Koulutusohjelman laajuus: 65 opintopistettä
Alkaminen ja kesto: Koulutusohjelma alkaa elokuussa 2025. Koulutusohjelma kestää 3,5 vuotta (7 lukukautta).
Ryhmäkoko: Koulutusohjelmaan otetaan 20 tai 24 opiskelijaa.
Opetustilat: Lähiopetus toteutetaan pääasiassa Helsingin yliopiston tiloissa.
Koulutuksen teoria- ja menetelmäopintojen hinta on 11 330 -12 330 euroa riippuen opiskelijamäärästä (20 tai 24). Koulutusmaksu jakautuu seitsemälle lukukaudelle.
Muut maksut, jotka maksetaan suoraan palveluntarjoajalle
Muut kulut: kirjallisuus noin 400 euroa
Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma sisältäen hypnoterapiaa perustuu kolmeen lähestymistapaan, joita integroidaan tiiviisti. Lähestymistavat ovat kognitiivinen psykoterapia, kognitiivis-analyyttinen psykoterapia ja hypnoterapia.
Kognitiivinen psykoterapia on ns. sateenvarjokäsite, joka käsittää lukuisia erilaisia psykoterapiamuotoja. Useasti psykoterapian kentällä kognitiivisella psykoterapialla tarkoitetaan suuntausta, johon englanninkielisessä kirjallisuudessa viitataan käsitteellä CBT – Cognitive behavioral therapy. Kuitenkin suomalaisen psykoterapian kentällä voidaan kognitiivinen psykoterapia ymmärtää psykoterapiakoulutusten näkökohdista ja opetussuunnitelmista käsin huomattavasti laajemmin. Kognitiivisten psykoterapioiden perheeseen voidaan ns. beckiläisen CBT:n lisäksi sisällyttää esimerkiksi skeematerapia, kognitiivis-konstruktiivinen terapia, hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT), rationaalis-emotionaalinen käyttäytymisterapia (RET), dialektinen käyttäytymisterapia (DKT), tunnekeskeinen terapia (EFT) ja myötätuntokeskeinen psykoterapia sekä myös kognitiivis-analyyttinen psykoterapia (KAT). Suomalaisessa kielenkäytössä olisi kaikkien näiden kohdalla asianmukaisinta kuitenkin käyttää em. vakiintuneista nimikkeistä huolimatta nimenomaisesti spesifiä termiä psykoterapia, määrittelemättömämmän termin terapia sijaan. Edellä mainituista jokainen psykoterapiasuuntaus tarjoaa oman ainutlaatuisen lähestymistapansa, mutta jokainen keskittyy omalla tavallaan psyykkisiin ongelmiin ja häiriötiloihin vaikuttavien ajatuskuvioiden ja tunteiden käsittelyyn. Suuntauksista kliinisesti merkittävin ja kognitiivisen psykoterapian suomalaisissa koulutuksissakin painotetuin on kuitenkin ensin mainittu CBT-suuntaus.
Kognitiivinen psykoterapia (CBT) on psykoterapiamuoto, joka auttaa potilaita ymmärtämään käyttäytymiseensä vaikuttavia ajatuksia ja tunteita. Sitä käytetään yleisesti useiden häiriöiden hoidossa, mukaan lukien masennus, ahdistus, fobiat ja riippuvuudet. CBT-hoito on alunperin ollut lyhytaikaista ja keskittynyt auttamaan potilaita käsittelemään jotain spesifiä, tarkkaan rajattua ongelmaa. Useasti suomalaisessa psykoterapiajärjestelmässä kuitenkin päädytään hoitamaan kompleksisempia ongelmia pitkäkestoisesti, jolloin CBT-hoitoa voidaan tarvittaessa pidempikestoisessa kontaktissa täydentää muilla kognitiivisen psykoterapian suuntausten menetelmillä. Hoidon aikana potilaat oppivat tunnistamaan ja muuttamaan haitallisia, häiritseviä tai oireita ylläpitäviä ajatuskuvioitaan, joilla on kielteinen vaikutus käyttäytymiseen ja tunteisiin. CBT:stä on tullut yhä tunnetumpaa ja suositumpaa niin psykoterapiaan hakeutuvien potilaiden kuin hoitohenkilökunnankin parissa. CBT:n on osoitettu auttavan tehokkaasti monia psyykkisiä häiriötiloja ja parantavan potilaiden elämänlaatua.
