Tuulian havaintoja huhti-kesäkuussa 1998

Toisaalla myös vuoden 1997 tilanteet

17.6.1998
Yöllä sateiden välissä etelästä tuli 10-15 m/s nopeudella runsaasti hyönteisiä noin puolen kilometrin korkeudella Suomenlahden yli. Aamulla kaikua oli heikommin ennen yhtenäisen sadealueen tuloa.

16.6.1998
Yöllä edellisillan hyönteisvaellukseen liittyvä kaiku jatkui pääpiirteissään samanlaisena, mutta jonkin verran heikentyneenä ja sadealueiden keskeyttämänä. Aamulla virtaus myös ylempänä kääntyi selvästi kaakkoisesta itäkaakkoiseksi. Samalla maa-alueella pinnan lähellä kaiku voimistui poikkeuksellisen vahvaksi klo 6 aikoihin; aamupäivän kuluessa rannikon lähellä kaiku heikkeni ja alkoi myös esiintyä itäkaakkoisvirtauksen rullapyörteitä. Kauempana sisämaassa kaiku näkyi edelleen voimakkaana, ikään kuin luoteeseen matkalla olevana pilvenä!
Pääosin hyönteisiä on ollut havaittavissa kolmessa kerroksessa. Alin kerros on ulottunut hieman alle kilometrin korkeudelle pinnasta ylöspäin. Toinen kerros on vaihdellut muutaman sadan metrin paksuisena kilometrin ja puolentoista kilometrin korkeuden välillä ja kolmas kerros on ollut 2-3 km välillä lähinnä yksittäisinä erottuvien, harvemmassa lentävien suurten hyönteisten käytössä. Pinnan lähellä nopeus on ollut 15 m/s luokkaa ja ylimmissä kerroksissa 20-25 m/s.
Aamupäivällä klo 11 aikoihin myös pinnan lähellä virtaus kääntyi itäkaakkoiseksi ja Suomenlahden yli näytti myös pinnan lähellä tulevan huomattavasti hyönteisiä hieman yli 15 m/s nopeudella. Toinen merkittävä kaikukerros oli edelleen 1-1,5 km välillä. Ylempänä 2-3 km välillä näkyi yksittäisiä kookkaita hyönteisiä, mutta niiden määrä oli aiempaa vähäisempi.
Iltapäivällä etelästä tulleita sadekuuroja edelsi jonkinmoinen puuskarintama, joka näkyi tutkassa lähinnä siihen kasautuneiden hyönteisten ansiosta. Tämän jälkeen hyönteisiin liittyvä kaiku olennaisesti heikkeni ja virtaus kääntyi pikku hiljaa eteläiseksi ja edelleen lounaiseksi.

14.-15.6.1998
Illalla 14.6. pohjoisenpuoleinen virtaus muuttui itäiseksi ja yön tullen ilmassa näkyi 1-1,5 km paksuisena kerroksena hyönteisiä aika runsaasti. Nopeus oli 10-15 m/s, alhaalla idästä ja ylempänä itäkoillisesta. Merellä oli vähemmän elämää, kunnes ennen etelästä tullutta sadealuetta sielläkin oli vilkkaampaa, etenkin noin kilometrin korkeudella. Keskemmällä yötä hyönteiset vaikuttivat suuremmilta kuin alkuyöstä, koska mitatun nopeuden vaihtelu oli merkittävämpää. Hyönteisten yläpuolella lenteli harvakseltaan lintuja kolmen kilometrin korkeudella saakka.
Yhtenäisen sadealueen jälkipuolella 15.6. päivällä oli 20 m/s luokkaa oleva itäinen virtaus. Merellä oli välillä erityisen vahva kerros noin puolen kilometrin korkeudella, joka voisi liittyä pieniin hyönteisiin. Myöhemmin meren puolella oli selvästi kolme eri kerrosta: yksi varsin yhtenäinen kerros alle 800 m korkeudessa itäkoillisesta/idästä sekä noin 1,2 ja 2 km korkeuksilla kaakosta noin 15 m/s nopeudella tulossa. Ylemmissä kerroksissa näytti olleen lähinnä vain suurehkoja hyönteisiä.
Iltapäivällä erottui kaksi voimakasta kaikukerrosta. Alemmassa noin puolen kilometrin korkeudella olevassa kerroksessa on itäinen virtaus ja ylemmässä kahden kilometrin korkeuden tienoilla olevassa kerroksessa kaakkoinen virtaus. Alempi kerros näytti kattavan Suomenlahden ja jatkuvan havaittavana pitkälle Viron puolelle saakka - osaksi meren yllä olevaan inversiokerrokseen liittyvän edullisen säteilyn taittumisen takia. Voit myös katsoa, miltä tämmöiset kerrokset näyttivät tutkakuvassa klo 18.

12.6.1998
Aamupäivällä oli lähinnä noin puolen kilometrin korkeuteen ulottuvassa kerroksessa idänpuoleisessa virtaauksessa sateen jälkeen hyönteisiä jonkin verran. Klo 12 aikoihin alkoi erottua etelästä noin 10 m/s nopeudella hiukan kilometrin alapuolella ja noin puolentoista kilometrin korkeudella tulevia yksittäisiä suurehkoja hyönteisiä. Näiden koko vaikutti kuitenkin keskimäärin pienemmältä kuin edellisinä päivinä korkealla lennelleiden hyönteisten. Samalla myös lentäjien määrä vaikutti vähäisemmältä, mikä voi johtua osaksi myös koon ja kaiun voimakkuuden pienemmyydestä.
Alkuiltapäivästä näiden joukko näkyi keskittyvän noin kilometrin korkeudella olevaan kerrokseen ja klo 15 jälkeen puolitoista kilometriä pinnan yläpuolella. Osa hyönteisistä näkyi lähes kahden kilometrin korkeudella. Virtaus oli alhaalla itäkaakosta 5 m/s luokkaa ja ylempänä etelästä/etelälounaasta hieman alle 10 m/s. Alhaalla huomattavinta kaiku oli Suomen maa-alueen yllä muodostaen myös jonomaisia voimakkaimman kaiun nauhoja tuulen suunnassa. Kuitenkin iltapäivällä jonkin verran kaikua pinnan lähellä näkyi myös uloimpien saarien kaakkoispuolella, joten myös jonkin verran hyönteisiä lienee tullut Suomenlahden yli myös tässä kerroksessa.

11.6.1998
Yöllä oli sateita, mutta näiden välissä myös parin kilometrin korkeudella saakka lounaasta eteneviä hyönteisiä, enimmäkseen suurehkoja ilmeisesti. Aamupäivällä alkoi näkyä edellisen päivän tapaan näkynyt poikkeuksellisen korkealla suhteellisen paljon kookkaita hyönteisiä. Selvimmät kerrokset olivat noin kahden ja hieman yli kolmen kilometrin korkeuden tuntumassa. Pinnan lähellä 1,5 km alapuolella on mukana huomattavasti pienempiä otuksiakin. Virtaus oli etelälounaasta/lounaasta alhaalla 10 m/s luokkaa ja ylempänä hieman yli 15 m/s.
Myöhemmin päivällä maa-alueella esiintyi jonoja kaikukentässä pinnan lähellä. Ylempänä yksittäisiä kaiunaiheuttajia näkyi yli kolmen kilometrin korkeudella saakka ja nopeuden perusteella ne olivat edelleen isoja hyönteisiä, siis lentonopeudet eivät poikenneet kovasti toisistaan kuten linnuilla. Tutkakuvista voi ehkä nähdä edellä kerrottuja ominaisuuksiakin.

10.6.1998
Yöllä sateiden välissä lounaisessa virtauksessa liikkui edelleen hyönteisiä.
Aamupäivällä hyönteisiä näkyi osittain pilvikerrosten välissä jopa yli kolmen kilometrin korkeudella. Hyönteisiä oli tutkan mukaan useassa eri kerroksessa. Pinnan lähellä puolen kilometrin korkeudelle saakka ja ylempänä noin kilometrin, 2,5-3 ja 3-3,5 km korkeuksilla. Kuitenkin virtaussuunta oli kaikissa kerroksissa suurinpiirtein lounaasta ja nopeus 15-20 m/s.
Kilometrin korkeudella ja sen alapuolella hyönteiset olivat tutkakaiun perusteella arvellen pienehköjä otuksia. Sen sijaan yläkerroksissa, osaksi ainakin pilvikerroksen yläpuolella vaikutti lentelevän yksinomaan suuria hyönteisiä. On hyvin mahdollista, että pilvikerros ja siihen liittyvät lämpötilan ja kosteuden pystyjakaumat on pitänyt hyönteiset korkealla.
Iltapäivällä pinnan läheisessä kerroksessa maa-alueen yllä näkyi hyvin selviä jonoja tuulen suunnassa eli rullapyörteitä ja kaiku ulottui yhtenäisenä kerroksena noin puolentoista kilometrin korkeudelle. Samalla etelälounainen virtaus toi myös Suomenlahden yli huomattavasti lähinnä pieniä hyönteisiä. Ylemmät kerrokset olivat edelleen näkyvissä ja niissä kulki enimmäkseen suuria hyönteisiä.

8.-9.6.1998
Iltayöstä 8.6. auringonlaskun tienoilta alkaen Suomen maa-alueen yllä näkyi voimakasta kirkkaan ilman kaikua, jonka aiheuttajina näyttivät olevan kookkaat yöhyönteiset. Virtaus oli länsilounaasta n. 20 m/s ja merkittävin osa hyönteisistä oli puolen kilometrin korkeudelle painottuvassa usean sadan metrin paksuisessa kerroksessa. Kaikua oli koko yön, joskin heikompana kuin alkuyöstä.
Aamupäivällä 9.6. kaikua on ollut maa-alueen päällä alhaalla lounaisessa 10-15 m/s ja ylempänä länsilounaisessa 15-20 m/s virtauksessa. Kaikukerroksen paksuus on ollut noin puolitoista kilometriä ja siihen kuului selviä jonomaisia rakenteita eli rullapyörteitä.
Meren puolella kaiussa kuitenkin havaittiin välillä olennaisesti kolme eri kerrosta alle kilometrin, 1,5-2 km ja 2,5 km korkeuksilla aamupäivällä. Näissä kerroksissa huomattava osa kaiusta aiheutui kookkaista hyönteisistä. Nämä olivat mahdollisesti yöllä Viron puolelta tai kauempaa meren ylle joutuneita ja siten vaellusta jatkaneita yöhyönteisiä. Iltapäivällä merellä alkoi uudelleen olla havaittavissa korkeammalla eri kerroksissa lentäviä hyönteisiä, jotka tutkakaiun perusteella olivat usein suurehkoja.

