Hyönteisiä rullapyörteissä ja puuskarintamassa

Matti Leskinen 17.6.1998
Hyönteisten aiheuttama kirkkaan ilman kaiku on voimakkaimmillaan yleensä alueilla, joille ilmavirrat niitä kasaavat. Hyvin tärkeänä tekijänä tässä on alimmissa ilmakerroksissa eli rajakerroksen alaosassa ilman kasaantumisalueille (eli konvergenssialueille) syntyvä nouseva liike. Nouseva ilma jäähtyy noin asteella sadan metrin nousua kohden. Ilman mukana kulkevat hyönteiset pyrkivät pudottautumaan alemmaksi lämpimämpään ilmaan, kun lämpötila laskee riittävän paljon. Tällöin hyönteisiä kasaantuu näille alueille. Yleisemmin havaittavia tällaisia hyönteisten keskittymiä liittyy virtauksen suuntaisiin nousevan ilman jonoihin eli rullapyörteisiin. Toinen suhteellisen yleinen vastaavanlainen ilmiö on merituulirintama kohdassa, jossa päivällä mereltä puhaltava merituuli kohtaa sisämaassa olevan ns. perusvirtauksen.

Sadekuurojen yhteydessä esiintyy voimakas laskeva virtaus, joka maanpinnalla kääntyy pinnan suuntaiseksi. Tällöin syntyy merituulen tavoin etenevän viileämmän ja kosteamman ilman alueen reunaan puuskarintama. Usein tämä jää sadekuuron sisälle, mutta selvästi kuurosta ulommaksi etenevä puuskarintama voidaan nähdä tutkalla siihen liittyvän hyönteisten keskittymän kautta. Usein näissä tilanteissa merkittävin kaiku on tosin peräisin hyönteisiä saalistamaan kerääntyvistä linnuista. PPI-kuva

Yllä on tulos tutkamittauksista 16.6.1998 klo 16.33 Suomen aikaa. Edellä mainituista ilmiöistä kuvassa nähdään sekä rullapyörteitä että puuskarintama. Tässä tapauksessa kirkkaan ilman kaiku oli hyvin voimakasta ja lähtöisin etupäässä hyönteisistä. Mittaussäde oli 60 km Helsingin keskustassa sijaitsevan Tuulia-tutkan ympärillä. Eri värit kertovat tutkakaiun voimakkuuden oikealla olevan dBZ-asteikon mukaisesti; dBZ on tässä ekvivalentin tutkaheijastuvuustekijän logaritminen vastine siten, että kesäsateessa dBZ on yleensä yli nollan.

Suomen maa-alueen päällä nähdään kirkkaan ilman kaikua ja siinä jonomaisia kaakosta luoteeseen suuntautuneita jonoja, rullapyörteitä. Kaiun suurimman havaintoetäisyyden määrää tässä tapauksessa lähinnä tutkakeilan nouseminen voimakkainta kaikua aiheuttavan kerroksen yläpuolelle. Erityisesti lounaassa kuvassa nähdään voimakkaimmat kaiut, jotka liittyvät sadekuuroihin. Näistä koilliseen päin Helsingin edustan merialueella nähdään kaarimainen kapea nauha, joka on puuskarintama.

Siirry:

[tuoreimmat] [vanhat kaiut] [Matti Leskinen]