Väitöskirja bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa on laaja itsenäinen tieteellinen kokonaisuus, joka tyypillisesti koostuu useammasta kuin yhdestä originaaleja tutkimustuloksia sisältävästä osatyöstä sekä yhteenveto-osasta. Väitöskirjaksi voidaan hyväksyä joko osajulkaisuväitöskirja tai monografiaväitöskirja.

Osajulkaisuväitöskirja

Osajulkaisuväitöskirja sisältää tiedekuntaneuvoston riittäväksi katsoman määrän samaa ongelmakokonaisuutta käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja tai julkaistavaksi aiottuja käsikirjoituksia ja yhteenveto-osan.

Yhteenveto-osa on synteesi väitöskirjatyöntekijän osuudesta osatöissä ja ilmentää väittelijän omaa tieteellistä ajattelua ja kypsyyttä sekä kykyä sitoa oma tutkimus alan tutkimuskenttään laajemmin. Yhteenvedossa väitöskirjan tekijä esittää tutkimuksen taustan ja tavoitteet, menetelmät, tulokset ja johtopäätökset. Yhteenvedon tulee muodostaa itsenäinen ja tasapainoinen kokonaisuus, joka on laadittu sekä väitöskirjaan sisältyvien julkaisujen että kirjallisuuden perusteella.

Osajulkaisuväitöskirjan osatöiden määrä vaihtelee riippuen väittelijän itsenäisen työn osuudesta osatöissä sekä osatöiden ja niiden muodostaman kokonaisuuden tieteellisestä laadusta ja laajuudesta. Osajulkaisuväitöskirjoissa on tyypillisesti 3–5 osajulkaisua.

Osajulkaisuväitöskirjan osatöistä vähintään yhden tulee olla julkaistu tai hyväksytty julkaistavaksi referee-käytäntöä noudattavassa kansainvälisessä tieteellisessä sarjassa ennen kuin väitöskirjalle voidaan määrätä esitarkastajat. Kyseinen osatyö ei voi olla katsausartikkeli.  Väittelijällä tulee olla kyseisen osajulkaisun kirjoittamisessa sekä tieteellisten tulosten laatimisessa merkittävä ja selkeästi osoitettava rooli, ja hänen tulee olla siinä ensimmäinen kirjoittaja. Tiedekuntaneuvosto voi yksittäistapauksessa päättää poiketa ensimmäisen kirjoittajan asemaa koskevasta vaatimuksesta, jos väittelijän voidaan väitöskirjaa kokonaisuutena arvioiden katsoa hankkineen riittävän julkaisukokemuksen.

Osajulkaisuväitöskirja voi sisältää julkaisuja tai julkaisukäsikirjoituksia, joissa on useampi kirjoittaja. Väitöskirjan tekijän osuus kaikissa väitöskirjaan sisällytettävissä osatöissä ja tuloksissa on oltava riittävä ja selkeästi osoitettavissa. Perustellusta syystä voidaan yhteisjulkaisuja tai yhteisjulkaisukäsikirjoituksia käyttää useamman eri opiskelijan väitöskirjassa tai lisensiaatintutkimuksessa. Erityisesti tällöin väitöskirjatyöntekijän oman itsenäisen tutkimusnäkökulman on tultava selkeästi esille väitöskirjan yhteenveto-osassa, ja se on tuotava riittävästi esille myös vastaavan kirjoittajan laatimasta selvityksestä koskien tekijöiden työnjakoa. Saman yhteisjulkaisun tai yhteisjulkaisukäsikirjoituksen sisällyttäminen useamman eri opiskelijan opinnäytetyöhön ratkaistaan tapauskohtaisesti tekijöiden työnjakoa koskevan selvityksen perusteella.

