Latinaksi poissa olevaa tarkoittava sana. Promovendi joka osallistuu promootioon poissaolevana, eli hänen nimensä julkaistaan matrikkelissa ja sitä kautta hän saa oikeuden promootiossa myönnettyjen akateemisten arvonmerkkiensä käyttämiseen.
lat. Designator
Airuet ovat nuoria ylioppilaita, jotka toimivat juhlamenojen ohjaajan ja yliairuen apulaisina. Airuiden tehtäviin kuuluu esimerkiksi vieraiden opastaminen sekä kunniavartiona toimiminen. Airuen tunnistaa airutnauhasta ja ylioppilaslakista. Airuet kantavat Suomen eri maakuntia edustavien osakuntien ja eri tieteenaloja edustavien tiedekuntajärjestöjen värejä. Missä näet värikkäitä nauhoja, siellä on tarjolla apua ja opastusta. Perinteisesti naiset kantavat nauhaa vasemmalla olalla ja miehet oikealla, mutta valinta on nykyisin nauhan kantajan oma.
Uutena promootioperinteenä on v. 2022 filosofisessa alkanut airuiden leikkimielinen "promovointi" promootioairuiksi Barabbaksen ja Maccaronin jälkeen tanssiaisissa. Merkiksi tästä airuet saavat kaksi kullanväristä hakaneulaa ristikkäin frakin rinnukseen tai ylioppilaslakkinsa mustaan nauhaan. Hakaneulat ovat yleensä samoja joita käytetään maisterien seppeleissä ja airuet saavat kaksi hakaneulaa odottamaan omaa maisterinseppeleensä sitomista. Ja koska airut on aina airut, on mukana tietysti myös varaneula jos joku sattuu hakaneulaa tarvitsemaan. Kaksi hakaneulaa tarvitaan myös yleensä airutnauhan kiinnittämiseen paikoilleen.
Promootiotanssiaissa, kun promoottori on poistunut tohtorien muodostamaa miekkakujaa pitkin tilaisuudesta, huudahtaa yliairut kaikille airuille ja juhlaväelle "Barabbas on irti!". Tämän jälkeen kaikki airuet heittävät airutnauhansa yliairueen päälle ja tanssiaisten ja promootion virallinen osuus on päättynyt. Nauhojen heittämisen jälkeen airuet esittävät yliairuelle jonkin valitsemansa tai uudelleensanoittamansa laulun. Vapaamuotoisempi juhlinta voi tällöin alkaa ilman protokollaa. Nimitys Barabbas tulee Raamatun Uudesta Testamentista, missä pääsiäisen tapahtumissa Barabbas on ryöväri, jonka kansanjoukko huutaa Pontius Pilatusta armahtamaan ja vapauttamaan ennemmin kuin Jeesuksen. 'Barabbas on irti' -huuto tarkoittaa siis että kristillinen ja formaalin protokollan hillitsemä aika on päättynyt ja vapaampi "pakanallinen" juhlinta voi alkaa.
Embleemi oli alun perin metalliastian kohokuva tai ornamentti. Tohtorinhatussa olevaa embleemiä eli kokardia kutsutaan usein myös lyyraksi, sillä suomalaisiin ylioppilaslakkeihin on vakiintunut Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan lyyra. Tohtorin hatussa ja miekassa sekä maisterin sormuksessa on usein yliopiston embleemi, joskin poikkeuksiakin tähän voi olla. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tohtorinhatussa ei esimerkiksi ole embleemiä.
lat. Graphicus/Graphica.
Promootiotoimikunta voi valita graafikon suunnittelemaan promootion visuaalisen ilmeen.
Gratisti (mask.) / gratista (fem.) on promootiotoimikunnan keskuudestaan valitsema puheenjohtaja. Gratistilla on usein yksi tai useampi varagratisti.
Gratisti tulee latinan ilmaista tarkoittavasta sanasta. Promootion järjestelyistä vastasi alkujaan ultimusmaisteri, jonka osallistumisen muut promovendit maksoivat kiitoksena tästä työstä. Tämän takia tehtävään valittiin yleensä vähävaraisin maisteripromovendi. Järjestelyitä varten perustettiin erillinen gratistin tehtävä ja rooli vuonna 1815.
lat. Caerimoniis praeerit
Yksi kolmesta officiantista. Juhlamenojen ohjaaja sananmukaisesti ohjaa juhlamenoja eli huolehtii promootioaktin ja muiden tapahtumien seremoniallisesta sujuvuudesta. Juhlamenojen ohjaajaksi valitaan yleensä uransa keskivaiheilla oleva professori tiedekunnasta. Ensimmäisen kerran erityinen juhlamenojen ohjaaja valittiin vuonna 1869 esikuvana valtiopäivien maamarsalkka, jolta juhlamenojen ohjaaja on perinyt keisarillisen purppuraisen nauhansa.
lat. Praedicator festii
Promootiojumalanpalveluksen saarnan pitäjäksi promootiotoimikunta kutsuu evankelis-luterilaisen kirkon piispan, teologisen tiedekunnan professorin tai muun pappisvihkimyksen omaavan henkilön pitämään juhlasaarnan promootion osallistujille ekumeenisessa juhlajumalanpalveluksessa.
lat. Poeta cantatae / Compositor cantatae
Promootioaktissa esitettävän kantaatin sanojen kirjoittajaksi toimikunta voi kutsua runoilijan, jota kutsutaan kantaattirunoilijaksi. Kantaatin sanoina saatetaan myös käyttää jotakin aikaisempaa promootiorunoa tai muuta tekstiä.
