen ihmisten ja villieläinten välisen konfliktin tutkimuksen kohde. Itse asiassa, ihmisten suhde rottiin on varmasti yksi merkittävimpiä ihmisen ja eläinten välisiä suhteita, koska se on kestänyt vuosituhansia kaikkialla ympäri maailman. Siltikään, tätä konfliktia ei ole tutkittu kovin laajasti ihmisen ja eläinten välisten suhteiden näkökulmasta. Jatkuva kaupungistumiskehitys tulee kuitenkin tarkoittamaan sitä, että kaupungeissa tulee elämään yhä enemmän ihmisiä, joten yhä suurempi osa ihmisistä tulee kohtaamaan rottia.
Käytämme kansalaistieteen menetelmiä rottapopulaatiodynamiikan tutkimiseen koko Helsingin alueella. Samalla tarjoamme ihmisille mahdollisuuden reflektoida heidän suhdettaa rottien kanssa. Kansalaistiede on ilmiselvä lähestymistapa rottien tutkimiseen, sillä yleensä juuri paikallisilla asukkailla on paras tieto missä rottia on havaittu ja mitkä paikat voisivat olla rottien asuinalueita. Useimmiten kaupunkiluonto herättää positiivisia tunteita ihmisissä - pyrimme myös selvittämään miksi rotat koetaan haitallisina kaupunkiluonnon osina ja miten rottien ja ihmisten yhteiseloa voitaisiin mahdollisuuksien mukaan helpottaa.
Rotat ovat maailman yleisimpiä kaupunkinisäkkäitä. Rottien torjuntaan käytetään merkittävästi varoja, vaikka torjunnan vaikutuksista ei juuri tiedetä mitään. Tiedämme, että torjunnan jälkeen rottakannat palaavat entiselleen nopeasti, mutta emme tiedä lisääkö torjunta tautien leviämistä tai kuinka paljon torjunta ylipäänsä pienentää rottakantoja.
Tämä tutkimushanke selvittää, miten rottien torjuntatoimet vaikuttavat rottien liikkeisiin, populaatiorakenteeseen ja rottien kantamien tautien leviämiselle. Tutkimus suoritetaan Helsingin keskustassa yhteistyössä kaupungin, paikallisten asukkaiden ja tuholaistorjuntayhtiöiden kanssa. Tutkimuksen tulosten perusteella pystytään arvioimaan paremmin miten tuholaistorjunta vaikuttaa kaupungin rottakantaan. Kaupunkirotat voivat myös mahdollisesti toimia hyvänä mallilajina sille, miten ihmisen vaikutukset luontoon vaikuttavat luonnonvaraisiin eläimiin.
Nelivuotista hanketta rahoittaa Suomen Akatemia.
Jätteen merkitys vaihtelee niin ihmisten kuin muunlajistenkin välillä. ”Toisen jäte on toisen aarre” pitää paikkansa ruuanjätteitä etsiville kaupunkirotille, sillä ne ovat riippuvaisia ihmisten materiaalivirroista. Tässä hankkeessa tarkastelemme, miten jätteiden lajittelu ja käsittely on järjestetty monikulttuurisessa ja -lajisessa yhteiskunnassa ja mitä ne kertovat jätteen merkityksistä. Jätteisiin liittyvät yhtäältä yksittäisten ihmisten toimet mutta toisaalta myös kulttuuriset käytänteet, jätekansalaisuuteen liitetyt mielikuvat sekä odotukset, yhteisön tuki, materiaaliset haasteet sekä käsitykset identiteetistämme ja asemastamme osana ympäristöä.
Tarkastelemme uudistavan, eli transformatiivisen, oppimisen mahdollisuuksia maahanmuuttajien, niin kutsuttujen kantasuomalaisten ja rottien jätekansalaisuuksien muotoutumisessa. Yhdistämme luonnontieteitä, yhteiskuntatieteitä ja kasvatustieteitä, kun tutkimme jätteiden käsittelyn käytänteitä ja seurauksia sekä ympäristökansalaisuutta systeemisestä näkökulmasta. Kolmivuotista hanketta rahoittaa Koneen säätiö.