8.6.1998
Sadealueiden välissä näkyi lounaasta tulevan 15-25 m/s hyönteisiäkin eri kerroksissa. Ylimmät näyttivät olevan 3 km korkeudella ja aika kookkaita. Iltapäivällä Suomen maa-alueella kaikua oli noin kilometrin korkeudelle saakka, mutta Suomenlahdella näkyi pinnan lähellä puolen kilometrin paksuinen kerros ja siitä erillään noin 1,5 km korkeuden tienoilla vastaavan paksuinen kerros, jossa selvemmin oli myös kyseessä suurehkot hyönteiset.
Maa-alueen yllä kaiku oli järjestäytynyt selviksi jonoiksi eli rullapyörteiksi. Suomenlahdella kaiku oli voimakkainta selvästi Helsingistä kaakkoon muutaman kymmenen kilometrin päässä, mikä ilmeisesti johtui siitä, että virtaus Viron rannikolta ei vielä tuonut hyönteisiä maihin Helsingin kohdalla.

4.-5.6.1998
Illalla 4.6. aauringonlaskun jälkeen maa-alueelta ilmaan nousi huomattavasti yöhyönteisiä lounaiseen n. 10 m/s virtaukseen. Myöhemmin yöllä muuttavia lintuja oli edelleen merkittävästi liikkeellä - tällä kertaa pohjoiskoilliseen 12-15 m/s ja etenkin alle kilometrin korkeudella.
Aamupäivällä 5.6. maa-alueen yllä hyönteisiin liittyvän kaiun kerros vahvistui ja ulottui jo kilometrin korkeudelle saakka. Iltapäivällä kaiussa erottui selviä jonoja eli rullapyörteiden tapaista rakennetta, mutta osa jonomaisuudesta meren puolella johtuu siitä, että hyönteisiä ajautuu myötätuuleen saarilta. Virtaus on ollut länsilounaasta n. 10 m/s.

4.6.1998
Yöllä oli edelleen jonkin verran muuttolintuja enimmäkseen alle kahden kilometrin korkeudella. Päivän aikana on hyönteisiin liittyvää heikohkoa kirkkaan ilman kaiku voimistui lounaisessa n. 10 m/s virtauksessa. Kaiku ulottui puolen kilometrin ja kilometrin korkeuden välille maa-alueella.
Iltapäivällä klo 15 aikoihin alkoi erottua meren puolella harvassa lounaasta tulevia isoja hyönteisiä 1-2 km korkeuksilla. Nopeus oli noin 15 m/s. Näitä oli havaittavissa merkittävimmin parin tunnin aikana ennen sadekuuroja, alempana sen sijaan sateiden välissäkin näkyi hyönteisiä liikkeellä. Periaatteessa ylemmän kerroksen hyönteiset voisivat olla lähtöisin varsin pieneltä alueelta kuten Viron länsirannikolta ja suurilta saarilta, mahdollisesti kuuropilviin liittyvien voimakkaiden pystyvirtausten ylös nostamia tai myös näitä virtauksia tarkoituksella hyväksikäyttäneitä.

2.6-3.6.1998
Virtaus kääntyi illalla 2.6. itäisestä pohjoistuulen kautta läntiseksi. Yöllä oli edelleen merkittävästi lintuja liikkeellä etelälounaasta 10-15 m/s enimmäkseen alle kahden kilometrin korkeudella.
Aamuyöllä 3.6. klo 3-5 aikoihin havaittiin muutaman kilometrin levyinen nauha, jossa isohkoja hyönteisiä nousi jopa yli kilometrin korkeudelle. Virtaus oli lännestä hieman yli 10 m/s, mutta nauha liikkui kaakkoon noin 20 km/h eli 5-6 m/s. Ilmeisesti muutenkin yöhyönteisiä oli jonkin verran liikkeellä.
Aamupäivän mittaan erottui heikosti kirkkaan ilman kaikua maa-alueen päällä läntisessä noin 5 m/s virtauksessa. Iltapäivällä merituulirintama näkyi hyvin suhteellisen nopeasti sisämaahan etenevänä rannikon suuntaisena nauhana.

31.5.-1.6.1998
Iltayöstä 31.5. liikkeellä oli yöhyönteisiä 7-8 m/s länsivirtauksessa. Yöllä edelleen etelästä n. 15 m/s tulleet muuttolinnut olivat sateiden ohella muuten merkittävimpiä kaikujen aiheuttajia.
Aamupäivällä 1.6. noin 5 m/s itätuulessa oli ilmassa kohtuullisesti myös hyönteisiä, mutta lähinnä vain maa-alueen yllä eli kauempaa meren yli ei ainakaan vielä ehtinyt ennen sadealuetta vaeltajia.

30.-31.5.1998
Illalla 30.5. klo 18 maissa tutkassa oli havaittavissa merkittävästi lintuja Suomenlahden keskivaiheilla. Yöhyönteisiä lähti liikkeelle auringonlaskun jälkeen lounaisessa n. 5 m/s virtauksessa. Pari tuntia myöhemmin yöllä etelästä n. 15 m/s nopeudella muuttavat linnut hallitsivat tutkakaikuja, mutta erityisesti lounaispuolella erottui puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa. voimakkaampana myös hyönteisistä tullut kaiku. Jos ajatellaan näiden lähteneen tutkan lähellä olleiden hyönteisten tavoin auringonlaskun vaiheilla, niin Porkkalan niemen tuntuman saaristo olisi ollut todennäköinen lähtöalue.

