Tutkassa maailmanvalloitus
Mikko Raskin johtama tutkimusryhmä on saanut Business Finlandilta rahoituksen keksintönsä kasvupohjan kartoittamiseen.

Mikko Rask, toimit johtajana Business Finlandin rahoittamassa Co-Creation Radar (Yhteisluomisen tutka) -hankkeessa, jolle myönnettiin juuri 700 000 euron rahoitus. Hanke tähtää liiketoiminnan kehittämiseen tutkimuksen pohjalta. Tämä on melkoinen etappi myös siinä mielessä, että valtiotieteellinen tiedekunta saa nyt ensimmäistä kertaa johdettavakseen Business Finland -rahoitteisen hankkeen, jotka ovat koko keskustakampuksellakin hyvin harvinaisia.

Mistä keksinnössänne on tarkkaan ottaen kyse? 

– Kyseessä on hanke, jossa tutkimme, miten demokraattisten innovaatioiden laatua ja vaikuttavuutta voisi arvioida luotettavasti ja maailmanlaajuisesti. Toimivan demokratian turvaaminen edellyttää uudenlaisia ratkaisuja, joilla ihmiset saadaan mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Yhteiskunnallisen osallisuuden tueksi kehitettyjä ratkaisuja on yhä enemmän: esimerkiksi digitaalisia alustoja hyödyntävää osallistuvaa budjetointia on toteutettu maailmalla jo yli 15 000 kertaa noin 10 000 kaupungissa. On yhä tärkeämpää tarjota puolueetonta tietoa hankkeiden vaikuttavuudesta.

Monitieteisessä tutkimusryhmässämme (hallintotiede, sosiaalitieteet, tietojenkäsittelytiede) olemme kehittäneet kokonaisvaltaisen osallisuuden arviointimallin, Yhteisluomisen tutkan, jonka myös OECD hiljattain noteerasi. Uudessa hankkeessa tutkimme, miten voisimme kehittää organisaatioiden vaihteleviin tarpeisiin räätälöidyn osallisuuden arviointipalvelun, joka perustuu parinkymmenen vuoden tutkimukseemme.

Kansainvälisen arviointitoiminnan kehittämiseen liittyy myös merkittävä liiketaloudellinen potentiaali, koska useat valtiot ja kaupungit hyödyntävät kaupallisia palveluja toimintojensa kehittämisessä.
 

Kuvauksestasi käy hyvin ilmi, miten vahvat juuret hankkeella on vuosien varrella tekemässänne tutkimuksessa. Missä vaiheessa huomasitte, että siinä voisi olla myös bisnespotentiaalia, ja miten lähditte edistämään tätä ideaa?

– Ensimmäisen kerran havahduimme asiaan vuosina 2014–2017 johtamassani EU-rahoitteisessa PE2020-hankkeessa osallisuusinnovaatioista. Tunnistimme noin 300 indikaattoria, joilla osallisuushankkeita on arvioitu. Varsinainen sysäys syntyi kuitenkin vuosina 2017–2022 toteutetussa, Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -hankkeessa, jossa kehitimme ensimmäisen version Yhteisluomisen tutkasta ja pääsimme testaamaan sen toimivuutta Helsingin kaupungin osallistuvan budjetoinnin arvioinnissa.

Sittemmin olemme saaneet runsaasti yhteydenottoja kaupungeilta. Meneillä olevassa COLDIGIT-hankkeessa testaamme mallin toimivuutta pohjoismaisessa ympäristössä. Tutkijoina rajamme tulevat kuitenkin äkkiä vastaan, sillä emme voi käyttää kaikkea aikaa yksittäisten kaupunkien tietotarpeisiin. Siksi on tärkeää selvittää muita mahdollisia reittejä tarjota puolueetonta tietoa osallisuustoiminnan vaikutuksista.
 

Helsingin yliopisto on tehnyt merkittäviä satsauksia innovaatiotoimintaan ja yrittämiseen. Joidenkin mielestä tällainen toiminta ei kuulu tutkimusyliopistoon lainkaan. Osa tutkijoista saattaa taas suhtautua siihen lähtökohtaisesti hyvinkin myönteisesti, mutta heistä on vaikea hahmottaa oman tutkimustyönsä kaupallistamispotentiaalia. Millaisena olet kokenut yhteistyön Helsingin innovaatiopalvelujen (HIS) kanssa ja miten itse tasapainottelet tutkimuksen ja yritystoiminnan välimaastossa?