Promootioaktissa esitettävän kantaatin säveltäjäksi promootiotoimikunta tai yliopisto kutsuu säveltäjän, jota kutsutaan kantaattisäveltäjäksi. Kantaatin musiikkina voidaan myös käyttää jo olemassa olevia musiikkikappaleita.
lat. Aurifex
Yleinen seppeleensitoja saa seppeleensitojaisillallisilla kiitokseksi hyvin sujuneesta seppeleiden sitomisesta toimikunnan teettämän korun. Korun tekijäksi toimikunta valitsee kultasepän.
lat. Sella honoris
Promootiotanssiaisten ohjelmanumerona on promootiotoimikunnan valitsemien henkilöiden kantaminen yliopiston kantotuolissa juhlasalia ympäri. Kunniakanto on yksi promootioissa jaettava kunnianosoitus ja toimikunta valitsee kannon aikana soitettavat musiikit. Yleisesti kannettavia ovat promoottori, yleinen seppeleensitoja, riemutohtori, riemumaisteri, kunniatohtori, riemuyleinenseppeleensitoja, rehtori ja kansleri. Vaihtelevasti kantajina ovat promovoidut maisterit tai tohtorit. Gratistia kantavat promootiotoimikunnan jäsenet ja usein airuet kantavat Barabbaksen lopuksi yliairutta kierroksen kantotuolissa.
lat. Doctor honoris causa, dr. h. c.
Promootion yhteydessä voidaan promovoida myös kunniatohtoreita. Tiedekunta voi myöntää kunniatohtorin arvon kenelle tahansa tarpeeksi ansioituneeksi katsomalleen henkilölle riippumatta tämän koulutustaustasta, mutta ei kuitenkaan omasta yliopistosta tohtoriksi kirjoittaneelle. Kunniatohtoriksi vihkiminen on korkein huomionosoitus, jonka yliopisto voi yksilölle osoittaa. Helsingin yliopiston ensimmäiset kunniatohtorit vihittiin vuonna 1840 yliopiston juhliessa 200-vuotisjuhliaan neljän promootion sarjalla.
Promootioaktissa maisterit saavat päähänsä laakeriseppeleen tunnuksena saavuttamastaan akateemisesta oppiarvosta.
Seppeleensitojaiset järjestetään samanaikaisesti aktiharjoituksen kanssa torstaina iltapäivällä. Seppeleensitojaisiin osallistuvat seppeleensitojat eli maisteripromovendien avecit. Nimensä mukaisesti seppeleensitojaisissa maisteripromovendien seuralaiset sitovat promovendeilleen laakerinlehdistä seppeleen, joka symboloi oppineisuutta sekä roomalaiseen tapaan voittoa. Tämä seppele lasketaankin maisteripromovendin päähän promootiopäivän huipentumassa, promootioaktissa. Seppeleen sidonta tehdään yleisen seppeleensitojan ja hänen edeltäjiensä ohjeistamana eli ennestään ei tarvitse tietää mitään.
Laakeriseppeleen voi myös sitoa edellisenä sunnuntaina, jolloin järjestetään esiseppeleensitojaiset. Tähän tilaisuuteen voivat osallistua ne maisteripromovendien seuralaiset, jotka eivät jostain syystä pääse varsinaisiin seppeleensitojaisiin torstaina. Myös ilman seuralaista olevat maisteripromovendit voivat tulla esiseppeleensitojaisiin sitomaan oman laakeriseppeleensä.
Kaikki promootioaktiin osallistuneet poistuvat yliopiston juhlasalista yhtenä kulkueena, josta osallistujat jakautuvat promootiojumalanpalvelukseen sekä tunnustuksettomaan laakerijuhlaan menijöihin. Laudatio Solemnis on yhteisnimitys näille kahdelle tilaisuudelle. Uudelleen järjestäytyneet kulkueet jatkavat matkaansa sekä Tuomiokirkkoon ekumeeniseen jumalanpalvelukseen että tunnustuksettomaan tilaisuuteen. Juhlavat mustavalkoiset kulkueet ovat yksi promootion näyttävimmistä hetkistä ja ne keräävät joukon promovendien läheisiä sekä uteliaita ohikulkijoita Senaatintorin laidalle.
Filosofisen tiedekunnan promootioissa tunnustuksettomalle tilaisuudelle on vakiintunut nimi laakerijuhla. Tilaisuudessa kuullaan puheita sekä musiikkiesitys ja lauletaan yhteislaulu. Tunnustuksettoman tilaisuuden ja jumalanpalveluksen jälkeen osallistujat järjestäytyvät jälleen kulkueiksi, jotka palaavat päärakennukselle.
Maccaroni-laulun ja siihen kuuluvan laululeikin historia on hieman hämärän peitossa. Sen on arveltu kulkeutuneen Virosta Pohjalaisille osakunnille ystävyystoiminnan mukana samoin kuin rapiirien. Ylioppilaselokuvassa Oi aika vanha kultainen (1942) laulettava Maccaroni eroaa kuitenkin sanoiltaan nykyisestä. Nimi tullee italiasta, jossa makaronilyriikka (ital. poesia maccheronica) on runouden muoto, jossa oman kielen ja vieraan kielen sanoja on sekoitettu samaan runoon leikillisen tai parodisen vaikutelman luomiseksi. Promootioissa Maccaroni nähdään tanssiaisten lopussa, ja sen tarkoitus on tyhjentää tanssisali.
lat. Acutor/Acutrix gladii
Tohtoripromovendin seuralainen. Nimityksestään huolimatta miekanhioja ei yleensä joudu hiomatehtäviin.
