Rehtori on päättänyt uusista väitöskirjavaatimuksista 26.8.2024 alkaen.
Tiedekunta on tarkentanut väitöskirjavaatimuksiaan tiedekuntaneuvoston päätöksellä 10.12.2024.
Väitöskirja on yksin tekijän nimissä oleva yhtenäinen tieteellinen esitys, joka perustuu tutkimustyöhön ja on aikaisemmin julkaisematon (monografia), tai se muodostuu vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista ja julkaistavaksi hyväksytyistä käsikirjoituksista sekä niistä laaditusta yhteenvedosta (artikkeliväitöskirja).
Ohjaajan ja väitöskirjatutkijan velvollisuus on yhdessä rajata väitöskirjan aihe ja sisältö niin, että väitöskirja voi valmistua kolmessa–neljässä vuodessa kokopäivätoimisesti työskennellen.
Monografiaväitöskirja
Humanistisen tiedekunnan monografiaväitöskirja on pääsääntöisesti laajuudeltaan enintään 250 sivua (noin 550 000 merkkiä). Rajan voi ylittää, jos tutkielmaan sisältyy esimerkiksi runsaasti kuvia, aineistoja tai liitteitä tai jos ylitys on muista syistä aiheen käsittelyn kannalta välttämätöntä. Jos väitöskirjan pituus ylittää merkittävästi enimmäispituuden, on ohjaajan perusteltava tämä. Pitempikin monografia on silti oltava mahdollista saada valmiiksi kolmessa-neljässä vuodessa kokopäivätoimisesti työskennellen. Monografiaväitöskirjan ohjaajien tulee varmistaa väitöskirjan käsikirjoituksen laatu erityisen huolellisesti ennen esitarkastusta.
Artikkeliväitöskirja
Artikkeliväitöskirja koostuu samaa ongelmakokonaisuutta käsittelevistä tieteellisistä julkaisuista (ks. tarkemmat kriteerit alempana) sekä niihin liittyvästä väittelijän itse laatimasta yhteenvedosta. Artikkeliväitöskirjaan hyväksyttävien osajulkaisujen tulee olla vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita, minkä lisäksi voidaan hyväksyä vertaisarvioitujen toimitettujen kirjojen luvut (tekstissä viitataan jatkossa termillä ”artikkeli” molempiin). Väitöskirja voi koostua osin tai kokonaan yhteisartikkeleista, mikäli väittelijän itsenäinen osuus artikkeleista on osoitettavissa.
Julkaistujen tai julkaistuksi hyväksyttyjen osajulkaisujen lisäksi väitöskirjaan voidaan sisällyttää myös osajulkaisuja, joita ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi. Hyväksyttävien käsikirjoitusten tulee täyttää asetetut tieteelliset vaatimukset, ja niiden arvioinnissa huomioidaan aiempi vertaisarvioinnin puute. Esitarkastajia tulee ohjeistaa kiinnittämään erityistä huomiota vielä julkaisemattomiin artikkeleihin.
Artikkeleiden määrä.
Tiedekunnan artikkeliväitöskirja muodostuu pääsääntöisesti kolmesta tieteellisestä artikkelista, joista vähintään kaksi artikkelia on jo julkaistuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä vertaisarvioituja artikkeleita ja yksi artikkeli voi olla vielä tieteellisessä vertaisarvioinnissa tai viimeistelty täysimittainen artikkelikäsikirjoitus.
Väittelijän tulee olla pääkirjoittaja ainakin yhdessä julkaistuista tai julkaistavaksi hyväksytyistä artikkeleista (ainoa kirjoittaja tai nk. ykköskirjoittaja tai väittelijällä on jaettu ensimmäinen kirjoittajuus). Mikäli osa artikkeleista on tavallista suppeampia tai kun väittelijä ei ole pääkirjoittaja, väitöskirjaan tule sisällyttää useampia artikkeleita. Vaadittujen artikkelien määrään vaikuttavat artikkelien laajuus, niiden tieteellinen merkitys ja laatu, artikkelin julkaisufoorumi sekä väitöskirjan tekijän oman työn osuus, mikäli väitöskirja sisältää yhteisartikkeleja. Ohjaajan vastuulla on arvioida väitöskirjan sopivaa laajuutta ja suositella esitarkastuksen aloittamista.
Julkaistujen ja julkaisemattomien artikkeleiden suhde.
Väitöskirjan tulee sisältää vähintään kaksi julkaistua tai julkaistavaksi hyväksyttyä artikkelia eikä hyväksymättömien artikkeleiden määrä saa ylittää hyväksyttyjen artikkeleiden määrää. Hyväksyttyjen artikkeleiden tulee olla vertaisarvioituja ja niiden julkaisupaikan tulee olla tutkimusaiheen kannalta relevantti. Ei-hyväksyttyjen artikkeleiden tulee täyttää tavalliset julkaistavien artikkeleiden vaatimukset koskien pituutta, muotoilua ja tieteellistä laatua. Ohjaajan vastuulla on arvioida, onko julkaisematon artikkeli valmis käsikirjoitus, joka voidaan sisällyttää väitöskirjaan.
Artikkeliväitöskirjan yhteenveto
Artikkeliväitöskirjan yhteenvedossa esitetään tutkimuksen tausta ja tavoitteet, käytetyt menetelmät ja aineistot, tutkimustulokset sekä pohdinta ja johtopäätökset. Yhteenvedossa osoitetaan, miten artikkelit liittyvät toisiinsa ja muodostavat tieteellisesti relevantin kokonaisuuden. Yhteenvedon tulee muodostaa tasapainoinen kokonaisuus, joka on laadittu sekä väitöskirjaan sisältyvien julkaisujen että kirjallisuuden perusteella.
