Hyvinvointi on laajalti käytetty termi kuvaamaan sitä, mikä on "ei-instrumentaalisesti tai viime kädessä hyväksi ihmiselle" [1]. Psyykkinen hyvinvointi käsitteenä kuvaa tapoja kokea ja arvioida elämää myönteisellä tavalla, olipa kyse sitten onnellisuuden, tyytyväisyyden tai hyväksynnän tunteista [2]. Ihmisiä viime vuosikymmeninä koetelleiden huomattavien taloudellisten ja kansanterveydellisten kriisien seurauksena hyvinvoinnin kehittämisestä ja ylläpitämisestä on tullut yksi ihmiselämän tärkeimmistä näkökohdista [3, 4].
Tässä kohtaa psykologisen joustavuuden käsite astuu kuvaan. Yksinkertainen tapa ymmärtää psykologinen joustavuus käsitteenä on ajatella, että samoin kuin anatominen joustavuus voi kuvata fyysistä terveyttä, psykologinen joustavuus voi kuvata mielenterveyttä [5]. Fyysinen joustavuus tarkoittaa kykyä liikkua vapaasti, kun taas psykologinen joustavuus tarkoittaa sitä, että henkilö kykenee tunnistamaan ja reagoimaan erilaisiin henkisesti ja emotionaalisesti haastaviin tilanteisiin, joita hän kohtaa elämässään. Tärkeää on, että psykologisesti joustava henkilö pystyy reagoimaan tavalla, joka on hänen omien arvojensa ja hänelle tärkeiden asioiden mukainen.
Psykologiseen joustavuuteen kuuluu kuusi keskeistä prosessia:
-
Hyväksyminen: ajatusten ja tunteiden omaksuminen ilman tuomitsemista
-
Kognitiivinen defuusio eli eriyttäminen: etäisyyden ottaminen epäsuotuisista ajatuksista
-
Nykyhetken tietoisuus: täysi sitoutuminen nykyhetkeen
-
Minä kontekstina: itsensä tunnistaminen havainnoivana minänä
-
Arvojen selventäminen: henkilökohtaisten arvojen tunnistaminen ja niihin sitoutuminen ja
-
Sitoutunut toiminta: tarkoituksenmukaisten, arvojensa mukaisten askelten ottaminen epämukavuudesta tai esteistä huolimatta.
Viime kädessä psykologisen joustavuuden kehittäminen lisää henkistä hyvinvointiamme tuomalla esiin tyytyväisyyden, onnellisuuden ja hyväksynnän tunteita. Tätä kautta psykologinen joustavuus viitekehyksenä voi olla myös paras tapa kehittää henkilökohtaista hyvinvointia ja sopeutumiskykyä erilaisiin eteen tuleviin haasteisiin.
Edellä kuvatut ajatukset ovat amerikkalaisen psykologin Steven Hayesin [6] uranuurtajan terapiamuodon, hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT, englanniksi Acceptance and Commitment Therapy, ACT), ytimessä. HOT:ssa ei pohjimmiltaan painoteta eniten sitä, millaisia ongelmia kohtaamme, vaan pikemminkin sitä, miten kohtaamme ne. HOT:ssa pidetään keskeisenä alentuneen henkisen hyvinvoinnin lähteenä hyödyttömiä tai joustamattomia ajatus- ja käyttäytymismalleja, joissa yksilöt pyrkivät tukahduttamaan tai kieltämään negatiiviset ajatuksensa ja tunteensa. Psykologista joustavuutta kehittämällä HOT pyrkii auttamaan ihmisiä kohtaamaan elämänsä tavalla, joka on heidän henkilökohtaisten arvojensa mukainen. Ehkä kiehtovinta psykologisessa joustavuudessa on se, että sen avulla pystymme kohtaamaan niin hyvät kuin huonotkin asiat. Psyykkisesti vahingollisten oireiden, kuten masennuksen tai ahdistuksen, vähentäminen ei siis ole HOT-interventioiden keskiössä, vaan se on pikemminkin positiivinen "sivutuote", joka syntyy psykologisen joustavuuden kehittymisestä [7]. Näin ollen HOT tarjoaa uudenlaisen tavan suhtautua elämään; se tarjoaa pitkäkestoisia taitoja oman hyvinvoinnin tukemiseen.
Nykyisessä nopeatempoisessa ja stressaavassa maailmassa henkisen hyvinvoinnin asettaminen etusijalle on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan elää tyydyttävää elämää. Me Wells Finlandissa olemme sitoutuneet edistämään tätä asiaa kehittämällä HOT-pohjaisen ratkaisun, jonka tavoitteena on parantaa psykologista joustavuutta. Näemme, että psykologisen joustavuuden taidot ovat ratkaisevan tärkeitä nykyaikaisessa työelämässä.
Jos olet kiinnostunut testaamaan tätä innovatiivista lähestymistapaa ja ottamaan ennakoivia askeleita henkisen hyvinvointisi parantamiseksi, rohkaisemme sinua ottamaan yhteyttä meihin!
[1] Crisp, R. (2001). Well-being.
[2] Tov, W. (2018). Well-being concepts and components.
[3] Katajavuori, N., Vehkalahti, K., & Asikainen, H. (20213). Promoting university students’ well-being and studying with an acceptance and commitment therapy (ACT)-based intervention. Current Psychology, 42(6), 4900-4912.
[4] Tsamakis, K., Tsiptsios, D., Ouranidis, A., Mueller, C., Schizas, D., Terniotis, C., ... & Rizos, E. (2021). COVID‑19 and its consequences on mental health. Experimental and therapeutic medicine, 21(3), 1-1.
[5] Hayes, S. C., Luoma, J. B., Bond, F. W., Masuda, A., & Lillis, J. (2006). Acceptance and commitment therapy: Model, processes and outcomes. Behaviour research and therapy, 44(1), 1-25., ISO 690.
[6] https://www.psychologytoday.com/intl/blog/insight-therapy/201909/psycho…;
[7] Harris, R. (2006). Embracing your demons: An overview of acceptance and commitment therapy. Psychotherapy in Australia, 12(4), 70-6.