– Helsingin innovaatiopalvelut ovat rohkaisseet meitä jättämään hakemuksen Business Finlandille. Keskustelua on käyty jo monta vuotta hankkeen kypsyydestä, mutta tänä syksynä uskalsimme lopulta jättää hakemuksen. HIS on auttanut tulkitsemaan rahoittajan kriteerejä sekä löytämään hankkeeseen vaadittavaa kaupallista osaamista.

Tutkimuksen ja kaupallisen toiminnan logiikat eivät ole yhteneväisiä, joten on tärkeää olla valppaana. Tämä on itselleni oppimisprosessi siitä, miten nämä kaksi maailmaa voidaan saattaa luovasti yhteen. Tiedostan toki, että siihen liittyy myös riskejä ja sensitiivisiä kysymyksiä, kuten tutkimustiedon avoimuuden ja tekijänoikeuksien määrittelyt kaupallistamisen yhteydessä. Näkisin, että hankkeessamme on yhteiskuntatieteellisesti merkittäviä tutkimuskysymyksiä, joskin kaupallisen potentiaalin selvittämiseen suuntautuvia. Mikäli hankkeen tulokset ovat hyviä, harkitsemme tutkimusryhmän keskuudessa yrityksen perustamista yhdessä yliopiston kanssa. Tämä avaisi taas uudenlaisia kysymyksiä ja rajanvetoja. Tulevaisuus on, onneksemme, vielä auki!    
 

Business Finlandin rahoitus on todella kilpailtua ja hakuprosessikaan ei taida olla ihan yksinkertaisimmasta päästä. Mitä eri vaiheita siihen liittyi ja miten valmentauduitte niihin?

– Kuvittelimme ensin, että kohtuullisen pienellä vaivalla – parilla pitchillä – saa kasaan mukavan kokoisen hakemuksen arvioitavaksi. Sittemmin osoittautui, että kahden virallisen ja kahden harjoituspitchauksen lisäksi saimmekin kirjoittaa Business Finlandille 32-sivuisen hakemuksen, jossa piti tehdä alustavaa selvitystä mahdollisen arviointipalvelun kaupallisesta potentiaalista. Kannattaa siis aloittaa hakemuksen teko hyvissä ajoin ja tehdä se yhteistyössä HIS:n ja muiden liiketoiminnasta tietävien tahojen kanssa.
 

Saamanne rahoitus tähtää kehittämänne alustan kasvupotentiaalin kartoitukseen. Teillä on siis mahdollisesti käsissänne timanttinen bisnesmalli, jolla voisi olla globaalit markkinat. Mitä tapahtuu sen jälkeen, mikäli tämä olisi nyt käynnistyvän kartoituksen loppupäätelmä?

– Meillä on jo olemassa tutkimukseen perustuviin kriteereihin nojaava arviointimalli. Tässä hankkeessa rakennamme yhdessä Kumpulasta käsin toimivan tekoälytiimin kanssa digitaalisen kokeilualustan, jonka toimivuutta testaamme radikaalisti erilaisissa ympäristöissä, kuten Etelä-Koreassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Mikäli alustamme koetaan hyödylliseksi ja pystymme muokkaamaan sitä erilaisiin tarpeisiin, edessä voi olla myös palvelun tarjontaan keskittyvän spinoutin perustaminen.

Liiketoimintamallia pitää toki vielä selvittää. Data on joka tapauksessa keskeisessä roolissa, ja arviointitoiminnan lisäksi meitä kiinnostaa myös muu osallisuushankkeisiin kytkeytyvä analytiikkapalvelu.
 

Hankkeenne draamankaari kuulostaa todella innostavalta. Samanaikaisesti tulee kuitenkin mieleen, että koko virityksen pystyttäminen on vaatinut vähän hullunrohkeaa riskinottoa. Miten rohkaisisit kollegoita, jotka puntaroivat vastaavaan prosessiin ryhtymistä? 

– On liian aikaista sanoa, mihin lopputulokseen hankkeemme johtaa. Pääsemmekö oikeasti lentoon globaalin arviointipalvelun kehittämisessä, vai jääkö tämä kalliin selvityksen asteelle? Mielestäni on hienoa, että rahoitusinstrumentti tukee myös tutkimusta. Tutkijakollegoitani rohkaisisin harkitsemaan tätä vaihtoehtoa, jos yhtään kutkuttaa päästä katsomaan, löytyykö omalle tutkimukselle käyttöä myös kaupallisella puolella. Ehkäpä tällä rahoitusinstrumentilla päästään piirun verran lähemmäksi käytännöllisiä ratkaisuja.