Jere Kyyrö, toinen hankkeen tutkijoista, on jo aikaisemmin ehtinyt tarkastella eri puolueiden poliittisia ohjelmia kahdenkymmenen vuoden ajalta tutkimusartikkelissaan. Palaan Kyyrön havaintoihin tuonnempana ja katson, löydänkö tästä pienoisotoksesta jotain samaa. Näin voin kenties sanoa jotain alustavaa myös siitä, miltä näiden puolueiden kuntavaaliohjelmat näyttävät menneiden ohjelmien valossa.
Aloitetaan kokoomuksesta, jonka vaalisloganin mukaan ”sydän on oikealla”. He ovatkin nopeasti käsitelty, sillä puolueen tuorein kuntavaaliohjelma ei mainitse uskonnosta mitään. Palataan siihen kuitenkin vielä alla vertailun merkeissä.
Entä perussuomalaiset? Heidän ohjelmansa otsikko on ”Asiat tärkeysjärjestykseen”. Uskontoon liittyviä teemoja lähestytään ohjelmassa vain kerran. Kohta löytyy ”Jotain rajaa ideologiselle vouhotukselle” -alaotsikon alta, jolloin todetaan:
Emme kannata rahan tuhlaamista sukupuolineutraaleihin liikennemerkkeihin, jatkuviin syrjinnän ja rasismin vastaisiin iskulausekampanjoihin tai keinotekoiseen sukupuolitietoisuuden korostamiseen. Suomalaisesta kulttuurista ei tule tinkiä ammattiloukkaantujien takia. Suvivirsi ja joulujuhlat kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin ja kouluihin.
Tiivis kulttuurisotakappale lähinnä paikantaa puoluetta aiemman linjan mukaisesti. Perussuomalaiset haluaa identifioitua konservatiiviseksi ja kansallismieliseksi puolueeksi myös kuntavaaleissa. Kokoomuksen ohjelmasta ei löydy vastinetta tälle kappaleelle: kun siellä puhutaan kulttuurista, puhutaan teatterista ja taiteesta. Perussuomalainen kulttuuripuhe taas on kansallismielistä ja kokoomusta antropologisempaa, viitaten kulttuurilla siis taidetta laajemmin ihmisten yhteisöllisiin käsityksiin ja käytäntöihin. Puolue katsoo, että samaan asiayhteyteen kuuluvat esimerkiksi sukupuoleen liittyvät kysymykset.
Kolmantena ja viimeisenä ohjelmana vuorossa on kristillisdemokraattien kuntavaaliohjelma, jolla ei ole erityistä otsikkoa. Ensimmäinen uskontoviittaus löytyykin nopeasti ohjelman alusta puheenjohtajan tervehdyksestä:
Meille kristillisdemokraateille on tärkeää huolehtia laadukkaasta ja ihmisarvoisesta hoidosta ja tuesta, joka korostuu etenkin lasten, nuorten, vanhusten ja vammaisten palveluissa. Kunnissa päätetään myös, soiko sen kouluissa vielä Suvivirsi, tai vaihdetaanko joulujuhla kulttuurijuhlaan. (…)
Vaalimme kristillisiä arvoja ja hyviä suomalaisia perinteitä.
Yleisesti kristillisdemokraattien ohjelmasta näkyy kuitenkin se, että hekin ovat nimestään huolimatta viime kädessä yleispuolue. Myös he ovat vuosikymmenten saatossa kouliintuneet puhumaan samaa, maallistunutta kieltä kuin muutkin puolueet. Niinpä heidänkin kuntavaaliohjelmastaan löytyy uskontoviittauksia varsin vähän, joskin muita puolueita enemmän.
Ohjelma puhuu uskonnosta esimerkiksi kouluopetuksen ja kasvatuksen yhteydessä:
Mikään kasvatus tai opetus ei ole vapaata maailmankuvasta ja arvoista. Perheen vakaumuksen ja arvopohjan kunnioittaminen niin opetuksen sisällöissä kuin käytännön järjestelyissä on tärkeää. Uskonnonvapauden toteutuminen kaikilla koulutusasteilla on turvattava.
