Henkilöt

Photo: Katariina Kosonen

Maantieteen kandiohjelmassa työskennellään yhdessä kilpailukykyisen ja opiskelijoille parhaat eväät työelämään antavan koulutusohjelman rakentamiseksi. Alla olevissa esittelyissä ohjelman opetuksessa ja suunnittelussa mukana olevat henkilöt kertovat, miksi ovat kiinnostuneet juuri maantieteestä, ja miksi sitä kannattaa tulla opiskelemaan Helsinkiin!

Tarkkoja tietoja opettajien tutkimusaiheista, julkaisuista ja tutkimusryhmistä löydät linkeistä henkilöesittelyjen lopusta.

Kiinnostuin maantieteestä jo hyvin varhain. Luin perheeni tietosanakirjasta alakouluikäisenä kaupunkien kuvauksia ja muita mielenkiintoisia asioita koskien valtioita ja luonnonmaantieteellisiä faktoja. Maantieteen yliopisto-opinnoissa kiinnostuin nopeasti yhteiskuntamaantieteestä, eritoten poliittisesta maantieteestä ja geopolitiikasta.

Tutkin tällä hetkellä tietointensiivisen kapitalismin yhteiskuntamaantieteellisiä muotoja ja siihen liittyviä tilallisia suunnitteluprosesseja, valtiomuutosta, niin sanottua kaupunkiregionalismia, Euroopan integraation poliittista maantiedettä sekä yliopistoa maantieteellisenä ilmiönä.

Opetan tulevan lukuvuoden aikana yhteiskunta- ja suunnittelumaantieteen perusteita, poliittista maantiedettä ja transnationaalia aluekehitystä.

Meille kannattaa tulla opiskelemaan monesta eri syystä. Meillä kohtaat esimerkiksi Suomen tasokkaimmat opiskelijakollegat sekä erittäin pätevät opettajat. Maantiede on maailmalla tällä hetkellä niin sanottu kuuma oppiaine, joka tarjoaa erinomaiset edellytykset erilaisissa asiantuntijatehtävissä toimimiseen!

Samin tutkimusaiheet ja viimeaikaisia julkaisuja

Tutkimusryhmä: Transnational spaces of planning and politics

Vietin lapsuuteni kesät retkeillen Lapissa, purjehtien saaristossa, ja isovanhempien mökillä Nuuksiossa. Jo varhain opin arvostamaan koskematonta luontoa, erityisesti monimuotoisia maisemia, karuja pohjoisia erämaita sekä arkipäivän lintu- että kasvihavaintoja. Lukiossa minulla oli loistava maantiedon ja biologian opettaja, eläintieteen dosentti Valto Peiponen. Hänen opetuksensa inspiroi minua kovasti ja oli ratkaisevasti myötävaikuttamassa opintopolkuni muotoutumisessa. Edellisen lisäksi, lukiovuosinani tein pitkiä talvi- ja kesävaelluksia pohjoisimmassa Fennoskandiassa. Nämä retket muovasivat vahvasti ajatteluani ja ymmärrystä luonnosta. 

Minulla on suuri ilo olla mukana useassa eri tutkimusprojektissa – olen hyvin utelias ymmärtämään kuinka luonnonjärjestelmät toimivat eri alueellisissa ja ajallisissa mittakaavoissa. Olen erityisen kiinnostunut kasvi- ja eläinlajien levinneisyyden ja runsauden mallintamisesta hyödyntäen paikkatieto- ja kaukokartoitusaineistoja sekä matemaattisia mallinnusmenetelmiä. Lisäksi olen syventynyt arktisen alueen muutoksiin, varsinkin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin maiseman kehitykseen, ekosysteemeihin ja geomorfologisiin prosesseihin.

Opetan jo heti ensimmäisessä periodissa, vastuullani on luonnonmaantieteen johdantokurssi. Kurssilla tutustumme keskeisiin alueellisiin luonnonjärjestelmiin ja niiden toimintaan. Suurin osa muusta opetuksestani keskittyy syventävän vaiheen opintoihin.

