Tuulialla havaittuja kirkkaan ilman kaikuja

27.10.1997
Koko viikonvaihteen (25.-26.10.) oli varsin vähän nähtävissä tutkakaikua sateiden aiheuttamien lisäksi. Tänään aamupäivällä hiukan lintuja näkyi kaakossa Suomenlahdella muutaman kymmenen kilometrin päähän tutkasta. Kyseessä oli ilmeisesti suhteellisen matalalla meren yli muuttavista linnuista. Auringonlaskun jälkeen hieman enemmän lintuja ilmestyi näkyviin ja klo 18-19 huomattavasti lintuja näkyi luultavasti muuttavan Suomenlahden yli. Kuitenkin syksyn vilkkaimpiin muuttoöihin verrattuna kaikuja oli vaatimattomasti.

23.-24.10.1997
Iltayöstä 23.10. muuttolintuja näkyi tutkakaikuna lähinnä ilmeisesti matalalla muuttaneista linnuista. Kaikujen määrä oli suhteellisen vaatimaton, mutta kuitenkin huomattava eli lintuja oli usean sadan metrin välimatkoin. Rannikolta Suomenlahden yli näytti kulkevan kuitenkin vain alkuyöstä merkittävästi lintuja ja sen jälkeen pääpaino lintukaiussa oli maa-alueella. Toisaalta 24.10. klo 00-02 oli jonkin aikaa voimakkaampaa kaikua, joka liittyi erityisesti Helsingin itäpuolelta Suomenlahden yli kulkeneisiin lintuihin. Sadekuuroista tutkalla mitattu tuuli oli pohjoisluoteesta ja noin 9 m/s.

22.-23.10.1997
Lintuja oli suhteellisen vähän 22.-23.10. välisenä yönä tutkalla havaittavissa. Suurin osa lienee ollut matalalla ja merkittävintä lienee ollut Helsingin luoteispuolella Hyvinkään ja Hangon tienoiden välimaastossa havaittu lintukaiku. Aamulla ja päivällä 23.10. lintukaikuja oli sangen vähän havaittavissa.

21.-22.10.1997
Aamuyöllä 21.10. luoteesta tulleiden sadekuurojen väleissä oli ilmassa myös aika lailla lintuja. Aamulla auringonnousun tienoilla lähti rannikolta jonkin verran muuttajia Suomenlahden ylitse. Illalla auringonlaskun jälkeen ensin rannikolta ja myöhemmin laajemmin maa-alueelta lintuja ilmaantui varsin paljon eli tavallista yömuuttoa oli menossa.
Yöllä 21.-22.10. klo 22 jälkeen alkoi selvästi voimakkaampaa kaikua erottua erityisesti luoteessa ja kaakossa. Kyse oli mahdollisesti isommista linnuista, mutta erityisesti oli havaittavissa, että lintujen vartalot olivat kaiun voimakkuuden jakaumasta päätellen huomattavan yhdensuuntaisesti koillisesta lounaaseen; syysmuutossa lienee niin, että lintujen nokat olivat kohti lounasta. Lintuja oli tällöin eniten noin kilometrin korkeuden vaiheilla, mutta kuitenkin varsin paljon koko korkeusalueella 0-2 km.

21.10.1997
Yöllä luoteesta tulleiden sadekuurojen väleissä oli ilmassa myös aika lailla lintuja. Aamulla auringonnousun tienoilla lähti rannikolta jonkin verran muuttajia Suomenlahden ylitse.

19.-20.10.1997
Sunnuntai-iltana 19.10. lintujen yömuutto oli varsin vilkasta. Tällöin oli erityisen merkittävänä havaittavissa Pellingin ja Kalbådagrundin välistä Suomenlahdella lounaaseen suuntautunut leveä kaikualue. Ilmeisesti tuolla alueella oli huomattavasti lintuja muuttamassa lounaaseen. Voimakkaimmillaan kaiku oli klo 22 aikaan ja pari tuntia myöhemmin alueella oli lähinnä sadekuuroja. Sadekuuroista tutkalla mitattu virtaus oli länsiluoteesta ja noin 10 m/s.
Aamulla 20.10. rannikolta lähti ilmeisesti pieniä maalintuja muuttamaan Suomenlahden yli auringonnousun vaiheilla. Toisaalta merkittävästi lintuja näkyi päiväsaikaan Sipoon edustalta lounaaseen olevalla merialueella. Illalla ennen auringonlaskua alkoi Suomenlahdelle uudelleen ilmestyä rannikolta suhteellisen korkealle nousseita lintuja eli todennäköisesti jälleen maalintuja. Tämä muutto oli voimakkaimmillaan klo 19 aikoihin, minkä jälkeen lintuja alkoi olla varsin paljon kaikkialla maa-alueella ennen kuin luoteesta tuli uusia sadekuuroja.