Tieteellisen jatkokoulutuksen tavoitteena on, että opiskelija perehtyy tutkimusalaansa sekä saavuttaa valmiudet soveltaa tutkimusalansa menetelmiä itsenäisesti ja luoda uutta tieteellistä tietoa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kokemus julkaisuprosessista kokonaisuudessaan on oleellista. Julkaisun hyväksyminen tieteelliseen sarjaan on myös osoitus tutkimuksen laadukkuudesta ja tieteellisestä merkityksestä. Väitöskirjatutkimuksen tulisi olla kansainvälisesti korkeatasoista, joten on suositeltavaa, että kaikki osajulkaisut pyritään julkaisemaan korkeatasoisissa kansainvälisissä, asiantuntija-arviointia eli referee-käytäntöä noudattavissa tieteellisissä sarjoissa tai Open Access foorumeilla, tai julkaisut ovat tällaisen tarkastuksen läpikäyneitä ja julkaistavaksi hyväksyttyjä käsikirjoituksia. Väitöskirjaan voidaan liittää myös käsikirjoituksia, joita ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi. Kyseenalaisiksi luokitelluilla foorumeilla julkaistuja tutkimuksia ei hyväksytä väitöskirjan osatöiksi. Väitöskirjaan voidaan sisällyttää myös alkuperäisjulkaisuun verrattavia katsausartikkeleita (review).

Monografiaväitöskirja

Yksin väittelijän nimissä oleva tieteellinen esitys, joka perustuu itsenäisen tutkimustyön aikaisemmin julkaisemattomiin tuloksiin. Monografiaväitöskirjan tulee täyttää vastaavat tieteelliset kriteerit kuin osajulkaisuväitöskirja ja sen tulee sisältää samat osat kuin osajulkaisuväitöskirjan yhteenveto-osassa. Lisäksi väitöskirjan tekijä tekee monografiaväitöskirjasta erillisen noin sivun mittaisen tiivistelmän.

Monografiaväitöskirjaksi ei voida hyväksyä aiemmin julkaistua teosta. Monografiaväitöskirjan tekijä voi kuitenkin julkaista jo ennen varsinaisen väitöskirjan valmistumista väitöskirjansa aihepiiristä artikkeleita, joihin hän voi viitata varsinaisessa väitöskirjassaan.

Kun väitöskirjan käsikirjoitus on valmis esitarkastettavaksi, tiedekuntaneuvosto määrää väitöskirjalle vähintään kaksi esitarkastajaa, joiden tulee olla professoreita tai dosentteja taikka tohtoreita, joilla on vastaavat tieteelliset ansiot.

Vastuuprofessori tekee esityksen esitarkastajista sähköisellä lomakkeella (Flammassa). Lomake tulostetaan ja sen allekirjoittavat vastuuprofessori ja väittelijä.

Esitarkastajien valinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota sekä henkilöiden asiantuntemukseen että riippumattomuuteen suhteessa käsiteltävään työhön, sen tekijään ja ohjaajiin. Esitarkastajat valitaan väitöskirjan tekijän tiedekunnan ja tutkimusyksikön (esim. erillislaitos tai sektoritutkimuslaitos) ulkopuolelta ja heidän tulee pääsääntöisesti olla Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Perustellusta syystä toinen esitarkastaja voidaan nimetä Helsingin yliopistosta. Väitöskirjan ohjaaja ei voi toimia esitarkastajana. Esitarkastaja ei saa olla väitöskirjan tekijään tai väitöskirjaan tai johonkuhun muuhun asianosaiseen sellaisessa suhteessa, joka voi asettaa hänen puolueettomuutensa kyseenalaiseksi.

Väitöskirjan tarkastajien esteellisyyssäännökset Flammassa.

Kun tiedekuntaneuvosto on määrännyt esitarkastajat, tiedekunta lähettää esitarkastajille ohjeet esitarkastuksesta sekä väitöskirjan käsikirjoituksen.

Tiedekuntaneuvosto päättää väittelyluvan myöntämisestä esitarkastajien lausuntojen perusteella. Siksi on erittäin tärkeää, että esitarkastus tehdään huolella, ja että tekijää vaaditaan toteuttamaan tarpeelliset korjaukset sekä mahdolliset lisäykset ennen väittelylupaa koskevan lausunnon kirjoittamista, ja että lausunnosta ilmenevät riittävät perustelut väittelyluvan myöntämiselle tai epäämiselle.

Esitarkastaja voi tarkastusprosessin aikana tai lausunnossaan antaa väitöstutkimuksen tekijälle parannus- ja korjausehdotuksia väittelyluvan puoltamisesta riippumatta. Esitarkastaja ei kuitenkaan ole väitöskirjatyön ohjaajan asemassa. Mikäli esitarkastaja ei edellytä muutoksia, väitöskirjatyön tekijä voi tehdä pieniä muokkauksia oman harkintansa mukaan. Tarkastusprosessin aikana merkittäviin muutoksiin väitöskirjassa johtaneista parannusehdotuksista tulisi mainita esitarkastuslausunnossa.