Kumpulan kampus tarjoaa loistavat puitteet luonnonmaantieteen ja sitä tukevien sivuaineiden opiskeluun. Meillä on hyvä opetusinfra sekä tietokoneluokissa että laboratorioissa Yhdistämme opetuksen viime aikaisiin tutkimusprojekteihin. Opiskelijalla on mahdollisuus osallistua tutkimusryhmien toimintaan mm. kenttätöissä, laboratorioanalyyseissa ja seminaareissa. Ainejärjestötoiminta on hyvin vilkasta, lisäksi opiskelijat voivat harrastaa opintojen ohella monia asioita, esimerkkinä monipuolinen liikuntakeskus aivan laitoksemme vieressä Kumpulassa.

Miskan tutkimusaiheet ja viimeaikaisia julkaisuja

Tutkimusryhmä: Biogeoclimate Modelling Lab

Yläasteella ja lukiossa minullla oli neljä mantsan ja bilsan opettajaa. He olivat tuolloin nuoria ja innokkaita ja kehittivät uusia opetusmenetelmiä. Opetus oli osallistavaa ja innostavaa. Lahjakkaiden opettajien tasoa kuvaa hyvin se, että he kaikki päätyivät lopulta didaktiikan professoreiksi yliopistoihin.

Olen erikoistunut terveysmaantieteeseen – siis ”epidemiologiaa” laaja-alaisesti maantieteen näkökulmasta. Lisäksi olen tehtnyt joitain tutkimuksia liittyen paikkatietojärjestelmien soveltamiseen terveysmaantieteeseen. Harrastukseni on suomalaisen tutkimusmatkailun historia, josta olen kirjoittanut myös yleistajuisia teoksia sekä aikuisille että lapsille ja nuorille.

Opetan lukuvuonna 2017-2018 johdantokurssin maantieteeseen ja tieteellisen viestinnnän kurssin. Lisäksi vedän kandi- ja maisteriseminaarit ihmismaantieteessä.

Maantiede antaa monipuoliset valmiudet työskennellä asiantuntijana kaikilla elämän aloilla – kehitysyhteistyöstä mediaan, koulutuksesta henkilöstöhallintoon, paikkatiedosta laadullisiin analyyseihin.

Maantiede on elämän valo, vapaus ja totuus. Ilman maantiedettä ei ole mitään!

Markun tutkimusaiheet ja viimeaikaisia julkaisuja

Innostuin maantieteestä koska olen kiinnostunut biodiversiteetin alueellisesta vaihtelusta luonnossa ja mitä merkitystä tällä on sekä perustutkimuksen kannalta että käytännön ympäristön tilan arvioinnin näkökulmasta. Maantieteessä yhdistyy mielenkiintoisesti eloton ja elollinen luonto ja näiden vuorovaikutukset erilaisilla alueellisilla mittakaavoilla.

Tutkin pääasiassa vesistöjen biodiversiteetin spatiaalista vaihtelua ja erityisesti pienten vesieliöiden (piilevät, kasviplankton, bakteerit) eliömaantiedettä alueellisilla ja globaaleilla mittakaavoilla.

Opetan luonnonmaantieteen kandiseminaarissa, alueellinen vesitutkimus-kurssilla ja luonnonmaantieteen tutkimusseminaarissa. Luennoin myös biogeografia- ja makroekologia-kurssilla joka toinen vuosi.

Helsingin yliopiston maantiede on korkeatasoinen koulutusohjelma, jossa yhdistyy teoreettinen tutkimus ja käytännön osaaminen erinomaisesti. Täällä opiskelijan on helppo integroitua nopeasti koko yliopistomaailman kenttään jo opintojen alkuvaiheesta alkaen.

Jannen tutkimusaiheet ja viimeaikaisia julkaisuja

Tutkimusryhmä: Aquatic community ecology group

12-vuotiaana kirjoitin ystävänikirjaan lempiaineikseni liikunnan ja kuviksen, inhokeiksi maantieteen ja matikan. Käsitykseni maantieteestä ja ehkä matematiikastakin mullistui kuitenkin lukiossa ja ylioppilaskirjoitusten jälkeen maantieteen opiskelu oli ykköstoiveeni. Yliopisto-opintojen kuluessa kiinnostukseni syveni ja opiskeluaikaiset pätkätyöt (silloin harvinaisten) paikkatietojärjestelmien parissa vahvistivat intoani alueellisten rakenteiden ja prosessien tarkasteluun, erityisesti paikkatietotekniikkaa hyödyntäen.