29.-30.5.1998
Viimeisten voimakkaiden kuurojen jälkipuolella illalla 29.5. virtaus muuttui koilliseksi. Siinä nähtiin välittömästi myös muutaman sadan metrin paksuisessa kerroksessa yöhyönteisiä liikkeellä lounaaseen 7-10 m/s nopeudella. Lintuja ei yöllä ollut aivan niin paljon kuin edellisenä yönä, mikä johtui osaksi varmaan Suomenlahdella olleista sadekuuroista. Kuitenkin huomattavia määriä lintuja oli liikkeellä pohjoiseenpäin toisaalta lähellä pintaa ja toisaalta 1-1,5 km korkeudella.
Aamulla 30.5. hyönteisiä näkyi merkittävimmin klo 8-9 edelleen koillisvirtauksessa ja kaikukerroksen paksuus lähenteli kilometriä. Myöhemmin kaiku kuitenkin heikkeni joksikin aikaa.

29.5.1998
Yöllä hyönteisiä erottui liikkeessä lännestä/länsiluoteesta n. 5 m/s nopeudella huomattavien lintukaikujen alla muutaman sadan metrin korkeudella. Linnut olivat liikkeellä etelästä pohjoiseen noin 15 m/s nopeudella ja enin osa lensi joko puolentoista kilometrin korkeuden tuntumassa tai pinnan lähellä. Joitakin lintuja näkyi aamulla jopa 4 km korkeudella.
Aamupäivällä hyönteisiin liittyvä kirkkaan ilman kaiku voimistui nopeasti Luoteisessa n. 3 m/s virtauksessa erottui myös selviä voimakkaampia jonoja eli rullapyörteitä. Merituuli alkoi kääntää tuulta rannikkoseudulla lounaiseksi ja iltapäivällä merituulessa nopeus lounaasta lähenteli 10 m/s. Samalla sisämaahan muodostui selvä merituulirintama, jonka kohdalla kaiku korkeimmillaan ylitti puolentoista kilometrin korkeuden.
Luoteesta tuleva kuurosadealue tunkeutui tällä tutkalla havaittavalle kirkkaan ilman kaiun alueelle iltapäivällä ja siihen liittyi myös puuskarintama, jossa kaiunaiheuttajina näyttivät olevan ensi sijassa linnut - ehkäpä tervapääskyjäkin aika lailla. Kuuroon liittyvän kaiun mentyä ohitse pinnan lähellä virtaus kääntyi pohjoisluoteiseksi ja hieman ylempänä liike oli tutkan mukaan suurinpiirtein lännestä.

28.5.1998
Lintujen yömuutto oli varsin vilkasta. Suunta oli etelästä/eteläkaakosta ja nopeus 15 m/s vaiheilla noin kilometrin korkeudella. Enin osa linnuista oli pulen ja puolentoista kilometrin korkeusvälillä, mutta jokunen aina kolmen kilometrin korkeudella saakka.
Aamupäivällä hyönteisiin liittyvä kaiku on jälleen alkanut erottua rullapyörteinä maa-alueella 3 m/s luokkaa olevassa kaakkoisvirtauksessa. Enimmillään kaikuja saatiin 1,5 km korkeudelta saakka.
Auringonlaskun jälkeen ilmaan nousi huomattavasti yöhyönteisiä, jotka lensivät lähinnä 300-400 metrin korkeudella n. 5 m/s lännestä/länsiluoteesta. Nämä erottuivat yöllä vähän myöhemmin tutkaikua hallinneen runsaan lintujoukon alla.

27.5.1998
Yöllä lintuja oli suhteellisen paljon liikkeellä etelästä pohjoiseen noin 15 m/s nopeudella. Enimmäkseen lintuja oli puolen kilometrin korkeudelta puolentoista kilometrin korkeudelle ulottuneessa kerroksessa. Yläpuolella pilvikerros olikin aika hyvin esteenä.
Aamupäivällä länsiluoteisessa n. 5 m/s virtauksessa ilmassa oli liikkeellä hyönteisiä vaihteeksi taas merkittävämmin. Kaikua näkyi erityisesti rullapyörteiden kohdalla yli kilometrin korkeudella. Rannan tuntumassa merituuli alkoi vaikuttaa ja kaikukin heiketä myöhemmin päivällä. Merituulirintamasta sisämaahan päin sen sijaan kaiku näytti virkistyvän päivän edetessä.
Jonkin verran tavallista enemmän lintuja näkyi myös keskellä Suomenlahtea iltapäivällä. Mutta osaksi ainakin tämä johtuu säteilyn paremmasta taittumisesta pinnan lähelle lämpimän ilman ollessa kylmän meren päällä. Kuitenkin noin klo 17 alkaen näytti etenkin Viron rannikon tuntumassa kaakossa olevan merkittävästi lintuja meren yllä ilmassa ja myöhemmin lähinnä Suomenlahden keskivaiheilla. Illalla klo 23 aikoihin näkyi hyvin, miten Viron rannikolta pölähti ilmaan yömuuttajia Suomenlahtea ylittämään.

22.5.1998
Aamuyöllä sadepilvien alla etelästä pohjoiseen oli matkalla lintuja 15 m/s luokkaa olevilla nopeuksilla. Kolme erillistä kerrosta oli oikeastaan erotettavissa: alin pinnan tuntumassa, toinen yhden ja kolmas kahden kilometrin korkeudessa.
Aamulla erityisesti noin klo 9 aikoihin ilmaan nousi ilmeisesti hyönteisiä ensin Helsingin edustan merialueen saarilta itäkoillisessa/itäisessä virtauksessa ja myöhemmin laajemmin maa-alueen yllä. Kaikukerroksen paksuus oli parista sadasta metristä puoleen kilometriin ja nopeus 5 m/s luokkaa. Myöhemmin päivällä kuurosateiden eteläpuolella oli edelleen nähtävissä heikosti kirkkaan ilman kaikua maa-alueen yllä, osittain ilmeisesti merituulen kaakkoiseksi kääntämän virtauksen alueella.

