Tiedetään, että monet suomenruotsalaiset äänestävät RKP:tä tai muiden puolueiden ruotsinkielisiä ehdokkaita. Toistaiseksi tutkimus ei kuitenkaan ole pystynyt valottamaan ilmiön syitä ja siihen vaikuttavia olosuhteita. Svenska social- och kommunalhögskolanin yliopistonlehtori Staffan Himmelroos aikoo ottaa niistä selvää.
Hänen hankkeensa ’Etnolingvistisk identitet som politisk strategi bland kandidater och väljare – Finlandssvenskarna i ett jämförande perspektiv’ (Etnolingvistinen identiteetti ehdokkaiden ja äänestäjien poliittisena strategiana – suomenruotsalaiset vertailevasta näkökulmasta) pyrkii syventämään ymmärrystä ruotsinkielisten ehdokkaiden ja äänestäjien poliittisesta käyttäytymisestä Suomessa.
– Suomenruotsalaisten äänestyskäyttäytymistä ei ole aiemmin tarkasteltu suhteessa etnisten ryhmien äänestyskäyttäytymistä koskevaan kansainväliseen tutkimukseen. Tavoitteenamme on analysoida tätä poliittista käyttäytymistä etnisiä vähemmistöjä koskevien yleisten teoreettisten näkökulmien valossa, Himmelroos kertoo.
Nelivuotista tutkimushanketta rahoittaa Svenska litteratursällskapet. Hankkeen muut tutkijat ovat tutkijatohtorit Daniel Kawecki ja Venla Hannuksela, yliopistotutkija Daniel Fittante ja professori Peter Söderlund.
Ei automaattinen vaan strateginen valinta
Hankkeen keskeinen lähtökohta on, että etniseen tai kielelliseen identiteettiin liittyvä poliittinen käyttäytyminen ei ole itsestään selvää. Ruotsinkielisyys tai suomenruotsalaiseksi identifioituminen ei automaattisesti tarkoita tietyn puolueen tai ehdokkaan äänestämistä.
– Kyse on strategisesta valinnasta. Ihmisten äänestyspäätökset riippuvat olosuhteista: oman ryhmän koosta paikkakunnalla, todellisista vaikutusmahdollisuuksista politiikassa ja siitä, pitävätkö ehdokkaat kielellisen identiteetin korostamista hyödyllisenä.
Hanke selvittää juuri tätä dynamiikkaa – sekä äänestäjien että poliitikkojen osalta.
Suomi tarjoaa poikkeuksellisen hyvät puitteet tämäntyyppiselle tutkimukselle. Asukkaiden rekisteröinti kielen perusteella tarjoaa yksityiskohtaisia tietoja, joita ei muissa maissa ole yleensä saatavilla.
Lisäksi suomenruotsalaiset elävät hyvin erilaisissa kielellisissä ympäristöissä: joissain kunnissa heidän osuutensa väestöstä on vain viisi prosenttia, kun taas toisissa he muodostavat selvän enemmistön. Tämä vaihtelu on tutkimuksellisesti arvokasta.
– Jo alustavat kyselytulokset puhuvat selvää kieltä: poliitikkojen käyttäytyminen on yhteydessä heidän kieliympäristöönsä. Pääosin ruotsinkielisessä kunnassa toimiva ehdokas käyttäytyy toisin kuin sellainen, jonka kunnassa ruotsinkielisiä asukkaita on vain muutama prosentti, Himmelroos selittää.
Etnolingvistinen mobilisaatio eri vaalijärjestelmissä
Hanke selvittää, ovatko Suomessa havaitut ilmiöt ainutlaatuisia vai tunnistettavissa myös muualla. Siksi Suomea verrataan neljään alueeseen, joissa etnolingvistisellä identiteetillä on merkittävä rooli: Kataloniaan, Brysselin alueeseen, Luxemburgiin ja Walesiin.
– Alueet on valittu siten, että ne sekä muistuttavat toisiaan että eroavat toisistaan muun muassa vaalijärjestelmän ja vähemmistökielen aseman osalta. Näin voidaan tutkia, missä määrin erilaiset olosuhteet selittävät eroja poliittisessa mobilisaatiossa eli siinä, miten ihmiset järjestäytyvät ja aktivoituvat osallistumaan politiikkaan ja päätöksentekoon.
Himmelroosin mukaan suomalainen yksilökeskeinen vaalijärjestelmä luo suotuisan maaperän mielenkiintoisille ilmiöille, joita ei välttämättä synny muissa vaalijärjestelmissä. Järjestelmä esimerkiksi mahdollistaa sen, että ehdokkaat voivat profiloitua ruotsinkielisinä riippumatta siitä, ovatko he RKP:n ehdokkaita.
– Suljettuihin listavaaleihin perustuvissa järjestelmissä puolueet sen sijaan määräävät, ketkä tulevat valituiksi, jolloin vastaavaa profiloitumista tai dynamiikkaa ei pääse syntymään.
Kansainvälisesti merkittävää tutkimusta
Hankkeessa yhdistellään useita tutkimusmenetelmiä. Keskeisen osan muodostavat laadulliset haastattelut, joissa eri kielialueiden poliitikot ja ehdokkaat kertovat omista mobilisointistrategioistaan.
Lisäksi hyödynnetään ehdokkaille suunnattua kyselyaineistoa, josta on jo saatu ensimmäisiä tuloksia siitä, miten poliitikot näkevät kielellisen identiteettinsä eri yhteyksissä. Tutkimusryhmä analysoi myös Tilastokeskuksen hallinnollisia, kielen mukaan jaoteltuja rekisteritietoja, jotka valottavat äänestysosallistumista.
Hankkeen tärkeänä tavoitteena on osoittaa, että suomenruotsalaisia koskeva tutkimus kiinnostaa muitakin: Suomesta saatava tieto voi rikastuttaa myös laajempaa kansainvälistä tutkimuskeskustelua.
– Suomessa tehty tutkimus on tähän asti keskittynyt ennen kaikkea oman vähemmistöryhmän ymmärtämiseen. Uskon kuitenkin, että aihe voi herättää kiinnostusta myös Suomen rajojen ulkopuolella, sillä etniseen alkuperään perustuva poliittinen mobilisaatio on tuttu ilmiö monissa maissa.