Olen urani aikana työskennellyt monenlaisissa ympäristöissä: yrityksissä, kehitysyhteistyöhankkeissa ja eri tutkimusryhmissä, opettaen koko ajan myös yliopistolla. Tutkimuksenteosta innostuin todenteolla graduvaiheessa ja jatko väitöskirjaan ja siitä akateemiselle uralle oli helppo valinta, vaikka geoinformatiikan osaaminen tarjosi jo silloin monia muitakin uravaihtoehtoja.  

Nyt apulaisprofessorina vedän laitoksella monitieteistä, reilun kymmenen tutkijan Digital Geography Labia. Ryhmämme pyrkii hyödyntämään uusia aineistolähteitä ja spatiaalista analytiikkaa suunnitteluun liittyvissä kysymyksissä sekä kaupunkiympäristöissä että niiden ulkopuolella, esimerkiksi kansallispuistoissa. Teemme töitä kaupunkiseutujen mittakaavasta globaaleihin analyyseihin. Tutkimuksen fokuksessa on tällä hetkellä saavutettavuus ja kestävä (kaupunki)liikkuminen sekä ihmisen toiminnan ja luonnonsuojelun tarpeiden yhteensovittaminen eri mittakaavatasoilla ja ympäristöissä. Näiden teemojen ymmärtämiseksi sovellamme ja kehitämme uusia lähestymistapoja hyödyntäen esimerkiksi laajoja sosiaalisen median aineistoja, matkapuhelindataa sekä uusia laskennallisia lähestymistapoja.

Opetan pääasiassa maisterivaiheen opiskelijoita, mutta onneksi pääsen tutustumaan opiskelijoihin jonkin verran myös kandivaiheessa. Opetuksen suunnittelussa tavoitteena on ollut laaja geoinformatiikan osaaminen kaikille maantieteilijöille. Lisäksi toivomme, että opiskelijat näkevät mitä alalla on käynnissä juuri nyt. Eri tutkimusryhmien työ näkyy opetuksessa jo varhain: luennoilla, harjoituksissa ja kirjallisuuspaketeissa. Myöhemmin integroituminen tutkimusryhmiin voi olla vahvempaa esimerkiksi opinnäytetöiden kautta tai erikoiskurssien aikana.  Tavoitteena on myös luoda linkkejä yliopistomaailman ulkopuolelle opintojen aikana. Kandivaiheen työharjoittelujakso antaa monelle kurkistuksen oman alan töihin. Lisäksi vaikkapa geoinformatiikassa kursseille kutsutaan vierailijoita yhteiskunnan eri sektoreilta ja käynnit paikkatietoammattilaisten tapaamisissa kuten Paikkatietomarkkinoilla tai Geoinformatiikan tutkimuspäivillä ovat monelle osa opintoja. Ala kehittyy vauhdilla, ja kaikkia tarvitaan sen seuraamiseen. Jos siis näet jotain kiinnostavaa geoinformatiikkaan liittyen, kerro minullekin ja muille!

Tuulin tutkimusaiheet ja viimeaikaisia julkaisuja

Tutkimusryhmä: Digital Geography Lab

Mari Vaattovaara is Professor of Urban Geography at the University of Helsinki. She was also nominated to be the Vice Dean in the Faculty of Science, responsible for external relations starting the year 2014. Her research interests relate to the social and spatial developments in urban areas, segregation, immigration, housing preferences, and housing choice as well as to the housing policy. In addition she has been working in the projects related to accessibility, creative and knowledge industries as well as to the competitiveness of urban regions. She has close to 80 publications in these fields. One of the latest publications with her colleagues from Norface –Nodes project was the most downloaded publication in 2013 in a high impact journal in Finland.

She has broad experience in doctoral training, as she has been the Chair and Vice Chair of nationwide multidisciplinary doctoral programmes of Housing Change as well as the Doctoral Programme of the Built Environment. Beginning this year she has been nominated to be the member of the board of one of the four doctoral schools at the University of Helsinki.

