Fonetiikka

Fonetiikka tarkastelee kielellisen viestin välittymistä puhujalta kuulijalle, puheen äänteellisiä, prosodisia ja akustisia ominaisuuksia sekä kielen ja puheen suhdetta. Puhetta voidaan tarkastella kognitiivis-motorisena suorituksena, akustisena olomuotona ja vastaanottajan havaintomaailman ilmiönä. Kaikki nämä ovat fonetiikan ominta tutkimusaluetta. Usein tutkimuksessa ovat mukana myös erilaiset taustatekijät, jotka aina vaikuttavat puhetapahtuman luonteeseen ja onnistumiseen, kuten esim. puhetilanteen muodollisuus tai puhujien kieli- ja murretaustat. Painopiste on normaalin puheen tutkimuksessa.

Helsingin yliopistossa fonetiikka on painottunut tutkimaan puheen akustista ilmenemismuotoa, osittain eri kieliä vertaillen, osittain kielestä riippumatta.

Foneettinen tutkimus on usein monitieteistä: yhteyksiä on yhtä hyvin kieltenopetukseen, psykologiaan ja aivotutkimukseen, erityiskieliin, yleiseen kielitieteeseen ja kieliteknologiaan, kuin teknisiin tieteisiinkin, esim. akustiikkaan. Fonetiikka on myös osallistunut yleisen puhetietokantajärjestelmän suunnitteluun ja puhetietokantojen kokoamiseen.

Tutkimuksen keskeisiä teemoja ovat:

  • äänteiden ja äännejärjestelmien piirteet
  • prosodiset ominaisuudet, esimerkiksi intonaatio tai painotus
  • vieraan kielen ääntämisen oppiminen
  • puhujakohtaiset äänenlaatuerot
  • puhetyylit
  • lapsen kielenkehityksen foneettiset piirteet
  • puheteknologia; esim. puhesynteesi, automaattinen puheentunnistus ja puhujantunnistus.