"Käsityönopettaja on aivan paras ammatti"

Alumni, käsityötieteen teknisen työn yliopisto-opettaja Katri Köngäksen mukaan Helsingin yliopistolla on upeat tilat, jotka mahdollistavat omatoimityöskentelyn.

Milloin olet opiskellut käsityötieteen opintoja ja milloin valmistuit?

Aloitin täällä Helsingissä käsityötieteen opinnot vuonna 2000 ja tein sivuaineeksi matematiikan. Siirryin Raumalle opiskelemaan käsityökasvatusta JOO-opintoina vuonna 2005 ja valmistuin Helsingin yliopistosta vuonna 2006.

Miten päädyit opiskelemaan juuri käsityötiedettä?

Olen sanonut jo ala-asteella, että minusta tulee käsityönopettaja. Koska maailma oli 90-luvun alussa mustavalkoisempi, oletin tietysti opettavani tekstiilitöitä ja se oli minulle tärkeä harrastuneisuuden alue. Ala-asteelta asti olen siis kulkenut suoraa tietä sitä kohti. Helsingin kuvataidelukiossa opiskellessani minulle selvisi, että käsityön lukiodiplomista voi saada lisäpisteitä käsityönopettajaopintoihin hakiessa, joten aloitteestani saimme sen meille lukiomme kurssitarjontaan saadakseni sen yhden lisäpisteen.

Matematiikan sivuaineen tein ajatuksella, että se on järkevä sivuaine, jolla varmasti työllistyy, mutta halusin kuitenkin oppia tekemään käsilläni paljon enemmän ja kun selvisi, että Raumalla voi tehdä opintoja, niin tein vielä toisen sivuaineen käsityökasvatuksesta eli opiskelin teknisen työn opettajaksi.

Onko opinnoista tai opiskelijaelämästä jäänyt mieleen jotain erityisen mieleenpainuvia asioita?

Sain täältä hirveän hyviä kavereita ja oli kaikkiaan hyvä yhteinen tekemisen meininki. Silloin, kun opiskelin, oli muutto Helsinginkadulta Siltavuorenpenkereelle Auroraan, joten en ole täällä Siltavuorenpenkereellä tehnyt kovin paljon opintoja.

Erilaisten tekniikoiden opetusta oli paljon ja niissä päästiin todella syvälle. Koen, että olen saanut todella vahvan pohjan sekä Helsingistä että Raumalta erityisesti aineenhallintaan.

Tiesitkö heti opinnot aloittaessasi, mihin halusit valmistumisen jälkeen suunnata?

Olen opettanut myös harrastuspuolen opettajana lapsia ja aikuisia, mutta peruskoulun työajat ja päivätyö vetivät puoleensa. Olen myös aina ajatellut, että opetan mieluummin yläkouluikäisiä kuin pienempiä lapsia. Olen opettanut 15 vuotta samassa yläkoulussa. Vuonna 2019 tarjoutui mahdollisuus suorittaa yliopistolla kenttäkouluverkoston ohjaajakoulutus ja olen sen jälkeen päässyt ohjaamaan opetusharjoittelijoita. On ollut kiinnostavaa päästä opettamaan aikuisia. Se tarjoaa hyvän mahdollisuuden tarkastella myös omaa opettamista, kun joutuu perustelemaan ratkaisujaan siitä, miten ja miksi opettaa tietyllä tavalla. Se, että joka vuosi uudet nuoret virkeät opetusharjoittelijat, joille joutuu perustelemaan tekemisiään, auttaa pitämään työn dynaamisena.

Millainen urapolkusi on ollut valmistumisen jälkeen ja miten olet hyödyntänyt käsityötieteen opintoja työurallasi?

Opiskeluaikana ja sen jälkeen opetin lapsia ja aikuisia taiteen perusopetuksessa. Valmistumisen jälkeen olin äitiyslomalla ja sen jälkeen lähdin hakemaan töitä. Hain alkuun vain tekstiiliopettajan paikkoja. Yhdessä koulussa pääsin haastatteluun ja siellä sanottiin, että he haluaisivat minut teknisen työn opettajaksi. Toiseen kouluun haettiin samanaikaisopettajaa eli teknisen työn opettajia oli kaksi. Olin tehnyt kaikki opetusharjoittelut tekstiilityön puolella, joten ilman teknisen työn opetusharjoittelukokemusta oli kätevää, että oli aluksi kollega apuna ja tukena.

Opetin keväällä avoimen yliopiston puolella teknisen työn perusteita ja kun Helsingin yliopisto haki käsityötieteen yliopisto-opettajaa, niin päätin, että haen paikkaa, jotta voin kokeilla vähän uusia tuulia. Yläkoulussa opettaminen on edelleen innostavaa ja käsityö on toimiva oppiaine, jossa on mahdollista tehdä opettamisesta omannäköistä ja oppilaita inspiroivaa. Toivon, että pystyn tartuttamaan tätä intoa tuleviin käsityönopettajiin.

Oletko täydentänyt osaamistasi käsityötieteen opintojen jälkeen?

Olen tehnyt opetusharjoitteluohjaan koulutuksen ja olen mukana järjestötoiminnassa. Järjestämme paljon erilaisia koulutus- ja virkistystapahtumia, joissa oppii erilaisia tekniikoita, kuten vaikka 3D -printtausta. Kaikki tekniikat eivät välttämättä siirry sellaisenaan omaan opetukseen, mutta tapaamisista eri kouluilla saa myös paljon vinkkejä esimerkiksi työturvallisuuteen. Lisäksi ne ovat hyvä tapa verkostoitua ja tavata kollegoita.

Millaisia terveisiä haluat lähettää käsityötieteen opiskelijoille ja opintoja harkitseville?

Käsityönopettaja on aivan paras ammatti. Jos tuntuu, että joku materiaali tai tekniikka ei tunnu omalta tai jännittää, niin niiden opetteluun kannattaa käyttää aikaa, kun Helsingin yliopistolla on upeat tilat, jotka mahdollistavat omatoimityöskentelyn. Samanlaista mahdollisuutta ei välttämättä tule uudestaan. 

Yliopistossa opiskelun vahvuus on myös se, että täällä kasvetaan kriittisiksi tiedon tarkastelijoiksi. Nykyisessä maailmassa on tärkeää, että käsityönopettaja on muiden aikuisten kanssa koulussa opettamassa esimerkiksi itsenäistä ajattelua ja kriittistä tiedonhankintaa Käsityön tunneilla konkreettisen tekemisen lomassa on parhaimmillaan mahdollisuus hyvinkin syvällisille keskusteluille oppilaiden kanssa. Nuorena voi tuntua jännittävältä lähteä esimerkiksi ammattijärjestöön, mutta kannattaa tulla mukaan tutustumaan vanhempiin kollegoihin. Omassa koulussa ei välttämättä ole montaa käsityönopettajaa, joten muihin lähialueen käsityönopettajiin on helppo tutustua järjestöissä.