Promootiotanssiaisissa tanssitaan akateemisia tansseja, joiden lisäksi esitettävinä kuviotansseina ovat maisterifranseesi ja tohtoripoloneesi, joihin maisteri- ja tohtoripromovendien seuralaisineen on mahdollista osallistua. Riemumaisterit ja riemutohtorit eivät osallistu näihin tansseihin.
Franseesi on nuorten maistereiden oma seitsemän vuoron näytöstanssi, johon osallistuminen edellyttää sitoutumista harjoituksiin. Tanssin visuaalinen idea perustuu mustaan ja valkoiseen pukeutuneiden tanssijoiden muodostamiin kuvioihin. Franseesiin voi osallistua ainoastaan pari, jossa toinen osapuoli on pukeutunut frakkiin ja toinen valkoiseen pukuun. Samaan väriin pukeutuvat seuralaiset voivat osallistua esitykseen niin, että toinen parista vaihtaa asua maisterifranseesia varten.
Poloneesi on tohtorien näytöstanssi. Poloneesi on keskeinen promootiotanssi, ja usein promootiossa tanssitaankin sekä tohtoripoloneesi että kunniavieraspoloneesi. Osallistuvan parin on molempien pukeuduttava mustaan asuun. Eri väriin pukeutuvat seuralaiset voivat osallistua esitykseen niin, että toinen parista vaihtaa asua tohtoripoloneesia varten.
I vuoro - Les saluts généraux (tervehdykset)
II vuoro - Mesdames et messieurs (hyvät naiset ja herrat)
III vuoro - Le moulin (mylly)
IV vuoro - Cédez les dames (troikka)
V vuoro - La file dinde (hanhenmarssi)
VI vuoro - La galoppe (laukka)
VII vuoro - Les remerciements (kiitokset)
Aplodit
Kultaista maisterinsormusta käytetään vasemman käden etusormessa. Promootioaktissa sormusta pidetään hansikkaan päällä, ja promoottori koskettaa sormusta omalla sormuskädellään promovointihetkellä. Aktia edeltävissä tilaisuuksissa sormusta ei käytetä. Muut sormukset (lukuun ottamatta vihkisormusta) tulee jättää pois, jotta maisterinsormus saa ansaitsemansa huomion.
Alkujaan maisterinsormukset olivat yksinkertaisia leveitä kultaisia renkaita, kuten 1700-luvulta museokokoelmissa säilyneet sormukset. Eri kultasepänliikkeet myyvät laakeriseppeleellä ja Helsingin yliopiston tunnuksena toimivalla Apollonin lyyralla koristeltuja sormuksia, mutta tämä malli on vakiintunut vasta 1800-luvulla. Valtiotieteellisestä valmistuneille on tarjolla myös oma maisterinsormusmalli.
Akateemisessa maailmassa sormuksen kehä on promootioiden juhlapuheissa yhdistetty nykyisen tohtorinhatun pyöreän kuvun kanssa tiedon kehään, ensyklopediaan, tiedon ja tieteen kaikkien elämänalojen kattavuuteen. Sormus on säilynyt Suomessa maisterien tunnuksena, kun esimerkiksi Ruotsissa maisteripromootiot lopetettiin 1870-luvulla ja sormukset siirtyivät tohtoreille.
Maisterinsormuksen voi halutessaan promootiossa korvata yksinkertaisella kultaisella tai kullanvärisellä sormuksella, jossa ei ole kiveä tai muuta koristetta. Sormuksen ei myöskään tarvitse mahtua sormen ”juureen” asti, vaan sitä voi käyttää rystysen kohdalla, jolloin sormusta ei tarvitse mitoittaa hansikkaan mukaan. Maisterinsormuksen voi aktin jälkeen siirtää hansikkaan alle, jos on pelkona sormuksen putoaminen sormesta, kuten voi olla tilanne etenkin, jos käytössä on lainasormus, joka ei ole mittojen mukaan tehty.
Matrikkeli on vanhanaikainen, painettu henkilötietohakemisto. Esimerkiksi ylioppilasmatrikkeleihin on tallennettu merkittävä osa Suomen ja suomalaisen yliopistolaitoksen historiaa. Turun akatemian vanhin opiskelijamatrikkeli vuosilta 1640–1817 tuhoutui Turun palossa vuonna 1827, mutta säilyneitä tietoja on koottu vuosisatojen varrella yhteen ja myös digitoitu 2000-luvulla verkkoon. Sähköisestä tietokannasta moni tutkija voi löytää kappaleen oman sukunsa vaiheita.
Promootiotoimikunnan toimittama promootiomatrikkeli – virallisesti myös kutsu promootioon – sisältää virallisen listan promovoiduista, myös riemupromovendeista sekä kunniatohtoreista. Matrikkeli on saatavilla promootioaktissa. Matrikkeliin tulevat henkilötiedot täytetään ilmoittautumisen yhteydessä suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Joillain promootioilla matrikkelitieoja kerätään promootion yhteydessä vähemmän, yleensä koska ammattikunnalla on oma historiallinen matrikkelinsa.
Kerran promootiomatrikkeliin painettu katsotaan promovoiduksi, vaikka hän ei osallistuisikaan promootioon läsnäolevana esim. viime hetken sairastumisen vuoksi.