Eläimiltä ihmisiin tarttuvat taudit, eli zoonoosit, ovat yleistyvä uhka ihmisen terveydelle. Maailmanlaajuisesti rotat ovat yksi merkittävimmistä zoonoottisten tautien lähteistä, mutta Suomessa myös muutkin jyrsijät ovat merkittäviä tartunnan lähde. Selvitämme eri tartuntatautien vasta-aineiden yleisyyden jyrsijöiden kanssa toimivissa ammattiryhmissä, arvioimme, kuinka suuria tartuntatautiriskejä työntekijät kohtaavat työssään ja kartoitamme kuinka alidiagnosoituja nämä taudit ovat.
Kaksivuotisen hankkeen rahoittaa Työsuojelurahasto ja sitä vetää Tarja Sironen.
Kuinka monta rottaa Helsingissä elää? Missä ne elävät? Miten populaatioiden koot vaihtelevat kesästä talveen? Lisääntyvätkö rotat Helsingissä ympäri vuoden? Kuinka paljon talvien kylmyys vaikuttaa rottien elämään? Pyrimme selvittämään jälkilevyjen ja elävänä pyynnin avulla miten kaupunkirottien populaatiot vaihtelevat ajassa ja paikassa. Tämä tutkimustieto voidaan sitten yhdistää kaupungin monipuoliseen paikkatietoon.
Missä rotat viettävät talvensa? Minkälainen sosiaalinen elämä rotilla on? Rotat ovat hyvin vaikeita seurattavia ja rottien liikkuminen kaupunkialueilla onkin heikosti tutkittua. Kokeilemme erilaisia tapoja selvittää rottien liikkeitä lähtien elävänä pyynnistä ja mikrosirujen käytöstä aina maastokameroiden käyttöön ja populaatiogenetiikkaan.
Miten rottien liikkumista säädellään? Kuka tekee päätökset rottien tappamisesta? Miten tieto "rottaongelmista" liikkuu? Teemme etnografista tutkimusta, haastatteluja ja kyselyjä jyrsijänhallinnan muodostasta asiantuntijaverkostosta. Yhteistyökumppaneita on tuholaistorjujista kaupunkien virkamiehiin.
Miltä rotat näyttävät? Mitä tunteita ne herättävät? Taiteilijamme etsivät uusia tapoja tuoda rottaa esille sen omilla ehdoilla maastokameroiden, videokuvauksen ja taideinstallaatioiden avulla. Pyrimme tekemään rotasta siihen liittyvän kuvaston toimijan - ja ehkäpä asettaa ihminen kohteeksi.
Tätä hanketta rahoitti Koneen säätiö ja se kesti vuodesta 2020 vuoteen 2024.
Miten pystymme kuvittelemaan toiveikkaita tulevaisuuksia vaikeiden kaupunkikumppaniemme kanssa? Tutkimme ei-ihmiskeskeistä kasvatustiedettä antamalla vuoron niille, jotka yleensä ohitetaan sekä tieteessä että kaupunkipäätöksenteossa: nuorille ja lajeille, jotka eivät saa rakkautta osakseen.
Tuotimme uutta tietoa ja ratkaisuja kolmivaiheisessa hankkeessa, joka perustui tutkijoiden, nuorten osallistujien ja asiantuntijoiden välisee yhteistyöhön. Etenimme luonnontieteellisistä menetelmistä yhteiskuntatieteellisiin luontoretkiin ja lopulta spekulatiivisen fiktion tuotantoon. Tämä hanke pyrki kyseenalaistamaan ihmisen yksinomaisen toimijan aseman, kuvittelemaan monilajisia tulevaiksuuksia ja pohtimaan miten nuoret voivat oppia kestävää yhteiseloa.
Hanketta rahoitti Suomen Akatemia ja sitä veti Pauliina Rautio Oulun yliopistosta. Hanke kesti vuodesta 2020 vuoteen 2024.
