Ohjattu harjoittelu

Harjoittelukoulujen yliopistollisena tehtävänä on yliopiston opettajankoulutuksen opettajan pedagogisiin opintoihin kuuluvan harjoittelukouluissa tapahtuvan opetusharjoittelun järjestäminen ja siihen liittyvä opetusharjoittelun ohjaus sekä niiden kehittäminen. Harjoittelukoulut laativat tutkintovaatimusten mukaiset opetusharjoittelusuunnitelmat koulujen osalta.

Kumpikin harjoittelukoulu toimii perusopetuslain ja lukiolain tarkoittamana koulutuksen järjestäjänä. Harjoittelukouluilla on tutkimus-, täydennyskoulutus- ja opetusyhteistyötä tiedekunnan laitosten, muiden yliopistoyksiköiden sekä koti- ja ulkomaisten koulutusalan toimijoiden kanssa.

Helsingin normaalilyseo antaa oppilailleen perusopetusta ja opiskelijoilleen lukiokoulutusta.

Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu voi antaa oppilailleen esi- ja perusopetusta, perusopetuslain mukaista ohjattua aamu- ja iltapäivätoimintaa sekä opiskelijoilleen lukiokoulutusta.

Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on kaksi osastoa: kasvatustieteiden osasto ja harjoittelukoulut sekä ensimmäiseen osastoon kuuluvia yksiköitä. Tiedekunnan koulutuksista vastaavat kandi- ja maisteriohjelmat, joilla on johtaja ja johtoryhmä. Kasvatustieteellisen tiedekunnan sivut: https://www.helsinki.fi/fi/kasvatustieteellinen-tiedekunta.

Aineenopettajaopiskelijoiden pedagogiset opinnot (60 op): https://www.helsinki.fi/fi/kasvatustieteellinen-tiedekunta/opiskelu/opettajaksi-ja-asiantuntijaksi/opettajan-pedagogiset-opinnot-aineenopettaja.

Luokanopettajakoulutus: https://www.helsinki.fi/fi/kasvatustieteiden-kandiohjelma-luokanopettaja-suomenkielinen-kasvatustieteen-kandidaatti-ja-maisteri-3-v-2-v/1.2.246.562.17.19972064034

 

Vuonna 1863 Suomen ensimmäinen kansakouluseminaari aloitti toimintansa Jyväskylässä ylitarkastaja Uno Cygnaeuksen johdolla. Sen tavoitteena oli antaa ne tiedot ja taidot, jotka kansakoulunopettaja tarvitsee tehtävänsä hoitamiseksi. Vuoden 1866 kansakoululaki vahvisti Suomeen rinnakkaiskoulujärjestelmän, jossa toimivat kansakoulut ja oppikoulut. Ne saivat omat säädöksensä toisistaan erillään, kunnes 1970-luvulla siirryttiin yhtenäiskoulujärjestelmään. Rinnakkaiskoulujärjestelmä oppikoulun ja kansakoulun välillä vaikutti luonnollisesti opettajankoulutukseen. Oppikoulun opettajien kouluttamiseksi Ruotsalainen normaalilyseo aloitti toimintansa vuonna 1864 ja saman koulun yhteyteen perustettiin 1867 suomenkielinen osasto ja josta kehittyi nykyinen Helsingin normaalilyseo. Helsingin yliopistolle perustettiin vuonna 1852 kasvatus- ja opetusopin professorin virka erityisalueenaan oppikoulunopettajien koulutus.

1900-luvun alussa suurimman osan maata kattava kansakouluseminaariverkosto, erillinen kiertokouluverkosto ja ylioppilasseminaarit Helsingissä ja Turussa kouluttivat opettajia työhönsä. Vuonna 1921 toteutunut oppivelvollisuuslaki aiheutti opettajapulan, jota pyrittiin poistamaan erilaisin keinoin. Sodan jälkeen kansakouluseminaarien lisäksi perustettiin opettajakorkeakoulut Helsinkiin vuonna 1947, Turkuun 1949 ja Ouluun 1953 auttamaan opettajapuutteisiin. Helsingin ja Turun opettajakorkeakoulut toimivat vuoteen 1974, jolloin opettajankoulutuksen yhtenäistäminen alkoi toteutua. Oulu toimi opettajakorkeakouluna vuoteen 1958, jolloin siitä tuli Oulun yliopiston opettajanvalmistuslaitos.

Opettajankoulutuksen kannalta vuonna 1971 vahvistettu opettajankoulutuslaki merkitsi valtavaa muutosta. Lain mukaan opettajankoulutus siirtyi yliopistoihin, jotka ottivat vastuun kansakoulunopettajien koulutuksesta ja samalla kansakoulunopettajan koulutus muuttui peruskoulun luokanopettajan koulutukseksi. Opettajuuden akateeminen pohja perustui vielä 1970-luvulle saakka ainelaitoksien ja harjoittelukoulujen toimintaan, joista harjoittelukoulut vastasivat opettajantyön ammatillisista valmiuksista. Vuonna 1974 perustettiin kasvatustieteelliset tiedekunnat Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun yliopistoihin, kun Jyväskylässä kasvatustieteellinen tiedekunta toimi jo entuudestaan. Opettajankoulutuslaitosten perustamisen myötä syntyi pedagogiikan ja ainedidaktiikan lehtoreiden ryhmät opastamaan tulevia opettajia teorian ja käytännön yhdistämiseen.

Vuonna 1974 maamme ensimmäisestä suomenkielisestä tyttökoulusta, tuolloin nimeltään Helsingin yhteisnormaalilyseo, tuli Helsingin yliopiston kasvatustieteen osaston opettajankoulutuslaitoksen harjoittelukoulu ja nimeksi vaihtui Helsingin II normaalikoulu. Syksyllä 2003 koulu muutti Viikin kampusalueelle ja koulun nimeksi tuli Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu.