Teollisesti valmistettuja elintarvikkeita on totuttu näkemään monenlaisissa pakkauksissa. Harva tulee ajatelleeksi, että pakkaus on kriittinen tekijä tuotteen saattamisessa markkinoille. Pakkauksen tulee sopia kyseisen ruokatuotteen kuljetukseen, säilytykseen ja kuluttajien käyttöön. Ja tietysti pakkauksen tulee myös näyttää hyvältä. Näitä haasteita ratkovat pakkausteknologian tutkijat ja opiskelijat yhdessä alan yritysten kanssa.
Helsingin yliopiston pakkausteknologian yksikössä, elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksella Viikissä opiskelijat altistetaan yritysyhteistyölle jo varhaisessa vaiheessa.
– On tärkeää, että jo opiskeluaikana opiskelijat näkevät konkreettisesti tekemiensä pakkaustehtävien höydyn ja vaikuttavuuden. Opiskelija tulee altistaa yritysyhteistyölle. Tämä onnistuu jo 1. vuosikurssin opiskelijoiden kanssa, koska alan yritykset ovat olleet kiinnostuneita yhteistyöstä, kertoo yliopistonlehtori Hanna Koivula pakkausteknologian yksiköstä.
Opiskelijat tekevät pakkauksesta prototyypin.
– Olemme kehittäneet pakkausteknologian peruskurssia siltä pohjalta, että opiskelijat ratkovat kurssilla itse valitsemiaan, todellisia pakkaushaasteita. Kurssin lopputyönä opiskelijat valmistavat aiheesta posterin ja pakkauksen prototyypin, jotka esitellään alan yrityksille yhteisessä tilaisuudessa. Samalla jaetaan myös kannustinpalkinnot parhaille töille, valaisee Koivula.
Optimaalista pakkausta etsimässä
Linkosuon Leipomo Oy otti yhteyttä pakkausteknologian osaajiin. Yrityksellä oli uusi tuote lähdössä markkinoille. Tuote ei kuitenkaan ollut ominaisuuksiltaan tuttu, eikä sen pakkauksesta ollut aikaisempaa kokemusta. Projekti toteutettiin maksupalvelutyönä yritykselle, koska asiassa haluttiin edetä nopealla aikataululla ja tuotteen saaminen markkinoille oli liiketoiminnallisesti kriittinen tekijä.
– Yhteistyössä Helsingin yliopiston pakkausteknologian yksikön kanssa toteutimme pilotin, jossa tavoitteena oli vertailla pakkausmateriaalin ja tuotetta ympäröivän kaasukoostumuksen vaikutusta tuotteen aistinvaraisiin ominaisuuksiin säilyvyysajan aikana. Haasteena tässä oli, että meillä ei ollut aikaisempaa kokemusta suojakaasun käytöstä, kertoo Suvi Urvikko-Mäkivaara, Linkosuon kehityspäällikkö.
Testit tehtiin yliopiston laitteilla
Testien avulla Linkosuolle löytyi pakkausmateriaali, joka toimii tuotteen kanssa parhaiten ja joka auttoi uuden pakkausmuodon eli suojakaasun käyttöönotossa.
–Taloudellista hyötyä saimme siitä, että pystyimme tekemään kokeet yliopiston laitteistolla. Pystyimme ensin tekemään testit ja vasta sen jälkeen teimme investointipäätökset. Lisäksi hyötyä tuli siitä, että saimme tuotteille pitkän säilyvyysajan. Tämä on edellytys sille, että tuote soveltuu myös vientituotteeksi, summaa Urvikko-Mäkivaara yhteistyön hyötyjä.
Uusi pakkausmuoto saatiin onnellisesti tuotantoon. Yhteistyö Linkosuon ja yliopiston kanssa on jatkunut; projektin yksityiskohtiin palattiin myös jälkeenpäin pienten tarkistusten myötä.
Linkosuolla työskentelee elintarviketieteiltä valmistuneita alumneja, jotka tietävät että yliopistoon voi olla yhteydessä jatkossakin esimerkiksi opinnäytetöiden muodossa.