Mikäli väitöskirjan esitarkastaja toteaa väitöskirjassa puutteita, joiden korjaaminen on ehtona väittelyluvan puoltamiselle, tulee hänen olla yhteydessä suoraan väitöskirjatyön tekijään ennen lausunnon antamista. Esitarkastaja ja väittelijä sopivat puutteiden korjaamisesta kohtuullisessa aikataulussa. Esitarkastajan tulisi tarkistaa, että väitöskirjatyön tekijä on tehnyt vaaditut korjaukset tyydyttävästi, ja tuoda lausunnossaan esille vaatimansa korjaukset ja lisäykset sekä niiden täyttyminen. Väitöskirjan tekijä huolehtii muutosten selvittämisestä myös toiselle esitarkastajalle.

Mikäli esitarkastajat eivät työssä havaittujen vakavien puutteellisuuksien tai virheiden vuoksi voi antaa myöntävää lausuntoa tai he ovat keskenään erimielisiä työn tasosta, esitarkastusmenettely raukeaa.

Esitarkastajien tulee kahden kuukauden kuluessa käsikirjoituksen saamisesta antaa yhdessä tai erikseen kirjallinen lausunto, jossa he joko

  • puoltavat väitösluvan myöntämistä käsikirjoitukselle nykyasussaan tai pienin, ohjaajan hyväksyttävissä olevin korjauksin, tai
  • toteavat käsikirjoituksen puutteet siinä määrin vakaviksi, ettei väittelylupaa voi puoltaa ehdotetaan väittelyluvan myöntämistä tai sen epäämistä.

Esitarkastajan lopullisesta lausunnosta tulee selkeästi ilmetä, onko lausunto puoltava vai kieltävä. Yleisesti edellytetään, että työn teoreettisissa lähtökohdissa, menetelmissä ja tulosten johtamisessa ei esiinny merkittäviä puutteita. Vakavien puutteiden tai virheiden väitöskirjassa tulee johtaa kielteiseen esitarkastuslausuntoon.

Työn laajuutta ja osatöiden julkaisuprofiilia arvioitaessa tulee huomioida, että tohtorin tutkinto kokonaisuudessaan tulee olla mahdollista suorittaa kokopäivätoimisesti työskennellen neljässä vuodessa, ja lisensiaatin tutkinto tulee olla mahdollista suorittaa 2-3 vuodessa. Bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa tärkeimpiä väitöskirjan arviointiperusteita ovat väittelijän saavuttamien tulosten tieteellinen merkitys ja tämän oman tutkimuspanoksen osuus, ei osajulkaisujen määrä.

Mikäli väitöskirjaan sisältyy yhteisjulkaisuja ja/tai -käsikirjoituksia (väitöskirjatyön tekijä ei ole ainoa kirjoittaja), tulisi esitarkastajan lausunnossa esittää arvio siitä, onko väitöskirjan tekijällä riittävä itsenäinen osuus (työpanos ja saavutetut tulokset) väitöskirjakokonaisuudessa. Mikäli osuus ei selviä riittävällä tarkkuudella toimitetusta väitöskirjasta ja työnjakoselvityksestä, voi esitarkastaja pyytää erillisen selvityksen väitöskirjatyön tekijältä (ja vaatia tarvittavia tarkennuksia myös itse väitöskirjan käsikirjoitukseen).

Arviointiperusteet

Lausunnon voi laatia siihen tarkoitetulle lomakkeelle tai vapaamuotoisena tiedekunnan arviointiperusteiden mukaisesti. Mikäli väitöskirjatyön tekijä ei ole suomalainen, lausunto pyydetään toimittamaan englanniksi.

Lausunto toimitetaan Viikin jatko-opintopalveluihin.

