Majavat ovat ekosysteemi-insinöörejä, jotka rakentavat patoja kaatamistaan puista ja tulvittavat vesistöjä. Majavatulvat monipuolistavat metsämaiseman rakennetta ja sen elinympäristöjen valikoimaa, mutta majavan pitkäaikaisesta toiminnasta on ollut vain vähän tietoa Euroopassa. Itä-Suomen ja Helsingin yliopiston tutkijat tarkastelivat Evolla majavatulvien esiintymistä sekä tulvalaikkujen historiaa ja dynamiikkaa. Käytössä oli ainutlaatuinen kenttähavaintoihin perustuva aikasarja vuosilta 1970–2018.

Majavan luoma tulvajatkumo maisemassa pitää yllä erilaisten elinympäristöjen muodostamia verkostoja pitkälläkin aikavälillä.

– Majavasta onkin apua kosteikkoekosysteemien ja koko boreaalisen metsän ennallistamisessa ja niihin liittyvän monimuotoisuuden turvaamisessa, sanoo tutkija Sonja Kivinen Itä-Suomen yliopistosta.

Majava oli pitkään poissa Evon maisemista, sillä euroopanmajava metsästettiin sukupuuttoon Suomessa 1800-luvulla. Nykyisin Evolla esiintyy 1950-luvulla istutettuja amerikanmajavia, jotka rakentavat samaan tapaan kuin eurooppalaisetkin.

– Majavan levittäytyminen on luonut alueelle monimuotoisen, jatkuvasti muuttuvan mosaiikin. Se koostuu eri-ikäisistä majavan tulva-altaista, sekä vanhoista jo kuivuneista majavaniityistä, Kivinen kertoo.

49 vuodessa majavien tulvittamien vesistöjen määrä 11-kertaistui

Evolla havaittiin, että majavan tulvittamien vesistöjen määrä on kasvanut tutkimusjakson aikana yli 11-kertaiseksi. Uusien alueiden lisäksi majava tulvittaa usein saman kohteen toistuvasti. Yksittäisen tulvan kesto ja tulvien toistuvuus voi vaihdella suurestikin eri tulvikoiden välillä, minkä seurauksena syntyy laaja kirjo ympäristöoloiltaan erilaisia elinympäristölaikkuja.

– Majavan toimien myötä metsämaisemaan syntyy ainutlaatuinen kosteikkoympäristöjen kirjo: pusikkoisia tulvikkoja, niittymäisiä ympäristöjä ja tulvissa kuollutta, lahoavaa puuta, joista hyötyvät lukuisat eri eliölajit, toteaa yliopistonlehtori Petri Nummi Helsingin yliopistosta.

Majava onkin ennustettavampi ympäristön rakennetta monipuolistava häiriötekijä kuin esimerkiksi metsäpalot ja myrskyt.

Tutkimus toteutettiin osana IBC-Carbon-hanketta, jota rahoittaa strategisen tutkimuksen neuvosto, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä.

Tutkimusartikkeli:

Kivinen, S., Nummi, P. & Kumpula, T. Beaver-induced spatiotemporal patch dynamics affect landscape-level environmental heterogeneity. Environmental Research Letters, in press. Available online: https://doi.org/10.1088/1748-9326/ab9924 

Lisätietoja

  • Sonja Kivinen, historia- ja maantieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto, puh. 040 5884 185, sonja.kivinen(at)uef.fi,
  • Petri Nummi, metsätieteiden osasto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta,Helsingin yliopisto, puh. 050 448 6160
  • Timo Kumpula, historia- ja maantieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto, puh. 050 372 8566