Jatkamismahdollisuus on tietyin kriteerein elintarviketalouden ja kulutuksen, mikrobiologian ja mikrobibiotekniikan tai ihmisen ravitsemuksen ja ruokakäyttäytymisen maisteriohjelmiin. Elintarviketieteiden kandiohjelmasta jotkut jatkavat ihmisen ravitsemuksen ja ruokakäyttäytymisen maisteriohjelmaan, koska kandiohjelmassa on ravitsemusaiheisia kursseja ja ne ohjaavat monia syventymään näihin aiheisiin. Alla kolme elintarviketieteistä ravitsemustieteisiin siirtynyttä kertoo opiskelutarinansa.
Venla Tilli: ”Valmistuttuani elintarviketieteiden kandiksi jatkoin ihmisen ravitsemuksen ja ruokakäyttäytymisen maisteriohjelmaan, jossa opiskelen ensimmäistä vuotta. Hain opiskelemaan elintarviketieteitä, koska olin lähtökohtaisesti kiinnostunut ravitsemustieteestä. Ajattelin elintarviketieteiden olevan hyvä pohja ja tuki ravitsemustieteiden opintoihin, joihin on mahdollista hakea eri kandidaatin tutkinnoista. Olen nuoresta pitäen ollut kiinnostunut ruuasta, elintarvikkeista ja ravitsemuksesta.
Fuksivuodesta eli ensimmäisestä opiskeluvuodesta on vain hauskoja ja lämpimiä muistoja! Olen viihtynyt Viikissä, miljöö on rauhallinen ja jopa seesteinen. Ensimmäisen vuoden kurssit valmistelivat aika lailla loppuvuoden ja toisen ja kolmannen vuoden kursseihin, ja olivat lähes kokonaan kaikille samoja ja pakollisia. Lukuvuoden lopussa tuntui, että aika oli vain vierähtänyt. Ensimmäisenä vuonna oli energiaa ja jaksamista käydä myös paljon erilaisissa opiskelijatapahtumissa. Muun muassa approja oli kiva kiertää uusien opiskelukavereiden kanssa! Nautin erityisesti toisen ja kolmannen vuoden opinnosta, kun mukaan mahtui paljon omavalintaisia kursseja ja syventäviä opintoja, jotka olivat todella mielenkiintoisia. Mieleenpainuvimpia kursseja olivat muun muassa funktionaaliset elintarvikkeet, elintarvikkeiden prosessointi ja ravitsemus sekä pakkausteknologian perusteet.
Kiinnostukseni ravitsemustieteisiin vahvistui entisestään, kun valitsin ravitsemustieteiden kursseja elintarviketieteiden tutkintooni. Harkitsin myös elintarviketieteiden maisteritutkinnon suorittamista, enkä ole täysin tyrmännyt ajatusta siitä, että joskus sen suorittaisinkin. Ravitsemustieteiden kurssit ovat olleet todella mielenkiintoisia ja olen innoissani, että saan opiskella näin mielenkiintoisia asioita!
Syksyn aikana olen ollut tutkimusharjoittelijana eräässä yliopiston tutkimusprojektissa, mikä on ollut todella mielenkiintoista! Koen, että tutkimusharjoittelusta tulee olemaan paljon hyötyä alan työpaikkoja etsiessä. Haluan tulevaisuudessa ehdottomasti työskennellä hyvinvoinnin parissa ja tutkinto tulee olemaan arvokas valttikortti työelämässä. En vielä tasan tarkkaan tiedä, mitä lopulta haluaisin konkreettisesti tehdä. Olen kuitenkin varma, että elintarviketieteiden tutkinto ehdottomasti avaa paljon ovia työelämään yllättävistäkin paikoista, jos joskus haluan hakeutua elintarviketieteiden suuntaan.”
Salla Kinnunen: ”Opiskelen ihmisen ravitsemuksen ja ruokakäyttäytymisen maisteriohjelmassa. Opiskelen yliopistossa nyt viidettä vuotta ja tein kandini elintarviketieteistä.
