Esittely

Kudelma-verkoston toiminnan yleistavoite on kehittää kokonaisvaltaista ajattelua ja lähestymistapaa sekä edistää niiden käyttöä kestävyystieteellisten kysymysten tarkastelussa. Tätä kautta pyrimme osallistumaan kestävyysongelmien lievittämiseen, ratkaisemiseen ja parhaimmillaan ennaltaehkäisemiseen. Tärkeää on myös lisätä ymmärrystä kokonais- ja osavaltaisuuden suhteesta toisiinsa. Nykyistä kokonaisvaltaisemman kestävyysajattelun tarve on laajasti tunnustettu muun muassa tutkimuksessa, kasvatuksessa ja koulutuksessa, politiikassa, hallinnossa sekä talouselämässä. Tuotteiden elinkaarianalyysit, ympäristövaikutusten arviointi -menettely (YVA) suurten rakennushankkeiden yhteydessä ja organisaatioiden ympäristöjohtamisen järjestelmät ovat esimerkkejä nykypäivän kestävyysajatteluun liittyvistä, kokonaisvaltaisesti painottuneista menettelytavoista.

Kudelman tausta on jo 1970-luvulta lähtien tehdyssä ympäristötieteellisen kokonaisvaltaisen ajattelun kehittämistyössä, jota on tehty Helsingin yliopistossa. Kotisatamana toimineen oppiaineen nimi on muuttunut sarjassa Ympäristönsuojelu --> Ympäristönsuojelutiede --> Ympäristömuutos ja -politiikka. Nykyisin sarjaa jatkavat kanditason koulutusohjelmana Ympäristötieteet sekä maisteritasolla Ympäristömuutos ja globaali kestävyys. 1.1.2018 alkaen hallinnollinen kotimme on ollut Ekosysteemit ja ympäristö -tutkimusohjelmassa. Kudelma on kuitenkin avoin kaikkien tieteenalojen edustajille, sillä koemme tieteidenvälisyyden olevan merkittävä elementti kokonaisvaltaisessa kestävyysajattelussa.

Kudelman toiminta keskittyy kahteen pääteemaan: kokonaisvaltaisen lähestymistavan tutkimukseen sekä yhdessä oppimisen mahdollisuuksien tarjoamiseen ja kehittämiseen.

Kokonaisvaltaisuus, kokonaisvaltainen ajattelu ja kokonaisvaltainen lähestymistapa ovat laajoja kattokäsitteitä, joita käytämme kestävyyskysymysten tarkastelussa. Viittaamme niillä esimerkiksi tieteidenvälisyyteen, laaja-alaisuuteen, näkökulmien ja tekijöiden yhdistelyyn, kompleksisuuden ja kaoottisuuden ymmärtämiseen, ristiriitojen ja vastakohta-asetelmien syvälliseen, dialektiseen tarkasteluun sekä kokonaisuuksien hahmottamiseen monitasoisina.

Vastakäsitteinä käytämme sanoja osavaltaisuus, osavaltainen ajattelu ja osavaltainen lähestymistapa. Niillä tarkoitamme esimerkiksi toimintamalleja, jotka painottavat yhden tieteenalan tai tieteeellisen tradition sisällä toimimista, kysymyksenasettelujen tiukkaa rajaamista, asioiden analyyttistä erittelyä osiin pilkottuina ja tarkastelua osa kerrallaan.

Kokonais- ja osavaltaisuus ovat yhtä tärkeitä ajattelun ulottuvuuksia, mutta länsimaisessa tieteessä on viimeiset vuosisadat ollut vallalla jälkimmäinen, minkä vuoksi sitä hallitaan paremmin. Tätä osavaltaisuuden dominointia tasapainottamaan tarvitaan lisää kokonaisvaltaista ajattelua. Tärkeää on  löytää hedelmällinen tasapaino kokonais- ja osavaltaisuuden välille.

Liian pitkälle vietynä kokonaisvaltaisuus aiheuttaa tarkasteluasetelman paisumista ja puuroutumista siten, ettei tarkastelun kohteesta ole enää mahdollista lausua mitään täsmällistä. Osavaltaisuus taas johtaa huonoimmillaan esimerkiksi kokonaiskäsityksen hämärtymiseen ja mustavalkoisuuteen. Tarkasteluasetelmia pirstotaan, jolloin monimutkaisiin kysymyksiin tarjotaan liian yksinkertaisia vastauksia, tai ristiriita-asetelmia käsitellään niin, että vastakkaisia vaihtoehtoja pidetään automaattisesti toisensa poissulkevina.

 

Kestävyys on tärkeä käsite, jonka voi määritellä monella tavalla. Alla pohdiskelemme, mitä se tarkoittaisi meidän kokonaisvaltaisesta näkökulmastamme tarkasteluna.