17.10.1997
Yöllä Suomenlahdella olleet sadekuurot estivät lintuja menemästä meren yli. Kaikua oli lähinnä maa-alueen yllä kuitenkin tavallisen yömuuton tapaisesti. Vasta aamuyöllä jonkin verran lintuja pääsi Suomenlahden yli, mutta silloin voimakkain muutto oli jo ohi. Aamulla auringonnousun aikoihin lintujen määrä taas lisääntyi ja Suomenlahden ylittäjät näyttivät olevan enimmäkseen noin kilometrin korkeudella meren päällä.
Päivällä Porvoon seudulta lounaaseen ilmeisesti kulki suhteellisen paljon muuttolintuja matalalla. Tutkalla näitä nähtiin horisontiltaan matalassa kaakkoissektorissa erityisesti 20-30 km päässä Helsingistä kaakkoon Suomenlahdella.

16.10.1997
Aamulla eteläänpäin menevien sadekuurojen jälkipuolella lähti huomattavasti lintuja liikkeelle Suomenlahdelle, lähinnä ilmeisesti tavallista pikkulintujen aamumuuttoa. Iltapäivällä Helsingistä kaakkoon olevalla merialueella näkyi lintuja jatkuvasti erityisesti noin 20 km etäisyydellä. Voidaan arvioida, että kyse oli suhteellisen matalalla lentävistä linnuista, jotka erottuivat tutkalla lähinnä vain kyseisessä matalan horisontin suunnassa. Sadekuuroista mitattu tuuli oli klo 17 aikoihin puolen kilometrin korkeudella maksimissaan noin 5 m/s ja koillisesta.

14.-15.10.1997
Auringonlaskun jälkeen 14.10. lintukaikua oli merkittävästi, vaikka erityisen voimakasta muutto ei tutkan mukaan ollutkaan. Mahdollisesti hivenen heikomman yleisvoimakkuuden takia kaikukentässä tuli selvemmin esiin ajoittain Porvoon ja Porkkalan eteläpuolisten alueiden suurempi suosio muuttoväylinä. Yön kuluessa kaiku heikkeni ja sadekuurot vähensivät lintukaiut paikallisesti olemattomiin.
Aamulla 15.10. auringonnousun aikoihin mantereella lähti liikkeelle runsaasti uusia muuttajia, mutta merellä olleet sadekuurot estivät Suomenlahden ylityksen. Jonkin verran lintuja pääsi kumminkin sadekuurojen välistä tutkan havaittaviksi kauaksi Suomenlahdelle. Sadekuuroista mitattu tuuli oli idänpuoleista ja suurimmillaan vain 5 m/s luokkaa.

13.-14.10.1997
Iltayöstä 13.10. oli runsaasti lintuihin liittyviä kaikuja. Ilmeisesti tavallista yömuuttoa, jota hiukan häiritsivät sadekuurot. Aamuyöhön 14.10. tultaessa kaiku oli huomattavasti vähentynyt ja aamulla lännestä tulleet sadekuurot estivät lähes kokonaan auringonnousun tienoilla lähteneiden lintujen menon Suomenlahden yli. Sadekuuroista tällöin määritetty virtaus oli lännen ja lounaan puoleista hieman pintakerroksen yläpuolella ja noin 7 m/s luokkaa. Pinnan lähellä oli heikompi pohjoisvirtaus.

13.10.1997
Sadealueet estivät lintujen lentoa yöllä. Vasta aamuyöllä näkyi ilmassa olleen ja ilmeisesti myös Suomenlahden yli menneen joitakin lintuja. Aamulla auringonnousun jälkeen ilmaan tuli huomattavammin lintuja sikäli kuin se sateiden osalta oli mahdollista. Tutkan kannalta kaakkoispuolen merialueella oli jälleen lähinnä Helsingin ja Porvoon väliltä muuttamaan lähteneitä lintuja merkittävimmin, mutta etelä- ja länsipuolella matalalla lentävistä linnuista suuri osa jää helposti korkeamman horisontin taakse.
Iltapäivällä näkyi pinnan lähellä myös mahdollisesti hyönteisiin liittyvää hyvin heikkoa kaikua. Klo 16-17 oli välillä havaittavissa Helsingin länsipuolella linnuista muodostuneita jonomaisia kaikualueita mm. Espoonlahden seutuvilla lahdensuuntaisena.

