Miten digitaalisia työkaluja ja verkkoympäristöjä hyödynnetään lasten ja nuorten kanssa tehtävässä sosiaalityössä? Onko digitaalisilla palveluilla todellisia vaikutuksia? Entä miten lapset ja nuoret itse suhtautuvat niiden käyttöön?
Muun muassa näihin kysymyksiin pureudutaan kolmivuotisessa DigiConnect-tutkimushankkeessa, jota johtaa Svenska social- och kommunalhögskolanin sosiaalityön yliopistonlehtori Harry Lunabba.
Lunabban mukaan hanke sai alkunsa havainnosta, että digitaalista sosiaalityötä on tutkittu hyvin vähän, vaikka nuoret viettävät merkittävän osan elämästään verkossa.
Lunabba kuvaa itseään teknologiaoptimistiksi, joka haluaa tarkastella ilmiötä sekä rakentavasti että kriittisesti.
– Digitaalisia ratkaisuja on ollut tapana joko hehkuttaa lääkkeenä kaikkeen tai torjua vaarallisina. Tarvitsemme aiempaa monitahoisemman kuvan siitä, miten digitaaliset työkalut toimivat aidosti nuorten arjessa.
Yhteistyössä kentän kanssa
Lunabban ohella hankkeessa työskentelevät väitöskirjatutkija Henriikka Mäkelä, yliopistotutkija Tiina Valkendorff ja tutkijatohtori Valter Sandell. Hanke jakautuu neljään osakokonaisuuteen, jotka toteutetaan yhteistyössä SOS-Lapsikylän, Sekasin Kollektiivin ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen kanssa.
Valkondorff tutkii SOS-Lapsikylän Apuu-chatpalvelua, joka on suunnattu alle 15-vuotiaille lapsille. Tarkoituksena on selvittää, millaista yksilöllistä tukea lapset saavat chatin kautta.
Mäkelä tekee etnografista tutkimusta Sekasin Kollektiivin Sekasin Gaming -yhteisöstä syksyllä 2026. Menetelmänä hän käyttää digitaaliseen ympäristöön sovellettua etnografiaa eli netnografiaa.
– Tavoitteena on ymmärtää yhteisön logiikkaa ja dynamiikkaa sisältäpäin, ei vain analysoida sitä ulkopuolelta. Haluamme ymmärtää tätä maailmaa, sen merkitystä nuorille ja sitä, miten sosiaalityö voi löytää paikkansa siinä, Mäkelä toteaa.
Sandell puolestaan tarkastelee Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen sosiaalityön jälkihuollossa käytettäviä digitaalisia menetelmiä.
Hankkeen neljäs osakokonaisuus koostuu laajasta kyselytutkimuksesta, jossa kartoitetaan lasten ja nuorten kokemuksia ja näkemyksiä digitaalisista palveluista erityisesti sosiaalityön alalla. Kyselytutkimuksesta vastaa pääosin Harry Lunabba.
Lasten ja nuorten ääni jää kuulematta
Lunabban mukaan digitaalista sosiaalityötä koskevan tutkimuksen vähäisyys selittyy osin sillä, että sosiaalityössä on perinteisesti arvostettu kasvokkain tapahtuvia tapaamisia ja muodollista dokumentointia.
– Käytännössä monet sosiaalityöntekijät ovat kuitenkin jo siirtyneet viestimään nuorten kanssa WhatsAppin ja Messengerin kaltaisissa sovelluksissa. Koska tällainen viestintä jää virallisen dokumentoinnin ulkopuolelle, syntyy kuilu: työ näyttää arjessa hyvin erilaiselta kuin miten sen on ajateltu toimivan.
Lunabba huomauttaa myös, että sosiaalityön alalla on perinteisesti tutkittu lähinnä sosiaalityöntekijöiden näkökulmaa ja annettu heidän puhua asiakkaidensa puolesta. DigiConnect-hankkeessa halutaan toimia toisin ja nostaa lasten ja nuorten oma ääni keskiöön.
– Usein aikuiset vastustavat digitaalisten työkalujen käyttöä ja ovat huolestuneita siitä. Nuorten ajatuksista tiedetään sen sijaan hyvin vähän. Tavoitteemme onkin saada heidän äänensä kuuluviin.
Ei helppoja vastauksia
Hankkeessa ei etsitä helppoja vastauksia siihen, onko digitaalinen sosiaalityö hyvää vai huonoa. Lunabba toivoo sen sijaan voivansa tarjota tilanteesta nykyistä vivahteikkaamman kuvan.
– Kyse ei ole siitä, käytetäänkö teknisiä ratkaisuja vai ei, vaan siitä, miten niitä käytetään. Tavoitteena on ymmärtää, miten perinteinen ja digitaalinen sosiaalityö voivat parhaiten täydentää toisiaan ja madaltaa nuorten kynnystä ottaa yhteyttä ja hakeutua avun piiriin.
Hankkeen tavoitteena on tuottaa käytännönläheistä tietoa sosiaalityöntekijöiden, järjestöjen ja päättäjien tueksi. Ennen kaikkea halutaan varmistaa, että nuoret saavat osallistua heidän digitaalista arkeaan koskevaan päätöksentekoon.