Yritys, nyt on aika herätä viestinnän merkitykseen

Kriisien, digitalisaation ja tekoälyn ristipaineessa organisaatiot tarvitsevat entistä enemmän ymmärrystä strategisesta viestinnästä, kirjoittaa viestinnän työelämäprofessorina toiminut FT Outi Ihanainen-Rokio.

Keväällä 2019 sain pyynnön kommentoida silloin työn alla ollutta viestijöiden järjestön Procom ry:n 2030-visiotyötä. Toimin vuosina 2018–2021 organisaatioviestinnän työelämäprofessorina Helsingin yliopistossa. Tehtävä oli Procomin vahvan panoksen aikaansaama osa-aikainen lahjoitusprofessuuri.

Pysähdyin ja katsoin viestijöiden maailmaa. Millaisia ovat organisaatioiden viestintähaasteet vuoteen 2030 mennessä ja mitä tulisi osata? Päädyin listaamaan neljä teesiä, joiden takana nyt vuonna 2022 seison entistä vahvemmin.

1. Viestinnästä tulee substanssia 

Viestinnästä ja viestinnällisestä osaamisesta on tullut enemmän organisaatioiden palvelujen ydinsubstanssia, kun kulutamme digitaalisia palveluja ja kokemuksia. Viestintä tukitoimintona -ajatus jää viimein historiaan, koska viestinnästä on tullut toiminnan ydintä. Viestinnän siirtymä tukifunktiosta lisäarvon ja kilpailuedun tuottajaksi jo käynnissä. Tueksi syntyy uudenlaisia viestintätehtäviä. Samalla tarvitsemme lisää ymmärrystä strategisesta viestinnästä. 

2. Nopeus ja verkottuminen kiihtyvät

Trendiraporttien mukaan 2020-luvun yhteiskunta on nopea ja globaalisti verkottunut. Kirjoitin keväällä 2019: "Myös kriisit ja eritasoiset konfliktit (ehkä kuplien törmätessä) tulevat yleistymään. Viestintäammattilaisia tarvitaan jatkuvien keskusteluyhteyksien ylläpitoon ja uusien yhteyksien luomiseen, jotta organisaatioiden legitimiteetti erilaisten, hetkessä ilmaantuvien sidosryhmien silmissä pysyy yllä. Viestintään pitää siis panostaa lisää sekä ihmisiä että rahaa."

En ota tästä mitään takaisin, vaan päin vastoin toivon, että korona sekä sota Ukrainassa ovat avanneet sekä silmät että budjetit viestinnän tärkeydelle.

3. Kuuntelu korvaa ennakoinnin

Se, joka osaa kuunnella, osaa myös vaikuttaa. Kuuntelua tarvitaan, sillä kykymme ennakoida on rikki. Yhteiskunnalliset muutokset ovat nyt yllättäneet meidät useamman kerran. Kestävyysmurros etenee, joten näitä odottamattomia muutoksia tulee lisää. Ympäröivä maailma on oikeasti kompleksinen, keskinäisriippuvainen systeemi, jota on mahdoton purkaa aukio syy-seurauslogiikalla ja jota emme voi koskaan täydellisesti hallita.

Tämän vuoksi organisaatioissa viestinnän tulee olla entistä valmiimpi tutkimaan, tarkastelemaan, kokeilemaan ja ennen kaikkia kuuntelemaan, mitä kaikkea ympärillä on ja miten eri tavoin sitä tulkitaan. On siirryttävä oman äänen tuottamisesta kuunteluun. Kuunteleminen korvaa organisaatioiden itsekeskeisen ennakoinnin, sillä ymmärtääksemme yhteiskuntaa emme voi enää käpertyä vain omiin näkemyksiimme tulevaisuudesta. 

4. Eettinen osaaminen korostuu

2030-luvulla tekoäly ja viestinnän automaatio ovat arkea. Silloin tarvitaan ihmistä kertomaan mikä on oikein ja oikeudenmukaista viestinnässä. Viestijän tulee osata kouluttaa yhä nopeammin kehittyvää automaatiota inhimilliseen viestintään. Meidän on osattava kertoa, miten ja millä periaatteilla automatisoitu viestintä on rakennettu. Tässä tarvitaan monialaista osaamista sekä kykyä johtaa viestinnän läpinäkyvää ja eettistä kehittymistä.

Missä sitten ovat ne tulevat osaajat, jotka hallitsevat nämä haasteet? Yliopistoissa tunnistetaan hyvin tulevia haasteita ja osataan varustaa opiskelijat kriittisellä ajattelulla sekä kyvyllä oppia. Yliopiston arkea ovat kuitenkin niukkenevat resurssit ja kustannuspaine. Uusien opintokokonaisuuksien tarjoaminen, organisaatioviestintäosaamisen kehittyminen sekä viestinnän opiskelupaikkojen pysyminen nykytasolla eivät ole itsestäänselvyyksiä. Viestintä ei välttämättä ole yliopiston sisällä priorisoinnin alue, eikä sen yhteiskunnallista merkitystä tulisi jättää vain yliopiston oman harkinnan varaan.

Voi olla, että edellä kuvattua viestinnällistä osaamista ei pystytä tuottamaan yliopistossa tarpeeksi. Voi myös olla, että 2030-luvun osaajia ei pystytä tuottamaan ilman ulkopuolista tukea.

Mitä tästä seuraisi? On vaarana, että suomalaiset organisaatiot eivät uudistu. Kykymme vaikuttaa heikkenee. Siirrymme viestinnän osaajapulasta viestinnän osaamisvajeeseen, ja sitä on entistä vaikempi kuroa kiinni. 

Toivon, että erityisesti suomalaiset yritykset heräävät oman tulevaisuutensa vuoksi viestinnän merkitykseen. Lahjoittamalla tähän työelämäprofessuuriin olet vaikuttamassa lukuisten tulevaisuuden osaajien ja osaamisen syntymiseen. Samalla varmistat, että meillä on viestinnän, demokratian ja vaikuttamisen osaamista ja menestystä myös 2030-luvulla.