Itä- ja kaakkoistuulessa vaeltavia hyönteisiä 15.6.1998
Matti Leskinen 15.6.1998
Kuvassa on tutkalla 5,7 asteen korkeuskulmalla tehty keilaus pystyakselin
ympäri. Ympyrä 20 km etäisyydellä vastaa tällöin kaiunaiheuttajien korkeutena
kahta kilometriä pinnasta.
Kaikukerrokset näkyvät renkaina etäisyyksillä, jossa tutkakeila läpäisee
kyseisen korkeustason. Tässä tapauksessa voimakkaimmat kerrokset ovat
toisaalta pinnan lähellä ja toisaalta kahden kilometrin korkeuden vaiheilla.
Väreillä on esitetty kaiun voimakkuus: asteikko näkyy
oikealla ja yksikkönä on ekvivalentti tutkaheijastuvuustekijä muunnettuna
dBZ:ksi - sateessa kaiun voimakkuus on tavallisesti yli 0 dBZ.
Ilmeisesti kaikki kaiku oli peräisin vaeltavista hyönteisistä, sekä suurista
että pienistä. Kaiunaiheuttajista mitattu virtaus oli alhaalla idästä noin
15 m/s ja ylhäällä kaakosta noin 20 m/s. Lisäksi kuvassa on yläkerroksessa
voimakkain kaiku pohjoisessa ja etelässä. Tämän perusteella voidaan päätellä
hyönteisten ruumiiden olleen merkittävästi samansuuntaisia siten, että
voimakkaimman kaiun suunnissa hyönteiset ovat keskimäärin kylki kohti tutkaa.
Näin niillä oli pyrkimystä suunnata ylempänä kohti itää tai länttä.
Alakerroksissa voimakkaiden alueiden sijainti kuvastaa ilmeisesti lähinnä
eroa maa- ja merialueen välillä.
Siirry:
[kaikuja]
[Matti Leskinen]
[Meteorologian laitos]