Kouluissa on tärkeä vaalia suomalaista kristillistä kulttuuria ja perinteitä. Ne antavat aineksia oman identiteetin rakentamiseen sekä luovat pohjan muiden kulttuurien ymmärtämiselle ja arvostamiselle. Esimerkiksi joulukuvaelma tai suvivirsi ovat tärkeä osa suomalaista koulujen kulttuuriperintöä. Tutustuminen suomalaisiin perinteisiin ja kulttuuriin on tärkeää myös maahanmuuttajataustaisille ja muille eri kulttuuritaustasta tuleville lapsille.
Retoriikka on perussuomalaisia maltillisempaa ja vähemmän populistista, mutta myös kristillisdemokraatit pitävät suomalaisuuden ja kristillisyyden kytköstä tärkeänä. Merkittävä ero puolueiden välillä näkyy näiden ohjelmien tapauksessa siinä, että kd korostaa yllä lainatun kohdan jälkeen yhdenvertaisuuden ja kulttuurisen monimuotoisuuden merkitystä. Tätä teemaa ps:n ohjelmassa ei tietenkään ole, koska puolue pyrkii nimenomaan vastustamaan monimuotoisuutta ja sitä edistävää puhetta.
Näiden lisäksi kristillisdemokraattien ohjelmassa viitataan kulttuuripalveluiden järjestämiseen yhteistyössä muun muassa seurakuntien ja kristillisten yhteisöjen kanssa, ja että ”tutustuminen suomalaisiin perinteisiin ja maamme kristilliseen kulttuuriin” on tärkeää myös varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Esimerkiksi avioliitosta, seksuaalisuudesta tai sukupuolesta arvokysymyksenä ohjelma ei puhu, vaikka nämä ovat tärkeitä teemoja useille puolueen näkyvimmistä hahmoista. Eipä näitä toki ylettömästi valtuustoissa käsitelläkään. Kunnallisvaaliohjelmia hyödynnetään kuitenkin myös yleisinä foorumeina, joiden kautta puolueen identiteettiä voidaan rakentaa, kuten aiemmin jo nähtiin.
Miltä nämä ohjelmat näyttävät pidemmässä jatkumossa? Palatakseni mainitsemiini Kyyrön tutkimustuloksiin puolueohjelmista välillä 1999–2019, niiden mukaan uskonto on aikaisemminkin ollut melko harvinainen aihe. Mikäli uskontoon on kuntavaaliohjelmissa viitattu, puhe on ollut yleensä luterilaisesta kirkosta kolmannen sektorin yhteistyökumppanina. Puoluetasolla tällaista roolia kirkolle ovat paikantaneet erityisen voimakkaasti kokoomus ja keskusta. Kokoomuksen uusimmassa kuntavaaliohjelmassa tätä teemaa ei kuitenkaan ole mukana.
Islamiin ei puolestaan kuntavaaliohjelmissa ole Kyyrön mukaan suoraan viitattu. Tosin ainakin uusimmassa perussuomalaisten kuntavaaliohjelmassa islam tuodaan esiin välillisesti ohjelman puhuessa esimerkiksi ”kulttuurisesti haitallisesta maahanmuutosta”, joka on kiertoilmaus maahanmuutolle muslimienemmistöisistä maista.
Kyyrön mukaan kristillisdemokraattien ohjelmissa, joskaan ei kuntavaaliohjelmissa, on usein korostunut puhe uskonnon- ja omatunnonvapaudesta. Toisaalta erityisesti kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset ovat aikaisemminkin olleet puolueista eniten kiinnostuneita kristillisyydestä suomalaisena identiteettinä, mutta eivät kuntavaaliohjelmissa. Uskonnonvapausteeman näkyminen kd:n uusimmassa kuntavaaliohjelmassa, sekä mainitun kaltaisen identiteettipuheen käyttö molempien puoleen ohjelmissa onkin kiinnostavaa.
Kieliikö se siitä, että näistä asioista on tullut heille tärkeämpiä?
Tuomas Äystö