In addition to the academic research Mari Vaattovaara is a requested discussant in the public forums. She has over hundred appearances in the national media. She is also a member of the supervisory board of the Mortage Society of Finland Group, the only expert organization specializing in home financing and housing in Finland. She was awarded the prestigious Snellman Award from the University of Helsinki in 2013. The award is given for meritorious work in disseminating academic and scientific knowledge. In selecting the award winner, special attention will be given to work that has considerably promoted the public's recognition of the research carried out at and the main goals of the university.

Mari in TUHAT database

"Haluan ymmärtää, miten maailma toimii.”

Mietittyäni opiskeluvalintaani pitkään, filosofiasta tähtitieteeseen, löysin vihdoin kiteytyksen siihen, mitä halusin opiskella. Halusin ymmärtää, miten maailma toimii. Maantiede valikoitui tieteeksi, joka on viritetty vastaamaan juuri tuohon syvään ja laajaan kysymykseen asioiden yhteydestä, paikkojen erityisyydestä ja ihmisiä ja kulttuureja muovaavista prosesseista.

Tällä hetkellä tutkin muun muassa kaupunkien kasvua, alueellista eriytymistä, luottamuksen yhteyttä naapurustojen hyvä- ja huono-osaisuuteen sekä koulujen välisiä eroja ja niiden liittymistä paikkaan. Teen paljon yhteistyötä sekä muiden alojen tutkijoiden että esimerkiksi kaupunkien suunnittelijoiden ja hallinnon kanssa.

Ensi vuonna opetan useita kandi- ja maisteritason kursseja. Omaa eritysalaani vat kaupunkimaantieteen opetus sekä menetelmäopetus. Tapaattekin minut jo ensimmäisenä vuonna metodikurssilla ja kenttäkursseilla sekä maantiedettä esittelevillä kursseilla. Otan myös vastaan ihmismaantieteen yleistä kirjatenttiä.

Tule mukaan opiskelemaan maantiedettä Helsinkiin! Helsingin yliopisto on yksi maailman kiinnostavimpia maantieteen opiskelupaikkoja, koska Helsingin seutu on tällä hetkellä kaupunkina globaalisti jännittävä, nopeasti kasvava pohjoinen metropoli, ja sen erityisyyttä hyödynnetään opetuksessa laajasti sekä ihmis- että luonnonmaantieteessä. Tervetuloa työhuoneelleni keskustelemaan maantieteestä ja opinnoista yleensä – sekä elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta!

Venla Helsingin yliopiston TUHAT-tutkimustietokannassa

Minulla ei kai ollut muuta vaihtoehtoa elämälleni kuin tulla maantieteilijäksi. Maantiede oli minua eniten kiinnostava ala jo peruskoulussa ja lukiossa. Kiinnostus karttoihin vain vahvisti uravalintaani. Valmistuin maisteriksi Turun yliopiston maantieteen laitokselta vuonna 2002. Pääsin heti töihin tutkijaksi Metsäntutkimuslaitokselle (nyk. Luke), ja vuonna 2006 valmistui metsien hiilitasetta käsittelevä maantieteen alan väitöskirjani.

Aloitin nykyisessä työssäni geoinformatiikan yliopistonlehtorina syyslukukaudella 2015. Opettajaksi siirtyminen oli minulle luonnollinen siirtymä maantieteilijän urallani, koska olen tutkijan urani lisäksi biologian ja maantieteen aineenopettaja. Voisin siis työskennellä myös koulussa maantieteen opettajana. Pedagoginen taustani näkyy siinä, että geoinformatiikan ja luonnonmaantieteen tutkimuksen lisäksi tutkin myös maantieteen pedagogiikkaa.

Helsingin yliopiston maantieteen oppiaineessa opetan kandivaiheen geoinformatiikan eli paikkatiedon kursseilla. Lisäksi opetan kandidaatin seminaaria, työelämäkursseja, projektityöskentelykursseja ja muita sekalaisia geoinformatiikan kursseja. Ensimmäisen vuoden opiskelijat tapaavat minut heti kurssilla ”Johdatus geoinformatiikkaan maantieteessä”. Jos minuun törmää yliopiston ulkopuolella, liikun todennäköisesti juosten tai pyörällä.

