Helsingin yliopiston apulaisprofessorin Maija Jäppisen mukaan oikeusministeriön tilastoissa näkyy vain jäävuoren huippu viranomaisten hoitamista lastensuojelutilanteista. Usein yhteistyötä tehdään suoraan kohdemaan keskusviranomaisten kanssa ja tutkimuksen perusteella esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityössä on paikoin todella hyvää osaamista rajat ylittävien tilanteiden hoitamiseen.
– Toisaalta on mahdollisuus, että osassa tilanteita jätetään toimimatta, koska ei tunneta riittävästi ylirajaisten ilmiöiden erityispiirteitä, toimivaltakysymyksiä tai viranomaisten toimintamahdollisuuksia, eikä ole olemassa toimivaa viranomaisyhteistyön mallia, Jäppinen sanoo.
Jäppinen nosti esiin myös hypernäkyvyyden ja -näkymättömyyden jännitteen, joka rodullistettuihin vähemmistöihin liitetään.
– Riskinä, on että vähemmistöihin kuuluvat lapset nähdään potentiaalisina laiminlyönnin ja kaltoinkohtelun uhreina yleistävien oletusten takia. Toisaalta vaarana on myös se, ettei rodullistettujen lasten elämässä ilmeneviä riskejä joko tunnisteta tai ne sivuutetaan siksi, että halutaan hyväksyä kulttuurieroja tai pelätään puuttumista, koska se koetaan vaikeaksi.
Jäppinen puhui BOMOCULT-tutkimusyhteisön ja hyvinvointioikeuden keskuksen järjestämässä tilaisuudessa Helsingissä toukokuun lopussa. Tilaisuudessa esiteltiin tuoreita tutkimustuloksia.
Koko uutinen tilaisuudesta luettavissa UEF:in sivuilla.