Lomake esitarkastajan lausunnolle (suomi) word
Lomake esitarkastajan lausunnolle (englanti) word

Kun esitarkastajat ovat toimittaneet myönteiset lausuntonsa tiedekunnalle, vastuuprofessori väitöskirjan tekijää ja ohjaajia kuultuaan tekee tiedekuntaneuvostolle ehdotuksen vastaväittäjäksi, kustokseksi ja arvosanalautakunnaksi siihen tarkoitetulla lomakkeella.  Esityksessä tulee olla väitöskirjatyön tekijän ilmoitus siitä, ettei hänellä ole huomautettavaa vastaväittäjän tai arvosanalautakunnan jäsenten valinnasta. Esitys toimitetaan Viikin jatko-opintopalveluihin.

Esitys väitöskirjan arvosanalautakunnaksi -lomake

Vastaväittäjiä nimetään yksi tai kaksi. Vastaväittäjän tulee olla professori, dosentti tai tohtori, jolla on vastaavat tieteelliset ansiot. Vastaväittäjä tai vastaväittäjät valitaan väitöskirjan tekijän tiedekunnan ja tutkimusyksikön (esim. erillislaitos tai sektoritutkimuslaitos) ulkopuolelta ja pääsääntöisesti Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Vastaväittäjän valinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota sekä henkilön asiantuntemukseen että riippumattomuuteen suhteessa käsiteltävään työhön. Vastaväittäjänä ei voi olla väitöskirjatyön ohjaaja. Vastaväittäjä ei saa olla väitöskirjan tekijään tai väitöskirjaan tai johonkuhun muuhun asianosaiseen sellaisessa suhteessa, joka voi asettaa hänen puolueettomuutensa kyseenalaiseksi.

Vastaväittäjää ja arvosanalautakuntaa koskevat samat esteellisyysperiaatteet (Flammassa) kuin esitarkastajia.

Väitöstilaisuuden valvojaksi eli kustokseksi nimetään joku tiedekunnan professoreista, yleensä sen oppiaineen (vastuu)professori, jonka alaan väitöskirja kuuluu. Mikäli väitöskirjan esitarkastajat on määrätty 1.8.2017 jälkeen, kustokseksi nimetään joku tiedekunnan professori tai tiedekunnan apulaisprofessori, joka on vakinaistamispolun (tenure track) tasolla 2.

Arvosanalautakunta

Tiedekuntaneuvosto määrää väitöskirjalle arvosanalautakunnan, jossa tulee olla vähintään kolme äänivaltaista jäsentä: vastaväittäjä, kustos sekä yksi tai kaksi tiedekunnan edustajaa. Tiedekunnan edustajan tulee olla professori tai dosentin tasoinen tutkimus- ja opetushenkilökunnan jäsen.

Kaksi edustajaa määrätään silloin, kun kustos on esteellinen, eikä tästä syystä ole äänivaltainen jäsen. Tällöin hänellä on lautakunnassa vain puheoikeus. Arvosanalautakunnan jäseniin pätevät samat esteettömyysperiaatteet kuin esitarkastajiin. Vastuuprofessori tekee esityksen arvosanalautakunnaksi siihen tarkoitetulla lomakkeella (Flammassa). Asian esittelijänä toimiva koulutussuunnittelija valmistelee asian tiedekuntaneuvoston esityslistalle.

Väitöstilaisuuden jälkeen arvosanalautakunta tekee tiedekuntaneuvostolle perustellun ehdotuksen väitöskirjan arvosanasta tiedekunnan arviointiperusteiden mukaisesti. Ehdotuksessa tulee huomioida työn tieteellinen arvo ja väittelijän kyky puolustaa työtään väitöstilaisuudessa. Tästä syystä kaikkien arvosanalautakunnan jäsenten on oltava läsnä väitöstilaisuudessa. Arvosanalautakunnan on otettava ehdotuksessa huomioon esitarkastajien lausunnot. Lausunto annetaan kahden viikon kuluessa väitöstilaisuudesta

Väitöskirjan tekijän on puolustettava väitöskirjaansa julkisessa väitöstilaisuudessa. Väittelijä ja ohjaaja sopivat vastaväittäjän ja kustoksen kanssa väitöstilaisuuden ajankohdasta ja paikasta. Kun tiedekuntaneuvosto on määrännyt vastaväittäjän, tiedekunta lähettää vastaväittäjälle ohjeet vastaväittäjänä toimimisesta. Käytännön ohjeistamisesta huolehtii kuitenkin kustos. Väittelijä huolehtii siitä, että vastaväittäjä saa väitöskirjan riittävän ajoissa ennen väitöstilaisuutta.