Esimerkki (laaja):
MALLIKAS, Minna Elina. * 10.3.1985 Pieksämäki, SavO. VANHT maanviljelijä Kari Pekka Mallikas ja KT Pirkko Maija Mallikas (os. Järvinen) PSO OTM Mirjami Mallikas (os. Korhonen) 2019 LAPSET Milla 2010, Mari 2011, YO Lukiolan lukio 2004 – LuK 2009, FM 2012, FT 2016 (teoreettinen fysiikka) VÄITÖSK. Cosmological constraints on Standard Model Extensions PÄÄTOIM. tutkijatohtori, Helsingin yliopisto, 2016- AIEMMAT PÄÄTOIM. tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto, 2012-16 SIVUTOIM. assistentti, Helsingin yliopisto, 2009-12 LUOTTAMUSTEHT. hallituksen puheenjohtaja, Ainejärjestö ry, 2008-10, hallituksen jäsen, Luonnontieteellisten seurain valtuuskunta, 2014-15 – Ainejärjestö ry:n kunniajäsen 2015 – SVR R1 2014 – Helsingin yliopiston palkinto parhaasta pro gradu -työstä 2012, Tiedesäätiön palkinto 2015, Suomen Akatemian tutkijatohtori 2016- OPINTOMATKAT Stanford University, Yhdysvallat, 2014-15 JULK. Fysiikan historia 2015, 10 tieteellistä artikkelia teoreettisen fysiikan alalta, 5 lehtiartikkelia.
Tiedekunnan valitsema promootion toimihenkilö. Officiantteja ovat promoottori, juhlamenojen ohjaaja ja yliairut.
lat. Parnassus
Promootion keskipiste: Yliopiston juhlasalin keskikoroke ja sen koristeellinen kateederi. Parnasso symboloi Kreikan Parnassos-vuorta, joka oli antiikin uskomuksissa valon, tiedon ja kauneuden jumalan Apollon pyhä vuori. Promovendit nousevat promootioaktissa symbolisesti pyhälle vuorelle, vastaanottavat oppineisuutensa tunnusmerkit ja laskeutuvat kuolevaisten pariin entistäkin viisaampina.
Muusien eli tieteiden ja taiteiden suojelusjumalattarien asunipaikka. Maisterien ja tohtorien nouseminen Parnassolle saamaansa arvonsa merkit rinnastuu kiipeämiseen tiedon ja totuuden jumalan pyhälle vuorelle.
Mahonkinen, empiretyyliä edustava kateederi valmistettiin Turun Akatemiataloon eli Keisarillisen Turun akatemian uuteen päärakennukseen vuonna 1815. Kateederin suunnitteli tukholmalainen arkkitehti Christoffer Gjörvell ja sen valmisti tuolintekijä Efraim Ståhl apunaan Fredric Eckstein. Se pelastettiin Turun palosta 1827 ja tuotiin yliopiston mukana Helsinkiin. Tämä ei ollut ainoa kerta kun tätä antiikkiesinettä on uhannut tuho. Yliopiston päärakennus vaurioitui pahasti jatkosodan aikana helmikuun 1944 suurpommituksissa, kun siihen osui useita ilmapommeja. Paikalle saapuneiden vapaaehtoisten auttajien avulla esineistöä saatiin pelastettua ja myös kateederi saatiin kannettua ulos Senaatintorille ennen katon romahtamista.
Kateederin koristelussa voi erottaa tiedon valoa symboloivat soihdut, viisauden jumalattaren Athenan pöllön, pahoja voimia torjuvan Medusan pään sekä kilvoittelua ja voittoa symboloivat laakerin oksat. Kateederia vartioivat viisaat ja hyväntahtoiset sfinksit.
lat. Bedellus
Siniviittaiset pedellit ovat Yliopiston rehtorin ja kanslerin airuina akateemisissa juhlakulkueissa. Heidän tuntomerkkeinään on vuodelta 1640 olevat hopeavaltikat, jotka edustavat hengellistä ja maallista tuomiovaltaa.
Yliopistolainen 5/1996 kertoo:
"Pedellien ammattinimike juontaa juurensa yliopiston vuoden 1852 statuuttiin, jolla rehtorien avuksi ylioppilaiden valvontaan perustettiin ylioppilasinspehtorin virka ja hänelle kuusi pedelliä. Ja töitä näille varmasti riitti, sillä yliopiston kurinpito-ohjesääntö vuodelta 1828 määräsi, että opiskelijoiden ei pitänyt liikkua kello 22 jälkeen, korttia ja noppaa ei saanut pelata, hevosilla tai vaunuilla ei saanut hurjastella, kaduilla ei saanut tupakoida, saapumisista Helsinkiin ja sieltä lähtemisistä oli aina ilmoitettava rehtorille. Alkoholia sai kyllä juoda, mutta ylen määrin juopua siitä ei saanut. Inspehtorin virasta tuli lyhytaikainen, sillä se lakkautettiin jo 1870, mutta pedellit jäivät elämään. Tosin pedelleistä tuli tavallisia palvelusmiehiä eli vahtimestareita jo vuosisadan alussa, kun kurinpitoa yliopistolla höllennettiin.