10.10.1997
Yöllä lintujakin oli varsin vähän liikkeellä. Kuitenkin aamuyöllä merkittävästi lintuja oli Helsingin seudun luoteispuolella, Hyvinkää-Hanko/Porkkala linjalla väljästi ottaen. Myöhemmin myös Helsingin länsipuolelta linnut jatkoivat merelle. Aamulla auringonnousun jälkeen lintuja näytti lähtevän huomattavasti Helsingin ja Porvoon väliseltä alueelta lounaaseen Suomenlahdelle ennen kuin sadekuuroja tuli idästä väliin.
Iltayöllä lintuja oli paljonkin liikkeellä, mutta Suomenlahdella ollut sade esti ilmeisesti suurimmalta osaltaan lintujen muuton meren yli. Toisaalta myös itätuuli oli tutkan mukaan yli 15 m/s voimakkuudeltaan. Kuitenkin Helsingin itäpuolella sateettomassa alueessa lintuja näkyi menevän myös Suomenlahden yli - loppumatkalla jopa sateen sisässä. Lisäksi alkuyöstä noin klo 21 vaiheilla yli 1,5 km korkeudella olleet linnut lensivät ilmeisesti pilvien yläpuolella, tosin itätuulen tai eteläpuolisen paksumman pilven vaikutuksesta ne näyttivät siirtyvän hyvin paljon länteenpäin. Myöhemmin paksumpi varsinainen sadealue lopetti myös korkeammalla olleiden lintujen lennon.

8.-9.10.1997
Illalla 8.10. tihkusateisen alailmakehän yläpuolella lenteli joitakin muuttolintuja, mutta lintuja oli vähänlaisesti. Myös 9.10. länsilounaisessa virtauksessa on näkynyt vähänlaisesti lintuja hyönteisistä puhumattakaan.

7.-8.10.1997
7.10. tutkahavaintojen mukaan oli poikkeuksellista, että noin 19.30 aikaan Viron rannikolta tietyistä kohdista lintuja lähti suuri joukko Suomen rannikolle. Suomenlahden yli nuo eräänlaiset pilvet pääsivät sopivasti juuri silloin kun Suomen puolelta alkoi runsaammin lintuja matkata toiseen suuntaan. Tämän jälkeen lintuja olikin runsaasti, ylimmät kolmen kilometrin korkeudella saakka, mutta eniten noin kilometrin korkeudella. Myöhemmin yöllä kaikujen määrä oli Suomen mantereen yllä selvästi suurempi kuin merellä ja yleensä kaiku väheni huomattavasti tultaessa keskiviikon (8.10.) puolelle.
Aamulla 8.10. kaiku voimistui jonkin verran ja erityisesti Porvoon seudulta lounaaseen näytti muuttavan merkittävästikin lintuja. Ennen lännestä tullutta sadealuetta havaittiin heikkoa kirkkaan ilman kaikua kaakkoisvirtauksessa muutaman sadan metrin paksuisessa kerroksessa. Kaiunaiheuttajina olleet hyönteiset saattoivat kuitenkin olla peräisin vain Suomen rannikon tuntumasta.

7.10.1997
Yöllä oli aikaisempaa vähemmän lintukaikuja, vaikka toki runsaasti. Klo 00-01 koillisesta tuli kapeahko kaikunauha noin 40 km/h. Siinä olleet kaiunaiheuttajat liikkuivat kohtuullisen hyvin tuulen mukana ja nauha ulottui noin puolen kilometrin korkeuteen. Mahdollisesti kyse oli hyönteisistä, jotka meteorologinen aaltomainen häiriö nosti tutkalla havaittaviin korkeuksiin. Helsinki-Vantaan kentän kohdilla tämä kaikunauha oli n. klo 0.30.
Aamulla klo 6 jälkeen muuttolintuja ilmestyi taas huomattavasti lisää ja edelleen Porkkalan seutu ja Helsingin ja Porvoon välimaasto näyttivät suosituimmilta Suomenlahden ylitykseen tutkan näköpiirissä. Aamupäivän aikana lintukaiut vähenivät lähes merkityksettömiksi.
Klo 12 jälkeen heikkoa kirkkaan ilman kaikua oli erotettavissa pinnan lähellä. Lisäksi kaikua saatiin vastaavasti rajakerroksen yläreunan vaiheilta turbulenssista tai kumpupilvistä. Iltapäivällä todennäköisesti hyönteisiin liittyvää kaikua oli jopa lähes kilometrin korkeudelle saakka mutta vain nousevien ilmavirtausten kohdilla ja silloinkin kaiku oli heikkoa. Virtaus oli etelälounaaseen ja vain noin 4 m/s nopeudella.