CBT:n perusajatus on, että potilaan ajatukset ja tunteet ovat keskeisessä asemassa hänen käyttäytymisessään. CBT-hoidon tavoitteena on saada potilas oppimaan, että vaikka hän ei voikaan hallita ympärillään olevaa maailmaa, hän voi säädellä sitä, miten tulkitsee ja käsittelee asioita omassa elinympäristössään. Potilailla on usein ajatuksia tai tunteita, jotka vahvistavat, yhdistävät tai ylläpitävät haitallisia uskomuksia ja käsityksiä. Nämä uskomukset saattavat johtaa ongelmalliseen käyttäytymiseen, joka voi vaikuttaa moniin elämänalueisiin, kuten perheeseen, läheissuhteisiin, työhön ja opintoihin. Näiden maladaptiivisten ajatusten ja käyttäytymismallien torjumiseksi CBT-prosessi auttaa potilasta ensin tunnistamaan ongelmallisia uskomuksiaan. Tämän jälkeen potilas myös oppii ja harjoittaa uusia taitoja, joita hiljalleen pyrkii siirtämään osaksi omaa arkielämäänsä. CBT-hoito pohjautuu psykoterapiaistunnossa laadittavaan kognitiiviseen käsitteellistämiseen, joka muodostuu psykoterapeutin ja potilaan yhteistyönä. Sen tehtävä on luoda sekä psykoterapeutille että potilaalle ymmärrystä oireiden syntymekanismista ja oireilua ylläpitävistä tekijöistä. Työskentelyn edetessä käsitteellistämismallia tarkennetaan ja korjataan, niin että sen pohjalta ymmärrys potilaan ongelmien dynamiikasta tulee yhä paremmin ymmärretyksi. Näin käsitteellistäminen ohjaa ja fokusoi työskentelyä. Kognitiivisen psykoterapian vaikuttavuuden osalta on tehty paljon tutkimusta (kts yhteenvedot esimerkiksi Beck 2011, Kähkönen, Karila & Holmberg 2008 tai Richards 2015).
Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian (KAT) juuret ovat sekä kognitiivisessa että psykodynaamisessa psykoterapiassa. Se on alun perin lyhytkestoiseksi kehitetty, strukturoiva, joustava ja ajallisesti rajattu integratiivinen psykoterapiasuuntaus. KATin tavoitteena on potilaan psyykkisten oireiden ja ongelmien helpottuminen lisääntyneen itseymmärryksen ja vaihtoehtojen huomaamisen sekä uusien, joustavampien toimintatapojen kehittymisen myötä. Terapeutti ja potilas tutkivat ja havainnoivat yhdessä potilaan oireilua, kokemusta minuudesta ja sosiaalisesta identiteetistä, ja pyrkivät tätä kautta jäsentämään ongelmien taustalla olevia sisäistyneitä vastavuoroisia asetelmia, toimintatapoja ja selviytymismalleja. KAT linkittää toimintatapojen yhteyksiä ihmisen menneisiin ja nykyisiin ihmissuhteisiin. Tarkoituksena on yhdessä löytää uudenlainen jäsennys, joka toimii potilaan työvälineenä ja hänen ymmärryksensä apuna vielä terapiajakson jälkeenkin. Visuaaliset tai kirjalliset kuvaukset ovat työskentelyn tukena terapiatuntien aikana, ja ne muuttavat muotoaan yhteisen ymmärryksen lisääntyessä ja syventyessä. Osuva yhteinen kuvaus potilaan tilanteesta luo pohjaa ongelmallisten kokemusten ja toimintatapojen havainnoivalle tarkastelulle ja avaa mahdollisuuden uudenlaisen suhtautumisen ja toiminnan synnylle. Työskentelyn aikarajallisuus haastaa potilasta löytämään omaa toimijuuttaan ja omia voimavarojaan elämänsä ongelmakysymysten kohtaamisessa.
