Koulutusohjelman laajuus: 75 opintopistettä
Alkaminen ja kesto: Koulutusohjelma alkaa syyskuussa 2025. Koulutusohjelma kestää 4 vuotta (8 lukukautta).
Ryhmäkoko: Koulutusohjelmaan otetaan 9-14 opiskelijaa. Koulutusohjelma alkaa, mikäli siihen on valittavissa vähintään 9 opiskelijaa.
Opetustilat: Lähiopetus toteutetaan Therapeia-säätiön koulutustiloissa, Topeliuksenkatu 15 A 1, 00250 Helsinki
Koulutuksen teoria- ja menetelmäopintojen hinta on 14 380 -19 210 euroa riippuen opiskelijamäärästä (9-14). Koulutusmaksu jakautuu kahdeksalle lukukaudelle.
Muut maksut, jotka maksetaan suoraan palveluntarjoajalle
Psykoanalyyttisen aikuisten yksilöpsykoterapeuttikoulutuksen taustateoriat Koulutus pohjautuu psykoanalyyttiseen ihmiskäsitykseen ja psykoanalyyttiseen persoonallisuusteoriaan. Tältä pohjalta koulutusten keskeinen tavoite on psykoanalyyttisen psykoterapian menetelmien mahdollisimman syvällinen oppiminen. Psykoanalyyttisen menetelmän perustana on useita pitkälle kehitettyjä metapsykologisia teorioita, joita koko ajan käytännössä testataan ja muunnetaan kliinisen kokemuksen antamien viitteiden pohjalta. Näin ollen psykoanalyyttinen psykoterapia on paitsi hoitomenetelmä, myös tutkimusmenetelmä, joka tuo uutta tietoa ihmisen mielestä. Psykoanalyyttisen teorian kehittäminen tapahtuu jatkuvassa yhteistyössä kansainvälisen psykoanalyyttisen liikkeen ja sen instituuttien kanssa sekä sen synnyttämään kirjallisuuteen pohjautuen. Näin ollen psykoanalyyttinen teoria koko ajan syvenee, tarkentuu ja monipuolistuu.
Psykoanalyyttisessa persoonallisuusteoriassa keskeistä on yksilön mielen tiedostamattomien elementtien olemassaolo ja mielen sisäinen dynaaminen kokonaisuus. Mielen eri rakenteet syntyvät alun perin jo hyvin varhaisen tiedostamattoman vuorovaikutuksen alaisena ja mielen kasvua ohjaavat vain osittain tietoiset vuorovaikutusprosessit. Mielen sisäinen psykodynamiikka muuntuu läpi elämän mutta varhaiset häiriöt yleensä myös säilyvät eri muunnelmina kautta elämän. Psykoanalyyttinen persoonallisuusteoria perustuu siihen, että kaikkein varhaisimmillekin mielen alueille voidaan saada kosketusta riittävän hyvän psykoterapeuttisen suhteen ja riittävän intensiivisen menetelmän avulla.
Tästä teoriataustasta seuraa, että psykoanalyyttisessa menetelmässä keskeistä on mielen rakenteiden ja tiedostamattoman dynamiikan huomioon ottaminen ja sellaisen vuorovaikutuksen käynnistäminen, jossa mielen rakenteet voivat korjautua. Puhutaankin usein psykodynaamisesta terapiasta. Tunnusomaista intensiiviselle psykoanalyyttiselle hoidolle on vuorovaikutussuhteessa aktivoituvien tunteensiirtojen (transferenssi ja vastatransferenssi) tunnistaminen ja ymmärtäminen. Menetelmässä terapeutin ja potilaan välistä suhdetta käytetään psykoterapian tavoitteiden saavuttamiseksi. Menetelmää säädellään vaihespesifisesti siten, että yksilö pyritään kohtaamaan sillä psyykkisen kehityksen tasolla, jolla hän kulloinkin itseään ilmaisee. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rajatilatasoisten häiriöiden hoito tapahtuu erilaisessa vuorovaikutuksessa kuin neuroottisen potilaan hoito. Hoidollisia vaihtoehtoja on aina runsaasti samoin kuin käytettävissä olevia psykoterapeuttisia interventiomuotojakin. Psykoterapeuttisesti merkittävät hyödyt (pysyvät muutokset persoonallisuudessa) saavutetaan kuitenkin aina siten, että yksilön suhde omaan sisäiseen maailmaansa avautuu samalla kun tiedostamattomat puolet mielestä avautuvat.
Psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapia on käyttöalaltaan laaja-alainen hoitomuoto (Lemma 2016). Hoidon tavoitteena on tyypillisesti oireiden vähenemisen rinnalla potilaan persoonallisuuden toimivuuden ja sosiaalisen toimintakyvyn lisääntyminen. Lyhytkestoisen psykodynaamisen psykoterapian vaikuttavuus ei viimeaikaisten laadukkaiden katsaustutkimusten mukaan ole osoittautunut poikkeavan muiden vaikuttavaksi osoitettujen psykoterapioiden tuloksellisuudesta (Leichsenring ym. 2023); menetelmää voidaan käyttää vaikuttavana hoitomenetelmänä paitsi psykiatrisen erikoissairaanhoidon, myös perusterveydenhuollon piirissä (Fonagy ym. 2019). Suurin osa tutkimuksista on kohdistunut depression hoitoon ja muita keskeisiä ryhmiä ovat ahdistuneisuus-, somatisaatio-, syömis- ja persoonallisuushäiriöt (Lilliengren 2023). Pitkäkestoisen (yli 50 käyntikertaa) psykoanalyyttisen/dynaamisen psykoterapian (Gabbard 2004) on laajassa meta-analyysissä todettu olevan lyhyempiä hoitomenetelmiä vaikuttavampia, erityisesti potilaille, joilla on 'kompleksisia ongelmia', mm. pitkittynyttä tai vaikeahoitoista masennusta, ahdistuneisuutta ja persoonallisuushäiriöitä (Leichsenring & Rabung 2011, Leuzinger-Bohleber ym. 2018). Psykodynaamiset keskipitkän tai pitkän hoitomallin terapiat, transferenssikeskeinen terapia (Clarkin ym. 2007, Doering ym. 2010) ja mentalisaatioterapia (Bateman & Fonagy 2008) on osoitettu vaikuttaviksi epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa useissa satunnaistetuissa kliinisissä kokeissa. Pitkä psykodynaaminen psykoterapia on suomalaisessa metodologisesti korkeatasoisessa tutkimuksessa todettu 5 vuoden seurannassa lyhyempiä terapioita vaikuttavammaksi, pitkässä seurannassa psykiatrisen hoidon tarvetta enemmän vähentäväksi ja tuloksiltaan pysyvämmäksi mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöpotilailla, joiden työja toimintakyky on heikentynyt (Knekt ym. 2010, 2011, 2013). Lisäksi menetelmän toimivuudesta on lukuisia seuranta- ja prosessitutkimuksia. Menetelmän optimaalinen, kustannusvaikuttava kohdentuminen edellyttää potilaan soveltuvuuden ja hoidollisten tarpeiden arviointia (Lindfors & Heinonen 2019).
LÄHTEET
Bateman A, Fonagy P. Randomized controlled trial of outpatient mentalization-based treatment versus structured clinical management for borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2009;166: 1355–64.
Clarkin JF, Levy KN, Lenzenweger MF, Kernberg OF. Evaluating three treatments for borderline personality disorder: a multiwave study. Am J Psychiatry 2007;164: 922–8
Doering S, Hörz S, Renrop M ym. Transference-focused psychotherapy vs. treatment by community psychotherapists for borderline personality disorder: a randomized controlled trial. Br J Psychiatry 2010; 196:389–95
Fonagy P, Lemma A, Target A, O’Keefe S, Constantinou MP ym. Dynamic interpersonal therapy for moderate to severe depression: a pilot randomized controlled and feasibility trial. Psychol Med 2019. doi: 10.1017/S0033291719000928.
Gabbard GO. Long-term psychodynamic psychotherapy. A basic text. American Psychiatric Publishing, Washington DC. 2004
Knekt P, Lindfors O, Laaksonen M. Helsingin Psykoterapiatutkimus – psykoterapioiden vaikuttavuus viiden vuoden seurannassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 33/2010.
Knekt P, Lindfors O, Renlund C, Sares-Jäske L ym. Use of auxiliary treatment during a 5-year follow-up among patients receiving brief or long-term psychotherapy. J Affect Disorders 2011, 135:221-30.
