Oikeustieteellinen tiedekunta on rekrytoinut uusia professoreja ja tenure track -urapolulle apulaisprofessoreita sekä kaksi työelämäprofessoria, jotka luotsaavat sekä perinteisiä oikeudenaloja mutta myös yhteiskunnan ja työelämän murroksesta kumpuavia uusia näkökulmia oikeustieteeseen.

Tiedekunnassa aloittaneita uusia professoreita ovat Tuula Linna (prosessioikeus), Päivi Leino-Sandberg (transnationaalinen eurooppaoikeus), Sakari Melander (rikosoikeus) ja Jaakko Husa (oikeus ja globalisaatio). Apulaisprofesseita ovat Ida Koivisto (julkisoikeus), Riikka Koulu (oikeus ja digitalisaatio) sekä Katri Havu (yksityisoikeus).

Työelämäprofessoreina aloittivat Tuomas Lehtinen (asianajajaoikeus) ja Timo Kaisanlahti (tilinpäätösoikeus).

Rekrytoiduilta kysyttiin oikeudenalansa ja tehtävänkuvansa näkymistä:

  • Mikä on merkittävin muutos oikeudenalallasi viimeisen kymmenen vuoden ajalla?
  • Mitkä ovat oikeudenalasi kolme keskeisintä kysymystä tällä hetkellä?
  • Mihin itse kiinnität erityistä huomiota opetuksessa?
  • Mitä nyt pitää tutkia?

Näin he vastasivat:

Professori Tuula Linna, prosessioikeus

Tuula Linna

Prosessien monimuotoistuminen on yksi merkittävimmistä muutoksista prosessioikeuden alalla. Perinteisten tuomioistuinprosessien rinnalle on noussut vaihtoehtoisia konfliktinratkaisumuotoja, kuten erilaiset sovittelumenettelyt. Rikosprosessin puolella monimuotoistuminen näkyy esimerkiksi syyteneuvottelumenettelyn omaksumisena suomalaiseen oikeusjärjestykseen. Myös insolvenssioikeudessa, etenkin ulosotto-oikeudessa, näkyy monimuotoistumista etenkin maksusuunnitelmien ja muiden niin sanottujen pehmeiden perintäkeinojen kehittymisenä.

Mitkä ovat oikeudenalasi kolme keskeisintä kysymystä tällä hetkellä?

Prosessien monimuotoistuminen on johtanut valinnanvaikeuteen. Esimerkiksi asianajaja joutuu pohtimaan, mikä konfliktinratkaisumenettely tai rikosprosessin muoto on tarkoituksenmukaisin vaihtoehto. Kyse on legal design -palvelusta asiakkaalle: käräjäsalin ovi ei välttämättä ole ainoa vaihtoehto. Huomioon on otettava oikeussuojan saatavuus, sen varmuus ja kustannukset.

Rajat ylittävät tilanteet lisääntyvät niin yritysten kuin yksityishenkilöiden välisissä suhteissa. EU:n alue on kohtuullisen hyvin säännelty oikeuspaikan ja tuomioiden liikkuvuuden osalta. Sen sijaan prosessit suhteessa EU:n ulkopuolisiin valtioihin saattavat olla hyvinkin ongelmallisia. Kansallisten prosessien ja lainvalinnan koordinaatio globaalilla tasolla on vaikeasti ratkaistava kysymys.

Kotitalouksien velkaantumisaste on jälleen noussut suhteellisen korkeaksi. Siihen lisättynä mahdollinen korkokannan nousu saattaa johtaa ongelmiin muun muassa kansalaisten asuntovarallisuuden säilyttämisessä. Insolvenssimenettelyt ovat ankaria ”matokuureja”, joten varovaisuus luotonannossa etenkin kotitalouksille olisi tarpeen. Suomi on mielestäni epäonnistunut esimerkiksi pikavippien sääntelyssä.

Mihin itse kiinnität erityistä huomiota alan opetuksessa?

Kiinnitän huomiota opetuksessa oikeudellisen ajattelun kehittämiseen. Parasta on, että opiskelijat itse ratkaisevat oikeudellisia ongelmia ja oppivat sitä kautta. Silloin juridiikka sisäistetään paremmin kuin pänttäämisen kautta. Opettajan tehtävänä on antaa kokonaiskuva oikeudenalasta kiinnittämällä yksittäinen oikeudellinen ongelma laajempaan viitekehykseen niin sanottujen yleisten oppien tasolla.