Yhteenvedon pituudeksi suositellaan n. 30–60 sivua (n. 66 000–132 000 merkkiä).
Väittelijän osuuden osoittaminen.
Artikkeliväitöskirja voi sisältää julkaisuja, joissa on useampi kirjoittaja. Väitöskirjan tekijän osuus kaikissa väitöskirjaan sisällytettävissä osatöissä tulee osoittaa selkeästi. Samaa julkaisua voidaan käyttää usean eri opiskelijan väitöskirjassa. Väittelijän itsenäisen osuuden määrittelemistä varten väittelijä ja ohjaaja laativat selvityksen väittelijän osuudesta kussakin yhteisjulkaisussa. Jos yhteisjulkaisua on käytetty tai tullaan käyttämään myös toisessa väitöskirjassa, siitä tulee mainita selvityksessä. Väittelijä vastaa siitä, että kanssakirjoittajat ovat tutustuneet selvitykseen ja hyväksyvät sen. Selvitys sisällytetään väitöskirjan yhteenvetoon.
Väitöskirjan arvostelussa käytetään asteikkoa hylätty - hyväksytty - kiittäen hyväksytty. Arvosana-asteikko muuttuu 1.8.2025 asteikoksi hylätty - hyväksytty. Kuitenkin väitöskirjat, joiden esitarkastus on käynnistetty ennen tätä päivämäärää (eli viimeistään tiedekuntaneuvoston kokouksessa 10.6.2025), arvioidaan aiemmin voimassa olleen arvosana-asteikon mukaan.
Väitöskirjan tulee täyttää yhdenvertaiset tieteelliset kriteerit. Väitöskirjan tulee
Väitöskirjatutkija on vastuussa esitarkastukseen toimittamansa työn sisällöstä. Ohjaaja(t) vastaa(vat) siitä, että työ on laadultaan sellainen, että se voidaan jättää esitarkastukseen. Kun on aika aloittaa esitarkastusprosessi, vastuuhenkilö tekee tiedekunnalle virallisen ehdotuksen esitarkastajien ja vastaväittäjän nimeämisestä.
Väitöskirja on yksin tekijän nimissä oleva yhtenäinen tieteellinen esitys, joka perustuu tutkimustyöhön ja on aikaisemmin julkaisematon (monografia), tai se muodostuu vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista ja julkaistavaksi hyväksytyistä käsikirjoituksista sekä niistä laaditusta yhteenvedosta (artikkeliväitöskirja, ks. alla). Esitarkastukseen jätetyn käsikirjoituksen kielen tulee olla sama kuin lopullisen väitöskirjan.
Väitöskirjat tarkastetaan kahdessa vaiheessa, joista esitarkastus on ensimmäinen ja väitöstilaisuus toinen. Väitöstilaisuuden jälkeen tiedekuntaneuvosto hyväksyy ja arvostelee tai hylkää väitöskirjan tarkastusvaiheissa koottujen asiakirjojen ja oman asiantuntemuksensa perusteella. Tiedekuntaneuvoston jäsenillä on mahdollisuus tutustua käsikirjoitukseen (esitarkastusvaihe) ja väitöskirjaan (lopullinen hyväksyntä ja arvostelu tai hylkääminen) ennen päätöksen tekemistä.
Väitöskirjojen laadunvarmistuksen kannalta esitarkastajilla on suuri vastuu siitä, ettei liian keskeneräisiä töitä päästetä väittelyvaiheeseen. Opiskelijan oikeusturvan kannalta on erittäin ongelmallista, mikäli vasta väitöstilaisuudessa havaitaan, ettei työ täytä väitöskirjan minimivaatimuksia.
Tiedekuntaneuvosto määrää väitöskirjalle vähintään kaksi esitarkastajaa, sekä samanaikaisesti tiedekunnan edustajan, jonka tehtävänä on valvoa koko tarkastusprosessia esitarkastuksesta arvosteluun asti.
Esitarkastajan tulee perustellussa kirjallisessa lausunnossa selkeästi esittää joko väittelyluvan myöntämistä tai sen epäämistä eli todeta, täyttääkö käsikirjoitus nykyasussaan tai pienin, ohjaajan hyväksyttävissä olevin korjauksin väitöskirjan vähimmäisvaatimukset. Lausuntoa ei tule laatia ehdollisena, toisin sanoen todeta, että käsikirjoitukselle voi suositella väittelylupaa vain tiettyjen korjausten jälkeen.
Väitöskirjojen arviointikriteerit on vahvistettu humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa 12.12.2017.
Esitarkastajan tulee esittää väittelyluvan epäämistä, jos on selvää, että työ ei ole tiedekuntaneuvoston hyväksymän määritelmän mukainen omaan itsenäiseen tutkimukseen perustuva, uutta tieteellistä tietoa sisältävä yhtenäinen esitys. Esitarkastajan on syytä harkita kielteisen lausunnon antamista myös, mikäli työssä on muita vakavia puutteita, kuten esimerkiksi
Sen sijaan yksinkertaisella toimitustyöllä korjattavissa olevat puutteet, kohtuullisella työllä hankittava lisäaineisto tai kohtuullisella työllä hankittava lisäperehtyneisyys tutkimuskirjallisuuteen eivät välttämättä ole esteenä myönteiselle lausunnolle.