Knekt P, Lindfors O, Sares-Jäske L, Virtala E, Härkänen T. Randomized trial on the effectiveness of longand short-term psychotherapy on psychiatric symptoms and working ability during a 5-year follow-up. Nordic J Psychiatry 2013; 67: 59-68.
Leichsenring F, Abbass A, Heim N, Keefe JR, Kisely S, ... & Steinert C (2023). The status of psychodynamic psychotherapy as an empirically supported treatment for common mental disorders–an umbrella review based on updated criteria. World Psychiatry, 22, 286-304.
Leichsenring F, Rabung S. Long-term psychodynamic psychotherapy in complex mental disorders: update of a meta-analysis. Br J Psychiatry 2011;199:15-22. Lemma A. Introduction to the Practice of Psychoanalytic Psychotherapy, 2nd ed., 2015. Wiley, Chichester, 2015. DOI:10.1002/9781119150787
Leuzinger-Bohleber M, Hauzinger M, Fiedler G, Keller W, Bahrke U ym. Outcome of psychoanalytic and cognitive-behavioural long-term therapy with chronically depressed patients: a controlled trial with preferential and randomized allocation. Can J Psychiatry 2018. doi: 10.1177/0706743718780340
Lilliengren P. A comprehensive overview of randomized controlled trials of psychodynamic psychotherapies. Psychoanalytic Psychotherapy, 2023, 1-24.
Lindfors O, Heinonen E. Psykodynaamisen psykoterapian vaikuttavuus. Suomen Lääkärilehti 2019;12:37- 41.
Jokainen psykoterapeutti on omalla persoonallisella tavallaan potilassuhteessa. Hän käyttää itseään luovalla tavalla työvälineenä. Tästä persoonallisesta oman itsensä käyttämisestä työvälineenä seuraa tarve asettaa tiettyjä kriteerejä arvioitaessa koulutuksessa saavutettavia valmiuksia. Koulutusyhteisön arvioidessa opiskelijoiden osaamista ja opinnäytetöitä, koskevat kriteerit kaikkia opiskelijoita yhtäläisesti. Tämä edellyttää, että koulutusyhteisön kouluttajat ja työnohjaajat sitoutuvat noudattamaan yhteisesti asetettuja kriteerejä. Eri koulutuksissa osaamiskriteerit asetetaan vastaamaan koulutuksen tasoa ja opetusohjelmaa. Aikuisten psykoterapeuttikoulutuksen keskeiset osaamiskriteerit jaetaan kolmeen pääkategoriaan:
Arvioidaan psykoterapeutin kykyä:
Kaikkia näitä valmiuksia voidaan seurata ja havainnoida työnohjausprosesseissa sekä opiskelijan kirjoittamissa tapausselostuksissa. Näitä kolmea valmiuksien aluetta voidaan vastaavasti tutkia seuraavista kolmesta eri näkökulmasta (David Tuckett: Does Anything Go? Int. J. Psychoanal 2005:86:31-49):
A. Osallistuvasti havainnoivan position löytäminen ja säilyttäminen
Koulutusyhteisö arvioi seuraavia valmiuksia:
B. Käsitteelliset valmiudet – teorian ja tiedon sisäistäminen omaksi taidoksi
Kyky osallistuvaan havainnointiin ja psykoanalyyttisen asetelman luomiseen ei vielä riitä vaan opiskelijan pitää osoittaa myös hallitsevansa teoreettiset käsitteet ja mieltämään niitä kliinisinä ilmiöinä.
Psykoterapeutiksi opiskelevia perehdytetään psykoanalyyttisten teorioiden käsitteisiin pääasiassa teoriaseminaareissa. Kliinisissä osioissa, esimerkiksi työnohjauksessa paneudutaan teorioiden soveltamiseen käytännön työhön. Koulutusprosessin tavoitteena on taata, että koulutettava voi rakentaa itselleen suhteellisen yhtenäisen teoriakokonaisuuden, jota hän sitten voi käyttää kliinisessä työssään ymmärtääkseen siinä esiin tulevia ilmiöitä. Erityisesti havainnoidaan opiskelijan kykyä liittää yhteen kliinisessä tilanteessa esille tulevia ilmiöitä teoreettisiin käsityksiin, joilla ilmiöitä pyritään selittämään. Kouluttajista työnohjaaja on avainasemassa, koska hän voi havainnoida miten opiskelija on sisäistänyt teoreettisia tietoja muuttaen niitä myös kliinisiksi taidoiksi.
