Tutkimus

Ympäristö- ja kestävyysongelmat ovat esimerkiksi globalisaation sekä tieto- ja viestintätekniikan kehittymisen myötä tulleet koko ajan kompleksisemmiksi, ja toisaalta tieteellisen ajattelun kehittymisen ansiosta niiden kompleksisuutta on myös alettu ymmärtää aiempaa paremmin. Näiden syiden vuoksi kokonaisvaltaisesti painottuneiden ajattelumallien tarve on tänä päivänä ehkä suurempi kuin koskaan.

Kudelma-verkoston tutkimustoiminnan yleistavoite on kehittää ymmärrystä kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta ja samalla syvemmin ymmärtää sen dialektista suhdetta tieteessä käytettyyn osavaltaiseen lähestymistapaan. Täten pyrimme edistämään kokonaisvaltaisen lähestymistavan käyttöä kestävyystieteellisten kysymysten tarkastelussa. Keskeisessä osassa on työ, jossa pyrimme kehittämään omaa kokonaisvaltaisen ajattelun versiotamme, GHH-kehystä, ja sen monenlaista soveltamista kestävyyskysymysten tarkastelussa, mutta teemme myös muunlaista kokonaisvaltaisen lähestymistavan tutkimusta. Oppiminen-sivulla esitelty tieteellisten artikkelien kirjoittaminen akateemisen uransa eri vaiheissa olevien kirjoittajien ryhmissä ja tähän liittyvä yhdessä oppiminen on tärkeä ulottuvuus tutkimuksessamme.

Kokonaisvaltaisiksi miellettävissä olevia lähestymistapoja tunnetaan jo tuhansien vuosien takaa, esimerkiksi antiikin Kreikasta ja itämaisista filosofioista. Kompleksisten ilmiöiden tarkasteluun sopivia ajattelumalleja on kehitetty myös nykypäivän tieteessä runsaasti. Niitä ovat mm. systeeminen ja systeemiajattelu monine eri variaatioineen, kaaos- ja kompleksisuusajattelut sekä dialektiikan monet eri alalajit. Näille kokonaisvaltaisiksi nimittämillemme tarkastelutavoille ei kuitenkaan ole vielä tänäkään päivänä syntynyt yhteistä, yleisesti käytössä olevaa nimitystä, eikä eri ajattelusuuntien välinen “taksonomia” ole kovin selvää. Tämä onkin luonnollista, koska kokonaisvaltaisuuden olemukseen kuuluu se, ettei asioita voi erotella selviksi luokiksi.

Kudelman toiminnassa olemme kuitenkin hakeneet lisäymmärrystä kokonaisuuteen hahmottamalla eräänlaisen luokittelulinjan kulkevan systeemisten, maailmaa systeemeihin jäsentävän, sekä dialektisten, ristiriitoja ja asioiden yhteen kietoutumista korostavien ajattelutapojen välillä. Tältä pohjalta pyrimme jatkamaan eri ajattelusuuntien luokittelua. Esimerkiksi GHH-kehyksemme on luonteeltaan enemmän systeeminen kuin dialektinen.

Kudelma-verkostossa kehitetty GHH-kehys tarjoaa tutkijoille, opettajille, opiskelijoille ja muille oppijoille työkalun kompleksisten ilmiöiden nykyistä kokonaisvaltaisempaan ymmärtämiseen. Se on käsitteellinen viitekehys, joka ponnistaa paljolti systeemisestä ajattelusta ja pohjautuu kolmeen keskeiseen ajattelun ulottuvuuteen: generalismiin, holismiin ja holarkismiin. Seuraava kuvaus on otettu lähteistä Willamo ym. 2017 ja 2018 sekä erityisesti holarkismin osalta lähteestä Holmström 2019.

Generalismi viittaa tarkastelun laaja-alaisuuteen – siihen, että asioissa on aina monta puolta. Siitä on hyödyllistä erottaa kaksi ulottuvuutta. Tarkastelukohdegeneralismilla tarkoitamme uusien kohteiden tuomista tarkasteluun, esimerkiksi koulun tai kampuksen kierrätyskampanjan laajentamista koskemaan jätteiden lisäksi myös veden kierrätystä. Näkökulmageneralismia puolestaan on tietyn asian käsittely monesta – esimerkiksi monen eri tieteenalan – näkökulmasta. Generalismin vastakäsitteenä käytetään yleensä käsitettä spesialismi.

