Helsingin yliopiston monitieteisessä Helsingin kaupunkirottaprojektissa on vuodesta 2018 lähtien tutkittu helsinkiläisiä rottia sekä niiden yhteiseloa ihmisten kanssa. Tuholaistorjuntayhtiöt sekä kansalaiset ovat toimittaneet tutkijoille rottien raatoja aika- ja paikkatietoineen, ja tutkijat ovat tarkastelleet näistä zoonoottisten, eli eläimiltä ihmisille mahdollisesti tarttuvien, virusten, bakteerien ja loismatojen yleisyyttä. Ensimmäinen kokooma-artikkeli tuloksista on julkaistu Euroopan tartuntatautiviraston Eurosurveillance-julkaisusarjassa.
- Löysimme helsinkiläisistä rotista lähes kaikkia tartuntatauteja ja loisia, joita etsimmekin. Yllättävää oli, että niiden esiintyvyys oli huomattavasti matalampi kuin muualla Euroopassa. Aikuisilla rotilla hantavirusten ja poxvirusten vasta-aineiden yleisyys oli aikuisilla rotilla kymmenen prosentin luokkaa, kun muualta on löydetty yli viidenkymmenen prosentin esiintyvyyksiäkin. Vakavaa tautia ihmisillä aiheuttavan Leptospiran esiintyvyys oli hieman reilu prosentti, kun joissain kaupungeissa se löytyy useammalta kuin joka toiselta rotalta, kertoo tutkimuksen johtaja, akatemiatutkija Tuomas Aivelo.
Euroopassa yleinen Hymenolepis diminuta -heisimato löytyi vain yhdeltä rotalta, joka oli saatu kiinni Vantaan jätteenpolttolaitoksesta. Loisten joukosta puuttuvat vain trikinella ja keuhko- ja sydänmadot. Näistä ensimmäinen on aiemmin ollut Suomessa yleinen rottien loinen, kun taas jälkimmäiset ovat eteläisempiä lajeja, joiden pelätään leviävän pohjoisemmaksi Eurooppaan ilmastonmuutoksen myötä.
Alueelliset taudinaiheuttajien lajistot ja esiintyvyydet vaihtelivat hieman: koillisen suurpiirin alueella tartuntatauti- ja loislajisto oli monipuolisin, kun taas pohjoisessa ja kaakkoisessa matalin. Merkittävin tekijä oli kuitenkin rotan paino, sillä suurimmilla rotilla oli monipuolisin lajisto. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että kookkaimmat olivat myös vanhimpia yksilöitä ja iän mittaan tartuntatautilajistoa kertyy yhä enemmän.
Helsingissä ei ole pitkään aikaan tutkittu taudinaiheuttajien esiintyvyyttä. 1950-luvulla selvitettiin Leptospiran yleisyyttä, jolloin sitä havaittiin 43,5 % rotista; nyt esiintyvyys on 1,2 %. Trikinellan esiintyvyys Korkeasaaren eläintarhan alueella oli 1960-luvulla 12 % ja kaupungin kaatopaikoilla 90-luvun lopulla 19 %; nykyisessä tutkimuksessa trikinellaa ei löydetty lainkaan.
Sitä ei tiedetä, miksi helsinkiläiset rotat ovat tällä hetkellä niin vähätautisia. Yleisesti ottaen taudinaiheuttajien ja loisten esiintyminen korreloi rottien määrän kanssa: mitä enemmän rottia, sitä paremmin niiden välillä taudinaiheuttajat leviävät. Vaikka Helsingissä on pysyvä rottakanta, se on todennäköisesti pienempi kuin monissa eteläisemmissä suurkaupungeissa. Esimerkiksi kovat talvet voivat rokottaa rottakantaa ja samalla tuottaa pullonkauloja loisten ja taudinaiheuttajien populaatioille. Trikinellan osalta ratkaisevaa lienee, että tuotantoeläimiltä ei enää tartu niin paljon trikinellaa luonnonvaraisille eläimille.
Tartuntataudit liikkuvat todennäköisesti molempiin suuntiin ihmisten ja rottien välillä. Rotat altistuvatkin monille ihmisen taudinaiheuttajille. Esimerkiksi kampylobakteerioosi on Suomen yleisimmin ihmisillä diagnosoitu suolistoinfektio, joka aiheuttaa vetisen ripulin. Rotat liikkuvat yleisesti viemäreissä, joten altistuminen kampylobakteerille on oletettavasti yleistä. Kampylobakteeri kuuluikin yleisimpiin rottien kantamiin taudinaiheuttajiin (noin 15% aikuisista rotista).
Suomalaisesta kirjallisuudesta löytyy vain kolme tapausta, jossa ihmisen tauti on pystytty yhdistämään altistukseen rotan kanssa. Rotilta ihmisille tarttuvat taudit ovat varmasti alidiagnosoituja, mutta mitään vahvaa epäilystä ei Helsingissä ole, että rotilta tarttuisi usein taudinaiheuttajia ihmisiin. Nyt valmistunut tutkimus helpottaa jatkotutkimuksia, kun tiedämme mihin taudinaiheuttajiin kannattaa tarkemmin keskittyä.
Helsingin kaupunkirottaprojektin tutkimus jatkuu kenttätyönä tänä ja ensi vuonna. Suomen Akatemian rahoittamassa kenttätyössä tutkitaan tuholaistorjunnan vaikutusta rottien määrään, liikkumiseen ja taudinaiheuttajien yleisyyteen sekä Työsuojelurahaston rahoittamassa tutkimuksessa selvitetään rottien kanssa tekemisiin joutuvien työntekijöiden altistumista rottien kantamilla taudinaiheuttajille. Tätä tutkimusta ovat tukeneet Maj ja Tor Nesslingin, Koneen, Emil Aaltosen, Suomen eläinlääketieteen ja Walter Ehrstömin säätiöt.