Opiskelijavalinta on viime vuosina ollut muutosten kohteena. Vuonna 2019 siirryttiin malliin, jossa enemmistö opiskelijoista hyväksytään ylioppilastutkintotodistuksen perusteella. Oikeustiede on tässä suhteessa poikkeava, sillä todistuksen perusteella on toistaiseksi otettu vain 40 prosenttia hakijoista. Valintakokeen kautta otetaan noin puolet opiskelijoista. Lisäksi avoimen yliopiston opintojen perusteella otetaan esimerkiksi Helsingin tiedekuntaan 25 opiskelijaa. Todistuspisteiden ja valintakokeen yhdistelmää ei enää ole.
Uudistuksen on pelätty vaikuttavan lukio-opintoihin siten, että opiskelijoiden stressi ja valintastrateginen käyttäytyminen lisääntyy. Erään tutkimuksen mukaan uudistus ei näytä vaikuttaneen lukiolaisten valintoihin lukio-opinnoissa siinä määrin kuin oli oletettu. Nimenomaan oikeustieteeseen kohdistunutta tutkimustietoa ei kuitenkaan ole.
Rehtorineuvoston Unifi asetti vuonna 2022 hankkeen kehittämään opiskelijavalintaa edelleen. Ensin uudistettiin todistusvalinnan pisteytystä siten, että uudet taulukot ovat voimassa vuonna 2026. Tämä uudistus muutti oikeustieteen kriteereitä vain hienokseltaan. Viime syksystä alkaen hanke on valmistellut valintakokeiden uudistusta. Maaliskuussa 2024 julkistettu ehdotus ulottaa vaikutuksensa myös oikeustieteeseen.
Valintakoeuudistuksen tavoitteena on vähentää valintakokeiden määrää noin 120:stä yhdeksään. Oikeustieteessä on ollut yhteinen valintakoe vuodesta 2018, ja se on tehty kokonaan sähköisesti valvottuna vuodesta 2022. Kyseessä on suuri hakukohde, hakijoita on ollut viime vuosina yli 5.000. Yhteisvalinta on tehostanut opiskelijavalintaa, sillä hakija voi hakea samaan aikaan kaikkiin oikeustieteen koulutusyksiköihin. Vaikuttaa siltä, että liikkuvuus on lisääntynyt, ja opiskelijoiden sosiaaliekonomiset lähtökohdat jopa hieman monipuolistuneet.
Oikeustieteilijöille tuli yllätyksenä, että näinkin suurta hakukohdetta ehdotetaan yhdistettäväksi toisiin oppiaineisiin. Yhteisen valintakokeen ryhmään ehdotetaan hallintotieteitä, julkisoikeutta, sosiaalitieteitä, yhteiskuntatieteitä ja viestintää (ns. valintakoe G). Toistaiseksi eri valinnassa olleet ruotsinkieliset hakukohteet tulisivat myös mukaan.
Kun hakija on oikeustieteen yhteisvalinnassa voinut hakea samalla kertaa kuuteen hakukohteeseen, monen hakijan lista on koostunut oikeustieteen eri hakukohteista. Osalla on kuitenkin ollut edellä mainittuja tieteenaloja mukana listassaan. Hankkeen tavoitteisiin kuuluukin se, että hakija voisi samalla kertaa hakea useammalle alalle.
Valintakokeen tavoitteeksi on todettu testata tieteellisen tiedon ja käsitteistön omaksumista ja soveltamista sekä tieteellisten aineistojen analyyttista ja kriittistä tarkastelua – taitoja, jotka ovat juristin ammatissa tarpeen. Oikeustieteen valintakokeen tarkoituksena on perinteisesti ollut testata opiskelijan motivaatiota sillä, miten hyvin hän jaksaa paneutua muutaman sadan sivun laajuiseen ennakkoaineistoon noin kuukauden ajan, sekä kykyä vastata erittäin vaativiin tehtäviin kovan paineen alla neljän tunnin koetilanteessa.
Valintakokeen luonne on siten muuttumassa oikeudellisen tiedon testaamisesta yleisempien opiskeluvalmiuksien osoittamiseen. Oikeustieteellisten yksiköiden keskusteluissa oikeudellisen aineiston omaksumista on edelleen pidetty tärkeänä kriteerinä. Lukiossahan ei opiskella oikeustiedettä samalla tavoin kuin esimerkiksi fysiikkaa tai kemiaa, joiden osaamista luonnontieteellisten alojen valintakokeissa testataan. Oikeustieteellisten yksiköiden tavoitteena onkin, että oikeustieteen valintakokeeseen voitaisiin asettaa ennakolta tutustuttavaa aineisto myös tulevaisuudessa, vaikka ennakkoaineistoista ollaan pääsääntöisesti luopumassa. Samoin yksiköt tavoittelevat sitä, että kokeessa olisi yhteisten kysymysten lisäksi oikeustieteen omia kysymyksiä, jotta koe testaisi oikeudellista normien soveltamiskykyä, toisin sanoen oikeudellisten tehtävien ratkaisemista ja päätöksentekokykyä.
Opiskelijavalinnan uudistaminen herättää paljon tunteita. Todistusvalinnan mukaan tuleminen valintakokonaisuuteen on kuitenkin jo muuttanut tilannetta huomattavasti. Todistusvalinnalla sisään tulevat ovat pärjänneet opinnoissa hyvin, vaikka heidän motivaatiotaan ei erityisesti testata. Keskeyttämisten määrä ei ole toistaiseksi kasvanut.
Niin mielellään kuin nykyiset juristit omia valintakokemuksiaan muistelevatkin, menneisyyteen ei ole paluuta. Suomalaisesta opiskelijavalinnasta on muodostunut erikoisuus, kun suuri osa eurooppalaisista yliopistoista ottaa opiskelijansa todistusten perusteella. Uudistukset on tehtävä tämän päivän tilanteesta, nykyisiä lukiolaisia ja tulevaisuuden juristeja ajatellen. Olemme siitä kiitollisessa tilanteessa, että saamme valintatavasta riippumatta erittäin hyviä ja motivoituneita opiskelijoita. Meidän tehtävämme on kouluttaa heistä hyviä ja oikeudenmukaisia juristeja.