Petteri Helsingin yliopiston TUHAT-tutkimustietokannassa

Jokin aika sitten seurasin omien lapsieni koululäksyjen tekoa ja pysähdyin miettimään, mistä asioista itse olin lapsena ja nuorena eniten kiinnostunut. Ne olivat maantiedettä – en vain silloin vielä osannut tulevaisuuden opiskelualaani nimetä. Ympäristöasiat, kartat, luonnossa samoilu, vesistöt, kivet, pinnanmuodot ja suomalainen maisema – kaikki luonnonmaantieteeseen kiinteästi liittyviä seikkoja. Luonnonmaantieteilijä onkin useimmiten onnellisin kenttätöissä paljaan taivaan alla, vaikka suurin osa tutkimuksesta ja opetuksesta tapahtuu neljän seinän sisällä.

Valmistuin Helsingin yliopiston maantieteen laitokselta ensin maisteriksi ja myöhemmin tohtoriksi vuonna 2005. Tutkimuksessani olen erikoistunut kaupunkialueiden vesistöihin, erityisesti kaupunkihydrologian prosesseihin sekä ajallisiin ja alueellisiin veden laadun kysymyksiin. Kaupunkihydrologian lisäksi olen tutkinut myös muita kaupunkialueiden ympäristökysymyksiä sekä järvisedimentologiaan liittyviä asioita. Olen myös mukana kehittämässä sähköisiä maantieteen ylioppilaskokeita ja kiinnostunut maantieteen opettamiseen liittyvistä asioista.

Opetan useilla maantieteen eri kursseilla ensimmäisen vuoden perusopinnoista luonnonmaantieteen maisterivaiheen syventäviin opintoihin saakka. Opetus on monipuolista luentosarjoista, pienryhmäopetuksesta sekä kenttäkursseista kirjatentteihin ja opinnäytteiden ohjaamiseen.

Jos et ole vielä osannut nimetä maantiedettä tulevaisuuden opiskelualaksesi, tutustu tarkemmin Helsingin yliopiston maantieteen laajaan kenttään ja hae rohkeasti mukaan alueellisten asiantuntijoiden joukkoon!

Olli Helsingin yliopiston TUHAT-tutkimustietokannassa

Kiinnostuin jo lukioaikana maantieteestä, sillä sen käsittelemät asiat ja tuntuivat sopivan konkreettisilta ja ne auttoivat yksinkertaista nuorta miestä ymmärtämään mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu. Se ei kuitenkaan ollut rakkautta ensikohtaamisella tai palavaa intohimoa, vaan paremminkin hitaasti kasvavaa kiintymystä. Vasta useamman vuoden opiskeltuani törmäsin kuin sattumalta omaan juttuuni, kun laitokselle tarvittiin karttojen tekemisestä kiinnostunutta opiskelijaa. En tiennyt karttojen tekemisestä juuri mitään, mutta kokeilu osoittautui minun kannaltani käänteen tekeväksi. Uusien taitojeni ansiosta pääsin opettajaksi metodikurssille, koska sinne tarvittiin joku, joka osaa neuvoa muita karttojen tekemisessä. Siitä tulikin minun juttuni: kartografisesta esittämisestä, tiedon visualisoimisesta ja sen taidon opettamisesta muille. Sillä tiellä olen edelleen. Siitäkin pitäisi varmaan tehdä kartta.

Näitä taitoja opetan pääasiassa ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Kursseillani opetellaan miten tietoa esitetään, miten karttoja laaditaan, sekä mitä ovat ne paikkatiedon perusasiat ja taidot, jotka jokaisen maantieteilijän pitäisi hallita.

Maantieteen oppiaineessa parasta on innostava ilmapiiri, täällä työskentelevät ihmiset ja ennen kaikkea opiskelijat, joita ilman emme olisi mitään. Täällä toimivaa sekalaista joukkoa voisi kuvata suureksi perheeksi, johon aina kerran vuodessa lisätään muutama kymmenen ihmistä lisää.

Arttu Helsingin yliopiston TUHAT-tutkimustietokannassa

Efter en kort karriär som ekologisk mikrobiolog och några år utanför den akademiska världen återvände jag dit för att studera geografi. Jag hade blivit intresserad av att söka lösningar till både miljöproblem och fattigdomsproblem i Amazonas, och geografin erbjöd dels ett tvärvetenskapligt perspektiv med inslag av både natur- och samhällsvetenskap, dels ett rumsligt perspektiv, vilket jag fann nödvändigt för att på djupet förstå många förändringsprocesser, och slutligen även mycket användbara forskningsverktyg i form av fjärranalys och geografiska informationssystem (GIS).