Väitöstilaisuuden aluksi väittelijä esittelee työnsä. Esittelyn jälkeen väittelijä pyytää vastaväittäjää esittämään omat huomionsa ja kommenttinsa tutkimuksesta. Tämän jälkeen vastaväittäjä esittää seisaaltaan lyhyen lausunnon, jossa hän arvioi yleisluontoisesti väitöskirjan merkitystä tutkimusalalla. Lausunnon jälkeen vastaväittäjä ja väittelijä istuutuvat ja tarkastus alkaa.

Varsinaisessa tarkastuksessa vastaväittäjä käy työn läpi alkaen nimestä edeten menetelmiin, lähteisiin ja johtopäätöksiin. Väittelijä vastaa vastaväittäjän esittämiin kysymyksiin ja puolustaa tutkimustaan. Kun vastaväittäjä on suorittanut tarkastuksen loppuun, hän ilmoittaa tarkastuksen päättyneen ja esittää loppulausuntonsa ja (yleensä) esittää väitöskirjaa tiedekunnalle hyväksyttäväksi. Loppulausuntoa varten sekä vastaväittäjä että väittelijä nousevat seisomaan.

Tietoa väitöstilaisuudesta

Tiedekunta pyytää vastaväittäjää antamaan kahden viikon kuluessa väitöstilaisuudesta vapaamuotoisen lausunnon tarkastamastaan väitöskirjasta tiedekunnan arviointiperusteiden mukaisesti. Kirjallisen lausunnon tulee sisältää selkeästi perusteltu arvio väitöskirjan tieteellisestä arvosta sekä väittelijän puolustautumisesta väitöstilaisuudessa. Mikäli väitöskirjatyön tekijä ei ole suomalainen, lausunto pyydetään toimittamaan englanniksi. Lausunto toimitetaan Viikin jatko-opintopalveluihin.

Kustos on tiedekunnan nimittämä väitöstilaisuuden valvoja. Kustos, vastaväittäjä ja väittelijä sopivat väitöstilaisuuden ajankohdasta, pukeutumisesta ja siitä, miten muodollinen tilaisuus on.

Väitöstilaisuus alkaa, kun osanottajat astuvat saliin. Väittelijä ensimmäisenä, hänen jälkeensä kustos ja viimeisenä vastaväittäjä.  Mikäli kustos ja vastaväittäjä ovat tohtoreita, he pitävät tohtorinhattua kädessään saliin astuessaan ja salista poistuessaan. Väitöstilaisuuden ajaksi hattu asetetaan pöydälle lyyra yleisöön päin käännettynä.

Kustos esittelee väittelijän ja vastaväittäjän ja avaa tilaisuuden. Jos tarkastus vie runsaasti aikaa, kustos voi päättää tauon pitämisestä. Väitöstilaisuus saa kestää korkeintaan kuusi tuntia. Kun väitöskirjan tarkastus on ohi, väittelijä pyytää läsnäolijoita esittämään mahdolliset huomautukset ja kysymykset. Kustoksen tehtävänä on valvoa, että väittelijä saa vastata kuhunkin huomautukseen ja ettei käytetyissä puheenvuoroissa poiketa aiheesta.

Tilaisuuden lopuksi kustos julistaa seisaalleen nousten väitöstilaisuuden päättyneeksi. Salista poistutaan samassa järjestyksessä kuin on tultu sisään: ensin väittelijä, sitten kustos ja viimeisenä vastaväittäjä. Tilaisuuden yleisö voi onnitella väittelijää sen jälkeen, kun väittelijä on salin ulkopuolella ehtinyt kiittää vastaväittäjää ja kustosta.

Väitöstilaisuuden kulku on kuvattu tarkemmin Helsingin yliopiston sivulla Tervetuloa väitöstilaisuuteen.

Väitöskirja ja lisensiaatintutkimus voidaan hyväksyä joko arvosanalla hyväksytty tai kiittäen hyväksytty. Hyväksymisen edellytyksenä on, että työn teoreettisissa lähtökohdissa, menetelmissä ja tulosten johtamisessa ei esiinny merkittäviä puutteita ja että työ täyttää tutkimuseettiset normit. Esitarkastajien, tai arvosanalautakunnan tulee suositella työn hylkäämistä, mikäli nämä edellytykset eivät täyty.