Mitä juuri nyt pitää tutkia?

Juuri nyt ja aina tulee tutkia tieteenalan perustuksia. Jos liihoittelemme esimerkiksi rahoituspaineiden alla vain erilaisten uutuuksien ja innovaatioiden perässä, huomaamme pian, että ajattelun pohja on rapautunut ja tieteenalasta on jäljellä pistemäisiä osaamisalueita. Niin sanottua perustutkimusta ei saa unohtaa. Kun kivijalka pitää, voidaan sen päälle rakentaa monenlaista kiintoisaa. Juuri nyt itseäni kiinnostaa sustainability-ajattelun ja legal design -näkökulman yhteys prosessioikeuteen. Kuitenkin kirjoitan jatkuvasti myös prosessioikeuden klassisista peruskysymyksistä. Molempi parempi.

Professori Päivi Leino Sandberg, transnationaalinen eurooppaoikeus

Päivi Leino-Sandberg

Mikä on ollut merkittävin muutos kymmenen vuoden aikana?

Henkilökohtaisista syistä täytyy sanoa, että EU:n uusin perustamissopimus, joka tuli voimaan 1.12.2009. Henkilökohtaisista syistä siksi, että olin Suomen puolelta mukana sitä neuvottelemassa. Lissabonin sopimuksen tarkoitus oli tehdä EU:sta avoimempi, demokraattisempi ja tehokkaampi. Kokonaan toinen asia sitten on, kävikö niin.

Mitkä ovat oikeudenalasi kolme keskeisintä kysymystä tällä hetkellä?

Eurooppaoikeus on valtavan laaja oikeudenala, se kattaa sekä EU:n omia perustuslaillisia ja institutionaalisia kysymyksiä että valtavan määrän aineellista oikeutta eri politiikanaloilla, ja kaikilla näillä aloilla tapahtuu koko ajan vaikka mitä mielenkiintoista. Siksi tämä on maailman paras ala tutkittavaksi. Mutta joitakin ajankohtaisia ovat tietysti EU:n monet viimevuotiset kriisit kuten Brexit, Puolan oikeusvaltiokriisi, pakolaiskriisi ja se, mitä talous- ja rahaliitolle eli EMU:lle pitäisi eurokriisin jälkimainingeissa tehdä. Mielenkiintoista on myös Euroopan komission nykyisen puheenjohtajan aikana tapahtunut avoin politisoituminen ja EU:n neuvoteltavana olevat laajat yhteistyösopimukset monien kolmansien maiden kanssa, joilla toteutuessaan olisi suoria vaikutuksia kansalaistenkin elämään. Nämäkin aiheuttavat demokratialle uusia haasteita. Demokratiasta jaksaisin puhua ihan loputtomiin. 

Mihin kiinnität itse opetuksessa huomiota?

Ainakin kahteen asiaan. Opetus yliopistossa rakentuu vahvalle tutkimukselle, ja akateemisen tutkimuksen tulee olla määritelmällisestikin kriittistä. Toisaalta olen ollut yli kymmenen vuotta töissä yliopiston ulkopuolella, ja haluan antaa tuleville juristeille oikeita työelämävalmiuksia. Keskeisintä omalla alalla on oppia ajattelemaan ja ymmärtämään, miten eurooppaoikeus ja kansainvälinen oikeus toimii, mitkä ovat niiden lähteet ja miten niitä käytetään eli miten argumentoidaan oikeudellisesti uskottavalla tavalla.

Mitä nyt pitää tutkia?

Tutkimus lähtee paitsi omasta kiinnostuksesta (ja akateemisesta vapaudesta – mitään ei PIDÄ tutkia), julkisella rahalla toteutetulla tutkimuksella täytyy olla myös yhteiskunnallista merkittävyyttä. Toisin sanoen ainakin itse haluan tutkia asioita, jotka ovat tällä hetkellä syystä tai toisesta ajankohtaisia tai merkittäviä, tai joissa itse näen epäkohtia ja joiden parantamiseen haluaisin olla myötävaikuttamassa. Tällaisesta palosta ei toistaiseksi ole ollut pulaa, eli aina on enemmän ideoita kuin aikaa. Kun oma alani on kovasti kansainvälinen, tulee tutkimuksen olla myös kansainvälisesti verkottunutta ja merkittävää. Tutkimuksen pääasiallinen yleisö on kuitenkin tällä alalla aina kansainvälinen, ei kotimainen.