Hain opiskelemaan elintarviketieteitä, koska ravitsemustiede kiinnosti. Hakuvuotenani ravitsemustieteen kandiohjelma oli lopetettu ja mietin, hakisinko silti elintarviketieteelle. Kun sain tietää, että elintarviketieteiden kandista voi edetä ravitsemustieteen maisteriin, olin myyty. Saisin samalla sekä elintarvike- että ravitsemustieteen osaamista.
Opiskelun aloittaminen Viikissä oli ihanaa! Kampuksella on selkeä yhteisöllisyyden tunne ja eri alojen opiskelijat ovat monilla tavoin saman henkisiä. Opiskelun aloitus oli tapahtumarikasta ja innostavaa. Fuksivuodesta on jäänyt monia muistoja ja uusia tuttavuuksia. Parhaiten minulle on fuksivuodesta jäänyt mieleen ainejärjestötoimintaan mukaan lähteminen, joka vei mukanaan ja toi mukavaa vaihtelua opiskeluarkeen. Fuksivuoden kurssit olivat suhteellisen yleispäteviä ja johdattivat hyvin moniulotteiseen elintarviketieteiden maailmaan.
Minulle oli jo fuksina selvää, että haluan suuntautua ravitsemustieteisiin. Minua kiinnostaa, miten ihmiset käyttävät elintarvikkeita ja minkälainen vaikutus ruoalla on ravitsemukseen ja käyttäytymiseen sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Vaikka olen suuntautunut ravitsemustieteisiin, koen, että elintarviketieteiden opiskelusta on ollut paljon apua. Ne ovat antaneet paljon tietotaitoa esimerkiksi elintarvikkeiden prosessoinnista ja koostumuksesta, joilla on luonnollisesti yhteys ravitsemukseen.
Ihmisen ravitsemuksen ja ruokakäyttäytymisen maisteriohjelman aloittamisen myötä tajusin, että minua kiinnostaa hyvin paljon ruokakäyttäytyminen ja olenkin nyt tekemässä graduani ruokakasvatukseen liittyen. Tein maisteriharjoitteluni Marttaliittoon. Harjoitteluni oli erittäin hedelmällinen ja toi minulle monia uusia taitoja, joita yliopisto ei välttämättä olisi voinut tarjota yksinään. Pääsin kuitenkin käyttämään ensimmäistä kertaa kunnolla yliopistossa opittuja tietotaitoja. Harjoittelu oli myös siinä suhteessa hyvä kokemus, että se poiki minulle asiantuntijan työpaikan, jossa toimin edelleen!
Toivoisin, että voisin tehdä töitä tulevaisuudessa ravitsemusasiantuntijana yritysmaailmassa. Koen, että tutkintoni antaa tähän hyvät eväät, sillä ravitsemusta lähestytään monesta eri näkökulmasta ja tutkintoa voi täydentää itseään kiinnostavilla opinnoilla, kuten esimerkiksi talousopinnoilla tai viestinnän opinnoilla.”
Katri Korpunen: ”Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta ihmisen ravitsemuksen ja ruokakäyttäytymisen maisteriohjelmassa, tätä ennen valmistuin elintarviketieteiden kandidaatiksi vuonna 2020.
Lukion jälkeen en tiennyt mitä haluaisin tehdä. Olin miettinyt hakevani opiskelemaan farmasiaa tai ympäristötieteitä, mutta kumpikaan ei tuntunut täysin omalta alalta. Muutin lukiosta valmistuttuani Helsinkiin ja vietin välivuottani täällä lukien pääsykokeisiin ja töitä tehden. Päädyin myös Avoimeen yliopistoon tekemään ravitsemustieteen ja kemian opintoja. Onneksi päädyin, sillä tajusin haluavani opiskella ravitsemustiedettä. Helsingin yliopistolla ei kuitenkaan ollut enää omaa kandiohjelmaa ravitsemustieteelle. Päätin hakea opiskelemaan elintarviketieteitä ja pääsin sisälle.
