Eläinlääketieteellinen patologia tutkii eläinten ja elimistön vasteita erilaisiin ärsykkeisiin ja taudinaiheuttajiin. Tärkeitä menetelmiä on kuolleiden eläinten makroskooppiset ja mikroskooppiset avaustutkimukset sekä eläinten kudos- ja solunäytteiden tutkimukset. Tutkimustyössä keskeistä on lisätä ymmärrystä sairauksien syistä ja syntymekanismeista.
Patologia on osa edistynyttä kliinistä eläinlääketiedettä. Kliinisessä työssä taudinaiheuttajien ja tautiprosessin tunnistaminen sekä ennusteen asettaminen on tärkeää sekä yksilön hoidon että eläinpopulaatioiden terveyden ja hyvinvoinnin kannalta.
Eläinlääketieteellinen patologia ja parasitologia tarjoavat diagnostista palvelua. Diagnostisiin palveluihin kuuluvat kotieläinten ruumiinavaus ja kuolinsyyn selvitys, kudosbiopsioiden histopatologinen tutkimus ja sytologisten näytteiden tulkinta.
Parasitologian oppiaineen ydintutkimusaluetta ovat ihmisillä ja eläimillä tautia aiheuttavat niin sanotut zoonoottiset loiset, sekä seura- ja harraste-eläinten loiset. Villieläinten, porojen ja kalojen loistutkimuksessa oppiaine on mukana yhteistyöprojekteissa Ruokaviraston kanssa.
Eläinpotilaista lähetetään patologista ja parasitologista diagnoosia varten erilaisia näytteitä. Diagnostiikan jälkeen saattaa näytettä jäädä jäljelle ja ylijäämää voi olla tarkoituksenmukaista säilyttää tutkimusta ja opetusta varten ja vertailunäytteenä. Diagnostisia tutkimustuloksia voidaan myös käyttää tutkimuksissa jälkikäteen. Tämänkaltainen tutkimus on luonteeltaan retrospektiivistä eli tutkimuksessa hyödynnetään potilasohjelmaan talletettuja tietoja.
Näytteet ja eläinpotilaan tiedot säilytetään ja analysoidaan suojattuina. Tutkimus- tai opetustarkoituksessa tehtävän analyysin yhteydessä näytteitä käsitellään siten, että omistajan tai eläimen tunnistetiedot eivät tule ulkopuolisten tietoon ja mahdollisesti julkaistavissa tuloksissa omistajan nimi tai muu henkilötieto eivät tule esille. Mikäli näyte toimitetaan ulkopuoliselle taholle (esim. tutkimukseen tai vertailunäytteeksi), se ei sisällä eläimen tai omistajan tunnistetietoja.
Eläinpotilaalle ei aina ole suoranaista hyötyä näytteiden tai aikaisempien tulosten mahdollisesta jatkokäytöstä eikä sitä raportoida erikseen omistajalle, mutta jokaisesta eläimestä saadut tiedot ovat arvokkaita tieteellisen tutkimuksien ja opetuksen kannalta ja voivat siten hyödyttää tulevia eläinpotilaita.