Professori Sakari Melander, rikosoikeus

Sakari Melander

Mikä on merkittävin muutos oikeudenalallasi viimeisen kymmenen vuoden ajalla?

Rikosoikeus on aina ajankohtainen aihe. Merkittävin muutos viimeisten noin 15–20 vuoden aikana on ollut rikosoikeuden valtiosääntöistyminen ja eurooppalaistuminen, joihin molempiin olen omassa tutkimustyössäni keskittynyt.
 
Mitkä ovat oikeudenalasi kolme keskeisintä kysymystä tällä hetkellä?
 
Kolmen keskeisimmän kysymyksen määritteleminen on vaikeaa. Yksi selkeästi keskeinen ja aina ajankohtainen kysymys liittyy siihen, millaiseen kriminaalipoliittiseen näkemykseen rikosoikeudellisen järjestelmän kehittäminen perustetaan. Tässä tulisi peräänkuuluttaa laaja-alaista jo toteutettujen uudistusten arviointia eikä esimerkiksi välttämättä pyrkiä pistemäisesti rangaistusasteikkojen ankaroittamiseen ilman, että aiempien muutosten vaikutuksia samoin kuin ankaroittavien muutosten kokonaisvaikutuksia on perusteellisesti selvitetty ja arvioitu. Toinen keskeinen kysymys on rikosuutisoinnin merkitys ja rikosasioita koskevan uutisoinnin laajentuminen ja muuttuminen esimerkiksi sosiaalisen median voimakkaasti kasvaneen käytön seurauksena. Medialla ja rikosuutisoinnilla on yleisesti laajaa kriminaalipoliittistakin merkitystä ja tätä näkökulmaa olisi syytä tutkia laajemmin tämänhetkisen rikosuutisoinnin ja rikosten aiheuttaman muun julkisuuden nykytodellisuuden näkökulmasta.
 
Mihin itse kiinnität erityistä huomiota opetuksessa?
 
Yliopistossa annettava opetus on ja sen pitää olla aina tutkimukseen perustuvaa. Tämän lisäksi pyrin pitämään opetuksessa käytännön näkökulmaa laajasti esillä, mikä onnistuu helposti sisällyttämällä opetukseen oikeustapausten läpikäyntiä. Pedagogisesti olen pyrkinyt korostamaan ryhmässä toteutettavan työskentelyn merkitystä.
 
Mitä nyt pitää tutkia?
 
Eräs keskeinen kehityssuunta viime vuosina on ollut hallinnollisten maksuseuraamusten käytön lisääminen. Tätä on toteutettu niin kansallisesti kuin EU-oikeudessa. Hallinnolliset maksuseuraamukset usein toteutetaan ikään kuin rikosoikeudellisen järjestelmän käytön vaihtoehtona. Toisaalta hallinnolliset maksuseuraamukset voivat joissakin tapauksissa olla rahamääräisesti hyvin suuria. Tällöin olisi perusteltua tutkia eri sanktiojärjestelmien luonnetta ja käyttöä tilanteessa, jossa rikosoikeudellista rangaistusta on perinteisesti pidetty ankarimpana keinona. Tämä tilanne saattaa olla tosiasiallisesti muuttumassa, koska hallinnolliset maksuseuraamukset voivat olla rahamääräisesti hyvin korkeita.

Professori Jaakko Husa, oikeus ja globalisaatio

Jaakko Husa

Oikeus ja globalisaatio ei ole oikeudenala, vaan moniaineksinen temaattinen kenttä. Siihen kuuluu muun muassa vertailevaa oikeustutkimusta, globaalia oikeusteoriaa ja oikeushistoriaa sekä kansainvälistä oikeutta. Se koostuu prosesseista, joissa erilaiset oikeudelliset kokonaisuudet tulevat toisistaan riippuvaisiksi ja kytkeytyvät yhteen, ylittäen valtiolähtöisten oikeusjärjestysten ja kansainvälisoikeudellisten normistojen perinteiset rajat.

Mihin itse kiinnität erityistä huomiota opetuksessa?

Oikeudellista globalisaatiota löytyy useista oikeustutkimuksen lohkoista, eikä sitä ole mahdollista eristää yhdeksi oppiaineeksi. Opetusta ja tutkimusta leimaa kansainvälinen ja monitieteellinen ote. Oikeuden ja globalisaation opetuksessa on luontevaa nojautua ajatukseen globaalista oikeuspluralismista, joka tunnustaa maailman oikeuskulttuurien olemassaolon ja merkityksen.