Kielteinen lausunto johtaa yleensä siihen, että esitarkastus raukeaa opiskelijan pyynnöstä tai tiedekuntaneuvoston päätöksellä. Tiedekuntaneuvosto tekee päätöksensä esitarkastajien lausuntojen ja oman harkintansa pohjalta. Tiedekuntaneuvoston jäsenillä on mahdollisuus tutustua käsikirjoitukseen ennen päätöksen tekemistä.
Esitarkastusmenettelyn rauettua väittelijä voi pyytää uutta esitarkastusta, kun väitöskirjakäsikirjoitukseen on tehty hylkäävissä esitarkastuslausunnoissa tarkoitettuja tai muita muutoksia ja opiskelijan vastuuhenkilö sekä väitöskirjatyön ohjaajat puoltavat työn jättämistä esitarkastukseen. Näissä tapauksissa tiedekunta voi tapauksesta ja tarkastajien aikatauluista riippuen joko nimetä kokonaan uudet esitarkastajat tai pyytää samoja esitarkastajia tehtävään uudelleen.
Esitarkastusvaiheessa oleva käsikirjoitus ei yleensä ole vielä ollut ammattimaisessa kielenhuollossa. Opiskelijan vastuulla on huolehtia siitä, että väitöskirjan kieliasu korjataan julkaisukelpoiseksi esitarkastuksen jälkeen. Tiedekunta tukee vieraskielisten väitöskirjojen kielentarkastusta, mutta tyypillisesti kielentarkastus tehdään vasta käsikirjoituksen lopulliseen versioon. Esitarkastajan ei siis pidä ryhtyä korjaamaan kieliasua, mutta hän voi kommentoida sitä erityisesti työn tieteellisen arvon kannalta keskeisiltä osin, kuten virheellisesti käytetty erikoisalan terminologia, käännösvirheet tai ymmärtämistä haittaavat rakenteelliset ongelmat.
Väitöskirja voi koostua myös useista (pääsääntöisesti kolmesta) samaan aihepiiriin kuuluvista vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista tai julkaistavaksi hyväksytyistä vertaisarvoiduista artikkeleista ja niistä laaditusta yhteenvedosta. Mikäli osa artikkeleista on tavallista suppeampia tai kun väittelijä ei ole pääkirjoittaja, väitöskirjaan tule sisällyttää useampia artikkeleita.
Artikkeliväitöskirjan yhteenvedossa esitetään tutkimuksen tausta ja tavoitteet, käytetyt menetelmät ja aineistot, tutkimustulokset sekä pohdinta ja johtopäätökset. Yhteenvedossa osoitetaan, miten artikkelit liittyvät toisiinsa ja muodostavat tieteellisesti relevantin kokonaisuuden. Yhteenvedon tulee muodostaa tasapainoinen kokonaisuus, joka on laadittu sekä väitöskirjaan sisältyvien julkaisujen että kirjallisuuden perusteella. Humanistisen tiedekunnan artikkeliväitöskirjan yhteenvedon pituudeksi suositellaan n. 30–60 sivua (n. 66 000–132 000 merkkiä).
Julkaistujen tai julkaistuksi hyväksyttyjen osajulkaisujen lisäksi väitöskirjaan voidaan sisällyttää myös osajulkaisuja, joita ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi. Väitöskirjan tulee sisältää vähintään kaksi julkaistua tai julkaistavaksi hyväksyttyä artikkelia eikä hyväksymättömien artikkeleiden määrä saa ylittää hyväksyttyjen artikkeleiden määrää. Vaadittavien artikkelien määrä riippuu niiden laajuudesta, tieteellisestä merkittävyydestä ja laadusta, julkaisufoorumista sekä tekijän oman työn osuudesta.
Artikkeliväitöskirja voi sisältää julkaisuja, joissa on useampi kirjoittaja. Näissä tapauksissa väitöskirjan tekijän osuuden tulee olla selkeästi osoitettavissa. Samaa julkaisua voidaan käyttää useassa eri väitöskirjassa. Väittelijän itsenäisen osuuden määrittelemistä varten väittelijä ja ohjaaja laativat selvityksen väittelijän osuudesta kussakin yhteisjulkaisussa. Jos yhteisjulkaisua on käytetty tai tullaan käyttämään myös toisessa väitöskirjassa, siitä tulee mainita selvityksessä. Väittelijä vastaa siitä, että kanssakirjoittajat ovat tutustuneet selvitykseen ja hyväksyvät sen. Väittelijä toimittaa selvityksen tiedekuntaan jättäessään käsikirjoituksen esitarkastukseen. Selvitys voi sisältyä myös väitöskirjan yhteenvetoon tai artikkeliin.
Artikkeliväitöskirjan tulee tieteelliseltä tasoltaan ja muulta vaatimustasoltaan vastata yhtenäistä väitöskirjatutkimusta (monografiaa).
Esitarkastajan tulee esittää oma arvionsa koko väitöskirjan tieteellisestä tasosta (sekä yhteenveto-osasta että artikkeleista) riippumatta siitä, onko artikkelit jo julkaistu. Esitarkastajan tulee kiinnittää erityistä huomiota vielä julkaisemattomiin artikkeleihin. Lausunnossa on syytä kiinnittää huomiota siihen, muodostavatko osat väitöskirjan määritelmän täyttävän, riittävän yhtenäisen ja laajan kokonaisuuden.