Jag forskar om nyttjande och förvaltning av sådana vilda naturresurser i Amazonas som t ex jaktbart vilt, fisk, flodsköldpaddor, och palmer vars blad används som takmaterial. Dessutom forskar jag om metoder baserade på fjärranalys för vegetationskartering i Amazonas. Tillsammans med kollegor i Ecuador håller jag på att starta upp ett institut som ska främja forskning och högre utbildning på urbefolkningsspråket Kichwa, som talas av ca 5% av landets befolkning.

Främjandet av minoritetsspråk hör även till mina arbetsuppgifter här på Helsingfors Universitet. Som innehavare av ett svenskspråkigt lektorat ska jag i första hand undervisa på svenska, och det gör jag i form av grundkurser i geoinformatik (GIS), sammanlagt femton studiepoäng. Dessutom ger jag på magisternivå några tvärvetenskapliga kurser på engelska om människor och naturresurser.

Anders forskningsteman och nyaste publikationer

Lukion jälkeen minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä haluaisin opiskella, saati minkälaisten tehtävien parissa haluaisin työskennellä. Maantiede kiinnosti lukion oppiaineista eniten, mutta koska karrikoiden kaikki kaverit hakivat lääkäreiksi tai kaupalliselle allalle, olin jokseenkin epävarma siitä, millaista muista täysin toisenlaisen suunnan valitseminen olisi. Välivuoden pohdittuani maapallon haltuun ottaminen, ja siitä oman alan tekeminen, kuitenkin kutkutti edelleen ja pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon.

Nyt maisterivaiheen opintoja aloittelevana opiskelijana olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että uskalsin valita opiskelupaikkani vilpittömästi kiinnostuksen ja innostuneisuuden  perusteella, pikemmin kuin vastavalmistuneiden keskipalkkatilastojen tarkastelun pohjalta.

Maantieteessä minua kiinnostaa ihmisen ja luonnon välinen vuorovaikutus, ja kaikenlainen maailmanparantaminen. Erikoistumisalani luonnonmaantiede tutkii aineen ja energian kiertoja maapallon kehien välillä ja yliopisto-opinnoissani olen päässyt tarkastelemaan erilaisia kysymyksiä niin kirjallisuuden, kuin käytännön kenttätöiden kautta monipuolisesti.

Parasta mantsan opiskelussa on mantsalainen yhteishenki ja fiilis. Ainejärjestö on tarjonnut paitsi kreisejä bileitä ja retkiä, mutta ennen kaikkea korvaamattoman verkoston ystäviä.

Som barn läste jag kartböcker från pärm till pärm. Precis som vanliga böcker. Däremot så tog det en stund för mig att inse att geografi är min grej. Jag ville som barn bli kartritare när jag blev stor men jag glömde bort mina barndomsdrömmar för jag antog att ingen längre jobbar med att rita kartor.

Efter ett år av journalistikstudier på universitetet insåg jag att jag ville göra någonting annat. Jag sökte till geografin och nu kan jag på riktigt bli en kartritare! Jag är dock även intresserad av mycket annat också än bara geoinformatik. Mitt huvudämne är kulturgeografi och jag har även läst u-landsforskning. Mitt mål är att förstå och förbättra världen. Geografin utgör en bra grund för det.

Pienenä luin karttakirjoja kannesta kanteen, ihan niin kuin kaikki muutkin kirjat. Kesti kuitenkin pitkään tajuta, että maantiede on se juttu. Halusin kovasti pienenä kartanpiirtäjäksi, mutta unohdin sitten unelmat, koska en uskonut, että sellaisia oli enää olemassa.

Opiskelin vuoden journalistiikkaa yliopistolla, mutta tajusin, että haluan tehdä jotain muuta. Hain mantsalle ja nyt minusta voi ihan oikeasti tulla kartanpiirtäjä! Minua kiinnostaa kuitenkin paljon muukin kuin pelkkä geoinformatiikka. Pääaineeni on kulttuurimaantiede ja sen lisäksi olen lukenut kehitysmaatutkimusta. Maailman tajuaminen ja parantaminen olisi tavoitteena. Mantsa antaa sille hyvät edellytykset.