Kursorit ovat pedellejä paljon vanhempaa perua. Jo Upsalan akatemian statuuteissa 1600-luvulta mainitaan, että rehtorin apuna oli kaksi kursoria, jotka suorittivat tämän heille päivittäin määräämiä tehtäviä. Kursorien oli kahdesti päivässä, kello 8 aamulla ja puolenpäivän aikaan ilmestyttävä rehtorin oven taakse käskynjakoon. Kursorit olivat ilmiselvästi arvoasteikossa pedellejä korkeammalla. Kun pedellit valvoivat ylioppilaiden moraalia yliopistolla, kursorit vahtivat professoreita. Heidän piti raportoida rehtorille, jos nämä esimerkiksi laistivat luentojenpidosta. Kursorit huolehtivat väitöskirjojen ilmestymisistä ilmoitustaululle. He kantoivat hopeavaltikoita akateemisissa juhlissa ja keräsivät ylioppilailta lukukausimaksut. Nykyisin kursoritkin ovat muuttuneet vahtimestareiksi eikä heidän tehtäväkseen lankea enää automaattisesti edes hopeavaltikoiden kanto yliopiston juhlakulkueissa. Vanha ammattinimike on kuitenkin säilynyt."
lat. Magister primus/Magistra prima, Doctor primus/Doctrix prima
Parhaan arvosanan opinnäytteestään saanutta maisteria kutsutaan primamaisteriksi (fem.) tai primusmaisteriksi (mask.), tohtoreita vastaavasti primatohtoriksi tai primustohtoriksi. Nimitys tulee latinan ensimmäistä tarkoittavasta sanasta, koska primus-paikan haltija vihitään ensimmäisenä promootioaktissa.
lat. Actus promotionis
Promovendit promovoidaan yliopiston juhlasalissa juhlavassa promootioaktissa, joka on promootion päätapahtuma. Akti on kuin harjoiteltu näytelmä, jossa promovendit vihitään tarkkaa koreografiaa noudattaen. Ensin promovendit, heidän seuralaisensa ja yliopiston edustajat saapuvat saliin tarkasti järjestettyinä kulkueina. Promoottorin puheen jälkeen priimukselle esitetään omaan oppialaan liittyvä kysymys, johon hänen on vastattava. Jos vastaus hyväksytään, voidaan promovointi aloittaa. Promovendit nousevat kukin vuorollaan parnassolle vastaanottamaan akateemiset arvonmerkkinsä: promoottori painaa laakeriseppeleet maisterien päähän ja kultaiset maisterinsormukset heidän sormeensa sekä ojentaa tohtoreille miekan ja tohtorinhatun. Musiikki on aktissa tärkeässä roolissa: perinteinen ohjelmisto sisältää käytännössä aina Sibeliuksen Promootiomarssin ja Andante Festivon, ja promovoinnin aikana orkesteri soittaa valikoiman klassista musiikkia. Usein promootioon myös tilataan uusia sävellyksiä (perinteisimmin promootiokantaatti), jotka kantaesitetään promootioaktissa. Promootioaktin päätyttyä siirrytään kulkueena yliopiston juhlasalista Tuomiokirkkoon ekumeeniseen promootiojumalanpalvelukseen tai vaihtoehtoisesti tunnustuksettomaan tilaisuuteen. Kulkueet ovat perinteinen osa akateemisia juhlia, ja yleensä kulkuetta kokoontuu seuraamaan Senaatintorille myös jonkin verran yleisöä.
Promootiojulkaisu eli promootion muistokirja on promootion jälkeen julkaistava teos, joka kokoaa yhteen promootiossa pidetyt puheet. Nykyään kirjasta löytyy myös yleensä promootion valokuvia.
Ensimmäinen tunnettu promootiomuistokirja on jo vuoden 1647 promootiosta. Promoottori Michael Wexioniuksen aloitteesta julkaistiin pidetyt puheet yli satasivuisessa Rota Fortunae eli Onnen pyörä-kirjassa. Vuoden 1647 promootiopuheiden keskeisiä teemoja olivat onnen vaihtelu ja tulevaisuuden ennustaminen tieteiden avulla. Kirjasta tiedämme, että primuskysymys promootiossa käsitteli onnea ja kohtaloa tai niiden ennustamista eli astrologisten ennustusten varmuutta, ja kysymyksen esittäminen kattaa muistokirjassa seitsemän ja puoli sivua, ja sen luonnontieteitä ja teologiaa käsittelevä vastaus puolestaan oli 13-sivuinen.
lat. Venia promovendi
Promootioaktin alussa promoottori pyytää yliopiston kanslerin edustajaa, yleensä kanslerinsihteeriä, lukemaan ääneen kanslerin myöntämän luvan promootion järjestämiseen. Vain kanslerin myöntämällä luvalla pidetty promootio on laillinen ja pätevä promootio. Promootiolupa on ollut osa promootioita jo vuodesta 1219 alkaen, jolloin paavi Honorius III määräsi bullassaan Cum Sepe Contingat että Bolognan yliopistossa olivat kelpoisia opettamaan vain kanslerina toimivalta katedraalin arkkidiakonilta lisenssin eli opetusluvan saaneet maisterit. Uusien yliopistojen saadessa statuutit nimitettiin niiden kanslereiksi paikallisia piispoja tai muita valtakunnan mahtimiehiä valvomaan yliopistoa hallitsijan edustajana.