Mitä nyt pitää tutkia?

Keskeisimpiä tutkittavia alueita ovat oikeusvaltioon liittyvät kysymyksenasettelut, joissa läntiset liberalistiset ajattelutavat kohtaavat toisenlaisia käsityksiä. Oikeudellisessa globalisaatiossa ei ole kyse vääjäämättömästä kehityskulusta, vaan siihen kuuluu myös pyrkimyksiä palata vanhaan valtiokeskeiseen oikeuteen sekä läntisen oikeusajattelun haastamista. Kiinan kasvava globaali painoarvo, multilateralismista vetäytyvä USA ja Brexit ovat esimerkkejä kehityskuluista, joilla on vaikutusta myös oikeuteen ja siihen, miten sitä hahmotamme.

Suomen oikeus on myös globalisaatioprosessien vaikutusten kohteena. Oikeustieteellisessä koulutuksessa on tarpeen lisätä ainesta, joka tuottaa valmiutta kyetä ymmärtämään globalisoituvaa oikeutta. Kyse ei ole siitä, että luovuttaisiin kansallisesta lainopista vaan siitä, että sen rinnalla on tarjottava myös toisenlaisia näkökulmia ja välineitä valtioiden tahdosta riippumattomien normistojen tiedolliseen hahmottamiseen.

Työelämäprofessori Tuomas Lehtinen, asianajajaoikeus

Tuomas Lehtinen

Asianajotoiminta on asianajamista ja asiakkaan asian edistämistä. – Asianajossa on monesti kysymys siitä, miten asiakas haluaa asioiden olevan. Elämme maailmassa, jossa syntyy tietynlainen kuva asianajajan toiminnasta, mutta kuva on helposti vääristynyt, Tuomas Lehtinen sanoo.

Asianajajan tulee edistää sovintoa kaiken sääntöjen mukaan. Asianajajan rooli on toimia päämiehensä eduksi ja lojaalina päämiehelleen niissä rajoissa, joita yhteiskunnassa on sekä auttaa asiakastaan niin hyvin kuin on mahdollista.

Asianajajaoikeutta on perinteisesti opetettu ja opiskeltu osana prosessioikeutta, mutta Tuomas Lehtinen toivoo, että se nousee itsenäisemmäksi tueksi muillekin oikeuden aloille. Opetuksen hyvä suunnittelu on siinä olennaista. Asianajajallista näkökantaa pitää tuoda mukaan muihin opetuskokonaisuuksiin.

Digitaaliset työkalut ja alustat ovat tärkeitä tehokkaan opetuksen välineitä. Niiden kautta voidaan opiskelijoille antaa tietty ainekokonaisuus perehdyttäväksi ja läpikäymiseksi. Digitaalisesti voidaan sitten varmistaa, että on materiaali luettu ja opiskeltu.

Tiedon haku, kyky prosessoida se omassa päässään ja tuottaa siitä vastaukset, on lähempänä sitä, mitä työelämässä tehdään. Tietoa on runsaasti saatavilla, mutta asianajamista on se, miten sitä tietoa käytetään.

Oman viisivuotiskautisen työelämäprofessuurinsa aikana Tuomas Lehtinen toivoo saavansa jonkun opiskelijan innostumaan tekemään väitöskirjaa asianajajaoikeuden maailmasta. Hän itse suunnittelee kohdistavansa voimavaransa opetukseen sekä työelämän ja yliopiston välisen sillan rakentamiseen.

Lehtinen kuitenkin mielellään voisi ohjata tutkimusta ja väitöskirjoja. – Tutkittavaa kyllä löytyy, hän sanoo.

– Minusta työelämää itsessään pitäisi tuoda voimakkaammin tutkimuskohteeksi yliopistoon, Lehtinen ehdottaa. Työelämä pitää nähdä tutkimuksen arvoisena ja siihen oikeustiede soveltuu mainiosti. Oikeustiede ei etsi absoluuttista totuutta, vaan oikeustieteessä vastataan kysymyksiin, miten asioiden pitäisi olla, Lehtinen muotoilee.

Työelämäprofessori Timo Kaisanlahti, tilinpäätösoikeus

Timo Kaisanlahti

Mikä on merkittävin muutos oikeudenalallasi viimeisen kymmenen vuoden ajalla?