19.-20.5.1998
Illalla 19.5. kirkkaan ilman kaikua ei enää juurikaan ollut, kunnes auringonlaskun vaiheilla ilmaan nousi noin puolen kilometrin paksuiseen kerrokseen yöhyönteisiä. Vallinneessa noin 10 m/s luoteisvirtauksessa osa jatkoi Suomenlahden eteläpuolelle, varsinkin kun kaiku näytti voimakkaimmalta Helsingin edustan merialueella.
Vähän myöhemmin ilmaan nousi lintuja, joiden suunta sen sijaan oli suurinpiirtein etelästä pohjoiseen ja n. 10 m/s. Yöllä lintuja erottui toisaalta lähellä pintaa muutaman sadan metrin korkeudella ja toisaalta noin kahden kilometrin korkeudella. Kuitenkin lintujen määrä ei ollut alkuunkaan vilkkaimpia muuttopäiviä vastaava ja yön mittaan linnut harvenivat lisäksi aika lailla, ennen kuin taas aamulla lähti uusia lintuja liikkeelle.
Aamupäivällä 20.5. alle 5 m/s luoteisvirtauksessa näkyi ilmeisesti hyönteisiin liittyvää kaikua alle kilometrin korkeudella. Iltapäivällä sadenauhan ylimenon aikana varmaankin kaikki hyönteisetkin tulivat alas.

18.-19.5.1998
Auringonlaskun jälkeen 18.5. yöhyönteisiä lähti liikkeelle runsaasti Suomen maa-alueelta; länsilounaisen virtauksen takia muualta lähteneitä hyönteisiä ei tutkassa voinut näkyäkään. Klo 23 aikoihin enin osa hyönteisistä näytti lentävän puolen kilometrin ja kilometrin välisessä kerroksessa.
Tämän jälkeen lähinnä muuttolinnut olivat tutkakaiun aiheuttajina tullen etelälounaasta 20-25 m/s nopeudella. Yöllä lintuja oli aina neljän kilometrin korkeudelle saakka, mutta suurin osa oli kilometrin ja kahden kilometrin välillä ja merkittävä osa myös alle kilometrin korkeudella. Välillä näytti olevan kaksi selvästi erillistä kerrosta.
Aamulla Helsingin edustan merialueella eli lähinnä saarista lähtevinä vanoina näkyi jonkin verran hyönteisiä parinsadan metrin paksuisessa kerroksessa länsilounaisessa virtauksessa. Aamupäivän aikana heikosti kaikua alkoi olla ensi sijassa maa-alueella. Klo 12 aikoihin alkoi myös merialueen yllä erottua lounaasta n. 20 m/s virtauksessa meren yli tulevia hyönteisiä. Tämä oli kuitenkin lyhytaikaista, mutta mahdollisesti idempänä pitempään jatkuvaa. Iltapäivällä kirkkaan ilman kaiku kokonaisuudessaankin alkoi olla varsin vaatimatonta edeltäviin päiviin verrattuna.

17.-18.5.1998
Päivällä 17.5. läntisessä/lounaisessa 5-10 m/s virtauksessa oli runsaasti kaikua eli hyönteisiä aina noin 1,5 km korkeudelle saakka. Rullapyörteet ja merituulirintama olivat hyvin näkyvissä.
Iltaa kohti kaiku heikkeni, kunnes iltayäöstä ensin yöhyönteiset ja myöhemmin linnut tulivat esiin. Lintujen muutto oli jälleen aika yhtenäistä, niin että tutkalla mitattu suunta oli etelälounaasta ja nopeus enimmillään noin 20 m/s parin kilometrin paksuisessa kerroksessa.
Aamupäivällä 18.5. hyönteisiin liittyvä kaiku voimistui pikku hiljaa ja edellisen päivän tavoin rullapyörteet ja merituulirintama olivat hyvin havaittavissa. Perusvirtaus (merituulialueen ulkopuolella) oli läntinen ja nopeus hieman yli 5-8 m/s. Merituulessa virtaus oli ajoittain n. 10 m/s lounaasta parinsadan metrin korkeudella. Kaikukerros oli merituulirintaman kohdalla paksuimmillaan ja ulottui noin 1,5 km korkeudelle.

15.5.1998
Lintuja oli yöllä edelleen suhteellisen paljon pimeimpään aikaan liikkeellä. Ensin Suomen rannikolta ylös nousseet ja sitten eteläkaakosta meren yli tulleet olivat tutkalla seurattavissa. Nopeus oli 10 m/s luokkaa ja linnut olivat valtaosaltaan kilometrin alapuolella.
Aamupäivällä hyönteiset näyttivät lähteneen liikkeelle koillisessa n. 5 m/s virtauksessa. Tällöin alkoi muodostua myös tutkalla havaittavia rullapyörteitä ja myöhemmin myös merituulirintama. Rullapyörteiden kohdalla hyönteiset näyttävät nousevan aina 1,5 km korkeudelle saakka ja muutama sata metriä ylempänä nähdään uusi kaikukerros, joka liittyy luultavimmin turbulenssiin rajakerrosta kattavan inversiokerroksen tuntumassa tai sitten kumpupilviin.

14.5.1998
Yöllä oli runsaasti lintuja muuttamassa etelästä pohjoiseen noin 10 m/s nopeudella. Enimmäkseen linnut olivat muutaman sadan metrin korkeudella, mutta joitakin kulki ylempänäkin.

