Kertoisitko vähän perustietoja käsityötieteen opinnoistasi?
Opiskelin vuodesta 1993 lähtien silloisella käsityönopettajan koulutuslinjalla, jolloin pää- ja sivuaineeksi valittiin joko käsityö- tai kasvatustiede. Pääaineekseni valitsin käsityötieteen, koska ensisijaisena tavoitteenani ei ollut työllistyä peruskoulun opettajaksi. Päätöksen myötä en sisällyttänyt opintoihini toista peruskoulussa opetettavaa ainetta.
Miten päädyit käsityötieteen opintojen pariin ja vastasivatko opinnot odotuksiasi?
Se miksi hakeuduin opiskelemaan käsityötiedettä, oli itsellenikin yllättävä valinta. Kiinnostukseni tekstiilimateriaaleihin ja -tekniikoihin oli herännyt vasta pari vuotta aiemmin opiskellessani käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa, johon olin päätynyt alun perin viettämään välivuotta. Koska olin peruskoulussa teknisen työn ”kasvatti”, käytännössä perehdyin tekstiilityön perustekniikoihin järjestelmällisesti vasta tuolloin.
Käsityö näyttäytyi nyt paljon moniulotteisempana ilmiönä, sillä en enää toistanut jonkun toisen suunnitteleman tuotteen valmistusohjetta vaan tekeminen perustui omaan aktiiviseen ideointiin ja kokeiluihin. Yliopisto-opinnoissa tuotesuunnittelun menetelmiä rikastettiin reflektoimalla suunnittelu- ja valmistusprossia ja siten havainnot, valinnat ja taidon oppiminen tehtiin näkyväksi portfolioiden muodossa. Minua innosti juuri tuo ongelmanratkaisukeskeinen lähestymistapa, monivaiheinen, erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja sisältävä prosessi, jonka tavoitteena oli kestävä ja vastuullinen toiminta ja lopputulos. Nautinkin enemmän tarvelähtöisestä, kypsyttelevästä kehittelyvaiheesta kuin siitä, että tekisin käsitöitä vain mekaanisen tekemisen takia.
Teitkö jo opintojen aikana tietoisesti valintoja tulevaa työelämää ajatellen?
Opintojen aikana minulla ei ollut selkää yhtä päämäärää, mihin työllistyisin tulevaisuudessa. Käsityötiede oli tuolloin yliopistollisena tieteenalana tuore ja kansainvälisesti ainutkertainen. Koska se oli luoteeltaan monitieteistä, olin hyvin kiinnostunut tutkimuksesta, etenkin taide- ja kulttuurihistoriaa sekä viestintää yhdistävistä tutkimusaiheista. Laajentaakseni näkökulmaa opiskelin tutkinnon lisäksi perusopintojen laajuisen käsityö- ja taideaineiden monitieteisen opintokokonaisuuden, johon sisältyi kursseja muilta yliopiston laitoksilta ja silloisesta Taideteollisesta korkeakoulusta. Muita työllistymiseen liittyviä suuntautumisvaihtoehtoja minulle olivat vapaaseen sivistystyöhön, museoihin ja järjestöihin liittyvät asiantuntijatehtävät.
Millaisten tehtävien parissa olet työskennellyt valmistumisen jälkeen?
Opintojeni loppuvaiheessa aloitin työskentelyn tutkimusavustajana käsityönopettajan koulutuksen museokokoelman digitointihankkeessa. Erilaiset työtehtävät kokoelman parissa jatkuivat vuosien varrella useaan otteeseen. Samalla tein opetuspainotteisia sijaisuuksia yliopiston lastentarhan-, luokan- ja aineenopettajien koulutuksissa niin, että valtaosa opetuksesta painottui vaatetuksen ja ompeluteknologian kursseihin sekä opetusharjoittelun ohjaamiseen.
Kymmenen vuoden jälkeen uskaltauduin jo oman yliopistoni ulkopuolelle. Olin aikuiskoulutuksena työn ohessa opiskellut tiedottajan tutkinnon tarkoituksenani laajentaa osaamistani yhteisöviestinnässä. Parin lyhytaikaisen piipahduksen jälkeen taide- ja ammattikorkeakouluissa olen työskennellyt nykyisessä työssäni kirjailijajärjestön järjestösihteerinä. Työtehtäviini Suomen tietokirjailijoissa kuuluvat jäsen- ja asiakaspalvelutehtävät, joissa painopiste on apurahahakuihin liittyvässä neuvonnassa. Vaikka työnkuvani ei suoranaisesti enää liity käsityöhön tai aineenopettajuuteen, asiakkainani on kuitenkin oppikirjailijoita. Lisäksi yhdistyksenä teemme yhteistyötä muun muassa toisen asteen oppilaitosten kanssa tarjoamalla heille tietokirjailijavierailuja.
Millaisia valmiuksia koet käsityötieteen koulutuksen antaneen työelämään?
Mielestäni yksi tärkeimmistä koulutusohjelmaan liittyvistä vahvuuksista oli se, että opiskelu oli luoteeltaan yhteisöllistä, jonka myötä ryhmäydyimme hyvin. Teimme sekä opintoihin että vapaa-aikaan liittyviä ryhmäprojekteja ja olimme aktiivisesti mukana ainejärjestö Tekstiilareiden (nyk. Käsitys) toiminnassa. Innostavan vuorovaikutuksen, tuen ja yhdessä oppimisen lisäksi opiskelutovereiden vaikutus verkostoitumiseen oli merkittävää. Ilman niitä kontakteja en olisi kuullut kesätyöpaikoista tai päätynyt vapaaehtoiseksi järjestö- ja yhdistystoimintaan, ja saanut sitä kautta kokemuksia tulevasta työelämästä.
Koulutus on antanut minulle valmiudet tehdä itseohjautuvaa työtä. Sillä ei ole väliä, mitä lopulta teet työksesi, pystyt tarttumaan hyvin käytännönläheisiin, mutta myös teoreettispainotteisiin tehtäviin. Oleellista on ratkaisukeskeinen ote – se, että takataskusta löytyy tarvittaessa vaihtoehtoisia, uusia toimintatapoja ja luovia ratkaisuja.