Tuulian havaintoja touko-elokuussa 1997

Toisaalla kerrotaan myös kaalikoin vuoden 1997 havainnoista tarkemmin.

29.8.1997
Aamulla on ollut hyvin voimakasta kirkkaan ilman kaikua. Erityisesti Suomenlahden suunnalla on ollut jopa 150 km etäisyydellä Viron päällä havaittavissa kaikua; tämä johtunee kaiun poikkeuksellisen voimakkuuden lisäksi säteilyn taittumisesta meren yllä olevassa inversiokerroksessa. Virtaus on ollut likimain idästä maksimissaan noin 15 m/s, mutta alhaalla itäkoillisesta noin 10 m/s.
Tässä alaosan itäkoillisessa virtauksessa näytti Suomesta Suomenlahdelle ajautuvan erityisen runsaasti hyönteisiä 200-300 m korkeudella hyvin ohueen kerrokseen keskittyneenä klo 9 aikaan. Mahdollisesti kyse on ollut pienistä hyönteisistä kuten kirvoista pääasiassa. Myöhemmin merellä havaittu alhaalla ollut voimakas kerros heikentyi ja sen sijaan eniten kaikua oli 900-1500 m välisessä kerroksessa. Tulosuunta kääntyi ylempänä idän ja itäkaakon välille ja aivan ylimpänä noin 2 km korkeudella kulkevat suurehkot hyönteiset olivat tulossa jo kaakosta klo 11 aikoihin. Tämä on myös nähtävissä luotauskuvasta.
Iltapäivällä ja illalla virtaus jatkui alhaalla likimain itäisenä ja kääntyi ylempänä itäkaakkoiseksi. Maksiminopeus oli alhaalla 16-19 m/s idästä alle puolen kilometrin korkeudella. Ylhäällä nopeudet olivat enää maksimissaan 12-14 m/s luokkaa.

27.-28.8.1997
Illalla 27.8. auringonlaskun aikaan maa-alueella tapahtui huomattava kaiun voimistuminen, joka liittyi yöhyönteisten lentoonlähtöön. Pari tuntia myöhemmin ja sen jälkeen yöllä kaiku aiheutui kuitenkin pääosin muuttolinnuista. Aamulla auringonnousun aikoihin hyönteisiä nousi jälleen suuri joukko ilmaan maa-alueella ja klo 10 aikaan joka puolella tutkaa kaikukerros oli noin 2,2 km paksuinen. Hyönteisiä oli enimmäkseen alle 300 metrin korkeudella ja toisaalta 1,3-1,9 km välisessä kerroksessa.
Kaiunaiheuttajia on kyseisissä kerroksissa ollut niin tiheässä, ettei niitä ole voitu tarkastella erillisinä. Luultavaa on kuitenkin, että suuri osa hyönteisistä on aika isoja edellispäivien tapaan. Aamulla virtaus oli alhaalla idästä ja kääntyi kaakkoiseksi kaikukerroksen yläosassa, jossa nopeus oli noin 6 m/s. Iltapäivällä 28.8. virtaus kääntyi myös ylhäällä selvemmin itään ja ylempi kaikukerros heikkeni suhteessa alempaan. Nopeus oli enimmillään noin 9 m/s.

26.-27.8.1997
Yöllä oli voimakasta lintujen muuttoa, joka peitti alleen hyönteisistä tulevan tutkakaiun lähes täysin. Kuitenkin klo 23 jälkeen voitiin lintujen pääasiallisen muuttokerroksen yllä 600-1200 m korkeudella erottaa etelälounaasta noin 10 m/s tulevia suurehkoja hyönteisiä. Valitettavasti aamuyöltä ja aamulta ei ole tutkamittauksia.
Aamupäivällä 27.8. tutkassa näkyi etelästä tulevassa virtauksessa kaksi selvää kaikukerrosta. Alakerros parinsadan metrin korkeudelle saakka eteni noin 5 m/s ja yläkerros 1-2 kilometrin korkeudella noin 8 m/s. Ainakin ylemmässä kerroksessa merkittävä osa on ollut kookkaita hyönteisiä, alhaalla hyönteisten määrä on ollut liian suuri, jotta ne erottuisivat tutkalla yksittäisinä kohteina.
Iltapäivällä ylempänä olevan kerroksen vaeltajien määrä väheni. Sen sijaan alimmassa noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa hyönteisiä näytti tulevan tasaisena virtana Suomenlahden yli. Alakerroksessa virtaus myös kääntyi kaakkoiseksi ja itäkaakkoiseksi. Klo 17 jälkeen tehtiin tutkan lisäksi mittauksia myös lähettämällä radioluotain ja näiden luotausten tuloksista nähdään mm. millainen virtaus oli tutkan ja luotauspallon liikkeen mukaan laskettuna toisiinsa verrattuna.