Hypnoosilla tarkoitetaan tietoisuuden tilaa, johon liittyy tarkkaavuuden kohdentuminen ja vähentynyt ääreishavainnointi ja jolle on ominaista lisääntynyt kyky reagoida suggestioihin (Elkins ym. 2015). Hypnoterapia taasen on hypnoosin käyttöä lääketieteellisten tai psykologisten sairauksien tai ongelmien hoidossa (Elkins ym. 2015). Hypnoterapialla ei ole yhtä yhtenäistä persoonallisuuden ja oireiden teoriaa, vaan sen lähtökohtina ovat eri terapiasuuntausten taustateoriat. Yksi keskeisimmistä on kognitiivinen hypnoterapia (kts esim. Alladin 2008; Barder 2008; Wagstaff ym. 2010; Virta 2023), jossa taustateoriana ovat kognitiivisen psykoterapian teoriat ja käytetyt menetelmät ovat sekä kognitiivisen terapian että hypnoterapian. Joissakin kognitiivisen terapian suuntauksissa käytetään jo itsessään palon mielikuvatekniikoita, jotka ovat hyvin lähellä hypnoterapian menetelmiä (esim. skeematerapiatyöskentelyssä ja imagery rescripting -menetelmät). Hypnoterapian piirissä on myös noussut teoriasuuntaus minätilojen terapia (ego state therapy; kts esim. Emmerson 2003; Frederick 2017; Watkins & Watkins 1997). Minätilojen terapiassa on yhtymäkohtia esimerkiksi skeematerapiaan ja KAT:in minätiloihin.
Tämän koulutuksen teoriatausta tulee ensisijaisesti kognitiivisen psykoterapian teorioista yhdistettynä KAT-psykoterapiaan ja soveltuvin osin minätilojen terapiaan. Kokonaisuutena koulutus on integratiivinen painottuen myös psykoterapian yleisiin ja yhteisiin tekijöihin. Menetelmien osalta opetetaan tutkimukseen perustuvia menetelmiä. Hypnoterapian osalta menetelmiä opetetaan niiden häiriöihin hoitoon liittyen, joihin tutkimusnäytön osalta on perusteltua käyttää näitä menetelmiä.
LÄHTEET
Alladdin A. 2008. Cognitive Hypnotherapy. An integrated approach to the treatment of emotional disorders. West Sussex, England: John Wiley & Sons, Ltd.
Alladin A, Alibhai A. 2007. Cognitive hypnotherapy for depression: an empirical investigation. International Journal of Clinical and Experimental Hypnosis; 55:147-166.
Beck J. 2011. Cognitive behavior therapy: Basics and beyond. 2nd Edition. Guilford Press.
Bhattacharya, S., Goicoechea, C., Heshmati, S. et al. 2023. Efficacy of Cognitive Behavioral Therapy for AnxietyRelated Disorders: A Meta-Analysis of Recent Literature. Curr Psychiatry Rep; 25:19–30.
Bryant RA, Moulds ML, Guthrie RM & Nixon RDV. 2005. The Additive Benefit of Hypnosis and Cognitive– Behavioral Therapy in Treating Acute Stress Disorder. Journal of Consulting and Clinical Psychology;73(2):334- 340.
Bryant RA, Moulds ML, Nixon RDV, Mastrodomenico J, Felmingham K & Hopwood S. 2006. Hypnotherapy and cognitive behaviour therapy of acute stress disorder: A 3-year follow-up. Behaviour Research and Therapy; 44:1331–1335
Barder J. 2008. Reclaiming the cognitive unconscious: integrating hypnotic methods and cognitive-behavioral therapy. Teoksessa Nash MR & Barnier AJ (toim). The Oxford Handbook of Hypnosis. Theory, Research and Practice. New York: Oxford University Press.
Calvert R, Kellett S. 2014. Cognitive analytic therapy: a review of the outcome evidence base for treatment. PAPT; 87: 253–77
Cordi MJ, Schlarb AA, Rasch B. 2014. Deepening sleep by hypnotic suggestion. Sleep; 37(6):1143-52.
Cuijpers P, Berking M, Andersson G, Quigley L, Kleiboer A & Dobson KS. 2013. A meta-analysis of cognitivebehavioural therapy for adult depression, alone and in comparison with other treatments. Can J Psychiatry; 58(7):376-85.
Cuijpers P, Miguel C, Harrer M, Plessen CY, Ciharova M, Ebert D, Karyotaki E. 2023. Cognitive behavior therapy vs. control conditions, other psychotherapies, pharmacotherapies and combined treatment for depression: a comprehensive meta-analysis including 409 trials with 52,702 patients. World Psychiatry; 22: 105-115.
Cuijpers P, Sijbrandij M, Koole S, Huibers M, Berking M, Andersson G. 2014. Psychological treatment of generalized anxiety disorder: a meta-analysis. Clinical psychology review; 34(2), 130-140.
Emmerson G. 2003. Ego state therapy. Glasgow, UK: Crown House Publishing. Elkins GR, Barabasz AF, Council JR, Spiegel D. 2015. Advancing research and practice: the revised APA Division 30 definition of hypnosis. Int J Clin Exp Hypn; 63(1):1-9.
Flammer E, Alladin A. 2007. The efficacy of hypnotherapy in the treatment of psychosomatic disorders: metaanalytical evidence. The International Journal of Clinical and Experimental Hypnosis; 55(3):251-74
Flammer E, Bongartz W. 2003. On the efficacy of hypnosis: A meta-analytic study. Contemporary Hypnosis; 20(4):179-197.
Flynn N. 2018. Systematic review of the effectiveness of hypnosis for the management of headache. Int J Clin Exp Hypn; 66(4):343-352.
Frederick C. 2017. Ego State-Therapy. Teoksessa GR Elkins (toim). Handbook of Medical and Psychological Hypnosis. Foundations, applications, and professional issues. New York: Springler Publishing Company.
Fuhr K, Meisner C, Batra A. 2023. Long-Term Outcomes of Depression Treatment With Hypnotherapy or Cognitive Behavioral Therapy. J Nerv Ment Dis; 211(7):519-524.
Fuhr K, Meisner C, Broch A, Cyrny B, Hinkel J, Jaberg J, Petrasch M, Schweizer C, Stiegler A, Zeep C, Batra A. 2021. Efficacy of hypnotherapy compared to cognitive behavioral therapy for mild to moderate depression - Results of a randomized controlled rater-blind clinical trial. J Affect Disord; 286:166-173.
Gloaguen V, Cottraux J, Cucherat M, Blackburn IM. 1998. A meta-analysis of the effects of cognitive therapy in depressed patients. Journal of Affective Disorders; 49(1):59-72.
Hans E, Hiller W. 2013. A meta-analysis of nonrandomized effectiveness studies on outpatient cognitive behavioral therapy for adult anxiety disorders. Clinical psychology review, 33(8):954-964.
Hallam C, Simmonds-Buckley M, Kellett S, Greenhill B, Jones A. 2021. The acceptability, effectiveness, and durability of cognitive analytic therapy: Systematic review and meta-analysis. Psychology and Psychotherapy: Theory, Research and Practice; 94:8–35.
Kähkönen, S., Karila, I. ja Holmberg, N. (toim.). 2008. Kognitiivinen psykoterapia. Duodecim.
Kirsch I, Montgomery G, Sapirstein G. 1995. Hypnosis as an adjunct to cognitive-behavioral psychotherapy: a meta-analysis. Journal of Consulting and Clinical Psychology; 63(2):214–20.
Linardon J, Wade TD, de la Piedad Garcia X & Brennan L. 2017. The efficacy of cognitive-behavioral therapy for eating disorders: A systematic review and meta-analysis. Journal of Consulting and Clinical Psychology; 85(11):1080.
Maguth Nezu C, Nezu AM. (toim). 2015. The Oxford Handbook of Cognitive and Behavioral Therapies. E-kirja.
