Milloin olet opiskellut käsityötieteen opintoja ja milloin valmistuit?
Aloitin opintoni vuonna 1983 ja valmistuin vuonna 1990. Luin pääaineenani tekstiilioppia.
Miten päädyit opiskelemaan juuri käsityötiedettä?
Halusin alun perin opiskella taidehistoriaa, mutta en päässyt sinne. Tekstiilityön opettajan tutkinnon suorittaminen ja nykyinen työtehtäväni jatkaa tavallaan vanhempieni kiinnostuksen kohteita ja ammatteja. Äitini oli perushoitaja, mutta harrasti paljon kudontaa, käsitöitä ja ompelua. Isäni taas oli rakennustarkastaja, ja hän harrasti oman työnsä ohessa paljon erilaista rakentamista ja olin usein mukana auttamassa ja kantamassa kakkosnelosia. Nykyisin työskentelen projektipäällikkönä julkisten tilojen sisustusprojektien ja -tekstiilien parissa, tehtävässä mikä liittyy sekä tekstiileihin että sisustamiseen ja rakentamiseen.
Onko opinnoista tai opiskelijaelämästä jäänyt mieleen jotain erityisen mieleenpainuvia asioita?
Laitos sijaitsi silloin vielä Helsinginkadulla eikä yhteistyötä yliopiston kanssa ollut vielä hirveästi, vaikka kasvatustieteen luentoja kuunneltiin jo Ratakadulla. Päivät olivat pitkiä ja illalla tehtiin kurssien ompeluksia ja luettiin tentteihin. Esteri Vapaa-Jään luennoima tekstiilihistorian kurssit olivat kuin hunajaa minulle ja sain niistä kursseista hyviä arvosanoja.
Tekstiilitekniikoiden kurssia piti tekniikan tohtori Iija Pietikäinen, ja kurssi oli minusta aivan kauhistus. Pääsin kurssit muistaakseni juuri ja juuri läpi, ja kurssilla käsitellyt asiat ovat niitä asioita tarvitsen työssäni nykyisin kaikkein eniten. Tyylihistoria ja tekstiilimateriaaliasiat ovat toki myös työssäni tärkeitä, mutta erityisesti erilaiset kankaiden kulutuksenkestotestit, valokestot ja nyppyyntymistestit ovat ihan jokapäiväisiä asioita työssäni.
Käsityötieteen professori Pirkko Anttila puolestaan toi koulutukseen paljon akateemista ajattelua, ja hänen opastuksellaan aloin ymmärtämään myös teoriaa asioiden taustalla. Kuluttajakasvatusta oli Marja Anttilan kursseilla, mutta se oli enemmän suunnattu peruskouluun ja siihen liittyviä kustannuslaskentaa, hinnoittelua tai budjetointia olisi saanut olla myös yleisemmällä tasolla.
Meitä aloitti tuolloin kolmisenkymmentä opiskelijaa ja yhden tai kaksi kertaa olemme kokoontuneet yhteen muistelemaan ja opinnoista jäi myös ystäviä. Alalla on myös monia jo sieltä opintoajoilta tuttuja kollegoja: museoissa, muotoiluyrityksissä tai ostajina eri organisaatioissa.
Tiesitkö heti opinnot aloittaessasi, mihin halusit valmistumisen jälkeen suunnata?
Kolmestakymmenestä kurssikaverista varmaan parikymmentä tiesi, että he haluavat opettajaksi ja kymmenen ihan johonkin muualle. Mietittiin esimerkiksi, mihin haluaisi kesätöihin ja siihen aikaan oli Palahalli-niminen kangaskauppaketju tai Stockmannin kangasosasto, mutta en halunnut missään nimessä niihin, joten menin Helsingin keskusvankilaan vartijaksi 3-vuorotyöhön, josta sai parempaa palkkaa. Minulla ei ollut välttämättä ihan kauhean selkeätä ajatuksia, mihin sitä suuntaisi. Valmistuessani oli myös lama, joten ensimmäiset työpaikat olivat äitiyslomasijaisuuksia tai erilaisia toimistotöitä. Mutta oli silmiä avaavaa käydä töissä erilaisissa eri alojen yrityksissä.
Millainen urapolkusi on ollut valmistumisen jälkeen ja miten olet hyödyntänyt käsityötieteen opintoja työurallasi?
Ensimmäisen työpaikan sain Ripsi Oy -nimisestä yrityksessä, joka oli tšekkoslovakialaisia tekstiilitehtaita edustava agentuuri Suomessa. Se oli korkeakoulu tekstiilikauppaan, kun olen tehnyt ammattiurani tekstiilikaupan alalla ilman kaupallista koulutusta. Kankaita oli laidasta laitaan non-woven-kankaista pitseihin ja lakanakankaista pukukankaisiin. Myyntimallien avulla myytiin esimerkiksi keskusliikkeille ja tukkukaupoille sekä suomalaisille vaateyrityksille, joita siihen aikaan oli vielä jonkun verran. Vastaan tuli myös kummallisia toimialoja, kuten hauta-arkkujen vuorauksia.
Sen jälkeen olen ollut monenlaisissa tekstiilialan yrityksissä töissä, kuten tanskalaisessa Kvadratissa ja Vallila Contractilla sekä ruotsalais-suomalaisessa työvaateyrityksessä. Pari vuotta olin myös kirjallisuuden tekijänoikeistojärjestö Sanastossa. Aloitin projektimyyntipäällikkönä Lauritzonilla kymmenen vuotta sitten.
Se, että on itsekin tehnyt käsillä, auttaa ymmärtämään kolmiulotteisella tasolla, mitä tehdään esimerkiksi verhoilussa tai verhojen ompelussa. Tiedonhakutaitoni ovat hyvät, monesti pitää etsiä uusia materiaaleja ja tehtaita verkon yli maailmalta. Pidän myyntityöstä ja siitä, että voin kontaktoida uusia asiakkaita.
Oletko täydentänyt osaamistasi käsityötieteen opintojen jälkeen?
Ollessani työttömänä opiskelin HUMAKissa kulttuurituottajaksi. Opinnoissa oli paljon sellaista, minkä sai hyväksi luettua, mikä oli tavallaan tylsää, koska olisin halunnut opiskella enemmän. Olen myös opiskellut avoimessa yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden ja yleisen kirjallisuustieteen opintoja, sillä lukeminen on minulle rakas harrastus. Aalto yliopistossa olen suorittanut International Business Design Business Management -kurssin ja Haaga-Heliassa työyhteisöviestinnän kursseja.
Millaisia terveisiä haluat lähettää käsityötieteen opiskelijoille ja opintoja harkitseville?
Käsityötiede on hyvä opintosuunta, jos on kiinnostunut ja innostunut käsin tekemisestä ja tekstiilimateriaaleista. Koulutus tarjoaa hyvän teoriapohjan ja oman näkemykseni mukaan sellainen poikkitieteellinen ala, joka on tosi kiinnostava. Suosittelen myös opiskeluvaihtoon lähtöä, jos siihen tulee mahdollisuus.