Opiskelija toimittaa jo julkaistut tai julkaistaviksi hyväksytyt artikkelit esitarkastukseen ilman muokkausta tai uudelleen kirjoittamista. Siten toisilleen läheisiä aiheita käsittelevissä artikkeleissa voidaan sallia lievää toistoa tai päällekkäisyyttä. Artikkeliväitöskirja tulee siis siltä osin arvioida eri pohjalta kuin monografia.
Humanistinen tiedekunta kiinnittää erityistä huomiota esitarkastusprosessin puolueettomuuteen ja läpinäkyvyyteen. Vaikka ensimmäisen yhteydenoton esitarkastajaan yleensä tekee ohjaaja, esitarkastaja on tiedekunnan tehtävään määräämä asiantuntija. Juridisten ongelmien välttämiseksi esitarkastajan tulee siksi antaa lausuntonsa suoraan tiedekunnalle. Esitarkastaja asioi tarkastuksen yhteydessä ainoastaan tiedekunnan jatko-opintopalvelujen tai tarkastusprosessia valvovan tiedekunnan edustajan kanssa, eikä siis toimita lausuntoa opiskelijalle, opiskelijan vastuuhenkilölle tai ohjaajalle, eikä esitarkastusprosessin kestäessä neuvottele näiden kanssa lausunnon sisällöstä tai muista väitöskirjaan liittyvistä seikoista. Esitarkastajan ei tule antaa opiskelijalle ohjausta eikä ottaa vastaan työn korjattuja versioita tai muuta työhön liittyvää aineistoa muuten kuin tiedekunnan jatko-opintopalvelujen välityksellä.
Esitarkastajien nimeämisessä noudatetaan yleisiä esteellisyysperiaatteita sekä Helsingin yliopiston rehtorin tarkennuksia niihin. Esitarkastaja ei saa olla väittelijään tai väitöskirjaan tai johonkuhun muuhun asianosaiseen sellaisessa suhteessa, joka voi asettaa hänen puolueettomuutensa kyseenalaiseksi. Esitarkastajana ei siten voi toimia esimerkiksi:
Esteellisyysseikat pyritään selvittämään jo ennen esitarkastajien nimeämistä. Mikäli esitarkastaja kuitenkin jälkikäteen olisi epävarma esteellisyydestään, häntä pyydetään ottamaan mahdollisimman pian yhteyttä tiedekunnan jatko-opintopalveluihin (hum-postgrad@helsinki.fi). Esitarkastajan on myös syytä mainita lausunnossaan lyhyesti mahdollisista aiemmista yhteistyösuhteista tai muista seikoista, jotka saattavat vaikuttaa muiden arvioon lausunnon puolueettomuudesta.
Tiedekunnan jatko-opintopalvelut toimittaa lausunnosta kopiot opiskelijalle, ohjaajalle, toiselle esitarkastajalle ja tiedekuntaneuvoston jäsenille sekä (mikäli väittelylupa myönnetään) vastaväittäjälle ja muille arvosanalautakunnan jäsenille.
Opiskelijalla on oikeus esittää tiedekuntaneuvostolle huomautuksia lausunnoista ennen kuin väittelyluvan myöntämisestä päätetään. Lausunto liitetään tiedekuntaneuvoston sen kokouksen pöytäkirjaan, jossa väittelylupa-asiasta päätetään, ja on sen jälkeen julkinen asiakirja.
Lausunnon antamisen määräaika on kaksi kuukautta. Tiedekunnan jatko-opintopalveluille on ilmoitettava esitarkastuksen jatkumisesta yli määräajan. Lausunnon suositeltava pituus on 2–5 sivua. Esitarkastajat voivat halutessaan laatia yhteislausunnon.
Lausunto tulee kirjoittaa suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Väitöskirjan tekijän ollessa ulkomaalainen suositellaan lausunnon antamista englanniksi, mikäli mahdollista.
Lausunto voi sisältää korjaus- ja parannusehdotuksia, mutta siitä on yksiselitteisesti käytävä ilmi, suositteleeko esitarkastaja väittelyluvan myöntämistä vai ei. Mikäli esitarkastaja haluaa lisäksi huomauttaa hyvin pienistä, esim. kirjoitusvirheistä, hän voi liittää lausuntoonsa erillisen listan korjauksista tai palauttaa käsikirjoituksen mahdollisine merkintöineen tiedekunnan jatko-opintopalveluihin. Jatko-opintopalvelut toimittaa tällöin listan tai palautetun käsikirjoituksen opiskelijalle. Muussa tapauksessa käsikirjoitusta ei tarvitse palauttaa.
Allekirjoituksella varustettu skannattu lausunto toimitetaan sähköpostin liitetiedostona tiedekunnan jatko-opintopalveluihin, osoitteeseen hum-postgrad@helsinki.fi.
Esitarkastajalle maksetaan tehtävästä palkkio. Tarkemmat tiedot löydät tämän sivun lopusta.
Mikäli tiedekuntaneuvosto myöntää väittelyluvan, työlle nimetään arvosanalautakunta (vastaväittäjä, kustos sekä yksi tai useampi tiedekunnan edustaja) ja opiskelija voi ryhtyä väitöstilaisuuden edellyttämiin käytännön järjestelyihin. Tiedekuntaneuvosto tekee lopullisen hylkäys- tai hyväksymispäätöksen ja arvostelun väitöstilaisuuden jälkeen. Esitarkastajalla ei ole esitarkastuksen päätyttyä enää oikeutta eikä velvollisuutta valvoa korjausten toteutumista; vastuu tästä on opiskelijan ja hänen ohjaajansa, sekä viime kädessä vastaväittäjän. Tiedekunta voi harkintansa mukaan pyytää esitarkastajana toiminutta myös vastaväittäjäksi.