5.-6.10.1997
Iltayöstä 5.10. klo 21-22 erityisen voimakkaana havaittiin lintujen muuttoa toisaalta Hyvinkää-Porkkala linjan suunnassa ja toisaalta Suomenlahdella Porvoon lounaispuolella. Tutkan lähellä linnut näkyivät aika selvästi keskittyneen noin kilometrin korkeustasolle, toki yli kahden kilometrin korkeudellakin näkyi joitakin lintuja. Yön aikana etenkin Suomenlahdella lintuja näytti riittävän, vaikka kaiku olikin alkutunteja heikompaa.
Aamulla 6.10. klo 11 aikoihin alkoi maanpinnan lähellä selvästi erottua ilmeisesti hyönteisiin liittyvää kirkkaan ilman kaikua. Myös rullapyörteet tulivat pian kaikukentän yksityiskohtina esille. Myöhemmin alapilvikerros osittain näytti vähentävän hyönteiskaikua ja lopulta myös sadekuurot alkoivat hallita kaikukenttää. Kuitenkin auringonlaskun vaiheilla noin puolen kilometrin paksuinen hyönteiskerros näytti pölähtäneen ilmaan sadekuurojen jälkipuolella suuntana itäkaakko ja maksimissaan noin 10 m/s.

3.10.1997
Aamulla lintujen muutto voimistui auringonnousun aikoihin. Erityisen voimakkaana muutto Suomenlahdelle näkyi toisaalta Porvoon edustalla ja toisaalta Porkkalan niemen kupeessa. Klo 8 aikaan Kalbådagrundista lounaaseen näytti muodostuneen selvä kaikunauha, jossa kaiun voimakkuus oli paikoitellen niin suuri, että kyse saattoi olla suurista parvista. Lintukaiutkin vähenivät klo 10 mennessä varsin merkityksettömiksi, jolloin hetken aikaa oli hyvin heikkoa kirkkaan ilman kaikua havaittavissa lähellä maanpintaa - mahdollisesti pelkästään turbulenssista aiheutunutta.

2.10.1997
Aamulla sadealueiden välissä oli jonkin verran lintuja liikkeellä, vaikka virtaus oli kaakon puolelta. Hyönteisiä nousi ilmaan aamupäivällä ja kerroksen paksuus oli hieman yli puoli kilometriä maa-alueen yllä rullapyörteiden nousevan liikkeen kohdalla. Virtaus oli suurinpiirtein idästä ja enimmillään noin 8 m/s. Hyönteisistä saatu kaiku oli kuitenkin varsin heikkoa ja sekin vähä oli olennaisesti kadonnut klo 17 aikoihin. Illalla klo 19.30 aikoihin lintujen yömuutto alkoi näkyä tutkassa. Sadekuurot estivät osaltaan muuttoa. Edelleen myöhemmin lintuja oli maa-alueen päällä huomattavasti runsaammin kuin Suomenlahdella.

1.10.1997
Päivällä noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa oli huomattavasti hyönteisiä liikkeellä. Kerroksen paksuus vaihteli rullapyörteiden nostaessa hyönteisiä paikoin jopa kilometrin korkeuteen. Nopeus oli enimmillään noin 8 m/s ja suunta aluksi koillisesta ja myöhemmin suurinpiirtein pohjoisesta. Illalla hyönteisiin liittyvä kaiku hävisi ja muuttolinnut alkoivat esiintyä mainittavammin klo 19 jälkeen.
Lintujen osalta oli havaittavissa selvää paikallista keskittymistä. Esim. klo 21 Suomenlahdelle muuttavien lintujen pääosa näytti tulevan Helsingin ja Porvoon väliseltä alueelta ja toisaalta Porkkalan niemen kohdalta. Myöhemmin - aikaisemmilta öiltä tuttuun tapaan - lintuja näkyi tutkassa huomattavasti runsaammin maa-alueen yllä kuin merellä.