Tilinpäätösoikeutta ohjaa entistä voimakkaammin kansainvälinen kehitys, mutta monista muista oikeudenaloista poiketen kyse ei ole EU:sta vaan kansainvälisestä tilinpäätösstandaristosta, IFRS:stä. Huolimatta siitä, että standardisto laaditaan yksityisen organisaation toimesta, sen soft law -vaikutus ulottuu globaalisti lähes kaikkialle, myös direktiiviperustaisten kansallisten tilinpäätösnormien tulkintaan, eikä vain liike-elämässä vaan myös kuntataloudessa.

Mitkä ovat oikeudenalasi kolme keskeisintä kysymystä tällä hetkellä?

Ehdottomasti tärkein kysymys on, mureneeko suoriteperuste tuloslaskennan peruskiven asemasta. Lähtökohtana niin tilinpäätöksissä kuin verotettavan tuloksen laskennassa on ollut, että tulo ”kypsyy” tuloslaskelmaan merkittäväksi vasta, kun yritys myy tai muuten luovuttaa tuottamansa hyödykkeen tai palvelun asiakkaalleen. Kehitys kulkee kuitenkin entistä enemmän suuntaan, jossa vuosituloksessa otetaan huomioon ”hallussapitovoittoja” eli markkinahintaan perustuvia arvonmuutoksia. Markkinahinnalla on toki oma informaatioarvonsa sijoittajille ja muille tilinpäätöksen käyttäjille, mutta kehitys herättää fundamentaalisen kysymyksen siitä, missä määrin vuositulos on enää realistinen pohja yrityksen voitonjaolle.

Toinen merkittävä kysymys on, tulevatko pienyritysten tilinpäätösvelvoitteet edelleen eriytymään niistä, joista sovelletaan suurempiin kirjanpitovelvollisiin. Hallinnollisen taakan keventämistavoitteella perustellaan usein pienyrityshelpotuksia myös tilinpäätösinformaation kohdalla. Toisaalta, vaikka edellä mainittu IFRS-standardisto kohdistuu ensisijaisesti suurempiin yrityksiin, ei sen tulkintavaikutusta voida pienempienkään kohdalla täysin väistää, muodollisesta eriytymisestä huolimatta.

Kolmas kysymys on, mihin suuntaan kehittyy tilinpäätöstiedon hyödyntäminen ”big data” -maailmassa: digitalisoitumisen myötä tilinpäätökset voivat tarjota aikaisempaa kattavampaa ja ajantasaisempaa tietoa niin talouselämän toimijoille kuin julkisen vallan käyttöön.                

Mihin itse kiinnität erityistä huomiota opetuksessa?

Tilinpäätösnormistolla on kiusallisen itsepintainen taipumus laajentua jatkuvasti, vaikka EU:kin on ponnistellut etenkin pien- ja mikroyrityssäännöstön yksinkertaistamiseksi. Säädösekspansion vastapainoksi pitää opetuksellinen painopiste kohdistaa entistä tiukemmin normiston taustalla oleviin perusperiaatteisiin, jotta juristinkin olisi mahdollista ymmärtää yksittäisen normin jäsentyminen ja vaikutus tilinpäätökselle.     

Mitä juuri nyt pitää tutkia?

Kuuminta ”hottia” on tällä hetkellä tilinpäätösinformaation digitalisoituminen: se yhtäältä tarjoaa aikaisempaa paremmat mahdollisuudet talouden toimijoiden vertailuun, kuten edellä jo mainitsin. Mutta toisaalta kysymysmerkkinä on, johtaako digitalisoituminen entistä yhdenmukaisempaan esittämistapaan, jossa yrityskohtaiset ”pienet signaalit” lakastuvat pois. 

Apulaisprofessori Ida Koivisto, julkisoikeus

Ida Koivisto

Mikä on merkittävin muutos oikeudenalallasi viimeisen kymmenen vuoden ajalla?

Tittelini on julkisoikeuden apulaisprofessori, joka mahdollistaa monenlaisia opetus- ja tutkimusprofiileja. Toisin sanoen minulla ei ole aivan selkeää oikeudenalaidentiteettiä. Koen toimivani ennen kaikkea valtiosääntö- ja hallinto-oikeuden rajapinnalla, joskin olen kiinnostunut myös erilaisista teoreettisista kysymyksistä. Merkittävimmät muutokset julkisoikeudessa ovat tapahtuneet kymmentä vuotta pidemmällä aikajänteellä – tällaisia ovat etenkin perus- ja ihmisoikeuskulttuurin murros, julkisoikeuden eurooppaoikeudellistuminen, julkisen ja yksityisen sfäärin suhteellistuminen sekä – paremman termin puutteessa – tietoyhteiskunnan vaikutukset.