lat. Poeta promotionis
Promootiotoimikunta kutsuu runoilijan laatimaan onnittelurunon promovoiduille maistereille ja tohtoreille. Tätä sanaseppoa kutsutaan promootiorunoilijaksi. Alkujaan runo oli latinankielinen, sittemmin 1700-luvulla ruotsinkieli tuli vallitsevaksi. 1800-luvun lopulta alkaen suomenkieli on myös saanut sijansa runoissa ja 1900-luvulla kielikompromissina siirryttiin kahteen runoon, yksi suomeksi ja yksi ruotsiksi. Alkujaan runo esitettiin promootioaktissa, nykyisin runon esitys tapahtuu yleensä promootiopäivällisillä.
lat. Scandalum promotionis
Jokaisella promootiolla on omat skandaalinsa, ja skandaalit vaihtelevat promootioittain. Skandaaleja voi olla yksi tai useampia per promootio ja usein riippuu keneltä asiaa kysytään, että mikä nimetään promootion skandaaliksi. Promootioskandaali on humoristinen tapa nostaa esiin sitä tosielämän seikkaa, että aina kaikki ei suju niin kuin on suunniteltu ja olisi tarkoitus. Ja isolla joukolla tehtäessä aina sattuu ja tapahtuu, mutta kaikesta kyllä selvitään.
Maisteripromootioihin kuuluu oleellisesti lauantai-iltana järjestettävät tanssiaiset. Tanssiaisten jälkeen promootio jatkuu yökulkueen muodossa.
Useimmiten tanssiaisissa on tanssittu yliopistomaailman vuosijuhlissakin tanssittavia tansseja, joista osaa monet ovat tanssineet jo aikoinaan lukion vanhojentansseissa. Viime vuosina on tanssittu mm. poloneesi, mignon eli kehruuvalssi, cicapo eli picador, valssi, pas d’espagne ja pas de quatre. Tanssiaisten muut kuin näytöstanssit ovat avoimia kaikille tanssiaisten osallistujille, ja näiden vapaiden tanssien tanssit myös vaihtelevat promootioittain.
Promootion tanssiaisten kaksi erikoisuutta ovat 1800-luvulta periytyvät näytöstanssit, joita opetti aikoinaan yliopiston palkkaama tanssimestari, sillä tanssi kuului aikakauden seurapiireissä säätyläisten välttämättömiin selviytymistaitoihin. Halukkaat maisteripromovendit voivat ilmoittautua maisterifranseesiin ja vastaavasti tohtoripromovendit tohtoripoloneesiin. Kumpaakin tanssia varten ilmoittautuneet tanssijat harjoittelevat jo viikkoja etukäteen, jotta itse kuviotanssi sujuu Vanhan ylioppilastalon juhlasalissa asiaankuuluvan symmetrisesti. Näytöstanssien symmetrian takia osallistujilla täytyy olla pukukoodin mukainen musta tai valkea puku.
lat. Concilium promotionis
Maisteripromootioissa promootion järjestämisestä vastaa vapaaehtoistyön periaatteella toimiva toimikunta, joka muodostuu maisteri- ja tohtoripromovendeista. Tohtoripromootioissa promootiotoimikunnassa on yleensä vahva tiedekunnan edustus ja muutama tohtoripromovendi edustettuina. Lisäksi saatetaan asettaa erillinen promovenditoimikunta.
lat. Promotor et Brabeuta/Promotrix
Promoottori promovoi eli vihkii promootioaktissa promovendit akateemiseen oppiarvoonsa, ja on promootion korkein arvohenkilö. Promoottoriksi valitaan yleensä tiedekunnan virkaiältään vanhin professori.
lat. Promovendus/Promovenda
Promootiossa promovoitava eli oppiarvoonsa vihittävä maisteri tai tohtori. Nimitys tarkoittaa latinaksi "häntä-joka-tullaan-promovoimaan".
lat. Magister semisaecularis/Magistra semisaecularis, Doctor semisaecularis/Doctrix semisaecularis
Promootiossa 50 vuotta sitten promovoidut maisterit ja tohtorit vihitään riemumaistereiksi ja -tohtoreiksi. Ensimmäiset riemumaisterit vihittiin Turussa vuonna 1819 ja ensimmäiset riemutohtorit vuonna 1882 Helsingissä.
Akateemikko, professori Eino Jutikkala oli tiettävästi Helsingin yliopiston ensimmäinen riemukunniatohtori. Hänet promovoitiin valtiotieteiden kunniatohtoriksi Helsingin yliopistossa 1956. Kun vuonna 2006 ensiksi mainitusta kunniatohtoriudesta oli kulunut viisikymmentä vuotta, Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta myönsi promootiossaan Jutikkalalle riemutohtorin arvonimen. Näin hänestä tuli Helsingin yliopiston historian tiettävästi ensimmäinen riemukunniatohtori eli riemutohtoriksi promovoitu kunniatohtori.
lat. Nectendarius semisaecularis/Nectendarix semisaecularis
Promootiossa 50 vuotta sitten yleisenä seppeleensitojana ollut henkilö, joka juhlii riemuvuotta yhdessä saman promootion riemujen kanssa. Tarkoittaa myös riemumaisterin ja -tohtorin omaa henkilökohtaista seppeleensitojaa, jos tämä on sama henkilö kuin joka sitoi hänen seppeleensä 50 vuotta aiemmin.
lat. Nectendarius/Nectendarix
Maisteripromovendin seuralainen. Seppeleensitoja sitoo maisterin laakeriseppeleen lehvät seppelepohjaan eli karkaasiin yleisen seppeleensitojan opastuksella seppeleensitojaisissa. Yksin saapuville maisteripromovendeille seppeleen sitoo yleinen seppeleensitoja apulaisineen tai promovendi itse yleisen seppeleensitojan opastuksella.