30.9.1997
Aamulla lounaaseen siirtyvien sadekuurojen jälkipuolella Suomenlahden yli lähti paljon lintuja varsin kapeassa (n. 20 km) vyöhykkeessä. Ilmeisesti sateen tauottua matkaan lähtö tapahtui tavallista yhtenäisemmin. Myöhemmin aamupäivällä lintuja näytti erityisesti liikkuvan Porvoon edustalta Isosaaren ja Kalbådagrundin välistä lounaaseen harvana, mutta selvästi erottuvana pitkänä ja leveänä nauhana.
Iltapäivällä rullapyörteissä hyönteisiä näkyi kulkeutuvan itäkoillisessa virtauksessa noin 4 m/s nopeudella maa-alueella. Pystyvirtauksen kohdalla kaikua saatiin hyönteisistä noin puolen kilometrin korkeudelta saakka. Tämän yläpuolella turbulenssista tai pilvikerroksesta aihautuva kaiku oli myös havaittavissa lähellä tutkaa.
Erikoisena ilmiönä havaittiin tutkalla koillisesta tullut aaltomainen häiriö klo 15-16 aikoihin. Tähän liittyi alapilvikerroksen oheneminen tai häipyminen - mahdollisesti ilmiöön liittyneen laskevan liikkeen vuoksi. Havaitun kahden voimakkaamman kaiun nauhan välimatka oli noin 10 km ja niihin liittyi myös nopeuskentässä havaittu muutos.

29.9.1997
Aamuyöllä muuttolintuja näytti keskittyvän erityisesti lounaaseen menneen sadekuuronauhan kohdalle ja varsinkin siitä itäänpäin. Sadekuurot vaikuttivat huomattavasti myös aamulla nousseiden lintujen esiintymiseen.
Päivällä maa-alueen yllä kehittyneiden kumpupilvijonojen alla rullapyörteiden nousevassa virtauksessa oli huomattavasti myös hyönteisiä, jotka kulkeutuivat tuulen mukana noin 5 m/s nopeudella lounaaseen/länsilounaaseen. Kyseessä lienee ollut varsin pieniä hyönteisiä ja tuulen suunnan ja heikkouden takia ne olivat Suomen sisällä liikkuvia yksilöitä.
Illan tullen hyönteiskaiku hävisi pikku hiljaa, mutta sen sijaan maa-alueella näytti muuttavan merkittävästi lintuja tutkalta luoteeseen olevassa sektorissa laajalti Lohjanharjun ympäristössä. Koska linnut näkyivät vain horisontiltaan avoimessa sektorissa, ne lensivät ilmeisen matalalla eli noin 500 m luokkaa olevilla korkeuksilla. Iltayöllä lintuja oli hyvin runsaasti noin kolmen kilometrin paksuisessa kerroksessa, joskin suurin osa alle kilometrin korkeudella. Alkurynnistyksen jälkeen varsinkin korkeammalla lintuja oli selvästi runsaammin rannikolla maa-alueen yllä kuin merellä.

25.-26.9.1997
Illalla 25.9. hyönteisiin liittyvä kaiku heikkeni nopeasti klo 19 jälkeen ja klo 20 jälkeen kaikua saatiin hyvin runsaasti muuttolinnuista. Edellisen yön tapaan myöhemmin yöllä lintuja näytti olevan rannikon tuntumassa enemmän kuin merellä etenkin suuremmissa korkeuksissa eli yli puolessa kilometrissä. Syitä voisi olla useita:

• myöhemmin ilmaan nousseiden lintujen taipumus seurata rannikkoa ennen Suomenlahden ylitystä
• rannikolta ylittämään lähteneiden lintujen paluu takaisin rantaan
• kaukaa sisämaasta yöllä tulleiden lintujen paluu meren yltä takaisin