26.8.1997
Yöllä klo 0-4 muutaman sadan metrin korkeudella Suomenlahden yli tuli pienempiä ja suurempia hyönteisiä etelästä enimmillään noin 8 m/s nopeudella. Aamulla klo 8 alkaen ja klo 9 aikaan voimakkaimmin lounaasta tuli enimmäkseen suurehkoja hyönteisiä 1-2 km korkeudella enimmillään 14 m/s nopeudella. Myös pinnan lähellä tuli hyönteisiä.
Keskiyön aikaan tulleet saattoivat olla Viron puolella auringonlaskun aikoihin ilmaan nousseita yöhyönteisiä. Aamulla tulosuunnan lounaisuus voi merkitä sitä, että ylempänä havaitut hyönteiset olisivat vaeltaneet kohtalaisen kaukaa. Kuitenkin nopeudella 14 m/s Viron rannikolta noin 150 km päästä noin tunti ennen auringonnousua ilman nousseet olisivat olleet juuri sopivasti klo 8 Helsingin seudulla.

22.-24.8.1997
Virtaus jatkui lounaisena viikonlopun 22.-24.8.1997, kuten nähdään tutkalla tehdyistä luotauksista. Kuitenkin selvästi Suomenlahden yli tullutta hyönteistä oli havaittavissa vain 22.-23.8., jolloin suurehkoja hyönteisiä oli esim. yli kilometrin korkeudella meren yllä harvahkona kerroksena.

21.-22.8.1997
Illalla 21.8. auringonlaskun jälkeen kaiku voimistui nopeasti ensin pinnan lähellä ja sitten voimakkain kerros syntyi noin 1,5 km korkeudelle. Virtaus oli lännenpuoleista ja maksimissaan 12 m/s. Tuntia myöhemmin ilmaan nousseet linnut hallitsivat muuten kaikukuvaa yöllä.
Aamulla 22.8. auringonnousun aikoihin tapahtui uusi kaiun voimistuminen, joka näkyi mm. Isosaaresta lähtevänä vanana tuulen suunnassa. Tällöin voimakkaan kaiun kerros muodostui hieman kilometrin korkeuden yläpuolelle. Virtaus oli länsilounaasta ja suurimmillaan noin 8 m/s. Myöhemmin kaiku heikkeni, mutta ylhäällä oleva kerros on säilyi havaittavana.
Päivän mittaan virtaus voimistui ja illalla noin kilometrin korkeudella nopeus oli 15 m/s ja suunta länsilounaasta.

20.-21.8.1997
20.8. päivällä kaiku ulottui yli kahden kilometrin korkeuteen ja sen aiheuttajina näytti olleen pienten hyönteisten lisäksi merkittävästi myös suurehkoja hyönteisiä. Kaikua oli havaittavissa koko yön, joskin lintujen seasta hyönteiskaiun erottuminen ja sitä kautta tuulen likimääräinen mittaaminen oli välillä hankalaa. Aamuyöllä klo 5 aikoihin kaiku oli selvästi heikoimmillaan ja jälleen edellisaamujen tapaan auringonnousua ennen kaiku voimistui nopeasti.
Tälläkin kertaa maanpinnan lähellä ollut sumu/sumupilvi tuntui pitävän ilmaan nousseet hyönteiset pitkään auringonnousun jälkeenkin lennossa. Erityisesti suurehkoja hyönteisiä näkyi kerääntyvän kerrokseen, joka oli noin 1,5 kilometrin korkeudella. Liike on ollut suurinpiirtein lännestä 4-7 m/s, kuten nähdään oheisesta tutkamittauksiin perustuvasta luotauskuvasta.
21.8. päivällä kaiku on ulottunut parhaimmillaan juuri ja juuri kahden kilometrin korkeudelle ja merituuli on kääntänyt virtauksen lounaaseen alimman puolen kilometrin kerroksessa rannikolla. Illalla yli kilometrin korkeudella virtaus on alkanut kääntyä luoteeseen ollen jo yli 8 m/s maksimissaan.