Schaefert R, Klose P, Moser G, Häuser W. 2014. Efficacy, tolerability, and safety of hypnosis in adult irritable bowel syndrome: systematic review and meta-analysis. Psychosom Med; 76(5):389-98.
Shih M, Yang YH, Koo M. 2009. A meta-analysis of hypnosis in the treatment of depressive symptoms: a brief communication. Int J Clin Exp Hypn; 57(4):431-42.
Särkelä L, Haanpää P & Tikkanen S. (toim.). 2015. Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia. Duodecim.
Rotaru TȘ, Rusu A. 2016. A Meta-analysis for the efficacy of hypnotherapy in alleviating PTSD symptoms. Int J Clin Exp Hypn; 64(1):116-36.
Valentine KE, Milling LS, Clark LJ, Moriarty CL. 2019. The efficacy of hypnosis as a treatment for anxiety: a metaanalysis. Int J Clin Exp Hypn; 67(3):336-363.
Virta M. 2023. Kognitiivinen hypnoterapia. Teoksessa Kallio S, Lauerma H & Virta M (toim). Hypnoosi ja hypnoterapia. Duodecim.
Wagstaff GF, David D, Kirsch I, Lynn SJ. 2010. The cognitive-behavioral model of hypnotherapy. Teoksessa Lynn SJ, Rhue JW & Kirsch I (toim). Handbook of Clinical Hypnosis. Washington, DC: American Psychological Association.
Wan YP, Ng SM. 2022. Hypnotherapy for persons with Irritable Bowel Syndrome: A three-arm randomized controlled trial. Am J Clin Hypn; 65(2):110-135.
Watkins JG, Watkins HH. 1997. Ego States: Theory and therapy. New York: W.W. Norton & Company.
Watts SE, Turnell A, Kladnitski N, Newby JM, Andrews G. 2015. Treatment-as-usual (TAU) is anything but usual: a meta-analysis of CBT versus TAU for anxiety and depression. Journal of Affective Disorders; 175:152-167.
Wofford N, Snyder M, Corlett CE, Elkins GR. 2023. Systematic Review of Hypnotherapy for Sleep and Sleep Disturbance. Int J Clin Exp Hypn; 71(3):176-215.
Zhang Z, Zhang L, Zhang G, Jin J, Zheng Z. 2018. The effect of CBT and its modifications for relapse prevention in major depressive disorder: a systematic review and meta-analysis. BMC Psychiatry; 23;18(1):50.
Öst LG, Havnen A, Hansen B, Kvale, G. 2015. Cognitive behavioral treatments of obsessive-compulsive disorder. A systematic review and meta-analysis of studies published 1993-2014. Clinical Psychology Review; 40:156-169.
Koulutus on integratiivinen pohjautuen kognitiivisen psykoterapian taustateorioihin. Koulutuksen päätaustateorioina ovat kognitiivisen psykoterapian teoriat yhdessä kognitiivis-analyyttisen taustateorian kanssa. Näitä teorioita integroidaan hypnoterapian teorioihin ja käsitteisiin. Opiskelija ymmärtää myös psykoterapian yleisten ja yhteisten tekijöiden merkityksen osana hoitoprosessia. Opiskelija oppii laajasti kognitiivisen, kognitiivis-analyyttisen ja hypnoterapian lähestymistapojen ja menetelmien käyttöä osana aikuisten yksilöllistä psykoterapiaa. Koulutuksen käytyään opiskelijalla on laajat valmiudet keskeisten potilasryhmien, kuten mielialahäiriöiden- ja ahdistuneisuushäiriöiden sekä lievempien traumaperäisten häiriöiden, hoitoon, sekä valmiudet persoonallisuushäiriöiden, addiktioiden, vakavampien traumaperäisten häiriöiden, syömishäiriöiden, neuropsykiatristen häiriöiden sekä vaikeiden mielenterveydenhäiriöiden hoitoon aikuisilla.
Kaikille Helsingin yliopiston psykoterapeuttiopiskelijoille yhteiset teoria- ja menetelmäopinnot koostuvat kolmesta opintojaksosta.