25.9.1997
24.-25.9. välisenä yönä oli edelleen runsaasti muuttolintuja. Lintuja oli jopa yli kolmen kilometrin korkeudella, mutta enin osa alle kahdessa kilometrissä. Mielenkiintoisin erityispiirre kaiussa lienee ollut aamuyöllä selventynyt kaiun voimakkaimman osuuden keskittyminen varsinkin ylemmissä kerroksissa rannikon tuntumaan ja maa-alueen puolelle. Periaatteessa tämä voi johtua rannikkoa seuraavista muuttolinnuista tai meren yli muuttamaan lähteneiden maalintujen palaamisesta takaisin rannikolle.
Aamupäivällä alhaalla tuulen mukana ajelehtivat kaiunaiheuttajat eli hyönteiset alkoivat tulla esille ja iltapäivällä kaiku oli jo varsin huomattavaa. Kaiku ulottui noin kilometrin korkeuteen ja voimakkaimmillaan kaiku oli pinnan lähellä noin puolen kilometrin paksuisesssa kerroksessa. Liike oli aluksi eteläkaakkoon ja enimmillään noin 8 m/s. Illalla klo 18 aikaan virtauksen suunta oli kääntynyt itäkaakkoon ja maksiminopeus noin puolen kilometrin korkeudella oli meren puolella 10 m/s. Myös merellä kaikua oli paljon, joten huomattava osa hyönteisistä vaelsi luultavasti Suomenlahden yli Viroon/Venäjälle. Ilmassa lienee ollut etupäässä pienehköjä hyönteisiä.

24.9.1997
Aamuyöllä muuttolintujen kaiun voimakkuuden jakauma viittasi jonkinasteiseen rannikon suuntaiseen lentoasentoon ja toisaalta ilmeisesti pieniin lintuihin. Aamulla auringonnousun aikoihin lintukaiku voimistui ja se näytti ilmentävän paikallisia voimakkaampia reittejä Suomenlahden yli Helsingin kaupunkialueen reunoilla ja Porkkalassa.
Ensi sijassa vasta iltapäivällä hyönteisiin liittyvä kaiku alkoi olla huomattavaa. Paksuimmillaan kaikukerros ulottui kilometrin korkeudelle rullapyörteiden pystyvirtausten kohdilla. Hyönteisten suunta oli eteläkaakkoon enimmillään noin 8 m/s.

23.9.1997
Yöllä oli runsaasti lintujen muuttoon liittyvää kaikua. Iltapäivällä oli havaittavissa heikkoa kaikua, jonka aiheuttajat ajautuivat tuulen mukana. Voimakkaimmillaan tämä kaiku oli kohta sadealueen mentyä ohi noin klo 14-15. Alhaalla oli joitakin hyönteisiä liikkeellä eteläkaakkoon, mutta ylempänä kaiku saattoi liittyä turbulenssiin tai kumpupilviin; erityisesti välillä oli selvä kerros havaittavissa noin kilometrin korkeudella.

13.9.1997
Iltapäivällä ukkoskuuroalueen etupuolella ennen klo 20 lounaasta/etelälounaasta tuli runsaasti hyönteisiä enimmillään 16-18 m/s. Kaikukerros oli noin kilometrin paksuinen ja siinä esiintyi välillä selvä voimakas kerros noin puolen kilometrin korkeudella meren puolella.

10.-11.9.1997
Illalla 10.9. klo 20 aikoihin oli erikoisuutena havaittavissa hyönteisiin liittyvää kaikua kuurosateiden välillä muutaman sadan metrin korkeudelle. Toisaalta yöllä kaikua ei juurikaan ollut havaittavissa. Aamulla 11.9. klo 6 aikaan alkoi pari tuntia kestänyt muutaman sadan metrin korkeudelle ulottuneen hyönteiskaiun aika. Virtaus on ollut luoteesta noin 15 m/s luokkaa.
Päivällä 11.9. kaikua on taas ilmaantunut enemmän, niin että kirkkaan ilman kaiku oli hyvin voimakasta. Samalla kaiku kertoi myös rajakerrokseen syntyneistä rullapyörteistä, joiden yllä paljain silmin oli nähtävissä kumpupilvijonoja. Hyönteisiin liittyvä kaiku ulottui yli kilometrin korkeudelle, niin että voimakkain kaiku keskittyi selvästi noin puolen kilometrin korkeudelle.
Hyönteiskerroksen yläpuolella kaikua voitiin saada heikosti myös kumpupilvistä niin että virtaus pystyttiin määrittämään noin kahden kilometrin korkeudelle saakka. Yleinen suunta oli edelleen luoteesta alhaalla noin 10 ja ylhäällä 15 m/s luokkaa. Illalla kaiku heikkeni ja klo 21 tutkakaikua aiheutti enää lähinnä vain runsas lintumuutto. Näistä eri kaiunaiheuttajista määritettiin myös luotettavasti "tuuliluotauksia".