Mitkä ovat oikeudenalasi kolme keskeisintä kysymystä tällä hetkellä?

Sote-uudistuksen ja siihen liittyvän maakuntauudistuksen merkittävyyttä ei voi kiistää. Uudistuksella Suomeen ollaan luomassa mm. kokonaan uusi hallinnon taso! Toiseksi tietosuojakysymykset ovat siirtyneet EU-oikeuden vaikutuksesta perusoikeusajattelun marginaalista keskiöön. Toukokuussa sovellettavaksi tulevalla EU:n yleisellä tietosuoja-asetuksella on merkittäviä vaikutuksia niin viranomaisten kuin yritysten toimintaan.  Kolmanneksi mainitsen yleisemmän kehityksen, jota voisi kutsua vaikka julkisoikeuden yksityisoikeudellistumiseksi – yhä enenevässä määrin julkinen valta hoitaa tehtäviään ulkoistuksin tai yhtiö- tai muussa yksityisoikeudellisessa muodossa. Esimerkiksi voidaan mainita säätiöyliopistot, ammattikorkeakoulut, kuntayhtiöt sekä sote-markkinoiden todennäköinen avaaminen kilpailulle. Yksityistämisen ja ulkoistamisen rajoja joudutaan jatkuvasti pohtimaan perustuslakinäkökulmasta.

Mihin itse kiinnität huomiota opetuksessa?

Minulle on tärkeää saada opiskelijat ajattelemaan itse ja kriittisesti. Etenkin tähän liittyy julkisoikeuden sisäänrakennettu vallankäyttöulottuvuus, jota voi olla joskus vaikeaa tunnistaa sinänsä tärkeän oikeusturvapainotuksen perusteluna. Vaikka perus- ja ihmisoikeuksia on hyvä painottaa, on tärkeää huomata, että julkisoikeuden avulla myös toimeenpannaan lakeja ja oma-aloitteisesti hallitaan ihmisten ja oikeushenkilöiden vapauspiiriin ulottuvuutta. Toisin sanoen julkisoikeuden avulla näytetään vallankäytölle myös vihreää, ei vain punaista valoa. Opetuksessa huomaan usein korostavani etenkin tätä valtaulottuvuutta.

Mitä juuri nyt pitää tutkia?

Viittaan edellisiin vastauksiini. Ajankohtaisia ja ennen kaikkea itseä kiinnostavia teemoja on syytä tutkia. Jos sote-uudistus menee läpi, siinä on julkisoikeuden tutkijoille todellinen aarreaitta! Uudistukseen liittyy massoittain etenkin valtiosääntö-, hallinto-, sosiaali- ja kilpailuoikeudellisia kysymyksiä, joiden otaksun pitävän julkisoikeuden tutkijat kiireisinä seuraavat vuodet. Lisäksi julkisoikeuden yhä tiiviimpää sidettä EU-oikeuteen olisi syytä tutkia. Ihmisten itsemääräämisoikeuden korostumisessa on myös monia tutkimisenarvoisia implikaatioita. Itse olen kiinnostunut erityisesti siitä, että vaikka esim. Suomessa julkisoikeus yksityisoikeudellistuu, kansainvälisesti myös päinvastainen trendi on olemassa. Julkisoikeutta nimittäin pidetään enenevästi globaalin vallankäytön ideaalina: esim. globaalin konstitutionalismin ja globaalin hallinto-oikeuden teemoissa riittää tutkittavaa.

Apulaisprofessori Riikka Koulu, oikeus ja digitalisaatio

Riikka Koulu

Mikä on merkittävin muutos oikeudenalallasi viimeisen kymmenen vuoden ajalla?