13.5.1998
Aamuyöllä tutkassa näkyi lintuja suhteellisen harvassa. Suuri osa linnuista oli muutaman sadan metrin korkeudella, mutta joitakin lintuja näkyi yli kilometrin korkeudella, lähinnä merialueen yllä. Yleensä yöllä lintujen suunnat ja nopeudet eivät olleet kovin yhtenäisiä ilmeisesti vastaisen tuulen takia.
Päivällä on näkynyt lähinnä ilmeisesti hyönteisiin liittyviä kaikuja. Virtaus on ollut suurinpiirtein pohjoisesta 5-8 m/s, kunnes merituuli on sisämaahan ulouttuessaan muutaman sadan metrin paksuisessa alimmassa kerroksessa kääntänyt tuulen lounaasta puhaltavaksi. Pohjoisvirtauksessa on ollut rullapyörteitä ja näitä vastaan puhaltavan merituulen kohdatessa voimakkain kaiku on muodostunut tämän ns. merituulirintaman kohdalle. Paksuimmilla kohdillaan kaiku on ulottunut noin kahden kilometrin korkeudelle. Merituulirintaman kohdalla on ollut havaittavissa ohut kaikukerros, joka liittynee rajakerroksen yläreunassa olevaan inversiokerrokseen.

12.5.1998
Aamupäivällä kaiunaiheuttajina olivat lähinnä linnut, eikä niitäkään ollut kovin paljon. Päivällä jossain määrin vakituisena kaikualueena näkyi lintuja Porkkalan ja Hyvinkään seudun välillä melkeinpä nauhana.
Päivän mittaan myös maanpinnan lämpenemisen liittyvät pystyvirtaukset alkoivat näkyä pääosin hyönteisten aiheuttamien kaikualueiden rakenteessa ns. järjestäytyneenä konvektiona. Tuuli oli tutkan mukaan pohjoisluoteesta ja hieman yli 5 m/s.
Illalla kaiku oli heikkoa, kunnes lintuja tuli yön alkaessa huomattavasti mukaan kuvaan. Näitäkin oli kuitenkin suhteellisen vähän ja ilmeisesti vastaisen tuulen takia myös suunnat ja nopeudet eivät olleet kovin yhtenäisiä.

11.5.1998
Aamuyöllä näytti yllättäen nousevan pariksi tunniksi ilmaan yöhyönteisiä, kun tuuli kääntyi länsiluoteiseksi. Päivällä luoteistuulessa oli uudelleen mm. rullapyörteissä huomattavasti hyönteisiä. Illalla auringonlaskun jälkeen yöhyönteisiä lähti jonkin verran liikkeelle n. 10 m/s luoteisvirtauksessa. Myöhemmin lintuja oli puolestaan merkittävästi vielä liikkeellä, mutta Suomenlahden ylittäjiä oli kuitenkin varsin vähän verrattuna runsaaseen kevätmuuttoon.

10.5.1998
Iltapäivällä ja illalla näytti tulleen melkoisesti hyönteisiä Suomenlahden yli. Eniten kaikua oli 0,5 ja 1 km välisissä korkeuksissa, jossa tuuli oli etelälounaasta 10-15 m/s. Lisäksi alimmassa kerroksessa vaeltajia näkyi tulleen iltapäivällä eteläkaakosta noin 5 m/s nopeudella.
Iltayöstä lintuja oli paljon ja tutkan mukaan suunta oli etelälounaasta ja nopeus noin 20 m/s.

6.-7.5.1998
Yöllä ennen sadealuetta erityisesti merialueella näkyi runsaasti lintuja. Enimmillään lintuja näykyi olevan muuttamassa noin klo 0.30 (7.5.).
Illalla auringonlaskun jälkeen oli heikosti havaittavissa yöhyönteisiin liittynyttä kaikua koillisvirtauksessa muutaman sadan metrin paksuisessa kerroksessa. Tämän jälkeen lintuja oli jonkin verran liikkeellä, enimmäkseen alle kilometrin korkeudella, mutta muutama yksittäinen aina kahden kilometrin korkeudella saakka.

4.-5.5.1998
Auringonlaskun jälkeen 4.5. 10-15 m/s virtauksessa idästä näkyi maa-alueelta ja saaristosta nousevan kookkaita yöhyönteisiä hieman yli puolen kilometrin paksuiseen kerrokseen. Voimakkainta kaiku oli ennen puoltayötä (yhden jälkeen kesäajassa!) ja oli havaittavissa koko yön, joskin sadealueet alkoivat myös näkyä jossakin vaiheessa. Aamulla 5.5. sadealueiden välissä saaristosta näytti nousevan myös hyönteisiä merkittävästi.

3.-4.5.1998
Illalla 3.5. auringonlaskun jälkeen tutkakaiku voimistui sangen paljon. Yöllä itäkoillisesta näkyi kulkevan todennäköisesti suhteellisen suuria yöhyönteisiä osittain Suomenlahden ylle noin 800 metrin paksuisessa kerroksessa nopeuden ollessa 10 m/s luokkaa.
Aamulla 4.5. näkyi jonkin verran lintuja ilmeisestikin lähinnä pohjoiseen menossa heikkojen sateenrippeiden seassa koillistuulessa. Aamupäivällä ilmaan nousi hyönteisiä maa-alueella. Näitä merituuli alkoi sitten iltapäivällä estää kulkeutumasta merelle pinnan lähellä. Nopeudet olivat 5 m/s luokkaa.