Kestäviä ovat kaikki inhimilliset – konkreettiset ja abstraktit – rakenteet, ajattelutavat, elämäntyylit, toimintamallit ja vastaavat, jotka edistävät sitä, että tulevat ihmissukupolvet ja mahdollisimman monet muunlajiset maapallolla esiintyvät elämänmuodot voisivat elää hyvää elämää nyt ja tulevaisuudessa. Kestävyyteen liittyy monia näkökulmia: yleisesti mainittujen ekologisen, kulttuurisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden lisäksi voidaan nostaa esiin esimerkiksi kemiallinen, geologinen, poliittinen, psykologinen, esteettinen ja monen muunlainen kestävyys. Niiden voidaan toki ajatella myös sisältyvän neljään ensin mainittuun.

Kestävyyskysymykset ja -ongelmat ovat sellaisia ihmisen elämiseen ja olemiseen liittyviä kysymyksiä, jotka nostavat esiin tarpeen pohtia esimerkiksi tietyn ajattelutavan tai toimintamallin kestävyyttä jostakin näkökulmasta. Me Kudelmassa painotamme toiminnassamme kaikkein eniten ns. ekologista kestävyyttä, jolla pyritään turvaamaan ekosysteemien perustavanlaatuisten rakenteiden riittävä pysyvyys ja toimintojen jatkuvuus. Koemme sen olevan kaikkein tärkeimmän kestävyyden muodon, josta koko muun kestävän kehityksen onnistuminen on riippuvaista. Tämän vuoksi erityisesti ympäristökysymykset ovat toiminnassamme hyvin keskeisellä sijalla. 

Kestävyystieteellä tarkoitamme tieteenalaa, joka tutkii kestävyyskysymyksiä ja -ongelmia. Kuten Soini (2017) esittää, sitä luonnehtivat systeeminen ja poikkitieteellinen lähestymistapa, pyrkimys edistää kestävää muutosta ja sen tutkimusta, pyrkimys tarkastella ja ratkaista kompleksisia ongelmia kokonaisvaltaisesti sekä arvosidonnaisuuden, tavoitteiden vaikean luonnehdittavuuden ja epävarmuuden tunnistaminen.

Kestävyystieteen rinnakkaiskäsitteenä meille tärkeä termi on myös kestävyyskasvatus sekä siihen kuuluva, oppilaitoksissa tai ammatillisesti täydentävän koulutuksen yhteydessä tapahtuva kestävyyskoulutus. Niitä luonnehtivat kaikki samat määreet, jotka edellä liitettiin kestävyystieteeseen.

Suositeltu viittaus tähän tekstiin: Willamo, R. (2018): "Kokonaisvaltainen kestävyys." Kudelma – kokonaisvaltaisen ja kestävän systeemisen muutoksen verkosto. Helsingin yliopisto. www.helsinki.fi/kudelma

Viite:

Soini, K. 2017: Kestävyystiede – kestävyystutkimuksen uusi paradigma? Tieteessä tapahtuu 35 (1), 37–42.

 

Kudelman toimintaa keskeisimmin suuntaavat valinnat voi kiteyttää seuraavasti:

  1. Ympäristö- ja kestävyyskysymysten tärkeimpänä sisällöllisenä piirteenä pidämme sitä, että ne ovat erityisen kompleksisia, eli niihin liittyy paljon näkökulmia, osia ja ulottuvuuksia, joiden väliset suhteet muodostavat vaikeasti kuvattavan ja hallittavan verkon. Usein kestävyyskysymykset ovat niin sanottuja viheliäisiä ongelmia.
  2. Näkemyksemme mukaan tieteidenvälisesti, laaja-alaisesti, systeemisesti tai muulla tavoin kokonaisvaltaisesti painottunut lähestymistapa sopii kompleksisten ilmiöiden tarkasteluun selvästi osavaltaisesti painottunutta paremmin. Sen avulla saadaan tarkastelu pysymään läpi tutkimus- ja oppimisprosessin sellaisena, ettei ymmärrys ilmiöiden kompleksisuudesta merkittävästi vähene. Osavaltaisesti painottuneessa analyysissä laajat kokonaisuudet pilkotaan osiin, jolloin luonnollisia yhteyksiä katkotaan ja mahdollisuudet ymmärtää kompleksisuutta supistuvat.

Ympäristö- ja kestävyysongelmien korkea kompleksisuuden aste johtuu muun muassa siitä, että niihin on täydellisen erottamattomasti sekoittuneena aineksia, jotka edellyttävät

  • yhtäältä luonnontieteellis-teknistä lähestymistapaa (esimerkiksi luonnossa tapahtuvien muutoksien ja vaikkapa teollisuudesta syntyvien päästöjen ymmärtäminen)
  • ja toisaalta humanistis-yhteiskuntatieteellistä lähestymistapaa (esimerkiksi ympäristö- ja kestävyysongelmien syvimpien syiden ja ratkaisukeinojen etsiminen).
  • Lisäksi mukana on jokaisen ihmisen omakohtainen ulottuvuus. Ympäristö- ja kestävyyskysymykset eivät liity vain tieteeseen, vaan ne koskettavat kaikkien meidän "maailmassa olemistamme" ja arkielämämme valintoja. On tärkeää ymmärtää, että se, miten hahmotamme kestävyyskysymyksiä, on aina kunkin oman henkilökohtaisen kokemuksen ja perspektiivin värittämää.