8.-9.9.1997
Illalla 8.9. tuli hetken aikaa noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa hyönteisiä etelästä. Yöllä esiintyi lähinnä lintujen muuttoa, kunnes ennen auringonnousua luoteisvirtauksessa usean sadan metrin paksuisessa kerroksessa näkyi hetken aikaa harvassa suurehkoja hyönteisiä. Nopeus oli kummallakin kertaa noin 7 m/s.
Iltapäivällä 9.9. kaiku voimistui huomattavasti. Virtaus oli pohjoisluoteesta enimmillään noin 10 m/s ja lähes kilometrin paksuisessa kerroksessa hyönteiset ajautuivat Suomenlahdelle ja luultavasti sen ylikin Viron puolelle. Luultavasti kyse oli enimmäkseen pienistä hyönteisistä kuten kirvoista. Sen sijaan ilmeisesti kumpukerrospilven yläpuolella 1-2 km korkeudella oli havaittavissa suurehkoja hyönteisiä myös matkalla kaakkoon, mutta varsin harvassa. Tutkahavainnoista saattoi jopa epäillä, että nämä yksilöt pyrkivät alas kohdissa, joissa pilvikerros ei ollut alla sitä estämässä.
Illalla 9.9. kaiku heikkeni. Mutta auringonlaskun vaiheilla havaittiin kaiussa jälleen voimistumista, joka liittyi paljolti suurehkoihin hyönteisiin. Luoteisvirtaus oli noin 14 m/s enimmillään ja heikentyvä hyönteiskaiku säilyi tunnistettavana lintujen aiheuttamien voimakkaiden kaikujen seassa pitkin yötä. Lasketut "tuuliluotaukset" näyttävät kuitenkin selvästi lintujen suuren harhauttavan vaikutuksen.

5.-7.9.1997
Viikonlopun aikana etelä-/etelälounaisvirtauksessa Suomenlahden yli kulkeutui huomattavasti hyönteisiä. Kuitenkin perjantain 5.9. jälkeen hyönteisten määrä oli huomattavasti pienempi. Osa suurista hyönteisistä näkyi tutkakuvissa sadealueiden välissäkin. Sunnuntaina virtaus kääntyi selvästi lounaiseksi, minkä jälkeen kaikua aiheuttavat hyönteiset olivat lähinnä peräisin Suomesta. Tutkalla tehdyt tuuliluotaukset kertovat virtauksen kehityksestä viikonlopun aikana.

4.-5.9.1997
Illalla 4.9. kaiku oli voimakkaimmillaan ja vaellus etelästä jatkui. Yöllä etelästä tuli harvemmin hyönteisiä ja tutkalla näkyivät silloin lähinnä vain suurehkot hyönteiset, joiden tulonopeus oli enimmillään noin 10 m/s.
Aamulla 5.9. noin kilometrin korkeudelle muodostui kaikukerros, jossa Suomenlahden yli on tullut suurehkoja hyönteisiä lounaasta edelleen noin 10 m/s nopeudella. Klo 9 aikaan kyseinen kerros oli 1,2 km korkeuden vaiheilla ja meren puolella sangen yhtenäinen eli hyönteisten välimatka olisi ollut muutamien kymmenien metrien luokkaa. Klo 11 kaikukerros oli kaikinpuolin vahvistunut 0,9-1,3 km korkeudelle ja nopeus oli noin 13 m/s lounaasta. Myös tämän alapuolella puolen kilometrin korkeudella oli tulossa huomattavasti suurehkoja hyönteisiä etelälounaasta noin 9 m/s. Illalla 5.9. virtaus oli kääntynyt ylempänä etelään, mutta alempana säilynyt etelä-lounaisena.
Molemmissa aamupäivällä havaituissa hyönteiskerroksissa on ollut erityisen mielenkiintoista se, että kaiun voimakkuuden perusteella on nähtävissä, että hyönteisten vartalot ovat enimmäkseen kaakko-luode linjan suuntaisia. Ehkä sattumalta myös virtausta vastaan kohtisuorassa. Tämä merkitsisi sitä, että nopeus, joka tutkalla määritettiin oli sama kuin tuulen nopeus, mutta suuntaa poikkeuttaa hyönteisten oma lentosuunta.
Myöhemmin vartaloiden yleissuunta näytti kiertyvän länsi-itä linjalle, jolloin myös tuulen määrityksen virhe muuttui. Tällöin tutkalla mitattu nopeus ei ole suoraan tuulen nopeus, vaan siinä saattaa olla hyönteisten oman lentonopeuden verran joko yliarviota tai aliarviota; tutkahavainnosta ei voida määrittää kumpi pää hyönteisistä on ollut yleisesti itään päin. Tästä aiheesta kerrotaan tarkemmin erityisselityksessä.
Mahdollisesti aiemmin hyönteiset asettautuivat suhteessa Aurinkoon, kun taas myöhemmin rannikon suunta vaikutti hyönteisten lentosuuntaa ohjaavasti. Mutta tuotahan ei tiedetä, ei ilmeisesti vaikka tunnettaisiin mitä hyönteisiä ilmassa on ollut.