Opiskelujen aloitus oli samaan aikaa jännittävää ja upeaa. Murehdin, että tutustuukohan kehenkään ja millaisia muut opiskelijat ovat. Murheet olivat kuitenkin turhia, sillä tapasin paljon saman henkisiä ihmisiä, joiden kanssa ajatukset kohtasivat. Oli ihanaa jutella kaikesta ruokaan liittyvästä muiden kanssa. Fuksivuoden paras päätökseni oli lähteä meidän ainejärjestömme Lipidi ry:n toimintaan mukaan, jonka kautta olen saanut ihania ihmisiä elämääni sekä korvaamatonta kokemusta työelämän kannalta. Fuksivuonna kursseja oli hyvin laajasti, ja oli kiva huomata, että lähes kaikki tuntui kiinnostavalta. Itse tiesin alusta asti, että aion suuntautua ravitsemukseen, mutta minusta on lohduttavaa, että ei olisi ollut pakko tietää vielä. Kurssien ansiosta sai laajan kuvan erilaisista suuntautumisista. Fuksivuoden mieleenpainuvin kurssi on pakkausteknologian perusteet, sillä saimme käyttää luovuutta ja suunnitella oman pakkauksen.
Viikissä on opiskelijan hyvä olla. Tämmöisenä pieneltä paikkakunnalta muuttaneena Viikki tuntuu erittäin kotoisalta, sillä kampus on luonnon keskellä. Olen asunut Viikissä viimeiset opintovuoteni. Kampus on iso ja aluksi pohdin, miten löydän oikeisiin paikkoihin. Tutustuin kampusalueeseen kuitenkin hyvin nopeasti ja on ihanaa, että luennot, tapahtumat, ulkoilumaastot ja kaupat löytyvät samasta paikasta. Helposti huomaa elävänsä Viikki-kuplassa, ja välillä sitä ihan unohtaa asuvansa Helsingissä. Helsingin keskusta on kuitenkin myös sopivan matkan päässä ja aina voi ottaa kurssin esimerkiksi keskustakampukselta, ettei ihan unohda muuta maailmaa. Viikin opiskelijat ovat pääasiassa hyvin maanläheisiä ja helposti lähestyttäviä ja täällä on hyvä yhteishenki. Viikissä on paljon poikkitieteellistä toimintaa, joten kavereita saa tahtoessaan helposti myös muiden alojen opiskelijoista.
Elintarviketieteiltä siirtyessä ravitsemustieteen maisteriohjelmaan suuntautuminen on automaattisesti ihmisen ravitsemus. Kuitenkin käytännössä opinnoista saa helposti muokattua omanlaisensa huolimatta suuntautumisesta. Kun kaikki kiinnostaa, on vaikea valita vain tiettyjä opintoja, joten oma tutkintoni koostuu ravitsemusfysiologian, kansanravitsemuksen ja ruokakäyttäytymisen opinnoista. Gradussani tarkastelen lasten kasvisten käytön monipuolisuutta ja onko sillä yhteyttä perheen tuloihin tai koettuun tulotasoon.
Suoritan tällä hetkellä maisteriharjoitteluani Sydänliitolla. Harjoitteluni on vasta alkanut, mutta koen jo nyt saaneeni tärkeää tietoa työelämästä ja päässyt kehittämään itseäni. Olen ollut monenlaisessa työssä elintarvikealalla ja koen, että kaikesta työkokemuksesta on hyötyä. Olen toiminut menekinedistäjänä ja asiakaspalvelijana sekä tehnyt töitä elintarvikelogistiikan ja -teollisuuden parissa. Minusta on ollut antoisaa nähdä elintarvikealaa eri näkökulmasta ja uskon tämän auttavan minua ymmärtämään alaa kokonaisuutena paremmin.
Tulevaisuudessa toivon tekeväni töitä ravitsemuksen parissa ja voivani siten auttaa ihmisiä. Haluaisin muun muassa auttaa ihmisiä kehittämään ruokasuhdettaan sekä mahdollistaa jokaiselle pääsyn ravitsemusterapiaan ja muihin ravitsemuspalveluihin. En kuitenkaan halua sulkea mitään vaihtoehtoja pois, ja voi olla, että päädyn jälleen elintarviketeollisuuteen tai opiskelemaan uuden tutkinnon. Uskon tutkintoni ehdottomasti auttavan minua pääsemään työelämässäni eteenpäin, olkoon suuntani mikä vain.”