Oikeuden ja digitalisaation tutkimus on mullistunut perustavanlaatuisesti viimeisen vuosikymmenen aikana siinä mielessä, että oikeudenala on vasta muotoutumassa. Teknologiateemojen merkitys osana oikeustieteellistä tutkimusta on jatkuvasti kasvanut ja voidaankin väittää, että oikeuden digitalisaatiota ei kymmenen vuotta sitten tunnistettu omaksi erilliseksi tutkimuskohteekseen. Toki oikeuden, yhteiskunnan ja teknologian keskinäisiä suhteita on tutkittu aiemminkin muun muassa oikeusinformatiikan ja viestintäoikeuden piirissä sekä myös perinteisten oikeudenalojen sisällä.

Kuitenkin oikeudellinen digitalisaatio tarjoaa helposti ymmärrettävän viitekehyksen teknologiaan liittyvien kehityskulkujen analysoimiselle sekä kokonaiskuvan muodostamiselle käynnissä olevasta oikeuden murroksesta. Digitalisaatioon ja teknologiaan liittyviä teemoja tulisi tutkia sekä tällaisesta holistisesta näkökulmasta että yksittäisten oikeudenalojen näkökulmasta tutkimuksen monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Mitkä ovat oikeudenalasi kolme keskeisintä kysymystä tällä hetkellä?

Omasta näkökulmastani oikeudellisen digitalisaation keskeisimmät kysymykset tällä hetkellä liittyvät ensinnäkin algoritmiseen oikeudenmukaisuuteen eli siihen, miten päätösautomaation ja tekoälysovellusten hyödyntäminen oikeudellisessa päätöksenteossa voidaan toteuttaa vastuullisella tavalla. Samoin globalisaatio ja digitalisaatio osaltaan vaikuttavat juristiprofession ja oikeudellisten instituutioiden roolin muutokseen, jonka tarkasteleminen on keskeistä sekä oikeusturvan että tieteenalan identiteetin kannalta. Kolmantena voidaan mainita tietoon liittyvät oikeudelliset kysymykset kuten tiedon omistajuus, yksityisyys sekä pääsy oikeudelliseen tietoon.

Mihin itse kiinnität erityistä huomiota alan opetuksessa?

Keskeinen opetuksellinen tehtävä tällaisella uudella oikeudenalalla on sen peruskäsitteiden, periaatteiden ja kysymystenasetteluiden muotoilu, mikä edellyttää kattavan yleisesityksen laatimista aihepiiristä. Kun teknologiateemoja on vaikea käsitellä pelkästään oikeustieteellisestä näkökulmasta, on tärkeää lisätä tiedekuntarajat ylittävää opetusta muun muassa tietojenkäsittelytieteiden, kognitiotieteen sekä digitaalisten ihmistieteiden suuntaan. Yhteisopetusta tietojenkäsittelytieteiden kanssa kokeillaan algoritmista oikeudenmukaisuutta käsittelevällä kurssilla syksyllä 2018. Myös soveltavat opetusmuodot kuten hackathonit, joissa monialaiset opiskelijatiimit pääsevät itsenäisesti kehittämään konsepteja ja prototyyppejä oikeudellisten haasteiden ratkaisemiseen, monipuolistavat opetusta ja antavat opiskelijoille tulevaisuudessa välttämättömiä projektinhallinta- ja viestintätaitoja. Vuoden 2017 lokakuussa tätä opetusmuotoa testattiin Hack the Law –tapahtumassa, jossa opiskelijat pyrkivät helpottamaan kansalaisten pääsyä oikeudelliseen tietoon.

Mitä juuri nyt pitää tutkia?

Oikeuden ja digitalisaation rajapinta tarjoaa tällä hetkellä lukuisia kiinnostavia näkökulmia tutkimukselle. Omasta näkökulmastani erityisen kiinnostavaa on se, miten teknologiaan liittyvät kysymykset muuttuvat usein kysymyksiksi oikeuden perustavanlaatuisista rakenteista. Digitalisaatiokysymyksissä teorian ja sovelluksen välinen ero tietyllä tapaa liudentuu. Esimerkiksi arvioitaessa oikeudellisen päätöksenteon automaatiota kysymme samalla, mitä oikeudellinen harkinta tosiasiallisesti on. Samoin arvioidessamme lohkoketjuteknologioille rakentuvia ns. älykkäitä sopimuksia, tulemme samalla kysyneeksi, miten sopimusoikeuden yleiset opit istuvat näihin uusiin instrumentteihin ja miten hajautettuja järjestelmiä voidaan ylipäätään säännellä. Samoin oikeudellisen palvelumuotoilun kysymykset tarjoavat uusia kiinnostavia näkökulmia oikeudellisten rakenteiden uudelleenarvioinnille.