2.5.1998
Iltapäivällä ja illalla kaakosta/etelästä näytti tulleen merkittävästi hyönteisiä, osaksi sadealueiden välissä. Pääosin kaiku oli muutaman sadan metrin korkeudella ja merialueella hieman voimakkaampaa. Seuraavana yönä lintujen ohella näkyi alhaalla myös hyönteisiä kaakosta/idästä tulossa. Nopeus oli 5 m/s luokkaa.

29.-30.4.1998
Illalla ja alkuyöstä hyönteisiin liittyvä kaiku 5-10 m/s kaakkoisvirtauksessa oli selvästi havaittavissa merialueella keskittyen noin puolen kilometrin korkeudelle. Tämä kaiku erottui yöllä lintujen aiheuttamista kaiuista erillään lintujen harvemman yksilötiheyden ja suuremman lentokorkeuden takia ja osaksi siksi, että lintuja näytti kulkevan huomattavimmin koilliseen merellä.
Puolenyön tuntumassa hyönteisten tulosuunta oli etelästä ja aamuyöstä etelälounaasta, jolloin nopeus myös oli enimmillään 12 m/s luokkaa. Kuitenkin aivan pinnan lähellä näytti jatkuvan kaakkoinen/itäkaakkoinen virtaus, jossa kulki mahdollisesti vain saaristosta liikkeelle lähteneitä pikkuhyönteisiä. Erityisesti aamuyöllä (klo 00-02) hyönteiset vaikuttivat suurilta eli voimakkailta lentäjiltä. Kun otetaan huomioon näiden nopeus n. 12 m/s, niin ne olisivat hyvin ehtineet tänne Viron länsiosista auringonlaskun jälkeen liikkeelle lähdettyään.
Aamulla auringonnousun jälkeen hyönteisiin liittyvää kaikua ei enää juuri ollut erotettavissa ja lintujakin näytti olevan selvästi vähemmän liikkeellä kuin edellisinä päivinä. Jonkin verran hyönteisiä alkoi päivän kuluessa nousta maa-alueella tutkalla mitattaviksi. Iltapäivällä Suomenlahden yli lähes koko alimman kilometrin kattavassa kerroksessa alkoi etelästä tulla enimmillään noin 8 m/s nopeudella hyönteisiä. Nämä muodostivat kaikkein merkittävimmän kaiun ylempänä ilmassa ja nimenomaan merenpuoleisella alueella.

28.-29.4.1998
Noin tunti auringonlaskun jälkeen 28.4. lintujen aiheuttamat tutkakaiut olivat hallitsevia. Lintujen suunta oli keskimäärin etelästä/etelälounaasta 15-20 m/s. Pääasiassa linnut lensivät alle kilometrin korkeudella, mutta osa aina 2 km korkeudella saakka. Aamuyöhön tultaessa lintujen määrä selvästi väheni, kunnes auringonnousun tienoilla uusia lintuja lähti liikkeelle. Samalla näytti myös erityisesti Helsingin edustan saarilta lähtevän merkittävästi hyönteisiä.
Aamupäivällä 29.4. Lintuja oli edelleen kohtalaisen paljon näkyvissä, mutta maa-alueen päällä alkoi näkyä myös heikkoa eteläistä virtausta osoittavaa muuta kaikua eli ilmeisesti virtausten mukana ylös nousevia hyönteisiä. Myöhemmin myös Suomenlahden yli alkoi tulla hyönteisiä huomattavasti 5-7 m/s nopeudella etelästä enimmäkseen 300 metrin ja kilometrin korkeuden välisessä kerroksessa. Iltapäivällä alimmassa parin sadan metrin paksuisessa kerroksessa kääntyi asteettain 5 m/s luokkaa olevaksi virtaukseksi kaakosta ja ylempänä virtaus vastaavasti hieman keikkeni.

27.-28.4.1998
Iltayöstä 27.4. alkaen oli edelleen runsaasti muuttolintuja liikkeellä etelästä/etelälounaasta pohjoiseen päin. Osittain sateiden seassa ja aamuyöllä harvemmin. Aamulla 28.4. lintujen määrä jälleen kasvoi ja ne etenivät parikymmentä m/s pohjoiseen.
Iltapäivällä 28.4. todennäköisesti hyönteisvaellukseen liittyvää kaikua alkoi erottua huomattavasti n. 10 m/s lounaisvirtauksessa. Suomenlahdella kaikua oli eniten puolen ja yhden kilometrin korkeuden välillä. Sisämaassa merkittävin kaiku oli lähellä pintaa. Kaiku jatkui samankaltaisena auringonlaskuun saakka, joskin illemmalla myös sisämaan kaiku ylempänä alkoi muistuttaa merenpuolen kaikua. Voimakkainta kaiku oli kaakossa ja luoteessa, mikä merkitsisi hyönteisten päiden olleen enimmäkseen joko kohti koillista tai lounasta.

26.4.1998
Aamuyöllä tuli runsaasti lintuja etelästä/etelälounaasta parikymmentä metriä sekunnissa nopeudella. Osittain kahdessa kerroksessa alle yhden kilometrin ja yhden ja kahden kilometrin välillä. Aamulla lintuja oli lennossa edelleen samasta suunnasta alimman kilometrin kerroksessa.
Iltapäivällä noin klo 15 aikaan ilmeisesti suurehkoja hyönteisiä saapui etelälounaasta n. 8 m/s nopeudella. Ne olivat muutaman sadan metrin korkeudella harvakseltaan ja keskittyneenä parin tunnin ajalle; voisi siis epäillä lähtöpisteen olleen Suomenlahden etelärannikon tuntumassa. Pari tuntia myöhemmin huipentui toinen samasta suunnasta ja samalla nopeudella tullut vaellus, joka jatkui havaittavana noin klo 21 saakka. Tällainen kaksihuippuisuus voisi johtua esim. lähtöalueiden välissä olleesta huonommasta elinympäristöstä - esim. vesialueesta. Joka tapauksessa meren yllä havaittu kaiku oli selvästi runsaampaa kuin sisämaassa, joten on luultavaa, että suuri osa vaeltajista tuli alas rannikon tuntumassa. Myöhemmin illalla ja yöllä lintuja oli jälleen runsaasti liikkeellä ja näistä ja sateista aiheutuneet kaiut koko lailla peittivät alleen muut mahdolliset kaiut.