Väitöskirjan tarkastusprosessia säätelee Helsingin yliopiston tutkinto- ja oikeusturvajohtosääntö (44 §) sekä Helsingin yliopiston linjaukset väitöskirjojen esitarkastuksesta, hyväksymisestä ja väitöskirjojen yleisistä kriteereistä (rehtorin päätökset HY/498/2017, HY/134/2019, HY/2379/2021 ja HY/11925/2024).
Tiedekuntaneuvosto nimeää väitöskirjalle arvosanalautakunnan, johon kuuluu yksi tai poikkeustapauksissa kaksi vastaväittäjää, kustos sekä yksi tai useampi tiedekunnan edustaja. Tiedekunnan jatko-opintopalvelut lähettää väitöskirjan esitarkastuslausunnot arvosanalautakunnan jäsenille tiedoksi ja huomioitavaksi.
Vastaväittäjän tehtävänä on suorittaa viimeinen tieteellinen tarkastus julkisessa väittelyssä sekä osallistua väitöskirjan arvosteluun arvosanalautakunnan äänivaltaisena jäsenenä. Vastaväittäjä tai vastaväittäjät nimetään aina väittelijän kotitiedekunnan ja pääsääntöisesti myös Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Lisäksi vastaväittäjää nimettäessä sovelletaan samoja esteellisyyden periaatteita kuin esitarkastajia nimettäessä (ks. ylempänä tällä sivulla). Esteellisyysseikat pyritään selvittämään jo ennen vastaväittäjän nimeämistä. Mikäli vastaväittäjä kuitenkin tehtävään nimeämisen jälkeen olisi epävarma esteellisyydestään, häntä pyydetään ottamaan mahdollisimman pian yhteyttä tiedekunnan jatko-opintopalveluihin (hum-postgrad@helsinki.fi).
Puheenjohtajana väitöstilaisuudessa toimii kustos. Tiedekuntaneuvoston määrää kustokseksi jonkun tiedekunnan professoreista. Kustoksena voi toimia myös tiedekunnan apulaisprofessori, joka on vakinaistamispolun (tenure track) tasolla 2, tai dosentti, jolla on työsuhde tiedekunnassa. Kustoksena toimii usein työn ohjaaja mutta tehtävään voidaan nimetä myös joku muu tiedekunnan professori. Arvosanalautakunnassa kustos toimii ensisijaisesti väittelijän ja arvioitavan oppiaineen edustajana. Mikäli kustos on itse toiminut ohjaajana, hän voi osallistua arvosanalautakunnan kokoukseen puhe- mutta ei äänivaltaisena jäsenenä. Kustos ei tällöin osallistu arvosanaehdotuksen laatimiseen. Kustos opastaa tarvittaessa vastaväittäjää tiedekunnan käytännöistä koskien matka- ja hotellivarauksia (tarkemmat ohjeet sivun alaosassa). Mikäli vastaväittäjä tarvitsee yliopiston kutsukirjeen viisumia varten, kustos voi allekirjoittaa kirjeen yliopiston edustajana (tarvittaessa tiedekunnan jatkokoulutussuunnittelijalta voi pyytää apua kutsukirjeen laatimiseen).
Tiedekuntaneuvosto nimeää väitöksen arvosanalautakuntaan yhden tai kaksi tiedekunnan edustajaa. Tiedekunnan edustajat ovat tiedekunnan professoreja tai dosentteja, jotka eivät ole toimineet väitöskirjan ohjaajina. Tiedekunnan edustaja on arvosanalautakunnan äänivaltainen jäsen.
Ensimmäinen tiedekunnan edustaja nimetään aina väittelijän edustaman tieteenalan ulkopuolelta. Ensimmäinen tiedekunnan edustaja perehdyttää vastaväittäjän käytettävään arvosteluasteikkoon ja muihin tiedekunnan säädöksiin, toimii arvosanalautakunnan sihteerinä sekä valvoo, että tiedekunnan säädöksiä noudatetaan koko tarkastusprosessin ajan.
Jos kustos on toiminut väitöskirjan ohjaajana eikä siten ole äänivaltainen arvosanalautakunnan jäsen, väitökselle nimetään kaksi tiedekunnan edustajaa, jotta varmistetaan se, että arvosanalautakunnassa on aina vähintään kolme äänivaltaista jäsentä. Toiseksi tiedekunnan edustajaksi pyritään ensisijaisesti nimeämään henkilö, jolla on riittävä asiantuntemus väitöskirjan aiheeseen liittyen. Tavoitteena on muodostaa arvosanalautakunta, jolla on mahdollisimman kattava asiantuntemus väitöstutkimuksen arviointiin. Toinen tiedekunnan edustaja voidaan nimetä joko väittelijän edustamalta tieteenalalta tai sen ulkopuolelta. Myös toisen tiedekunnan edustajan tulee olla professori tai dosentin tasoinen humanistisen tiedekunnan tutkimus- ja opetushenkilökunnan jäsen.
Väitöskirjat tarkastetaan kahdessa vaiheessa, joista esitarkastus on ensimmäinen ja nyt käsillä oleva väitöstilaisuus toinen.