19.-20.8.1997
Yöllä hyönteisiin liittyvää kaikua oli havaittavissa koko ajan erityisesti merenpuolella. Lintujen aiheuttama kaiku oli toisaalta myös voimakasta ja niinpä hyönteiskaiku havaittiin oikeastaan lintuihin liittyvien kaikujen väleistä. Virtaus oli lännenpuoleinen ja maksimissaan jopa 10 m/s.
Aamulla klo 5 aikaan oli huomattava kaiun voimistuminen ensin maa-alueella lähellä maanpintaa. Myöhemmin kaiku oli voimakasta joka puolella tutkan ympäristössä ja voimakkain kaiku havaittiin noin kilometrin korkeudella kun taas maanpinnan läheltä kaiku puuttui lähes kokonaan. Tällaisen kaiun muuttumisen syynä lienee ollut alemmaksi muodostunut sumu-/kumpukerrospilvi, joka ilmeisesti esti ennen auringonnousua ilmaan lähteneiden hyönteisten paluun takaisin pintaan yhtä nopeasti kuin edellisenä aamuna (19.8.).

19.8.1997
Aamulla 19.8. klo 5-6 oli ilmassa erityisesti maa-alueen yllä länsiluoteesta matkalla noin 600-800 m korkeudella suurehkoja hyönteisiä. Aikaisemmin 19.8. yöllä oli havaittavissa vain lintujen aiheuttamaa tutkakaikua. Aamulla havaitut hyönteiset lienevät nousseet ilmaan juuri ennen auringonnousua ja laskeutuivat pian takaisin.
Aamupäivällä paljon myöhemmin kaikua alkoi uudelleen esiintyä ulottuen kahden kilometrin korkeudelle saakka. Suurehkojen hyönteisten mukanaolo on tutkaiussa ilmeistä. Alhaalla on merituulta ja ylempänä virtaus on lännenpuoleista kääntyen pohjoisenpuoleiseksi kaikukerroksen yläosassa. Nopeus on ollut enimmillään noin 5 m/s.

18.8.1997
Kaikua aika tasaisena kerroksena noin kahden kilometrin korkeudelle saakka. Virtaus alhaalla osin merituulenkin takia etelästä. Ylempänä virtaus on koillisenpuoleista ja maksimissaan 7 m/s.
Ilmeisesti paljon pienehköjä hyönteisiä on ilmassa.

28.-29.6.1997
Sen verran tallella olleista tutkatiedoista saattoi päätellä, että ainakin yöllä 28.-29.6. olisi tullut itäkaakkoisessa virtauksessa jonkin verran ilmeisesti suurehkoja yöhyönteisiä Suomenlahden ylikin.

23.-24.6.1997
Maanantai-iltana 23.6. auringonlaskun jälkeen havaittiin ensin muutaman sadan metrin paksuisessa kerroksessa ilmeisesti pieniä yöhyönteisiä mantereella. Myöhemmin yöllä 24.6. klo 00-03 mukaan tuli isoja yöhyönteisiä noin kilometrin paksuisessa kerroksessa. Koska ne erottuivat tutkalla selvästi erillisinä yleensä, niin niiden keskinäinen välimatka oli useita kymmeniä metrejä. Suunta oli länsiluoteesta ja nopeus 6-8 m/s.
Myöhemmin yöllä myös Suomenlahdella oli olennaisesti samalla tavalla kaikua kuin mantereella, mutta se aiheutui sinne Suomen mantereelta ja saaristosta kulkeutuneista hyönteisistä. On mahdollista että tutkan havaintoalueen ulkopuolella meren yllä olleet hyönteiset jatkoivat lentoaan auringonnousun jälkeenkin, mutta joka tapauksessa vaellusta kauemmaksi itään esti siellä ollut laaja sadealue.