Holismilla tarkoitamme ajattelua, jossa ilmiöiden välisiä vuorovaikutuksia pidetään yhtä tärkeinä systeemien kokonaisluonteen määrääjinä kuin systeemien rakenneosia: asiat vaikuttavat toisiinsa! Vuorovaikutuksista johtuu, että kokonaisuus ei synny vain osista summaamalla, vaan siihen kehittyy uudenlaisia ominaisuuksia, joita ei osissa esiinny (ns. emergenssi). Holismin vastakäsitteinä käytetään eri yhteyksissä muun muassa käsitteitä reduktionismi, merismi sekä atomismi.

Holarkismi on sana, jonka olemme GHH-kehyksen kehitystyön yhteydessä ja Charlotta Holmströmin (2019) ideoimana kehittäneet Arthur Koestlerin (esim. 1970) luoman käsitejärjestelmän pohjalta. Viittaamme sillä siihen, että kaikkia todellisuuden systeemejä ei ole järkevää hahmottaa yleisyydeltään, suuruusluokaltaan ja erityisesti kompleksisuuden asteeltaan samanlaisina. Niistä kannattaa muodostaa järjestelmiä, jotka koostuvat hierarkkisesti samantasoisten elementtien lisäksi eri tasoilla sijaitsevista rakenteista. Hierarkia-termiin ei sisälly tarkkaa ajatusta osien ja kokonaisuuden suhteen luonteesta. Tässä se poikkeaa Koestlerin luomasta holarkian käsitteestä. Holarkia on hierarkia, jossa jokainen elementti (holoni) on samaan aikaan sekä osa ylemmän tason kokonaisuutta että itsekin alemman tasoisiin osiin jaettavissa oleva kokonaisuus. Olemme ottaneet holarkismi-termin käyttöön kuvaamaan tällaiseen emergenttiin hierarkkisuuteen perustuvaa ajattelua. Holarkismin vastakäsitteenä käytämme sanaa planismi, jonka olemme johtaneet latinan sanasta planus (tasainen). Planistisessa lähestymistavassa kaikkien tarkastelukohteiden ajatellaan sijaitsevan samalla tasolla.

Holarkismin käsitteellä siis syvennämme holismin näkökulmaa korostaen, että myös osien ja kokonaisuuden välillä on vuorovaikutuksia, jotka ovat osa molempien luonnetta. Holarkia on hierarkia, johon on yhdistetty generalismin ja holismin idea: osia on paljon ja vuorovaikutukset niiden välillä aiheuttavat emergenssin. Näin ylemmän tason kokonaisuus on muutakin kuin alemman tason osien summa ja kokonaisuuden katsotaan toimivan ainakin osittain eri lainalaisuuksien mukaan kuin sen osien. Kuvaamme kompleksisuuskynnyksen käsitteellä tasojen välissä tapahtuvaa kompleksisuuden muutosta.

GHH-kehys ei tietenkään ole vielä valmis vaan vaatii jatkuvaa kehittämistä. Yksi tärkeä kehityskohta on ajallisen ulottuvuuden lisääminen kehykseen liittyvään ajattelutapaan – nythän kehys on luonteeltaan kovin staattinen. Myös kompleksisuuskynnyksen käsite vaatii täsmentämistä: mitä kompleksisuudelle tapahtuu, kun siirrytään holarkkisessa systeemissä ylhäältä alas tai horisontaalisesti sivulle? Näiden kysymysten analysointi tulee olemaan tärkeässä roolissa Essi Huotarin pian käynnistyvässä  väitöskirjaproketissa.

Viitteet:

Holmström, C. 2019. Monitasoinen viheliäisyys - holarkismi työkaluna kompleksisten kestävyyskysymysten tarkastelussa. Maisterintutkielma. Ympäristömuutos ja -politiikka. Helsingin yliopisto.

Koestler, A. 1970. Beyond Atomism and Holism - the concept of Holon. Perspectives in Biology and Medicine 13(2): 131-154.

Willamo, R., Helenius, L., Holmström, C., Haapanen, L., Huotari, E. & Sandström, V., 2017: Kuinka ymmärtää kompleksisia ilmiöitä? Generalismi, holismi ja holarkismi kokonaisvaltaisessa kestävyyskoulutuksessa. Kasvatus 48(5): 415-428.

Willamo, R., Helenius, L., Holmström, C., Haapanen, L., Sandström, V., Huotari, E., Kaarre, K., Värre, U., Nuotiomäki, A., Happonen, J. & Kolehmainen, L., 2018: Learning how to understand complexity and deal with sustainability challenges – a framework for a comprehensive approach and its application in university education. Ecological modelling. 370: 1-13. (Special issue on teaching systems and modelling.)