Hankkeen tavoitteena oli tutkia konflikteja, joita syntyy kaupungin viljelypalstojen puutarhurien välillä koskien palstojen ei-ihmislajisia eläimiä (jyrsijöitä, lintuja, hyönteisiä, kulkueläimiä). Tavoitteena oli myös ymmärtää, miten eri osapuolet ratkaisevat tällaisia konflikteja. Hanke tarkastelee helsinkiläisiä viljelyspalstoja ja siirtolapuutarhoja, eli sen kautta saatiin vertailukelpoista aineistoa erilaisista paikka- ja kulttuurikontekstista. Kerätty aineisto muodostui puutarhurien haastatteluista sekä palstojen eläinlajien havainnoinnista videokameran avulla. Aineisto tarjosi avaimia kaupunkiluonnon monimuotoisuuteen ja sen säilyttämiseen, eli hankkeen tulokset voivat tuoda uutta tietoa nykyisen luontokadon hidastamiseksi.
Kaksivuotisen hankkeen rahoitti Maj ja Tor Nesslingin säätiö.
Miksi ihmiset ruokkivat lintuja? Miten ihmiset varmistavat, että vain halutut lajit saavat ravintoa? Kaupunkilaiset usein ruokkivat lintuja, koska pitävät sitä palkitsevana tapana auttaa villieläimiä. Lintujenruokinta myös houkuttaa puoleensa rottia, joihin ihmiset puolestaan suhtautuvat kielteisesti. Tämän takia lintujenruokinta on esimerkiksi kielletty monilla julkisilla tai yksityisillä alueilla. Tämä monilajinen kietouma on dynaaminen ja jatkuvassa muutoksessa: tällä hetkellä rottakannat ovat kasvussa, lintujen ruokinta vähenemässä ja Helsingin kaupunki on juuri vähentänyt linturuokintakieltoalueiden määrää. Rotat fasilitoivat monesti myös ihmisten välisiä konflikteja: naapurit saattavat närkästyä rottien tulemisesta naapurustoon.
Tutkimme lintujenruokinnan historiallista kontekstia ruokintatapojen, säädösten ja ohjeiden perusteella, jotta ymmärrämme paremmin mistä tämä ihmisten ja ihmisten ja eläinten välinen konflikti oikein on syntynyt. Hanketta rahoitti HELSUS – Helsinki Institute of Sustainability ja HiLIFE – Helsinki Institute of Life Sciences ja se kesti vuodesta 2022 vuoteen 2024.
Rotilla on maine likaisina ja tauteja kantavina eläiminä. Lämpimämmillä alueilla rotat ovat todistettavasti monien tautien levittäjiä, mutta boreaalisella vyöhykkeellä rottien loiskanta on paljon heikommin tunnettu. Emme tiedä mitä loisia rotilla on emmekä tiedä voivatko ne levittää loisia ihmisille tai lemmikkieläimillemme.
Selvityksemme tavoite oli kartoittaa rottien loistilanne. Tutkimme niin loismatoja, bakteereita kuin viruksiakin. Vaihtelut loisten määrässä voidaan tämän jälkeen yhdistää tietoihimme rottien populaatioiden vaihtelusta.
Tätä tutkimusta rahoittaa Maj ja Tor Nesslingin säätiö, Helsingin kaupunki ja Emil Aaltosen säätiö. Lassila & Tikanoja on sponsoroinut käyttöömme liikkuvan laboratorion. Hanke alkoi vuonna 2018 ja jatkui vuoteen 2023.
Rotat ovat asuneet ihmisten seuralaisina tuhansia vuosia ja ne ovat matkustaneet ympäri maailmaa ihmisten avulla. Ihmisillä on monimutkaisia ja usein vaikeasti tunnistettavia tapoja pitää rottia kurissa. Monet käytänteemme ovat muovautuneet vuosisatojen aikana niin, että rotat saisivat käyttöönsä vähemmän tarjoamaamme tilaa ja ravintoa.
Tässä hankkeessa olemme tehneet kyselylomakkeen kuntien työntekijöille sekä haastatelleet heitä jyrsijätorjunnan menneisyydestä, tästä päiväst ja tulevasuudesta. Tavoitteena oli ymmärtää miten rotta asettuu kunnan toimintaan ja ketkä ovat rotasta vastuussa sekä miten koko yhteistyö rottien kanssa toimii.
Tätä tutkimusta rahoitti KAKS - Kunnallisalan kehittämisäätiö ja se kesti vuodesta 2019 vuoteen 2021.