22.6.1997
Sunnuntaina päivällä klo 10-14 ennen sadealuetta etelästä tuli lähinnä alle kilometrin korkeudella aluksi ja varsinkin ylempänä yksittäisinä erottuneita kaiunaiheuttajia eli suurehkoja hyönteisiä enimmillään hieman yli 10 m/s nopeudella.
Keskipäivällä (klo 13) pinnan lähellä olevassa kerroksessa kaakkoisvirtauksessa hyönteisiä tuli runsaimmin ja näiden nopeus oli luokkaa 8 m/s. Siten matka Suomenlahden yli olisi kestänyt 3-4 tuntia.

18.-19.6.1997
Iltapäivällä sekä 18. että 19. kesäkuuta merituuli käänsi noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa virtauksen rannikolla etelänpuolelle.
Yleensä kaiku oli suhteellisen heikkoa 18. päivä. Auringonlaskun jälkeen yöhyönteiset nousivat jälleen ilmaan ja tällöin virtaus oli olennaisesti palautunut pohjoisen ja idän välille. Kaiussa havaitusta Doppler-siirtymästä lasketut suunnat ja nopeudet ovat nähtävissä oheisessa luotauskuvassa (n. 13 kT GIF). Luotauksissa klo 22-24 oli kilometrin yläpuolella kaikua saatavissa myös sateesta tai pilvestä. Lintujen vaikutus näkyi selvästi klo 22 ja 23 luotauksissa yhden ja kahden kilometrin korkeusvälillä. Myöhemmin kaiku oli peräisin hyönteisistä noin 800 m paksuisessa kerroksessa.
Hyönteisiin liittyvästä kaiusta voi havaita aluksi kaiunaiheuttajien olleen pieniä hyönteisiä. Noin pari tuntia auringonlaskun jälkeen varsinkin mantereen yllä alkoi erottua huomattavasti myös suuria hyönteisiä joiden tulosuunta oli koillisen ja itäkoillisen välillä ja nopeus 8-12 m/s. Jos ajatellaan myös näiden lähteneen auringonlaskun aikaan, niin ne olisivat parissa tunnissa lentäneet vajaan 100 km matkan koillisesta. Koska suunta ei poikennut kovin paljon Suomenlahden rannikon suunnasta, hyönteisiä ei ilmeisesti mennyt Suomenlahden yli kovinkaan paljon.

17.6.1997
Kirkkaan ilman kaiku kehittyi yöllä sadealueen väistyessä pikkuhiljaa lounaaseen. Tämän kaiun yllä oli luultavasti kumpukerrospilveen liittyvää heikkoa kaikua 700-1000 metrin korkeudella. Isoja yöhyönteisiä kulkeutui lounaaseen Suomenlahden yli harvakseltaan alimman puolen kilometrin kerroksessa noin 10 m/s nopeudella. Kaikua kesti merialueella vain tunnin verran
Päivällä koillisvirtaus jatkui ja sen mukana merelle ajautui jonkin verran hyönteisiä erityisesti keskittyneinä mantereelle syntyviin rullapyörteisiin eli tuulen suuntaisiin nostoja sisältäviin jonoihin.
Illalla auringonlaskun aikoihin kaiku voimistui ensin Helsingin edustan saarilla ja sitten mantereella. Ilmaan nousi tällöin ilmeisesti pienehköjä yöhyönteisiä, jotka kulkeutuivat vain noin 3 m/s etelälounaisessa virtauksessa alimman puolen kilometrin kerroksessa. Toisaalta tämän kerroksen yläpuolella virtaus oli täysin päivänvastainen ja yli kaksinkertainen nopeudeltaan eli 0,5-1 km korkeuksilla pienehköjä yöhyönteisiä näytti ajautuvan etelälounaaseen. Lisäksi myöhemmin yöllä (18.6.) alemmassa kerroksessa alkoi näkyä myös suurehkoille hyönteisille ominaista rakennetta. Kuitenkaan Suomenlahden yli ei tässä virtauksessa tullut mitään, ehkei myöskään mennyt.
Kyseessä tuntui olevan merituuli, joka alkoi kuitenkin poikkeuksellisesti vasta myöhään illalla. Tarkempi tutkimus tilanteesta olisi varmaan tarpeen; tuuliluotaus on nähtävissä ohessa.