Kartat viitoittivat minunkin tieni maantieteeseen, vaikka sivupoluilla tuli myös harhailtua. Lapsena piirtelin aarrekarttoja ja tutkin äidin koulukartastoa. Viisivuotiaana kirjoitin Suomen kartan aukeamalle tikkukirjaimin tuohtuneen kommentin: ”SUOMII EILLÖYDY”. Karttapohjalta ei löytynyt maan nimeä (Ruotsi, Norja ja Neuvostoliitto kyllä), mutta minä löysin jo varhain itsestäni kartografiseen viestintään kriittisesti suhtautuvan tutkijan.

Opiskeluaikana olin kiinnostunut kaikesta mahdollisesta ja opiskelin kulttuurimaantieteen ohella paljon poliittista historiaa, Pohjois-Amerikan tutkimusta, Latinalaisen Amerikan tutkimusta, valtio-oppia ja ympäristötieteitä. Kartografian kurssilla tutustuin Olaus Magnuksen Carta marinaan vuodelta 1539 ja se oli menoa, kiinnostuin palavasti kartografian historiasta. Väitöskirjani tein lehdistökartografiasta, erityisesti sen yhteiskunnallisista ja poliittisista viesteistä vuosina 1899–1942. Väitöksen jälkeen opiskelin vielä aikuiskoulutuksen pedagogiikkaa ja sain maantieteen ja historian opettajan pätevyyden.

Olen työskennellyt useissa tehtävissä yliopistolla. Ensimmäinen työni taisi olla opintopiirin ohjaaja avoimessa yliopistossa, sitten olin useita vuosia hallintohommissa toimistosihteerinä ja amanuenssina, tein tuntiopettajan hommia sekä assitentin ja yliopistonlehtorin viransijaisuuksia. Ohessa laadin oppimateriaaleja ja olin pitkään mukana YTL:n mantsan ryhmässä ja Geopisteen toiminnassa. Ensimmäisen vakinaisen työni sain vasta kun edeltäjäni jäi eläkkeelle!

Koulutussuunnittelijan työssä pääsen soveltamaan lähes kaikkea aiempaa kokemustani. Työ on monipuolista ja mielenkiintoista, joskin kaikkien yliopiston uudistusten keskellä mahdottoman kiireistä! Mantsalaisissa parasta ovat ihmiset – tutkimusaiheistaan, opetuksesta ja opiskelusta innostunut porukka. Tässä yhteisössä on palkitsevaa suunnitella koulutusohjelmia ja opetusta, mutta myös ohjata opiskelijoita ja auttaa heitä löytämään ratkaisuja esimerkiksi opintojen aikataulutukseen tai muihin opintojen kuluessa eteen tuleviin kysymyksiin. Maantieteen kandi- ja maisteriohjelmien lisäksi suunnittelen Urban Studies & Planning -maisteriohjelmaa, jota toteutetaan yhdessä Aalto-yliopiston kanssa.

Lisäksi opetan kandiohjelmassa maantieteilijän työelämäorientaatio-kurssia (yhdessä HY:n urapalveluiden kanssa) sekä aineopintojen vapaavalintaista kurssia kartografian historiasta (seuraavan kerran ohjelmassa lukuvuonna 2018–19). Koulutussuunnittelijan tehtäviin ei kuulu tutkimus, joten matkailun ja mainosten karttakuviin liittyvät kartografiset tutkimukseni etenevät – varsin hitaasti – omalla ajalla.

Kartografian historia on Suomessa todella marginaalinen ala ja tutkijoita Suomessa vain muutamia, joten on aina hauskaa osallistua konferensseihin ja tavata laajempi joukko asiantuntijoita kartografian historian ”suurmaista”, erityisesti Isosta-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Olen myös puheenjohtaja vanhojen karttojen ystävien Chartarum amici -yhdistyksessä.

Katariina Helsingin yliopiston TUHAT-tutkimustietokannassa (päivitettävänä)

Chartarum amici – vanhojen karttojen ystävät