Apulaisprofessori Katri Havu, yksityisoikeus

Katri Havu

Mikä on merkittävin muutos oikeudenalallasi viimeisen kymmenen vuoden ajalla?

Yksityisoikeus ei ole enää koskaan entisensä. Tarkemmin sanottuna yksityisoikeuden peruskysymykset kyllä ovat, mutta niiden ratkaiseminen on tullut merkittävästi monimutkaisemmaksi. Oikeuden transnationalisoituminen ja erityisesti EU-oikeuden enenevä merkitys näkyy yksityisoikeudessa vahvasti. EU-oikeuden ilmeisten vaikutusten – kuten esimerkiksi EU-direktiivien implementoinnin – lisäksi EU-oikeuden epäsuoremmat vaikutukset ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön rooli ovat merkittäviä. Enää ei voida ajatella, että yksityisoikeudellisia kysymyksiä ratkaistaisiin aina lähinnä kansallisen oikeuden perusteella tai korkeintaan ottamalla vähän tukea Ruotsista.

Mitkä ovat oikeudenalasi keskeisimmät kysymykset tällä hetkellä?

Koko yksityisoikeuden alalla niihin kuuluvat ainakin

1) Millä järjestelmätasolla (eli esimerkiksi EU-tasolla vai jäsenvaltioissa) kutakin yksityisoikeudellista aihepiiriä pitäisi säännellä?

2) Miten yksityisoikeuden pitäisi reagoida teknologian nopeaan kehitykseen ja missä määrin vanhat oikeussäännöt ovat riittäviä ratkaisemaan myös uusia ongelmia?

Mihin itse kiinnität erityistä huomiota alan opetuksessa?

Ensinnäkin: tulevien juristien on tärkeä osata pätevää oikeudellista päättelyä, kantavia periaatteita ja ajattelutapoja sekä oikeudellisen tiedon hakemista mieluummin kuin pilkuntarkasti opetella ulkoa juuri nyt voimassa olevia pykäliä. Lisäksi juristin olisi edelleen hyvä osata monia kieliä.

Toiseksi: pyrin avaamaan opiskelijoiden silmiä monitasoisen ja transnationalisoituvan/eurooppalaistuvan oikeuden suhteen. Yksityisoikeus on enenevästi muuta kuin pelkästään kansallista. Esimerkiksi EU-oikeuden ja jäsenvaltioiden oikeuden vuorovaikutus yksityisoikeuden alalla ei ole mitenkään pulmatonta, ja konfliktien, kipukohtien ja epäselvyyksien tunnistaminen on tärkeää. Relevantteja oikeuslähteitä voi myös löytyä ”yllättävistäkin” paikoista.

Kolmanneksi: kilpailu- ja markkinaoikeuden osaajien kysyntä on kovaa, mutta kilpailuoikeuden opetus on pitkään ollut vähän lapsipuolen asemassa tiedekunnassa vähäisten opetusresurssien vuoksi. Toivon esimerkiksi voivani tulevaisuudessa ohjata tutkielmia ajankohtaisista kilpailuoikeudellisista kysymyksistä.

Mitä juuri nyt pitää tutkia?

Ainakin oikeita tapoja kehittää yksityisoikeutta ja parhaita järjestelmätasoja yksityisoikeudellisten ongelmien sääntelyyn, eli esimerkiksi pitäisikö sääntelyä tietystä kysymyksestä kehittää erityisesti EU-tasolla vai jäsenvaltioiden tasolla vai jossain muualla. Millaiset seikat ratkaisevat parhaan järjestelmätason? Myös moninaisten tasojen ja oikeuslähteiden suhteet ovat keskeinen aihepiiri.

Lisäksi oikeanlainen reagoiminen teknologian kehitykseen on tärkeä tutkimusteema. Esimerkiksi tekoäly vahingon aiheuttajana voi herättää paljon vahingonkorvausoikeudellisia pulmia. Saattaa olla paikallaan kehittää erityisiä ratkaisutapoja joihinkin teknologisen kehityksen synnyttämiin kysymyksiin. Toisaalta: on tärkeää myös ymmärtää, että esimerkiksi kilpailu- tai kuluttajaoikeudessa ei välttämättä ole viisasta ottaa käyttöön suurta joukkoa erityisiä ’teknologiasääntöjä’, jos yleiset periaatteet ja säännöt toimisivat uusissakin konteksteissa hyvin.