Aktiivisen lukijan vuorovaikutusta tekstin kanssa

Ennakoiva itsekysely tehtävän analysoimiseksi (Takalaa 1990: 148 mukaillen)

Ennen kuin jotakin tekstiä käydään lukemaan, on syytä tietoisesti tarkkailla ja ohjata omaa toimintaansa kysymällä itseltään esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

  • Mitä minun edellytetään tekevän?
  • Millaista ymmärtämistä edellytetään (sanatarkkaa, pääasioita, vain uutta tietoa)?
  • Miten olisi järkevää aloittaa lukeminen (silmäilenkö ensin väliotsikot, tarkistanko lähdeteokset, katsonko loppupäätelmät)?
  • Miten olisi parasta viedä lukeminen läpi?
  • Mitä ongelmia lukeminen mahdollisesti aiheuttaa (en ymmärrä kaikkea, en löydä pääasioita)?

Tekstin avaamisen ensimmäinen vaihe: Ennustaminen

1. Lue otsikko ja ennusta sen perusteella sisältö:

  • Mitä aihetta teksti mahtaa käsitellä?
  • Mitä mieltä olen tästä aiheesta?

2. Kirjaa ennakko-oletuksesi muistiin ja vertaa sitä tekstiin lukemisen jälkeen. Muodosta aiheesta jonkinlainen oma mielipide ennen lukemista ja pohdi, muuttuiko mielipiteesi lukemisen aikana.

Tekstin avaamisen toinen ja kolmas vaihe: Aktiivinen lukeminen, tekstin sisällön kommentointi ja kysymysten tekeminen

1. Alleviivaa keskeisiä kohtia
2. Kirjoita muistiin lukemisen aikana heränneitä kysymyksiä ja ajatuksia, esimerkiksi:

  • Mihin kirjoittaja pyrkii?
  • Mikä on tämän tekstin tavoite?
  • Mitä tämä kohta tarkoittaa?
  • Miksei tätä ole määritelty tarkemmin?

3. Ota kantaa tekstiin: merkitse marginaaliin, missä kohdin olet samaa mieltä tai eri mieltä.
4. Kiinnitä huomiota tekstin mahdollisiin kuviin, tilastoihin tai taulukoihin. Miten ne selventävät asiaa?

Tekstin avaamisen neljäs ja viides vaihe: Käsitekartan piirtäminen, tiivistelmän tekeminen

1. Piirrä tekstin ydinasioista ja niiden välisistä suhteista kartta. Karttaan kirjoitetaan keskeiset käsitteet, jotka ympyröidään viivalla, ja käsitteiden väliset yhteydet merkitään lukusuuntaa esittävillä nuolilla. Käsitteiden väliset yhteydet nimetään.
2. Kirjoita tekstistä tiivistelmä tai esitä se jollekin suullisesti.

Arviointi:

  • Mitä asioita tekstissä painotettiin?
  • Oliko teksti kiinnostava?
  • Mitkä asiat jäivät avoimiksi?

Jokainen teksti on merkityssuhteiden verkko. Lukijan täytyy ymmärtää, miten lauseiden väliset yhteydet hahmottuvat. Erilaisten merkityssuhteiden tunteminen auttaa lukijaa ymmärtämään asiatekstiä: jotta oppisi erottamaan olennaisen epäolennaisesta, on hyvä tietää, minkä tyyppisistä ajatuksista tekstit koostuvat.

Olennaisinta on etsiä jokaisesta tekstistä pääkäsite ja selvittää, miten sitä kuvataan. Tärkeää on myös erottaa pääkäsite lähikäsitteistä. Pääkäsitettä tai -käsitteitä voi tarkastella myös aikasuhteiden ja syy - seuraussuhteiden näkökulmasta. Merkityssuhdeanalyysissa tekstille voi esittää esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä:

  • Mikä on tekstin pääkäsite (pääasia, jota käsitellään)?
  • Miten se toimii tai ilmenee?
  • Mihin se pyrkii?
  • Miten siihen suhtaudutaan?
  • Mihin se liittyy? Mitkä ovat sen lähikäsitteet?
  • Mikä sitä edistää? Mikä sitä estää?

(Kaikki tämä laajemmin ja yksityiskohtaisemmin teoksessa Kauppinen ja Laurinen 1989: Tekstioppi - johdatus ajattelun ja kielen yhteistyöhön. Kirjayhtymä. Helsinki.)

Kriittinen lukija tekee aina ennen lukemaan ryhtymistään tekstistä jonkinlaisen taustalähtöisen analyysin. Hän esittää seuraavanlaisia kysymyksiä:

  • Milloin tämä teksti on kirjoitettu?
  • Missä tämä teksti on julkaistu?
  • Kuka tämän tekstin on kirjoittanut?
  • Miksi tämä teksti on kirjoitettu?
  • Kenelle tämä teksti on kirjoitettu?

Ensimmäiseksi on tärkeää panna merkille tekstin kirjoittamisajankohta. Suhtaudumme eri tavalla esimerkiksi didaktiikan oppikirjaan sen mukaan, onko se kirjoitettu 1940-luvulla vai 1990-luvulla. Monilla aloilla kehitys kulkee niin vinhasti eteenpäin, että 5 - 10 vuoden takainenkin teos saattaa tuntua vanhentuneelta. Myös julkaisufoorumi on tärkeä. Suhtaudumme artikkeliin eri tavalla riippuen siitä, missä se on julkaistu. Tieteellinen aikakausijulkaisu on yleensä luotettavampi tiedonlähde kuin esimerkiksi iltapäivälehti.

Toiseksi kannattaa pohtia, tietääkö mitään tekstin kirjoittajasta. Onko hän alan ainoa asiantuntija Suomessa? Mitä muut asiantuntijat esittävät samasta aiheesta?

Kolmanneksi on mietittävä tekstin tavoitetta ja lukijaa. Onko kyseessä aloittelijoille tarkoitettu oppikirja vai tutkijakollegoille kirjoitettu raportti? On myös hyvä tarkkailla kirjoittajan roolia tekstissä. Esittääkö kirjoittaja asioita persoonattomasti ikään kuin objektiivisena totuutena vai viittaako hän itseensä ja näkemyksiinsä metatekstuaalisesti (esim. ilmaisuissa "Tutkimukseni mukaan", "On ilmeistä, että..." jne)?

Tekstin vakuuttavuutta voi pohtia analysoimalla kirjoittajan esittämiä väittämiä ja perusteluja eli argumentointia. Siinä voi käyttää apuna esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

  • Mitkä ovat kirjoittajan teesit eli pääväittämät? Onko niitä helppo löytää tekstistä?
  • Miten kirjoittaja perustelee teesejään? Kehitteleekö kirjoittaja argumentointiaan esittämällä itse vastaväitteitä?
  • Millaisin keinoin perusteluja tuetaan (esim. auktoriteetteihin tai kokemuksiin vetoaminen)?