Miten päädyitte opiskelemaan elintarviketieteitä?
Ayda: Olin lukiossa kiinnostunut biologiasta ja kemiasta ja halusin olla tekemissä ruuan tai maatalouden kanssa. Lukion jälkeen luin vuoden maataloustieteitä, mutta koin, etten ollut löytänyt ihan omaa alaani. Muistin, että elintarviketieteiden pääsykoemateriaali oli ollut kiinnostava jo silloin kun hain maataloustieteisiin. Pääsykoeaineistona oli tuolloin artikkeli beetaglukaanin vaikutuksesta verensokeritasoihin ja kolesteroliin. Siitä innostuneena hain vuotta myöhemmin opiskelemaan elintarviketieteitä. Opiskelen alaa nyt toista vuotta ja tunnen olevani oikeassa paikassa.
Janina: Opiskelin lukion ohella kaksoistutkinnon ja olen valmistunut kokiksi. Elintarviketieteen opinnoissa pääsen viemään tätä osaamista eteenpäin ja yhdistämään teoriaa aiempaan osaamiseen. Opiskelin vuoden Tanskassa ravitsemustiedettä, ja hain sitten tutkintomuutosten vuoksi Suomessa yhteishaun kautta opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Helsingin yliopisto on Suomessa ainoa paikka, jossa elintarviketieteitä voi opiskella, joten valintani oli selvä.
Millaista opiskelu on?
Ayda: Ensimmäinen vuosi koostuu perusopinnoista, joissa varmistetaan, että kaikki lähtevät samalta tasolta esimerkiksi kemian, fysiikan ja biokemian osalta. Nyt toisena vuotena olemme syventyneet enemmän elintarvikkeisiin esimerkiksi elintarvikealan lainsäädäntöön, vilja- ja palkokasvi- sekä maitoa käsittelevillä kursseilla. Opintoihin kuuluu myös laboratoriotyöskentelyä. Tähän mennessä iso osa opintoja on ollut perinteisiä luentoja. Pakkausteknologian kurssilla teimme ryhmätyön, jossa piti luoda oma pakkaus tai parantaa jotain olemassa olevaa pakkausta, jota sitten esiteltiin pakkausalan ammattilaisille. Tähän mennessä lempikurssini on ollut kansanravitsemuksen kurssi. Kurssilla käytiin läpi esimerkkisi ravitsemussuosituksia ja miten suosituksia luodaan. Toinen kiinnostava kurssi on ollut molekyylibiologian kurssi, joissa kävimme läpi molekyylien, esimerkiksi proteiinien ja hiilihydraattien, ominaisuuksia.
Janina: Opintojen käytännönläheisyys oli positiivinen yllätys. Laboratoriokursseja on paljon, ja olen pitänyt erityisesti niistä. Minulle paras tapa oppia on tehdä asioita käytännössä. Laboratoriokursseilla käytetään myös laitteita, jotka tulevat vastaan työelämässä. Itselleni tuli hieman yllätyksenä se, miten paljon opintoihin kuuluu kemiaa. Tuki yliopistolla auttoi pääsemään mukaan opintoihin, vaikka itseltä vahva kemian tausta puuttuikin. Tukea lisäksi saa monesta paikasta: meillä on paras koulutusohjelmapäällikkö ja opettajat, ja kurssikaverit tukevat opintojen edetessä. Viikki on uniikki opintoympäristö. Täältä löytyy peltoa sekä lehmiä, vaikka ollaan Helsingissä. Olemme erillään muista yliopiston kampuksista, mikä saa aikaan sen, että Viikin kampuksella on paljon yhteisöllisyyttä.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
Ayda: Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä laboratoriossa. Pidän laboratorion rauhallisesta ympäristöstä ja pikkutarkasta työstä. Myös laaduntarkastustyö kiinnostaa. Aion jatkaa elintarviketieteiden tai mikrobiologian maisteriopintoihin. Haluaisin myös opiskella hetken ulkomailla: Kanadassa, Itävallassa, Sveitsissä tai Japanissa. Japani on elintarvikkeiden kannalta todella kiinnostava. Olen kiinnostunut fermentaatioprosessista, jota käytetään japanilaisessa ruuassa paljon. Opiskelen myös japanin kieltä.
Janina: Olin viime kesänä ensimmäistä kertaa oman alan kesätöissä elintarviketehtaalla tuotannossa ja kokemus oli arvokas. Maito on ollut aina mielestäni kiinnostava elintarvike ja sillä saralla tehdään paljon tuotekehitystä. Maitotuotteissa käytetään paljon samanlaisia teknologioita ja prosesseja kuin kasvipohjaisissa tuotteissa, ja uskon, että voin pitkällä tähtäimellä hyödyntää osaamistani myös kasvipohjaisten tuotteiden parissa. Uskon, että maitoteknologia ja maitotuotteet eivät ole heti häviämässä, mutta ruokatrendit ovat muutoksissa ja siinä muutoksesta on hyvä olla mukana.
Mahtuuko arkeen opintojen lisäksi muutakin?
Janina: Olen ollut eri ainejärjestöissä. Elintarviketieteissä toimii tällä hetkellä kaksi eri ainejärjestöä: Viri Lactis ja Lipidi. Olen toiminut molemmissa ainejärjestöissä eri rooleissa. Tiedekuntaneuvosto on tiedekunnan monijäseninen hallintoelin, jonka puheenjohtajana toimii dekaani. Kokouksissa käydään läpi esimerkiksi väitöskirjoja, valmistumistilastoja, hyväksytään maisterin tutkinnot ja käydään tiedekunnan taloutta läpi. Maa- ja metsätaloustieteellinen tiedekunta on iso, ja on ollut kiinnostavaa oppia, miten kaikki eri asiat liittyvät yhteen, ja miten tärkeää esimerkiksi opiskelijoiden edustus on. Aktiivisuus yliopistolla on opettanut vuorovaikutustaitoja, ja tätä voi korostaa esimerkiksi työhaastatteluissa. Työelämässä on pystyttävä tulemaan toimeen muiden kanssa ja osattava kommunikoida eri ihmisten kanssa. Luottamustehtävissä olen oppinut myös pöytäkirjakäytäntöjä, ja lukemaan eri talousdokumentteja, ja uskon näiden tuovan itsevarmuutta työelämään siirtyessä.
Ayda: Hakeuduin ensimmäisenä vuotena yliopistolla aktiivisesti opiskelijajärjestöihin. Olin Viikki Brewing Societyn varapuheenjohtaja viime vuonna ja toimin ainejärjestö Viri Lactiksen tiedottajana ja nyt puheenjohtajana. Ainejärjestöt järjestävät kiinnostavia tapahtumia, esimerkiksi excursioita alan yrityksiin. Järjestömaailmasta olen saanut verkostoja eri vuosiluokkiin ja eri ikäisiin ihmisiin. Verkostojen lisäksi järjestötoiminnasta on saanut sellaisia ystäviä, jotka tulen varmasti muistamaan loppuelämäni. Ainejärjestötoiminnan kautta tutustuu myös muiden alojen opiskelijoihin, sillä ainejärjestöjen hallitukset tekevät yhteistyötä. Viikin kampus on iso ja sieltä löytyvät kaikki opintoihin liittyvät tärkeät tilat: kirjasto, ryhmätyötiloja, luentosaleja, ruokaloita ja niin edelleen. Opiskelijaelämän kannalta Latokartanon opiskelijakylä on tärkeä, siellä on paljon opiskelijatapahtumia – syksyisin viikoittain.