Kuhunkin opintojaksoon sisältyy kaksi seminaaripäivää sekä itsenäisiä tehtäviä. Opintojaksot järjestetään pääsääntöisesti kerran lukuvuodessa. Suoritusajankohdan voi itse valita, mutta vahva suositus on, että Mielenterveyden häiriöt suoritetaan heti opintojen alussa, Psykoterapiatutkimuksen menetelmät ennen opinnäytetyön aloittamista ja Integroiva tapausseminaari opintojen lopulla.
Koulutus rakentuu seminaareista ja niiden ennakko-/jälkitehtävistä, koulutuspsykoterapiasta, työnohjauksesta ja potilastyöstä sekä kirjallisuuteen perehtymisestä ja opinnäytetyöstä. Ennakkotehtävät johdattavat seminaarien teemoihin. Ennakkotehtävissä yleensä yhdistyvät opiskelijoiden omien kokemusten ja luettujen artikkeleiden reflektointi. Seminaarit on toteutettu oppimisen kannalta siten, että perusteista edetään syventäviin jaksoihin. Seminaareissa palataan edellisen seminaarin oppeihin mm. käsittelemällä jälkitehtäviä. Jälkitehtävässä on yleensä seminaariin liittyvä käytännöllinen sovellustehtävä. Koulutuksen työnohjaajat ovat tietoisia seminaareissa käsitellyistä asioista ja huomioivat sen työnohjauksessa. Kirjallisuusryhmät syventävät seminaarien teemoja ja ne on jaksotettu kunkin vuoden oppimistavoitteiden mukaan. Mahdollisesta ennen koulutusta käydystä psykoterapiasta hyväksytään enintään puolet koska koulutuksen kannalta on tärkeää, että koulutuksen asioita voi reflektoida myös koulutuspsykoterapiassa. Opinnäytetyön tekemiseen perehtyminen aloitetaan noin koulutuksen puolivälissä, jolloin se on olennainen osa koko koulutuksen prosessia.
Opintojakso 1: Orientoituminen psykoterapiaan sekä koulutuksen teoreettisiin lähtökohtiin
Opintojakso 2: Psykoterapeutiksi kehittyminen ja kognitiivinen psykoterapia
Opintojakso 3: Hypnoosin ja kognitiivisen hypnoterapian perusteet
Opintojakso 4: Psykoterapiaprosessi, kognitiivis-analyyttisen psykoterapian perusteet ja kehityspsykologia
Opintojakso 5: Ahdistuneisuushäiriöt ja hypnoosi
Opintojakso 6: Masennus sekä kognitiivisen psykoterapian ja kognitiivis-analyyttisen psykoterapian yhtäläisyyksistä ja eroista
Opintojakso 7: Persoonallisuuden rakenne, minän eri puolet ja skeemat
Opintojakso 8: Pakko-oireinen häiriö sekä neuropsykiatriset häiriöt
Opintojakso 9: Psyykkiset kriisit, traumat ja dissosiaatio sekä opinnäyttyön tekeminen
Opintojakso 10: Kaksisuuntainen mielialahäiriö, deluusiot ja psykoosit
Opintojakso 11: Skeematerapia sekä hypnoterapeuttisia syventäviä menetelmiä sekä lopputyö
Opintojakso 12: Persoonallisuushäiriöt ja dialektinen käyttäytymisterapia
Opintojakso 13: Mindfulness, kognitiivis-konstruktiivinen terapia, hyväksymis- ja omistautumisterapia sekä tunnekeskeinen terapia
Opintojakso 14: Seksuaalisuus ja sukupuolisuus sekä seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden monimuotoisuuden erityiskysymykset psykoterapiassa
Opintojakso 15: Syömishäiriöt, riippuvuudet & psykoterapeutin identiteetin kehittyminen
Opintojakso 16: Lopputyöseminaari, kehollisuus psykoterapiassa ja unihäiriöt
Opintojakso 17: Lopputyöseminaari ja psykoterapeutin työssä jaksaminen sekä koko koulutuksen reflektointi
Työnohjausta tulee olla vähintään 120 tuntia (12op), työnohjaus toteutetaan ryhmätyönohjauksena 4 henkilön ryhmissä (kerrallaan 4 x 45 min). Osa työnohjauksista toteutuu Helsingissä ja osa Turussa; osa lähi- ja osa etäkontaktissa. Työnohjaus organisoidaan koulutuksen kautta, mutta sen hinta (yhteensä 5400 euroa) maksetaan suoraan työnohjaajalle.
