Merituulirintama ja rullapyörteet hyönteisten kokoajina
Matti Leskinen 16.6.1998
Kuvassa on pystyleikkaus tutkakaiusta suurinpiirtein kohtisuorasti
Suomenlahden rannikosta mantereelle 1.6.1990. Yläkuvassa nähdään
tutkaheijastuvuustekijä ja alakuvassa säteensuuntainen nopeus. Vaaka-akselilla
on etäisyys tutkasta maanpintaa pitkin ja pystyakselilla korkeus kilometreinä;
tutkamittaus on 5-14 km etäisyydeltä ja 0-3 km korkeudelta. Merituulirintama
erottuu säteensuuntaisessa nopeudessa kohdassa, jossa kaikukerroksen alaosan
virtaus poispäin tutkasta eli mereltä (punertavat värit) vaihtuu tutkaa kohti
tulevaksi ns. perusvirtaukseksi (sinertävät värit).
Voimakkain kaiku nähdään toisaalta alimmassa ilmakerroksessa ja toisaalta
konvergenssialueilla, joita ovat merituulirintaman lisäksi kauempana
sisämaassa järjestäytyneeseen konvektioon eli
rullapyörteeseen liittyvä kohta.
Näissä kohdissa esiintyy myös voimakasta virtausta ylöspäin ja niinpä ei
olekaan yllätys, että näillä alueilla myös kaiun aiheuttaneet hyönteiset
lentävät huomattavasti paksummassa kerroksessa. Lisäksi rullpyörteen
maksimikaiun kohdalla erottuu lintuja selvästi ympäristöstä poikkeavan
nopeutensa takia. Toisaalta on havaittavissa, että pystyliikkeiden
maksimeiden kohdalla perusvirtaus näyttää kuljettavan mukanaan
"hyönteispilven" yläosaa. Tämä oli erittäin hyvin nähtävissä katsottaessa
pystyleikkausten aikasarjaa; tutkamittaus kesti noin 15 sekuntia ja
aikasarjassa kuvien välinen aika saattoi olla 30 sekuntia.
Siirry:
[koivukirvat merituulessa]
[kirvavaellukset]
[hyönteisvaellukset]
[Matti Leskinen]