Koska arvosanaehdotuksessa tulee ottaa huomioon paitsi väitöskirjan tieteellinen arvo, myös väittelijän puolustautuminen, kaikkien arvosanalautakunnan jäsenten on oltava läsnä väitöstilaisuudessa. Väittelijä ja arvosanalautakunnan jäsenet sopivat väitöstilaisuuden ajankohdasta keskenään. Kustoksen tehtävänä on huolehtia siitä, että väitöstilaisuuden aika sovitaan väittelijän ja arvosanalautakunnan jäsenien (vastaväittäjä, kustos, tiedekunnan edustaja/t) kanssa mahdollisimman nopeasti väittelyluvan varmistuttua. Väittelysalin varaamisesta huolehtii väittelijä.
Kustos määrää väitöstilaisuuden kielen kuultuaan sekä väittelijää että vastaväittäjää tai -väittäjiä ja tiedekunnan edustajaa. Väitöstilaisuuden kielenä tulee olla suomi tai ruotsi tai se kieli, jolla väitöskirja on kirjoitettu. Väitöstilaisuus voidaan pitää muullakin kielellä, mikäli väittelijä suostuu siihen. Väittelijä ja vastaväittäjä voivat käyttää myös eri kieliä, jos näin sovitaan.
Väitöstilaisuus alkaa väittelijän pitämällä aihetta koskevalla luennolla (lectio praecursoria), minkä jälkeen vastaväittäjä esittää omat huomautuksensa. Kaikki se kritiikki, jota väitöskirjasta halutaan esittää, on tuotava esille väitöstilaisuudessa (ei vasta kirjallisissa lausunnoissa). Tämä tarkastus saa kestää enintään neljä tuntia. Sen jälkeen muut läsnäolijat voivat esittää omia huomautuksiaan. Humanistisessa tiedekunnassa ensimmäinen puheenvuoro vastaväittäjän jälkeen annetaan tiedekunnan edustajalle. Tämän jälkeen kustos voi jakaa muille ylimääräisille vastaväittäjille puheenvuoroja oman harkintansa mukaan. Väitöstilaisuus saa kestää yhteensä enintään kuusi tuntia. Yksityiskohtaisemmin väitöstilaisuuden kulusta voidaan sopia arvosanalautakunnan kesken. Lisätietoa väitöstilaisuuden kulusta saat tarvittaessa yliopiston Tervetuloa väitöstilaisuuteen -verkkosivulta.
Tiedekunnalla on kaksi lahjoituksena saatua tohtorinhattua, joita lainataan tarvittaessa arvosanalautakunnan jäsenille. Hattuja voi tiedustella jatko-opintopalveluista: hum-postgrad@helsinki.fi.
Väitöskirja on yksin tekijän nimissä oleva yhtenäinen tieteellinen esitys, joka perustuu tutkimustyöhön ja on aikaisemmin julkaisematon (monografia), tai se muodostuu vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista ja julkaistavaksi hyväksytyistä käsikirjoituksista sekä niistä laaditusta yhteenvedosta (artikkeliväitöskirja).
Humanistisen tiedekunnan monografiaväitöskirja on pääsääntöisesti laajuudeltaan enintään 250 sivua (noin 550 000 merkkiä). Rajan voi ylittää, jos tutkielmaan sisältyy esimerkiksi runsaasti kuvia, aineistoja tai liitteitä tai jos ylitys on muista syistä aiheen käsittelyn kannalta välttämätöntä. Humanistisen tiedekunnan artikkeliväitöskirja muodostuu pääsääntöisesti kolmesta tieteellisestä artikkelista, joista vähintään kaksi artikkelia on jo julkaistuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä vertaisarvioituja artikkeleita ja yksi artikkeli voi olla vielä tieteellisessä vertaisarvioinnissa tai viimeistelty täysimittainen artikkelikäsikirjoitus sekä niistä laaditusta yhteenvedosta. Tarkempaa tietoa artikkeliväitöskirjoista humanistisessa tiedekunnassa on väitöskirjan esitarkastajan ohjeissa.
Väitöskirjojen arviointikriteerit on vahvistettu humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa 12.12.2017.
Väitöskirjat arvostellaan asteikolla hylätty, hyväksytty, kiittäen hyväksytty. Pääsääntöisesti väitöskirjat hyväksytään arvosanalla hyväksytty. Poikkeustapauksessa, kun väitöskirja on kaikkien keskeisten arviointikriteerien valossa erityisen ansiokas ja kunnianhimoinen, sille voidaan antaa arvosana kiittäen hyväksytty.
Arvostelulausunnot tulee kirjoittaa suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Väitöskirjan tekijän ollessa ulkomaalainen suositellaan lausuntojen antamista englanniksi, mikäli mahdollista.
Arvosanalautakunta laatii tiedekuntaneuvostolle arvosanaehdotuksen, jossa se ehdottaa väitöskirjan hyväksymistä tai hylkäämistä ja arvosanaa. Arvosanaehdotuksen tulee pohjautua arvosanalautakunnan äänivaltaisten jäsenten neuvonpitoon. Arvosanaehdotus laaditaan oheiselle lomakkeelle ja sen allekirjoittavat lautakunnan kaikki äänivaltaiset jäsenet. Ensimmäinen tiedekunnan edustaja toimittaa arvosanaehdotuksen tiedekunnan jatko-opintopalveluihin.