23.-24.4.1998
Alkuyöstä klo 22 jälkeen 23.4. lintuja lähti liikkeelle Suomen rannikolta enimmäkseen koilliseen ja Suomenlahden yli etelästä alkoi myöhemmin tulla Suomeen runsaasti lintuja noin kolmen kilometrin korkeudella saakka. Nopeudet olivat tutkan mukaan 10-20 m/s.
Aamuyöstä 24.4. lintuliikenne oli hiljaisempaa, kunnes auringonnousun jälkeen etelästä pohjoiseen lähti liikkeelle uusia lintuja huomattavat määrät. Suomenlahden yli tulleet linnut olivat runsaimmillaan tutkassa näkyvissä klo 7 aikoihin ja nopeus oli 13 m/s luokkaa.
Päivällä alkoi maa-alueella näkyä muuta kirkkaan ilman kaikua noin kilometrin paksuisessa kerroksessa. Osaksi kaiku liittyi turbulenssiin, mutta osaksi kyse lienee hyönteisistä, joita rullapyörteet nostavat ylemmäksi enimmillään noin 5 m/s koillisvirtaukseen. Iltapäivällä oli havaittavissa lisäksi merituulirintama, joka eteni pitkälle sisämaahan eli siitä rannikolle päin virtaus rajakerroksen alaosassa kääntyi mereltä päin puhaltavaksi.

21.-22.4.1998
Auringonlaskun jälkeen 21.4.-22.4. yöllä oli etelästä pohjoiseen päin runsaasti lintuja liikkeessä noin 15 m/s luokkaa olevalla nopeudella. Merellä ylimmät linnut olivat noin kolmen ja maalla noin kahden kilometrin korkeudella.
Aamulla auringonnousun jälkeen havaittiin ensin rannikolta sisämaahan lähteneitä lintuja ja edelleen hieman myöhemmin huomattavasti Suomenlahden yli pohjoiseen tulevia lintuja. Päivällä oli selvästi, joskin harvenneena, keskittymistä mm. Porkkalan-Espoonlahden kohdille merellä ja edelleen siitä Hyvinkään suuntaan maalla.
Iltayöstä Suomen puolelta lähti runsaasti lintuja matkaan, mutta Suomenlahden yli Helsingin seudulle matkaamisen esti suureksi osaksi väliin tullut sade.

20.-21.4.1998
Iltayöstä 20.4. lintuja tuli runsaasti etelästä-lounaasta jopa 4 km korkeudella saakka. Nopeudet olivat 15-20 m/s. Aamulla 21.4. lintuja tuli edelleen runsaasti osaksi sadealueiden välissä ja lintujen tulo Suomenlahden yli jatkui iltapäivällä. Kuitenkin hiukan harvemmin ja jossain määrin keskittyneenä Porkkalan niemen kohdille merellä.

20.4.1998
Aamulla oli runsaasti lintuja tulossa Suomenlahden yli etelästä n. 15 m/s. Etenkin merellä lintuja näkyi iltapäivään saakka, joskin hiukan harvempana joukkona kuin aikaisemmin.

16.-17.4.1998
Auringonlaskun jälkeen 16.4. lintuja lähti liikkelle siten että tutkassa näkyivät ensin Suomen rannikolta ilmeisesti sisämaahan lähteneet linnut ja hiukan myöhemmin Suomenlahden yli tulleet suuret määrät. Myöhemmin yöllä kaikuja oli vähän. Aamulla sadealueen edellä Suomenlahden yli tuli jälleen runsaasti lintuja. Liike etelästä pohjoiseen oli keskimäärin 20 m/s luokkaa.

16.4.1998
Aamulla rannikolta näytti lähtevän sisämaahan lintuja, kun taas Suomenlahden eteläpuolelta hieman myöhemmin alkoi tulla runsaasti lintuja, enimmäkseen noin puolen kilometrin korkeudella. Nopeus oli 15 m/s luokkaa etelästä.
Myöhemmin lintujen virta laantui, mutta iltapäivällä puolestaan näytti suhteellisen vakaasti kulkevan parvia tai yksittäisiä lintuja Porkkalan ja Hyvinkään linjalla.

15.4.1998
Auringonnousun jälkeen etelästä Suomenlahden yli saapui suhteellisen paljon lintuja parin kilometrin korkeudella saakka. Nopeus oli 15-20 m/s hyvin tutkalla mitattavissa.

9.4.1998
Aamulla etelästä saapuvia lintuja Suomenlahdella harvakseltaan, muutaman sadan metrin välein ja ilmeisesti pikkulintuja.

7.4.1998
Yöllä ja aamupäivällä harvakseltaan lintuja eri puolilla tutkaa. Ehkä jopa Suomeenkin tulossa...
Iltayöstä näytti merkittävästi lintuja kulkevan merellä kohti kaakkoa!

Touko-elokuun 1997 tilanteet