Hyväksytty -arvosana edellyttää, että väitöskirjan teoreettisissa lähtökohdissa, menetelmissä ja empiirisessä osassa ei esiinny merkittäviä puutteita. Tutkimus kohdistuu tieteellisesti tärkeään ja hyvin perusteltuun ongelmakokonaisuuteen ja siinä on tuotettu uutta ja merkittävää tietoa tutkimusalan teorianmuodostuksen tai käytännön sovellusten kannalta. Vakavia puutteita kysymyksenasettelussa, teoreettisen taustan esittelyssä, aineiston ja menetelmien valinnassa ja tulosten esittelyssä sekä johtopäätöksissä ei sallita.

Kiittäen hyväksytty -arvosana annetaan vain kansainvälisesti erityisen korkeatasoisesta ja uraauurtavasta työstä, jossa on arviointiperusteiden valossa useita huomattavia ansioita; opiskelijan saavuttamilla tutkimustuloksilla on kansainvälistä merkitystä ja tehdyt havainnot ja johtopäätökset ovat uusia tai selvästi muuttavat aikaisempia käsityksiä. Jos väitöskirjakokonaisuudessa tai lisensiaatintutkimuksessa on yhteisjulkaisuja, vaaditaan selvä näyttö opiskelijan omasta panoksesta. Väitöskirjan arvostelussa kiinnitetään erityistä huomiota väittelijän osoittamaan tieteelliseen kypsyyteen ja puolustautumiseen väitöstilaisuudessa, ja kiittäen hyväksytty -arvosana edellyttää, että väittelijä puolustaa työtään väitöstilaisuudessa erityisen ansiokkaasti.

Kiittäen hyväksytty -arvosana annetaan normaalisti noin 5-10 %:lle kaikista tiedekunnan vuosittain hyväksymistä väitöskirjoista ja lisensiaatintutkimuksista perustuen arvosanan ehdottajien yksimielisyyteen. Jos esitarkastaja, tai arvosanalautakunnan jäsenet ehdottavat väitöskirjalle tai lisensiaatintutkimukselle arvosanaa Kiittäen hyväksytty, tulee arvosanaehdotuksesta ilmetä yhteenveto niistä ansioista, joiden perusteella lausunnon antaja pitää opinnäytetyötä kunniamaininnan arvoisena.

Hylkäämisperusteita ovat esimerkiksi seuraavat syyt: Kysymyksenasettelu on epämääräinen tai puutteellinen. Tutkimusaineisto on erityisen suppea tai valikoitunut suhteessa tutkittavan ongelman luonteeseen ja tutkimuksen tavoitteisiin. Käytetyt menetelmät eivät sovellu tutkimusongelman tarkasteluun, vaan antavat virheellisiä tai riittämättömiä vastauksia asetettuihin kysymyksiin. Työn jäsentelyssä ja otsikoinnissa on vakavia puutteita ja epäjohdonmukaisuutta. Hylkäämispäätös esitarkastus- tai arvosteluvaiheessa voi perustua myös tutkimuseettisiin näkökohtiin (esimerkiksi tieteellinen vilppi).

Tiedekuntaneuvosto päättää väitöskirjan hyväksymisestä ja siitä annettavasta arvosanasta arvosanalautakunnan arvosanaehdotusten ja lausuntojen perusteella, ja lisensiaatintutkimuksen hyväksymisestä ja arvosanasta tarkastajien lausuntojen sekä vastuuprofessorin arvosanaehdotuksen perusteella.

Väitöskirjan tarkastajien ja lisensiaatintutkimuksen tarkastajan tulee arvioinnissaan kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