Arvioidaan seuraavia valmiuksia:
C. Tulkintojen ja muiden interventioiden tekemisen taidot
Tämä osaamisalue liittyy opiskelijan kykyyn tehdä ja formuloida tulkintoja ja tehdä oikeita ja oikea-aikaisia interventioita. Tämä on vaikein arvioitava aspekti, koska jokaisella psykoterapeutilla on oma tapansa käyttää itseään tehdessään tulkintoja. Parhaimmillaan opiskelija pystyy osoittamaan ja perustelemaan interventioitaan sisäistämänsä psyykkisiä muutoksia koskevan teorian avulla ja olemaan siinä johdonmukainen. Tärkeää on esim. koulutettavan kyky sekä tunnistaa sokeat pisteensä että nähdä niiden merkitys oman työskentelyn kannalta.
Opiskelijan kohdalla seurataan seuraavia ulottuvuuksia:
Kaikille Helsingin yliopiston psykoterapeuttiopiskelijoille yhteiset teoria- ja menetelmäopinnot koostuvat kolmesta opintojaksosta.
Kuhunkin opintojaksoon sisältyy kaksi seminaaripäivää sekä itsenäisiä tehtäviä. Opintojaksot järjestetään pääsääntöisesti kerran lukuvuodessa. Suoritusajankohdan voi itse valita, mutta vahva suositus on, että Mielenterveyden häiriöt suoritetaan heti opintojen alussa, Psykoterapiatutkimuksen menetelmät ennen opinnäytetyön aloittamista ja Integroiva tapausseminaari opintojen lopulla.
Psykoterapiaprosessin opiskelu sisältyy koko koulutuksen ajan kaikkiin teoria- ja kliinisiin seminaareihin. Opiskelu on vuorovaikutteista, minkä vuoksi koulutuksen teoriaopinnot toteutetaan kokonaisuudessaan lähiopetuksena.
Psykoterapeuttikoulutus ja siihen sisältyvät teoria- ja kliiniset seminaarit kestävät neljä vuotta. Koulutuksessa perehdytään muun muassa psykoterapian peruskäsitteisiin, psykoterapiaprosessiin, ihmisen psyykkiseen kehitykseen ja sairastamisen eri muotoihin. Teoria- ja kliiniset seminaarit ovat yhteensä 323 tuntia, päättöseminaari 5 t, ryhmädynamiikka 14 t, vastuukouluttajan arviointi- ja palautetunnit 7 t ja henkilökohtainen kehityskeskustelu (1 t/opiskelija) ja henkilökohtainen palautekeskustelu koulutuksen loppuvaiheessa (1 t/opiskelija). Koulutukseen kuuluu lisäksi osallistuminen kansallisiin tai kansainvälisiin psykoterapian alan seminaariin tai kongressiin yhteensä vähintään 16 tuntia.
Opintojakso 1: Koulutukseen orientointi ja työkokemusseminaarit 2,0 op
Opintojakso 2: Psykoanalyyttisen psykoterapian teorianmuodostus, siihen liittyvä ihmiskäsitys ja psykoterapian peruskäsitteet 4,0 op
Opintojakso 3: Psykoterapeuttisen suhteen luominen (2. ja 7. lukukausi) 1,5 op
Opintojakso 4: Ihmisen kasvu ja kehitys psykoanalyyttisen teorian mukaan 3,0 op
Opintojakso 5: Kehityksen häiriöt, niiden tunnistaminen, psykodynaaminen diagnosointi 4(28) ja psykoterapia: Neuroosit 2,5 op
Opintojakso 6: Kehityksen häiriöt, niiden tunnistaminen, psykodynaaminen diagnosointi ja psykoterapia: Rajatilahäiriöt 2,5 op
Opintojakso 7: Kehityksen häiriöt, niiden tunnistaminen, psykodynaaminen diagnosointi ja psykoterapia: Narsistiset häiriöt 1,0 op
Opintojakso 8: Kehityksen häiriöt, niiden tunnistaminen, psykodynaaminen diagnosointi ja psykoterapia: Psykoosit (4. ja 5. lukukausi) 1,5 op
Opintojakso 9: Kehityksen häiriöt, niiden tunnistaminen, psykodynaaminen diagnosointi ja psykoterapia: Ruumiillinen sairastaminen 1,0 op
