Eräät virikkeet myös vähentävät hännän- ja korvanpurentaa.
Kaikilla sioilla on voimakas sisäsyntyinen pureskelun ja tonkimisen tarve. Monet sikaloissa esiintyvistä ongelmista kuten hännän- ja korvanpurenta johtuvat osaksi siitä, että karsinoissa on tarjolla vain vähän pureskeltavaa ja tongittavaa. Silloin pureskelu kohdistuu helposti muihin sikoihin.
Eri materiaalien välillä on suuria eroja siinä, onko niistä apua purennan vähentämisessä ja viihtyvyyden lisäämisessä. Osa yleisesti käytetyistä virikkeistä on todellisuudessa melko tehottomia. Parhaista virikkeistä on kuitenkin todellista hyötyä sekä sioille että tuottajalle.
Kustannusten ja työmenekin pitäminen matalina on välttämätöntä, jotta virikkeellistäminen olisi taloudellisesti kannattavaa. Tehottomat virikkeet ovat tuottajalle pelkkä kustannus. Tuottajalle tärkeä tieto onkin, millä virikkeillä on sekä todellista hyödyllisiä vaikutuksia että pienet kustannukset.
Paikat karsinassa vaikuttavat toimivuuteen
Samakin materiaali voi olla virikkeenä tehokas tai tehoton riippuen siitä, miten sitä käytetään.
Sioilla on luontainen pyrkimys käyttää eri paikkoja nukkumiseen, syömiseen ja käymälänä. Tuotantosikaloissa karsinoiden pieni koko ja suuri eläintiheys tekee tästä haastavaa, ja alueet voivat sekoittua. Virikkeet on siksi sijoitettava niin, että ne tukevat luontaista karsinatilan jakoa sen sijaan, että ne sekoittaisivat sitä lisää. On viitteitä siitä, että luonnonmateriaaleista tehdyt esineet kuten puu ja köydet yhdistyvät sian mielessä makuualueeseen, etenkin silloin kun ne on sijoitettu suhteellisen alas. Ne siis sopivat karsinan kiinteän lattian alueelle. Muovi- ja metalliesineet vaikuttaisi olevan parempi sijoittaa ritilälle, koska niiden ympärille alkaa helpommin kertyä lantaa ja virtsaa.
Esineiden riittävä määrä on tärkeä. Jos kymmenen sian karsinassa on vain yksi esine, siitä on melko vähän hyötyä. Kun esine on uusi, kaikki siat pyrkivät käyttämään sitä yhtä aikaa. Jatkossakin tyypillinen tilanne on, että yhden sian pureskellessa virikettä useampi muukin sika kiinnostuu tekemään samaa. Sekä esineiden määrä että sijoituspaikat on siis suunniteltava niin, että mahdollisimman moni karsinan sioista pystyy helposti käyttämään niitä samanaikaisesti.
Hännät voi pitää pitkinä
Oikeanlaiset virikkeet auttavat vähentämään hännänpurentaa. Purennan lopettaminen kokonaan edellyttää kuitenkin, että myös muut tuotantotekijät ovat kunnossa. Pureskeltavan ja tongittavan materiaalin lisäksi tärkeitä ovat muun muassa rehun riittävä proteiini- ja kivennäisainepitoisuus ja oikea aminohappokoostumus, rehun tarpeeksi korkea kuitupitoisuus, ruokintatilan riittävyys karsinan jokaiselle sialle, jatkuva veden saanti, sopiva lämpötila, vedottomuus ja hyvä hengitysilma.
Pureskeluun tai tonkimiseen sopivia materiaaleja ja tavaroita kutsutaan usein virikkeiksi tai leluiksi. Nämä sanat ovat näppäriä käyttää, mutta hiukan harhaanjohtavia. Virike voi kuulostaa ylellisyydeltä, mutta pureskelun tarve on sialle välttämättömyys.
Hännän- ja korvanpurenta eivät kuulu sian normaaliin käyttäytymiseen. Ne ovat käyttäytymishäiriöitä, jotka johtuvat olosuhteista. Aiheuttajina voivat olla muun muassa ravinnon liian vähäinen kuitupitoisuus, veden saannin rajoittaminen, huono hengitysilma tai muut stressitekijät sekä pureskeltavan materiaalin puute.
Siat tekevät mielellään asioita yhdessä. Sellaiset esineet, joita pari-kolme sikaa pystyy käyttämään yhtä aikaa, ovat hyödyllinen lisä perinteisten yhden sian virikkeiden rinnalle.
Virikkeille on säädetty lakisääteiset minimimäärät, jotka karsinoissa on joka tapauksessa oltava. Hyvätkään virike-esineet eivät riitä yksin. Sioilla on joka tapauksessa oltava myös irtainta ainesta kuten olkea tai purua, joko jatkuvasti tai annettuna kahdesti päivässä. Asetus sikojen suojelusta, 13 §: ”Sikojen saatavilla on oltava jatkuvasti riittävä määrä sellaista materiaalia, joka ei vaaranna eläinten terveyttä ja jonka avulla siat voivat toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan kuten tonkimista ja tutkimista". Eviran tulkintaohje valvojille: ”Sioilla tulee olla esimerkiksi kutterinpurua, turvetta, olkea tms. niin paljon, että ne voivat muodostaa materiaalista pieniä kasoja. Mikäli tämä ei ole mahdollista (esim. lannanpoistojärjestelmän tukkeutumisen vuoksi), sioilla tulee olla jatkuvasti käytössä ”leluja” (palloja, ketjuja yms.), joita olisi hyvä myös vaihdella. Leluja käytettäessä sioille tulee myös tarjota vähintään kaksi kertaa päivässä olkea, heinää, sanomalehtiä, tms. manipuloitavaa materiaalia, mikä tyydyttää sian pureskelu- ja tonkimistarvetta.”