15.6.1997
Viikonvaihteesta maanantaille tähteeksi jääneistä tutkatiedoista saattoi todeta mielenkiintoisimpana lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 15.6. lounaasta tulleen Suomenlahden yli jonkin verran aika kookkaita hyönteisiä toisaalta noin kilometrin korkeudella hyvin harvassa ja toisaalta alle puolen kilometrin korkeudella yhtenäisen kaikualueen muodostaen (eli keskinäinen etäisyys oli muutaman kymmenen metriä enintään).
Tiedot olivat kolmen tunnin välein, jolloin puoli yhden aikoihin kaiun havaittiin ulottuvan merellä vain ulkosaarille (kuten Isosaari) eli saarien jälkeen tuulen alapuolelle kertyi kaiunaiheuttajia, jotka olivat lentoon lähteneitä yöhyönteisiä. Nopeus oli noin 10 m/s ja ulompana Suomenlahdella kaikuja havaittiin siis kolme tuntia myöhemmin eli luultavasti Viron puolelta samalla tapaa aiemmin lentoon nousseita yöhyönteisiä.

13.6.1997
Aamuyöstä virtaus kääntyi itään.
Klo 9 aikaan on erityisesti mantereen puolella jo parin kilometrin vahvuinen kerros kaikua. Meren puolen kaiku näyttää olevan peräisin lähinää saaristosta; aamulla esimerkiksi näkyi Helsingin itäpuolen ulommista saarista lähteviä selviä kaikuvanoja länteen päin. Nopeus oli 10 m/s luokkaa ja koko kerroksessa idän ja itäkoillisen väliltä tulevaa.
Klo 12 tienoilla Suomenlahdella erottui parin tunnin ajan kaikua noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa, jossa virtaus oli itäkaakosta enimmillään hiukan yli 10 m/s. Kyseessä oli ilmeisesti Suomenlahden eteläpuolelta tullut vaellus. Kaiun perusteella vaikutti siltä että kyseessä eivät olleet erityisen kookkaat hyönteiset - mahdollisesti kirvoja, jotka olivat nousseet suhteellisen samanaikaisesti laajalta alueelta aamupäivällä.

11.-12.6.1997
Yleensä virtaus jatkui lännen ja pohjoisen välillä illalla ja yöllä. Erityisesti 11.6.1997 klo 21 alkaen havaittiin selvä virtauksen muutos, jolloin tuuli kääntyi vähitellen pinnan länsituulesta pohjoistuuleksi noin kilometrin korkeudella. Kerrokseen muodostui maksiminopeus noin puolen kilometrin korkeuteen, jossa nopeus oli hiukan yli 10 m/s. Kyseiseen maksiminopeuden kerrokseen näytti liittyvän myös voimakkain hyönteisiin liittyvä kaiku iltayöllä klo 21-23. Tällöin siis huomattavasti hyönteisiä kulkeutui etelään; tutkakaiun perusteella merkittävä osa oli suhteellisen suuria hyönteisiä.
Sen sijaan esim. Helsingin edustalla olevista saarista pinnan lähellä kaikuja aiheuttaneiden hyönteisten nähtiin muodostavan kaikuvanoja itäänpäin eli pinnan lähellä virtaus säilyi läntisenä.
Myöhemmin yöllä kaikukerros heikkeni ja mataloitui, jolloin myös sen aiheuttajat eivät enää erottuneet yksittäisten sirottajien tapaan. Toisin sanoen kaiku lienee ollut pienten yöhyönteisten aiheuttamaa.
Aamulla 12.6. kaiku alkoi uudelleen voimistua ja virtaus oli sisämaassa heikkoa pohjoisenpuoleista. Suomenlahden rannikolla virtaus kääntyi merelle eli merituuli alkoi. Mantereelle syntyi kuitenkin päivällä sadekuuroja etenkin merituulirintaman vaiheille pitkäksi Suomenlahden rannikon suuntaiseksi jonoksi. Samalla ylempi virtaus kääntyi idän ja koillisen suuntaan ja kuuroihin liittyvät virtauskentät vaikuttivat myös niiden eteläpuolisen merituulialueen rakenteeseen.