Opintojakso 10: Kehityksen häiriöt, niiden tunnistaminen, psykodynaaminen diagnosointi ja psykoterapia: Seksuaalisen ja sukupuolen variaatiot 1,5 op
Opintojakso 11: Kehityksen häiriöt, niiden tunnistaminen, psykodynaaminen diagnosointi ja psykoterapia: Riippuvuudet ja syömishäiriöt 1,5 op
Opintojakso 12: Kehityksen häiriöt, niiden tunnistaminen, psykodynaaminen diagnosointi ja psykoterapia: Depressio ja itsetuho 1,5 op
Opintojakso 13: Kehityksen häiriöt, niiden tunnistaminen, psykodynaaminen diagnosointi ja psykoterapia: Psyykkinen trauma ja traumatisoituminen 1,0 op
Opintojakso 14: Lait ja asetukset 0,5 op
Opintojakso 15: Reverie psykoanalyyttisessa psykoterapiassa 0,5 op
Opintojakso 16: Unien käyttö psykoterapiassa 1,0 op
Opintojakso 17: Työyhteisö- ja ryhmäpsykodynamiikka 1,0 op
Opintojakso 18: Psykoanalyyttinen fokusoitu lyhytterapia 2,0 op
Opintojakso 19: Muut psykoterapiasuuntaukset 0,5 op
Opintojakso 20: Neurokehitykselliset häiriöt 0,5 op
Opintojakso 21: Psykoterapeutin identiteetin kehitys 2,5 op
Opintojakso 22: Opinnäytetyöt ja tieteellisyys (3., 4., 5, ja 8. lukukausi) 1,5 op
Koulutukseen kuuluu kahden aikuispotilaan psykoterapia ja näihin hoitoihin saatu yksilötyönohjaus kahdella eri työnohjaajalla. Potilaiden hoitofrekvenssi on kaksi (2) kertaa viikossa. Yhden potilaan hoidon ja hoidon työnohjauksen tulee kestää vähintään kaksi (2) vuotta ja toisen potilaan hoidon ja hoidon työnohjauksen vähintään yksi (1) vuotta. Työnohjauksen frekvenssi/ tiheys on ensimmäisen vuoden aikana kerran viikossa ja sen jälkeen vähintään joka toinen viikko kumpaakin hoitoa kohden. Työnohjauksen harventamista harkittaessa (koulutushoidon jatkuttua yli vuoden) on tärkeää suunnitella, millaisella tiheydellä työnohjaustunteja kertyy riittävästi, mikäli koulutushoidot työnohjauksineen pyritään toteuttamaan koulutuksen aikana.
Työnohjaukset toteutuvat yksilötyönohjauksena ensisijaisesti lähityönohjauksena työnohjaajan toimitiloissa. Työnohjaajat ovat ensisijaisesti Therapeia-säätiön Koulutuskeskuksen kouluttamia psykoanalyytikkoja (VET) tai kouluttajapsykoterapeutteja (ent. vaativan erityistason psykoterapeutteja VET).
Työnohjattua psykoterapeuttista potilastyötä tulee olla koulutuksen aikana yhteensä vähintään 300 tuntia. Potilastyötä ei lasketa opintopisteisiin. Koulutusohjelmassa määritellyistä kahdesta potilashoidosta A ja B kertyy koulutuksen aikana vähintään 240 tuntia. Loput korkeintaan 60 tuntia voivat olla psykoterapeuttista potilastyötä, jotka voivat olla eri pituisia, ja voivat sisältää lyhyitäkin hoitoja. A ja B potilashoitojen ulkopuolelle jäävien korkeintaan 60 tunnin psykoterapeuttisen potilastyön osalta vaaditaan koulutuksen aikana yhteensä vähintään yksi tunti työnohjausta per 10 tuntia potilastyötä A ja/tai B työnohjaajilla, tai muulla koulutuskeskuksen hyväksymällä työnohjaajalla. Muiden psykoterapeuttisten potilashoitojen työnohjauksen intensiteetille ei aseteta ehdottomia vaatimuksia. Enintään 6 tuntia muun psykoterapeuttisen potilastyön työnohjausta järjestetään koulutuksen aikana siten, että se sisältyy koulutukseen kuuluvaan työnohjauksen kokonaistuntimäärään 120 tuntia.