Ehdotettaessa arvosanaa kiittäen hyväksytty täytetään arvosanaehdotuksen lisäksi oheinen perusteluliite, jossa väitöskirjan poikkeuksellinen ansiokkuus on perusteltu yllämainittujen väitöskirjojen arvostelukriteerien valossa jokaisen kriteerin osalta erikseen. Arvosanaehdotuksessa tulee ottaa huomioon paitsi väitöskirjan tieteellinen arvo, myös väittelijän kyky puolustaa väitöskirjaansa väitöstilaisuudessa.
Tiedekunnan edustajan tulee huolehtia siitä, että vain äänivaltaiset jäsenet osallistuvat arvosanaehdotuksen laatimiseen. Tiedekunnan edustajan on syytä järjestää kokous esimerkiksi niin, että ensin käydään yleiskeskustelu kaikkien jäsenten kesken ja lopuksi keskustelu arvosanaehdotuksesta vain äänivaltaisten jäsenten kesken.
Jos kustos on työn ohjaaja, hänellä on toimikunnassa vain puheoikeus, ei äänioikeutta, eikä hän osallistu arvosanaehdotuksen laatimiseen. Jos kustos on opiskelijan vastuuhenkilö, mutta ei ohjaaja, hänellä on äänioikeus lautakunnassa. Tiedekunnan edustaja voi kutsua myös väitöskirjan (muut) ohjaajat kuultaviksi arvosanalautakunnan kokoukseen ennen arvosanaehdotuksen laatimista. Kaikkien ohjaajien tulee poistua kokouksesta ennen arvosanasta päättämistä.
Arvosanaehdotuksen ei tarvitse olla yksimielinen. Arvosanalautakunnan ollessa erimielinen kukin äänivaltainen jäsen perustelee erikseen kirjallisesti oman näkemyksensä.
Allekirjoituksella varustettu skannattu arvosanaehdotus toimitetaan sähköpostin liitetiedostona tiedekunnan jatko-opintopalveluihin, osoitteeseen hum-postgrad@helsinki.fi.
Vastaväittäjä antaa tiedekunnalle vapaamuotoisen kirjallisen lausunnon väitöstutkimuksesta (suositeltava pituus 2–5 sivua) ja toimittaa sen tiedekunnan jatko-opintopalveluihin. Oikeusturvasyistä vastaväittäjä ei saa esittää lausunnossaan uutta kritiikkiä vaan ainoastaan sellaista, johon väittelijällä on ollut tilaisuus vastata väitöstilaisuudessa. Lausunnon määräaika on kaksi viikkoa väitöstilaisuudesta. Näin asia voidaan ottaa ensi tilassa tiedekuntaneuvoston esityslistalle, ja väittelijä saa tutkintotodistuksensa mahdollisimman pian.
Allekirjoituksella varustettu skannattu lausunto toimitetaan sähköpostin liitetiedostona tiedekunnan jatko-opintopalveluihin, osoitteeseen hum-postgrad@helsinki.fi.
Vastaväittäjälle maksetaan tehtävästä palkkio. Tarkemmat ohjeet löydät tämän sivun lopusta.
Kustos voi halutessaan antaa väitöstilaisuudesta kirjallisen lausunnon, josta käyvät ilmi ainakin väitöspäivä ja paikka, tilaisuuden kesto (kellonajat ja mahdollinen tauko), arvio yleisömäärästä sekä lyhyt kuvaus vastaväittäjän tai -väittäjien esiintymisestä ja väittelijän puolustautumisesta. Mikäli ylimääräisiä vastaväittäjiä esiintyy, ts. tiedekunnan edustaja(t) tai muut läsnäolijat käyttävät puheenvuoroja virallisen vastaväittäjän jälkeen, heidät tulee mainita nimeltä, jos mahdollista. Lausunto toimitetaan tiedekunnan jatko-opintopalveluihin. Kustoksen lausunto ei muodosta osaa arvostelun perusteena käytettävistä asiakirjoista, joten lausunnon antaminen ei ole välttämätöntä.
Tiedekuntaneuvosto päättää väitöskirjan hyväksymisestä ja arvostelusta, kun arvosanaehdotus ja vastaväittäjän lausunto on toimitettu tiedekunnan jatko-opintopalveluihin. Väittelijällä on vastineoikeus kaikkiin em. asiakirjoihin. Mahdollinen vastine jaetaan tiedekuntaneuvostolle yhdessä arvosanalautakunnan asiakirjojen kanssa. Asiakirjat liitetään tiedekuntaneuvoston pöytäkirjaan, ja ne ovat sen jälkeen julkisia. Opiskelija, joka on tyytymätön tiedekuntaneuvoston päätökseen, voi hakea siihen oikaisua opintosuoritusten tutkintolautakunnalta.
Lisensiaatintutkimus on opinnäyte, jolla jatko-opiskelijan tulee osoittaa kykyä itsenäisesti ja kriittisesti soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä. Työn on oltava joko monografia- tai artikkelimuotoinen. Pro gradu- tai muuta perustutkintoon kuuluvaa tutkielmaa ei sellaisenaan voida hyväksyä lisensiaatintutkimukseksi tai sen osaksi.
Artikkelimuotoiseen lisensiaatintutkimukseen kuuluu useita (2-3) samaan aihepiiriin kuuluvia tieteellisiä julkaisuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä käsikirjoituksia ja niistä laadittu yhteenveto, jossa esitetään tutkimuksen tavoitteet, menetelmät ja tulokset. Julkaisuihin voi kuulua yhteisjulkaisuja, jos tutkimuksen tekijän itsenäinen osuus on niissä osoitettavissa.