lat. Informator saltatores
Promootiotanssiaisia ja etenkin maisteripromovendien franseesia varten kevään aikana harjoitellaan akateemisia juhlatansseja promootiotoimikunnan palkkaaman tanssimestarin johdolla. Alkujaan tanssimestari oli yksi yliopiston harjoitusmestareista, mutta jo 1800-luvulla tanssien opettaminen yhdistyi miekkailunopettajan työsarkaan. 1900-luvulla tuli tavaksi että toimikunta palkkasi erikseen promootioita varten tanssimestarin.
lat. Quaestio Facultatis
Ennen maisterien tai tohtorien promovointia primusmaisteri tai -tohtori vastaa tiedekunnan edustajan esittämään kysymykseen. Tiedekunnan edustajan hyväksyttyä vastauksen promovointi voi alkaa. Kysymys on aktin alkuperäisiä keskiaikaisia osia, sillä mestarien ja opettajien joukkoon pyrkivän kandidaatin tuli osoittaa tuleville kollegoilleen olevansa mestarin arvoon korottamisen arvoinen tietojensa ja taitojensa puolesta. Yleensä kysymys liittyy primuksen opinnäytteen aihepiiriin ja usein kysyjänä on hänen ohjaajansa. Kysymys muotoillaan niin, että vastaus voidaan lopuksi tiivistää olemaan myöntävä tai kieltävä.
Ylioppilaslakkia käytetään promootioretkellä. Airuiden asuun kuuluu Helsingin yliopiston ylioppilaslakki koko promootion ajan.
Ensimmäinen tunnettu maininta Suomen valkomustasta ylioppilaslakista on vuodelta 1864. Silloin tuntemattomaksi jäänyt länsisuomalainen ylioppilas teetti lakin Turussa. Hän käytti lakkia ainakin Porthanin patsaan paljastustilaisuudessa 10.9.1864 sekä vieraillessaan Helsingissä. Varsinaisena ylioppilaslakin syntymävuotena pidetään vuotta 1865, jolloin helsinkiläiset ylioppilaat Julius Osberg, Mortimer Trapp, Paul Edelheim ja A. Stjerncreutz tilasivat ompeluliikkeen pitäjältä neiti Maria Grapelta samettilakit. Tarvittava sametti tilattiin sähkeitse Ruotsista, koska Helsingistä sitä ei löytynyt. Ylioppilaat esiintyivät lakeissaan vappuna Kaisaniemessä, jossa silloin oli tapana juhlistaa lukukauden päättymistä ja kesän lähestymistä. Ensimmäisiä lakin käyttäjiä pilkattiin ja heitä pidettiin ”ruotsinmaalaisten matkijoina”. Ruotsissa ja Tanskassa erityisen ylioppilaslakin käyttö oli yleistynyt 1840-luvulla. Ruotsissa valkoisen lakin nauha oli musta ja Tanskassa punainen. Vuonna 1867 tiedetään sadan Helsingistä ylioppilaaksi valmistuneen koululaisen tilanneen lakin. Vuoden 1868 vapuksi lakkeja myytiin jo 200 kappaletta. Samana vuonna lakki yleistyi myös ”maaseutu ylioppilailla”, jotka tulivat Helsinkiin suorittamaan ylioppilastutkintoa. Ylioppilaslakin läpimurtona pidetään Upsalan vuoden 1875 pohjoismaista ylioppilaskokousta. Matkalle lähtijät päättivät yhdessä, että kaikki käyttävät kokouksen ajan lakkia, myös professorit. Yksittäiset kokousvieraat tilasivat lakkeja jopa kolmekin kappaletta, antaakseen niitä muistolahjoina ruotsalaisille. Lakissa oli sininen vuori ja kokardin paikalla kultainen lyyra erotukseksi ruotsalaisten sinikeltaisesta punoskokardista.
Ylioppilaslakit on vuodesta 1919 pantu päähän jo kouluissa. Lakki on alun perin kesäkautena 1.5.–31.9. käytössä ollut yliopistossa opiskelevien päähine, jolle oli talvikaudelle oma vastineensa. 1960-ja 1970–luvuilla ylioppilaslakin käyttö väheni tasa-arvoajattelun myötä. Sittemmin lakin käyttö on ajoittunut vappuun sekä erityisiin akateemisiin juhliin. Kaikilla uusilla ylioppilailla on lakissaan Helsingin yliopiston lyyrakuvio, mutta he voivat sen korkeakouluun päästyään vaihtaa oman korkeakoulunsa malliseksi.
Tohtorinhattu on akateemisen oppineisuuden korkein ulkoinen merkki. Oikeus tohtorinhatun käyttämiseen myönnetään promootiossa, eikä promovoimaton tohtori saa käyttää tohtorinhattua. Tohtoripromovendi ei voi osallistua promootioon ilman hattua tai käyttää muiden yliopistojen tai tiedekuntien hattua. Korkea, silkillä verhottu tohtorinhattu polveutuu Alankomaiden 1500-luvun lopun hattumuodista, mutta kantaa myös muistumaa antiikin fryygialaismyssyistä, vapauden symboleista.