  • tutkimusaiheen valinta ja kysymyksenasettelu
  • opiskelijan tekemän tutkimuksen ja saavuttamien tulosten originaalisuus, uutuusarvo ja tieteellinen merkitys kansainvälisesti
  • omintakeisuus ja tarkoituksenmukaisuus työn suunnittelussa ja suorituksessa
  • opiskelijan itsenäisen tutkimuspanoksen riittävyys
  • osatöiden ja opiskelijan osuuden niihin muodostaman kokonaisuuden mielekkyys ja onnistunut synteesi sekä osatöiden julkaisuprofiili
  • opiskelijan kypsyys; erityisesti yhteisjulkaisuista koostuvan väitöskirjan yhteenveto-osan antama vaikutelma opiskelijan oppineisuudesta ja kyvystä analysoida tieteellisiä ongelmia sekä opiskelijan oma itsenäinen tutkimusnäkökulma
  • opiskelijan itsenäisen työn laajuus sekä aineiston ja menetelmien riittävyys ja soveltuvuus tutkimusongelman tarkasteluun
  • suorituksen laatu ja huolellisuus, käytettyjen menetelmien monipuolisuus ja tarkoituksenmukaisuus sekä uusien menetelmien kehittäminen
  • tulosten johtaminen käsitellystä aineistosta
  • johtopäätösten tieteellinen perustelu, kriittisyys ja kyky verrata omia havaintoja aikaisemmin tehtyihin sekä sitoa oma tutkimus alan tutkimuskenttään laajemmin
  • tutkimusalan hallinta, teoreettisen taustan ja aihealueen kirjallisuuden tuntemus
  • tutkimuksen esitystapa, jäsentely, johdonmukaisuus, selkeys, tyyli ja kieliasu
  • väittelijän puolustautuminen ja osoittama tieteellinen kypsyys väitöstilaisuudessa.

Lisensiaatintutkimus bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa on itsenäinen tieteellinen kokonaisuus, jonka laajuus on noin puolet väitöskirjasta. Lisensiaatintutkimukseksi voidaan hyväksyä joko osajulkaisuista koostuva lisensiaatintutkimus tai monografia.

Osajulkaisuista koostuva lisensiaatintutkimus

Koostuu tyypillisesti yhdestä tai useammasta originaaleja tutkimustuloksia sisältävästä osatyöstä sekä yhteenveto-osasta. Osatöiden määrä vaihtelee riippuen lisensiaatintutkimuksen tekijän itsenäisen työn osuudesta osatöissä sekä osatöiden ja niiden muodostaman kokonaisuuden tieteellisestä laadusta ja laajuudesta.

Osajulkaisuista koostuvan lisensiaatintutkimuksen yhteenvedossa esitetään tutkimuksen tausta ja tavoitteet, menetelmät, tulokset ja johtopäätökset. Yhteenveto-osassa voi esittää myös työhön liittyvää julkaisematonta aineistoa ja tuloksia, joihin on viitattava asianmukaisesti. Osajulkaisujen tulee mielellään olla julkaistuja asiantuntija-arviointia eli referee-käytäntöä noudattavissa korkeatasoisissa kansainvälisissä perinteisissä tieteellisissä sarjoissa tai Open Access foorumeilla, tai tällaisen tarkastuksen läpikäyneitä ja julkaistavaksi hyväksyttyjä käsikirjoituksia. Lisensiaatintutkimukseen voidaan liittää myös käsikirjoituksia, joita ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi. Kyseenalaisiksi luokitelluilla foorumeilla julkaistuja tutkimuksia ei hyväksytä lisensiaatintutkimuksen osatöiksi. Lisensiaatintutkimukseen voidaan sisällyttää myös alkuperäisjulkaisuun verrattavia katsausartikkeleita (review).

Lisensiaatintutkimus voi sisältää julkaisuja tai julkaisukäsikirjoituksia, joissa on useampi kirjoittaja. Lisensiaatintutkimuksen tekijän osuus kaikissa opinnäytteeseen sisällytettävissä osatöissä ja tuloksissa on oltava riittävä ja selkeästi osoitettavissa. Perustellusta syystä voidaan yhteisjulkaisuja tai yhteisjulkaisukäsikirjoituksia käyttää useamman eri opiskelijan väitöskirjassa tai lisensiaatintutkimuksessa. Erityisesti tällöin lisensiaatintutkimuksen tekijän oman itsenäisen tutkimusnäkökulman on tultava selkeästi esille lisensiaatintutkimuksen yhteenveto-osassa, ja se on tuotava riittävästi esille myös vastaavan kirjoittajan laatimasta selvityksestä. Saman yhteisjulkaisun tai yhteisjulkaisukäsikirjoituksen sisällyttäminen useamman eri opiskelijan opinnäytetyöhön ratkaistaan tapauskohtaisesti tekijöiden työnjakoa koskevan selvityksen perusteella.