11.6.1997
Yleinen virtaus on ollut lännestä, etelärannikon lähellä tuulen suunta on kääntynyt lounaaseen merituulen johdosta. Kaikua on ollut runsaasti lähes kahden kilometrin korkeudelle saakka. Kaiun aiheuttajat ovat virtauksen suunnasta johtuen ilmeisesti Suomen mantereelta ja saaristosta ilmaan nousseita hyönteisiä.

10.6.1997
Etelästä tuli selvissä erillisissä kerroksissa yksittäisiä kaiunaiheuttajia eli suurehkoja hyönteisiä erityisesti klo 10 ja 16 välillä. Ensin merellä oli näkyvissä selvä kerros 1,2-1,3 km korkeudella. Sen alla voimakkain kerros muodostui kuitenkin ajanoloon merellä 0,5-0,8 km korkeudelle. Samalla toinen merkittävä kerros muodostui pinnan lähelle sadan metrin vaiheille.
Kerrosten eriaikaisuus voi liittyä toisaalta eri lajeihin, mutta ilmeisesti suurin syy oli virtauksen kääntyminen kaakosta etelään aikaisemmin ylimmällä tasolla ja sen myötä lyhentynyt matka meren yli. Klo 16 jälkeen oikeastaan vain alin kerros oli selvästi havaittavissa enää merellä. Tällöin tulosuunta olikin ylempänä jo kääntynyt etelälounaaseen.
Nopeus oli enimmillään 8 m/s luokkaa, joten n. 80 km matka Suomenlahden yli veisi kolmisen tuntia. Kuitenkin monien vaeltajien lähtöalue saattoi olla kauempana.

9.-10.6.1997
9.6. illalla ja seuraavana yönä etelästä tulleen sadekuuroalueen etupuolella ja kuurojen välissä tuli pääasiassa kaakosta puolentoista kilometrin paksuisessa kerroksessa hyönteisiä. Nopeus oli 10-14 m/s
Maksimissaan vaellus oli illalla klo 22-23 muutamia kymmeniä kilometrejä sadealueen edellä. Tällöin alimmassa kerroksessa tulosuunta oli etelä.
Aamulla 10.6. aluksi kaakosta ja myöhemmin etelästä tulevat hyönteiset ovat edelleen olleet havaittavissa.

9.6.1997
Idänpuoleisessa virtauksessa n. 10 m/s runsaasti kaikua. Tulosuunta kääntyy alaosan idästä itäkaakkoon n. 500 m korkeudelle tultaessa ja siitä ylempänä 1-2 km korkeudella kaakkoon ja nopeus hieman yli 10 m/s.
Klo 12 aikoihin meren puolella saavutettiin kaiussa maksimi pinnan lähellä. Kilometrin yläpuolella yksittäisiä isohkoja hyönteisiä oli aina 2 km korkeudelle saakka, välillä selvinä erillisinä kerroksina. Alimmassa kerroksessa saattoi tulla aamulla Viron/Venäjän puolelta ilmaan nousseita pieniä hyönteisiä; 10 m/s nopeudella matka Suomenlahden yli kestää 3-6 tuntia.

6.6.1997
Noin kilometrin korkeudessa suurehkoja hyönteisiä ajautui Suomenlahdelle. Niiden alapuolella saaristosta tuli mantereelle merituulen mukana jonkin verran täydennystä.

2.6.1997
Kauri Mikkolan mukaan oli Helsingissä havaittu kaalikoi. Tutkalla havaittiin kirkkaan ilman kaikua, joka voimistui huomattavasti klo 9 jälkeen. Kuitenkin tärkein kaiun syy lienee ollut ilman lämpenemisen aiheuttama paikallisten hyönteisten lentoonnousu.

12.5.1997
Tutkalla näkyi erityisesti iltapäivällä alimman kilometrin kerroksessa yksittäisiä kaiunaiheuttajia; tulosuunta oli etelälounaasta ja nopeus noin 10 m/s. Selvä voimakkaampi kerros muodostui noin 700 metrin korkeudelle. Lienevät olleet suhteellisen suuria hyönteisiä.