Helsingin yliopistossa hatun väri on yleensä musta, seuraavin poikkeuksin:
Tohtorinhattua käytetään tietyissä akateemisissa juhlatilaisuuksissa, joita ovat promootion lisäksi mm. väitöstilaisuus (tohtorinhattua käyttävät kustos ja vastaväittäjä), väitöskaronkka, yliopiston avajaiset (akateemisessa kulkueessa) ja uusien professorien juhlaluennot (uudet professorit ja akateemiseen kulkueeseen osallistuvat). Tohtorinhattua koskee pitkälti sama pukeutumisetiketti kuin muitakin silinterihattuja. Koska tohtorinhattua ei käytetä sisätiloissa, seitä pidetään tilaisuuteen mentäessä ja sieltä lähtiessä vasemmalla käsivarrella lyyra katsojaan päin (teologisen hattu niin että liperit ovat kantajaa kohden). Perinteisesti miehet käyttävät tohtorinhattua vain frakin kanssa, johon kuuluu päiväsaikaan musta ja illalla valkoinen liivi. Naiset käyttävät puolestaan useimmiten mustaa iltapukua.
Tohtorin arvon ulkoisena merkkinä käytetään monessa tiedekunnassa tohtorinhatun lisäksi miekkaa. Teologinen tiedekunta ei kuitenkaan käytä miekkaa tohtorin arvon merkkinä eikä sitä anneta promootioaktissa. Miekkaa ei myöskään saa kantaa oma-aloitteisesti. Tohtoripromovendit ja riemutohtorit kantavat miekkaa promootioaktissa sekä sen jälkeen promootiopäivällisillä ja tanssiaisissa. Miekkaa ei kanneta seppeleensitojais- ja miekanhiojaispäivänä eikä retkellä.
Suomessa tohtorinmiekkana käytetään valtion ainoaa virallista siviilimiekkaa, jonka on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela. Promootiossa voi käyttää myös lainamiekkaa, jollaisen voi varata yliopistolta ilmoittautumislomakkeen täyttämisen yhteydessä. Lainamiekaksi kelpaavat myös muiden tiedekuntien sekä suomalaisten yliopistojen ja korkeakoulujen tohtorinmiekat, jotka ovat virallisia siviilimiekkoja. Tohtorinmiekkana ei saa käyttää sotilasmiekkaa eikä ulkomaista tohtorinmiekkaa tai muuhun tarkoitukseen tehtyä miekkaa. Tohtorinmiekkaan voi halutessaan kaiverruttaa oman nimen ja aktipäivän tai väitöspäivän.
Tohtorinmiekka kiinnitetään vyötärölle vasemmalle puolelle. Frakinkäyttäjät kiinnittävät miekan housujen vyötärölle. Mikäli promovendi käyttää promootiossa mekkoa tai hametta ja yläosaa, niitä valitessa ja teettäessä kannattaa ottaa huomioon, että miekka on painava eikä puku kestä miekan ripustamista vyötärölle. Hyvä vaihtoehto mekon kanssa on olan yli menevä musta silkkinauha tai puvun alle piilotettava vyö, johon miekka kiinnitetään. Puvun sivusaumaan on helppo jättää aukko vyötä varten. Miekan voi kiinnittää koristeelliseen kultaiseen tai huomaamattomampaan mustaan pidikkeeseen.
lat. Magister ultimus/Magistra ultima, Doctor ultimus/Doctrix ultima
Toiseksi parhaan arvosanan opinnäytteestään saanutta maisteria kutsutaan ultimamaisteriksi (nainen) tai ultimusmaisteriksi (mies), tohtoreita vastaavasti ultimatohtoriksi tai ultimustohtoriksi. Nimitys tulee latinan viimeistä tarkoittavasta sanasta, koska ultimus-paikan haltija promovoidaan viimeisenä. Yleensä ultimuksen tehtävänä on pitää puhe aktin päätökseksi.
lat. Virgo clarissima/Iuvens clarissimus
Floran päivänä eli 13. toukokuuta promovendit kokoontuvat aamulla Vanhalle ylioppilastalolle tai yliopiston kampukselle valitsemaan promootiolle yleistä seppeleensitojaa. Yleisen seppeleensitojan tehtäviin kuuluu muun muassa maisterinseppeleiden valmistuksen valvominen. Yleiseksi seppeleensitojaksi voidaan valita tiedekunnan professorin tai muun arvostetun henkilön lapsi. Seppeleensitoja symboloi kevättä, nuoruutta ja uskoa tulevaisuuteen.
lat. Pompa nocturna
Promootiotanssiaisten jälkeen osassa promootioita lähdetään yöllisenä kulkueena tanssiaispaikalta vaeltamaan kaupungin halki kohti Senaatintoria, minkä aikana pidetään puheita ja lauletaan eri patsailla matkan varrella. Yökulkue päättyy puheeseen nousevalle auringolle yliopiston päärakennuksen parvekkeelta tai vaihtoehtoisesti jonkin muun rakennuksen parvekkeelta tai jonkin patsaan luona.
lat. Summus designator
Yliairut huolehtii promootiotapahtumien sujuvuudesta yhdessä juhlamenojen ohjaajan kanssa ja toimii promootion airuiden johtajana. Yliairueksi valitaan yleensä tiedekunnan dosenttitasoinen tutkija tai yliopistonlehtori. Ensimmäinen erillinen yliairut valittiin juhlamenojen ohjaajan apulaiseksi vuonna 1873 ja hänen nauhansa on filosofian sininen.
Löysitkö virheen? Etsitkö sanaa, jota ei löytynyt täältä? Voit vinkata siitä sähköpostilla promootio@helsinki.fi.