3.-4.9.1997
Illalla 3.9. kaiussa oli maksimi meren yli tulevien vaeltajien suhteen. Yöllä hyönteisiin liittyvää kaikua oli vain parinsadan metrin kerroksessa pitkin yötä heikentyen. Aamulla 4.9. klo 6-7 ilmaantui Suomenlahden ylle alakerroksen lisäksi kilometrin korkeudelle asti nousseita suuria hyönteisiä, jotka tulivat etelästä vajaan 10 m/s nopeudella. Näitä erillisinä näkyviä kaiunaiheuttajia oli tosin noin parinsadan metrin välimatkalla toisiinsa eli varsin harvassa. Saattoivat pääasiassa olla Virosta hieman ennen auringonnousua vaellukselle lähteneitä.
Illalla ja iltayöstä 3.9. tehdyissä luotauksissa nähdään, että hyönteiskerros eroaa lintujen käyttämistä korkeuksista joskus niin, että tuuliluotauskin voi olla mahdollinen runsaan lintumuuton aikana. Lisäksi saadaan lintujen hallitsemasta kaikukerroksesta oikeastaan lintujen muuttosuunta ja -nopeus maanpinnan suhteen.
Iltapäivällä 4.9. kaiku alkoi jälleen voimistua ja erityisen voimakkaan kaiun kerros havaittiin noin kilometrin korkeudella. Alempana kaiku oli heikompaa ja virtaus kaakosta 8 m/s, ylhäällä olevassa kerroksessa nopeus oli 6 m/s ja tulosuunta etelälounaasta.

3.9.1997
Aamupäivällä kirkkaan ilman kaiku keskittyi maa-alueen ylle muutaman sadan metrin paksuisena kerroksena. Virtaus oli itäkaakkoinen. Iltapäivällä ylempänä noin puolen kilometrin korkeudella alkoi erityisesti merenpuolella voimistua kaikukerros, jossa virtaus on ollut eteläinen. Tässä kerroksessa näyttää Suomeen tulevan suurehkoja hyönteisiä. Virtauksen nopeus on ollut hieman yli 5 m/s ja illan tullen hyönteisten määrä näyttää kasvaneen merkittäväksi.
Helsingissä tehdyistä luotauksista voidaan nähdä, miten tuuli kääntyy voimakkaimman kaikukerroksen eli vaelluskerroksen alla itäisestä eteläiseksi ja edelleen lounaiseksi. Hyönteiset lentävät pääasiassa inversiokerroksen yllä hieman lämpimämmässä ilmamassassa.

2.9.1997
Yöllä itäkaakkoisen virtauksen mukana tuli Suomenlahden yli hiukan yli puolen kilometrin paksuisesa kerroksessa jatkuvasti ilmeisesti suhteellisen pieniä hyönteisiä noin 10 m/s nopeudella. Hyönteisten yläpuolella erottui muuttolintuja yli kolmen kilometrin korkeudelle saakka.
Yön mittaan hyönteisistä johtuva kaiku heikkeni, kunnes auringonnousun aikaan ilmaan pölähti maa-alueelta hetkeksi huomattavan paljon luultavasti varsin pieniä hyönteisiä. Jälleen tutkakaiku muodosti selvät tuulensuuntaiset vanat Suomenlahden saarista Helsingin edustalla.
Muuten päivällä kaiku oli edellispäiviin verrattuna vaatimatonta ja keskittyi lähinnä maa-alueen ylle. Kuitenkin illalla ja yöllä idän ja kaakon välisessä virtauksessa oli meren ylläkin muutaman sadan metrin paksuisessa kerroksessa hyönteisiin liittyvää heikkoa kaikua.

Touko-elokuun 1997 tilanteet