Lisensiaatintutkimuksen tarkastajien tulee kahden kuukauden kuluessa tehtävän saamisesta yhdessä tai erikseen antaa perusteltu kirjallinen lausunto (2–4 sivua). Lisensiaatintutkimus arvostellaan asteikolla kiittäen hyväksytty - hyväksytty - hylätty.
Tarkastajan tulee antaa lausuntonsa suoraan tiedekunnalle, joka hänet on nimennyt tehtävään. Tarkastajan ei tule toimittaa lausuntoa opiskelijalle, opiskelijan vastuuhenkilölle tai ohjaajalle, eikä tarkastusprosessin kestäessä neuvotella näiden kanssa lausunnon sisällöstä tai muista tarkastettavaan lisensiaatintutkimukseen liittyvistä seikoista. Tarkastajan ei tule antaa opiskelijalle ohjausta eikä ottaa vastaan työn korjattuja versioita tai muuta työhön liittyvää aineistoa muualta kuin tiedekunnalta. Tarkastaja voi kuitenkin osallistua oppiaineen mahdollisesti järjestämään lisensiaattiseminaariin ennen lausuntonsa kirjoittamista. Tiedekunta on antanut suosituksen, että lisensiaatintyön tarkastukseen kuuluisi käsittely seminaarissa, jossa tiedekuntaneuvoston määräämät tarkastajat ovat läsnä, mutta käytännöt vaihtelevat aloittain.
Allekirjoituksella varustettu skannattu lausunto toimitetaan sähköpostin liitetiedostona tiedekunnan jatko-opintopalveluihin, osoitteeseen hum-postgrad@helsinki.fi.
Lisensiaatintutkimuksen tarkastajalle maksetaan tehtävästä palkkio. Tarkemmat ohjeet löydät tämän sivun lopusta.
Lisensiaatintutkimuksen arvostelee tiedekuntaneuvosto. Lausunnot liitetään tiedekuntaneuvoston esityslistaan ja pöytäkirjaan ja ovat sen jälkeen julkisia asiakirjoja. Tekijän laatima tiivistelmä jaetaan tiedekuntaneuvostolle lausuntojen mukana. Tiedekunnan jatko-opintopalvelut toimittaa lausunnoista kopiot opiskelijalle, opiskelijan vastuuhenkilölle ja ohjaajalle. Opiskelijalla on oikeus antaa lausunnoista vastine ennen päätöstä. Opiskelija voi myös pyytää tarkastuksen keskeyttämistä ennen arvostelua. Tällöin hän voi korjata työtään ja jättää sen uudelleen tarkastukseen. Tiedekuntaneuvosto nimeää tällöin uudelleen työlle tarkastajat (samat tai eri tarkastajat harkintansa mukaan).
Vastaväittäjälle korvataan matkat sekä enintään kahden (Euroopan sisältä tulevat) tai kolmen (Euroopan ulkopuolelta tulevat) yön yöpyminen. Erillistä päivärahaa ei makseta.
Matka- ja majoitusvarauksista huolehtii tiedekunnan matkayhdyshenkilö Silpa Karjunen-Aguilar (hum-hallinto@helsinki.fi). Vastaväittäjiä pyydetään sopimaan ohjelmasta kustoksen kanssa sekä olemaan yhteydessä matkayhdyshenkilöön hyvissä ajoin ennen suunniteltua matkaa, ja ilmoittamaan toivotut matkapäivät ja muut varauksia varten tarvittavat tiedot.
Suomessa tapahtuvaa matkustamista varten pyydetään sähköpostiviestiin lisäämään seuraavat tiedot: 1) Matkustajan koko nimi, 2) puhelinnumero ja sähköposti matkaan liittyvää tiedotusta varten, myös matkan aikana, sekä 3) väittelijän ja kustoksen tai muun yhteyshenkilön nimi. 4) toivotut matkavaraukset ja -aikataulu.
Kansainvälisiä matkoja varten täytetään oheinen sähköinen lomake matkatoimistoa, matkustajaprofiilia ja matkan tietoja varten: https://www.lyyti.fi/reg/passport_and_travel_info. Näin matkavaraus hoituu yleishallinnon kautta ja matka- ja hotellikulut tulevat suoraan tiedekunnan maksettavaksi.
Vastaväittäjä voi myös halutessaan varata matkat ja/tai majoituksen itse, jolloin tiedekunta korvaa kohtuulliset matkakustannukset kuitteja vastaan.
Matkan jälkeen vastaväittäjiä pyydetään toimittamaan täytettynä matkalaskulomake lomakkeella olevien ohjeiden mukaan, matkaan liittyvät kuitit liitetään laskulle, ulkomaanmatkojen osalta lisäksi payments abroad -lomake, ja matkalasku lähetetään yhtenä pdf-tiedostona laskurobotille osoitteeseen: hy-laskut@helsinki.fi.
Jos lento- ja majoitusvaraukset on tehty tiedekunnan toimesta eikä muita matkakuluja ole, matkalaskua ei tarvitse tehdä.
Tiedekunta korvaa lisäksi tarvittaessa lounaan kustokselle, vastaväittäjälle ja tiedekunnan edustajalle / edustajille (enintään 25€ henkilö) sekä illallisen kustokselle ja vastaväittäjälle (enintään 80€ henkilö).
Humanistisessa tiedekunnassa väittelee vuosittain muutamia opiskelijoita, joiden tutkintoon sisältyvistä opinnoista ja väitöskirjaohjauksesta on tehty sopimus yhteisohjausjärjestelyistä (cotutelle) jonkin ulkomaisen yliopiston kanssa.