Koulutuksen aikana opiskelijan tulee tehdä vähintään 300 tuntia psykoterapeuttista työtä sisältäen vähintään 3 lyhyttä (5-15 kertaa), 3 keskipitkää (15-30 kertaa) ja 1 pitkä (yli vuosi ja yli 40 kertaa) hoitoa. Potilastyötä ei lasketa opintopisteisiin.
Koulutettavan omaa koulutuspsykoterapiaa tulee olla vähintään 80 tuntia (4op). Opiskelija voi valita suorittaako kaiken yksilöterapiana tai osan (vähintään 40 tuntia) yksilöterapiana ja osan ryhmäterapiana. Koulutusohjelma ei järjestä psykoterapiaa vaan jokainen hankkii itse psykoterapeutin, vastuukouluttajat eivät voi toimia terapeutteina. Ryhmäpsykoterapiassa ryhmän maksimikoko on 5.
Sekä yksilö- että ryhmäpsykoterapiassa koulutuspsykoterapeutin suuntauksen tulee olla kognitiivinen psykoterapia, kognitiivisanalyyttinen psykoterapia tai kognitiivinen käyttäytymisterapia. Koulutuspsykoterapia tulee käydä VET-psykoterapeutilla tai kouluttajapsykoterapeutilla. Ennen koulutuksen alkua käydystä psykoterapiasta voidaan hyväksyä korkeintaan 40 tuntia. Terapian tulee olla toteutunut viiden vuoden aikana ennen koulutuksen alkua ja sen suuntauksen ja terapeutin pätevyyden tulee olla yllämainittujen mukainen. Mikäli opiskelija korvaa osan koulutuspsykoterapiasta, tulee koulutuksen aikana suorittaa loput yksilöpsykoterapiana.
Opinnäytetyö (10 op) on psyko-/hypnoterapian erityiskysymykseen laaja-alaista perehtymistä vaativa kirjallinen työ, siihen liittyvä ohjaus ja tarkastus. Opinnäyte kirjoitetaan tieteellisen kirjoittamisen periaatteiden mukaisesti. Opinnäytetyössä suositellaan olevan empiiristä aineistoa, mutta myös teoreettinen katsaus on mahdollinen.
Koulutuksen seminaaripäiviin on varattu 2 x 2 tuntia yleistä ohjausta opinnäytetyön tekemiseen. Varsinainen ohjaus toteutuu pienryhmissä ja yksilöllisesti etäyhteydellä. Yhteensä ohjausta on 8 tuntia (sisältäen ohjaajan käyttämän lukemisajan) / opiskelija. Opinnäytetyön ohjaajina toimivat vastuukouluttajat (Virta-Jämiä, Räsänen ja Jalava). Opinnäytetyön tarkastus ja arviointi toteutuvat työn ohjaajan ja yliopiston vastuuhenkilön toimesta; tarkastuksesta annetaan suullinen tai kirjallinen palaute opiskelijalle. Koulutuksen lopussa opiskelija esittelee työnsä muulle ryhmälle
Osaamisen näyttö tapahtuu jokaisen seminaarin yhteydessä suoritettavilla tehtävillä. Lisäksi opiskelija kerää näyttösalkun, jonka arvioi työnohjaaja ja reflektiivisen kuvauksen osalta vastuukouluttaja. Näyttösalkkuun sisältyy 1) tarkka dokumentaatio työnohjatuista potilastapauksia ja 2) reflektiivinen kuvaus (noin 2 sivua) omasta kehittymisestä psykoterapeuttina sekä koulutuksen ja koulutusterapian merkityksestä siinä.