Muita kirjoituksiamme aiheesta:

Huutoniemi, K. & Willamo, R. 2014. Thinking outward. Heuristics for systemic understanding of environmental problems. Teoksessa Huutoniemi, K. & Tapio, P. (toim.) Transdisciplinary sustainability studies. A heuristic approach. London: Routledge, 23–49.

Willamo, R., 2005: Kokonaisvaltainen lähestymistapa ympäristönsuojelutieteessä. Sisällön moniulotteisuus ympäristönsuojelijan haasteena. Environmentalica Fennica 23 University of Helsinki. Department of biological and environmental sciences. 374 pp.  

Koska GHH-kehys on luonteeltaan enemmän systeeminen kuin dialektinen, pidämme tärkeänä kehittää omalta osaltamme kokonaisvaltaisen ajattelun dialektistakin suuntausta. Leena Helenius tutkii väitöskirjassaan, voisivatko dialektiikan paradigmat auttaa meitä ymmärtämään ja ratkaisemaan kestävyysongelmiin sisältyviä ristiriitoja. Hän vertailee dialektista ajattelua klassisen logiikan lähestymistapaan, jota voi pitää kulttuurissamme vallitsevana. Väitöskirjan tavoitteena on tutkia kahta ristiriitakäsitystemme taustalla vaikuttavaa paradigmaa, dialektista sisällyttävää ja logiikan mukaista poissulkevaa ajattelua, ja osoittaa niiden merkitys ristiriitoja koskevalle ajattelulle. Niiden pohjalta pyritään kehittämään konkreettisia työvälineitä kestävyyskysymyksiin sisältyvien ristiriitojen parempaan ymmärtämiseen ja hallintaan, erityisesti kestävän kehityksen opetukseen ja koulutukseen. Lisäksi työn yleisempänä tarkoituksena on kehittää kokonaisvaltaisten lähestymistapojen metodologiaa.

Kestävää tulevaisuutta luotaessa ihmisen terveys ja hyvinvointi voidaan nähdä ihmisen yhteiskunnan keskiössä. Hyvinvoiva ihminen on myös voimavara yhteiskunnalle ja kestävän kehityksen toteutumiselle. Jaana Laisin ohjaamassa Kestävän hyvinvoinnin työryhmässä perehdytään tieteidenvälisestä näkökulmasta ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin suhteessa kestävyyden eri ulottuvuuksiin. Ontologisena lähtökohtana näemme ekologisen kestävyyden tuomat ehdottomat reunaehdot ihmisen kulttuuriselle, sosiaaliselle ja taloudelliselle kestävyydelle sekä ihmisyksilön terveydelle ja hyvinvoinnille. Ryhmän tavoitteena on kehittää kestävän hyvinvoinnin mallia GHH-kehystä ja dialektista lähestymistapaa apuna käyttäen. Tavoitteena on myös tutkia mallin käyttöä työkaluna hyvinvointiin liittyvien kestävyyskysymysten jäsentämisessä ja sen toimivuutta tienviittana yhteiskunnan eri sektorien kehittämistyössä.

Kudelmassa on tutkittu kokonaisvaltaisella otteella myös mm. globalisaation ja kansainvälisen kaupan mekanismien vaikutusta ruoan kulutuksen kestävyyteen (Vilma Sandström), talouskasvukritiikkiä ja kohtuutaloutta (Liisa Haapanen, äitiyslomalla), ympäristökasvatusta ja -koulutusta (Pihla Salminen ja Risto Willamo) sekä heuristiikkaa osana kokonaisvaltaisen työskentelyn työkalupakkia (Risto Willamo). Julkaisut-sivulla näet tärkeimpiä esimerkkejä siitä, mistä teemoista olemme julkaisseet.

Edellisten lisäksi verkostomme nuorempien toimijoiden kiinnostuksen kohteina ovat kokonaisvaltaisen lähestymistavan soveltaminen tutkimuksessa, joka liittyy mm. ihmisen luon­to­suh­teeseen, kestävyyteen liittyviin ar­vo­kysymyksiin sekä vai­kut­ta­mi­seen ja vies­tin­tään liittyvään problematiikkaan. Opinnäytetyöt-sivulla voit perehtyä luetteloon Kudelmassa tehdyistä opinnäytetöistä.

Tutkimustulostemme tärkeimmistä käytännön soveltamishankkeista kerromme Yhteistyö-sivulla