Keitä ovat rahapelien todelliset voittajat ja häviäjät?

Rahapeleillä tuotetaan Euroopassa merkittäviä tuloja valtioille, järjestöille ja muille edunsaajille. Eurooppalaiset hyvinvointivaltiot ovat riippuvaisia rahapelituotoista niin palveluntuotannossa kuin budjettivajeen täytössä. Rahapelituotot ovat verotuksen muoto, vaikka sitä ei sellaiseksi kutsuta.

Rahapelit ovat ongelmallinen rahanlähde, sillä sen haitat ja edut jakaantuvat eri ryhmille. Valtioiden riippuvuus rahapeleistä luo myös kehän, jossa valtioiden tai muiden edunsaajien intressiksi saattaa nousta kuluttajansuojelun sijaan pelitarjonnan lisääminen ja tuottotavoitteet. Miten tämän riippuvuuden kehän voisi katkaista? Tulisiko rahapelituotot ohjata vain budjettiin?

Eurooppalaisten muutosten merkityksestä Suomen rahapelipolitiikalle keskustellaan maksuttomassa syysseminaarissa Helsingin Säätytalolla tiistaina 9. lokakuuta kello 13-16. Seminaari on alkoholi- ja huumetutkijain seuran sekä Helsingin yliopiston  riippuvuuksien, yhteiskunnallisen hallinnan ja sääntelyn tutkimuskeskuksen (CEACG) järjestämä.

Tilaisuudessa puhuvat Michael Egerer, Virve Marionneau ja Janne Nikkinen Helsingin yliopiston CEACG-tutkimuskeskuksesta ja Johanna Järvinen-Tassopoulos Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL). Esitelmien jälkeen eri sidosryhmiä edustavat panelistit keskustelevat rahapelituottojen jakoon liittyvistä kysymyksistä sekä hyöty- että haittanäkökulmista.

Eturistiriitoja valtion toimiessa pelien tarjoajana, säätelijänä ja edunsaajana

Rahapeleillä tuotettua rahaa jaetaan eri tavoin maasta ja osin myös rahapelistä riippuen. Yhteistä rahanjakomalleille ovat kuitenkin edunsaajien vahvat intressit ja osittain myös eturistiriidat.

- Nämä eturistiriidat ovat erityisen vahvoja varsinkin silloin, jos valtio toimii sekä pelien tarjoajana, säätelijänä että edunsaajana. Edunsaajajärjestöt voivat puolestaan muodostaa erillisiä eturyhmiä, jotka pyrkivät vaikuttamaan valtion rahapelipolitiikkaan, sanoo Virve Marionneau Helsingin yliopistosta.

Myös tutkimusta rahoitetaan rahapelein.

- Rahapelit eivät kuitenkaan ole kovinkaan kustannustehokas tapa hankkia rahoitusta erilaisiin hankkeisiin, ottaen huomioon rahanjakoon liittyvät ongelmat, kertoo Michael Egerer Helsingin yliopistosta.

Valtiolla on velvoite suojella ja edistää väestön terveyttä. Joissain Euroopan maissa, kuten Norjassa ja Puolassa, on tehostettu rajoituksia ja vähennetty rahapelien saatavuutta, mikä on myös osaltaan vähentänyt ongelmia.

Näitä ajankohtaisia teemoja käsitellään Helsingin yliopiston riippuvuuksien, yhteiskunnallisen hallinnan ja sääntelyn tutkimuskeskuksen (CEACG) tutkijoiden toimittamassa uudessa kirjassa Egerer, M et al. ”Gambling policies in European welfare states: Current challenges and future prospects” (Palgrave, 2018). Kansainvälisen yhteistyön tuloksena syntyneessä teoksessa vertaillaan eri Euroopan maiden rahapelijärjestelmiä, niiden moninaisia taustavaikuttimia ja rahanjakomalleja.

 





Lisätiedot seminaarista:

Kati Kataja

Alkoholi- ja huumetutkijain seuran sihteeri

sihteeri@ahts.fi



Lisätiedot kirjasta:

Michael Egerer

Tutkijatohtori, Helsingin yliopisto

P. 029 41 23919

michael.egerer@helsinki.fi

https://www.palgrave.com/us/book/9783319906195