Monografiamuotoinen lisensiaatintutkimus

Monografiamuotoinen lisensiaatintutkimus on yksin lisensiaatintutkimuksen tekijän nimissä oleva tieteellinen esitys, joka perustuu itsenäisen tutkimustyön aikaisemmin julkaisemattomiin tuloksiin ja täyttää vastaavat tieteelliset kriteerit kuin osajulkaisuista koostuva lisensiaatintutkimus. Lisensiaatintutkimukseen tulee sisältyä erillinen tiivistelmäsivu.

 

Kun tiedekuntaneuvosto on määrännyt tarkastajat, tiedekunta lähettää tarkastajille ohjeet lisensiaatintutkimuksen tarkastamisesta sekä lisensiaatintutkimuksen.

Lisensiaatintutkimuksen tarkastajien tulee kahden kuukauden kuluessa lisensiaatintutkimuksen saamisesta (yhdessä tai erikseen) antaa perusteltu kirjallinen lausunto lisensiaatintutkimuksesta. Lausunnon voi laatia siihen tarkoitetulle lomakkeelle tai vapaamuotoisena tiedekunnan arviointiperusteiden mukaisesti. Lisensiaatintutkimuksen tarkastajan lausunnossa tulee olla ehdotus tutkimuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä sekä ehdotus annettavaksi arvosanaksi. Mikäli lisensiaatintutkimuksen tekijä ei ole suomalainen, lausunto pyydetään toimittamaan englanniksi. Lausunto toimitetaan Viikin jatko-opintopalveluihin.

Mikäli lisensiaatintutkimukseen sisältyy yhteisjulkaisuja ja/tai -käsikirjoituksia (eli lisensiaatintutkimuksen tekijä ei ole ainoa kirjoittaja osatöissä), tulisi lausunnossa esittää arvio siitä, onko lisensiaatintutkimuksen tekijällä riittävä itsenäinen osuus (työpanos ja saavutetut tulokset) kokonaisuudessa. Mikäli osuus ei selviä riittävällä tarkkuudella toimitetusta lisensiaatintutkimuksesta ja työnjakoselvityksestä, voi tarkastaja pyytää erillisen selvityksen lisensiaatintutkimuksen tekijältä (ja vaatia tarvittavia tarkennuksia myös itse lisensiaatintutkimuksen käsikirjoitukseen).

Tarkastaja voi tarkastusprosessin aikana tai lausunnossaan antaa lisensiaatintutkimuksen tekijälle parannus- ja korjausehdotuksia. Tarkastaja ei kuitenkaan ole lisensiaatintutkimuksen ohjaajan asemassa. Mikäli tarkastaja ei edellytä muutoksia, lisensiaatintutkimuksen tekijä voi tehdä pieniä muokkauksia oman harkintansa mukaan. Tarkastusprosessin aikana merkittäviin muutoksiin lisensiaatintutkimuksessa johtaneista parannusehdotuksista tulisi mainita tarkastuslausunnossa.

Mikäli tarkastaja toteaa lisensiaatintutkimuksessa puutteita, joiden korjaaminen on ehtona työn hyväksymiselle, tulee hänen olla yhteydessä suoraan lisensiaatintutkimuksen tekijään ennen lausunnon antamista. Tarkastaja ja lisensiaatintutkimuksen tekijä sopivat puutteiden korjaamisesta kohtuullisessa aikataulussa. Tarkastajan tulisi tarkistaa, että lisensiaatintutkimuksen tekijä on tehnyt vaaditut korjaukset tyydyttävästi, ja tuoda lausunnossaan esille vaatimansa korjaukset ja lisäykset sekä niiden täyttyminen. Lisensiaatintutkimuksen tekijä huolehtii muutosten selvittämisestä myös toiselle tarkastajalle.

Mikäli tarkastaja ei muutosten jälkeen edelleenkään voi ehdottaa lisensiaatintutkimuksen hyväksymistä, toimittaa hän tiedekunnalle kielteisen lausunnon. Yleisesti edellytetään, että työn teoreettisissa lähtökohdissa, menetelmissä ja tulosten johtamisessa ei esiinny merkittäviä puutteita. Vakavien puutteiden tai virheiden lisensiaatintutkimuksessa tulee johtaa kielteiseen tarkastuslausuntoon.