Henkilökohtainen psykoterapia / psykoanalyysi 12,5 opintopistettä (250 t) Koulutukseen kuuluu henkilökohtainen psykoterapiaa /psykoanalyysia. Yksilöpsykoterapian täytyy olla kestänyt vähintään kolme vuotta, vähintään kaksi kertaa viikossa ja yhteensä vähintään 250 tuntia. Psykoterapeutin tulee ensisijaisesti olla Therapeia-säätiön koulutuskeskuksen hyväksymä psykoanalyytikko (VET) tai psykoanalyyttisen aikuisten yksilöpsykoterapian kouluttajapsykoterapeutti (ent. vaativan erityistason psykoterapeutti VET). Henkilökohtainen psykoterapia tulee aloittaa viimeistään psykoterapeuttikoulutuksen ensimmäisen lukukauden aikana. Koulutukseen voidaan hyväksyä koulutuksen alkamishetkellä 5 vuoden sisällä päättynyt psykoanalyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapia/psykoanalyysi, joka on toteutunut kriteerien mukaisena Therapeia-säätiön koulutuskeskuksen hyväksymällä psykoanalyytikolla (VET) tai psykoanalyyttisen aikuisten yksilöpsykoterapian kouluttajapsykoterapeutilla (ent. vaativan erityistason psykoterapeutti VET). Mikäli henkilökohtainen psykoterapia/psykoanalyysi on päättynyt yli 5 vuotta sitten, soveltuvuushaastattelijat arvioivat henkilökohtaisen psykoterapian/psykoanalyysin riittävyyden. Ohjausryhmä voi edellyttää koulutettavalta yli 5 vuotta sitten päättyneen henkilökohtaisen psykoterapian täydennystä soveltuvuushaastattelijoiden arvion perusteella.
Opinnäytetöinä opiskelija kirjoittaa tutkielman ja hoitoselostuksen
Tutkielman tarkoituksena on antaa kirjallinen näyte siitä, että koulutettava ymmärtää oman tieteenalansa (psykoanalyyttisen psykoterapian) tutkimusperinnettä ja on sisäistänyt sen keskeiset periaatteet. Näytteeksi opiskelija laatii pienimuotoisen oman tutkielman (mielellään omaa kliinistä aineistoa hyväksi käyttäen), jonka välityksellä koulutettava osoittaa ymmärtävänsä, miten psykoanalyyttinen teoria muodostuu ja kehittyy ja miten psykoanalyyttinen menetelmä toimii teorian kehittämisen palveluksessa. Tutkielma on johonkin psykoterapian erityiskysymykseen syventyvä kirjallinen tuotos, jossa noudatetaan tieteellisen kirjoittamisen periaatteita. Opinnäytteen tavoitteena on edistää teoreettista ja kliinistä osaamista ja opiskelijan asiantuntijuuden kehittymistä psykoterapeuttina. Opinnäytetyössä opiskelijan tulee osoittaa:
Hoitoselostus on kliinistä työtä koskeva opinnäyte. Hoitoselostus laaditaan koulutukseen kuuluvasta pidemmästä koulutushoidosta ja se liitetään päättötodistushakemukseen. Hoitoselostuksen tehtävänä on osoittaa, että opiskelija on sisäistänyt ja oppinut käyttämään koulutusohjelman mukaisen hoitomuodon (psykoanalyyttisen psykoterapian) käsitteitä ja menetelmää (esim. setting, transferenssi ja vastatransferenssi, vastarinta, distanssi ja abstinenssi, jne.). Hoitoselostuksen avulla hän osoittaa, että on omaksunut psykoterapeutin identiteetin.
Hoitoselostus on hoitosuhteen ja hoitoprosessin kuvausta, josta näkyy, miten opiskelija on soveltanut koulutuksessa oppimaansa kyseisen potilaan hoitamiseen ja että hän kykenee ammatillisesti pätevästi tarkastelemaan omaa toimintaansa.
Opiskelija kokoaa näytönsalkkuun suoritukset koulutuksen eri osa-alueista:
Näytönsalkku toimitetaan päättötodistusta haettaessa ohjausryhmälle.