Kiina on ottamassa käyttöön kansalaistensa sosiaalisen pistelaskujärjestelmän, jossa ihmiset luokitellaan sen mukaan, miten he ovat käyttäytyneet: jos ajaa huonosti, maksaa laskunsa myöhässä tai ostaa liian monia tietokonepelejä, sosiaaliset pisteet laskevat. Tämä taas voi vaikuttaa työnsaantiin tai siihen, missä hotellissa saa asua tai opiskelupaikan hakuun.
– Kuinka me voisimme ymmärtää Kiinan toimintaa ja strategioita maailmankaupassa, jos emme ymmärrä, miten kiinalainen yhteiskunta toimii? Kysymyksen esittää Carl Heath, ruotsalaisen RISE Interactiven koulutusjohtaja. Heath puhui Digitalisation, Future Universities and Society -seminaarissa Helsingin yliopistossa syyskuussa.
Esimerkki kuvaa sitä, mitä yhteiskunnan digitalisaatio voi tarkoittaa. Seminaarissa oli tarkoitus avata keskustelua yliopiston roolista opiskelijoiden kouluttamisessa digitalisoidussa maailmassa. Mitä valmiuksia vaaditaan, jotta opiskelijamme voivat toimia ja ottaa osaa kehitykseen ja päätöksentekoon yhteiskunnassa, jota yhä enenevässä määrin luonnehtii ihmisten ja koneiden välinen sekä tekoälyn välinen vuorovaikutus?
Kyse on meistä kaikista
Carl Heath painottaa, että koulutusalalla työskentelevien on erityisen tärkeää ymmärtää, mitä yhteiskunnan digitalisaatio pitää sisällään, jotta he pystyvät välittämään tämän tiedon opiskelijoille.
– Helsingin yliopistossa tulisi panostaa määrätietoiseen ja pitkäaikaiseen kehitystyöhön, johon osallistuisi mahdollisimman suuri osa henkilöstöstä. Kyse on ennen kaikkea siitä, kuinka me puhumme muutoksen ja uuden tekniikan yhdistelmästä ja kuinka me ymmärrämme, miten se liittyy meihin itseemme, sanoo yliopistotutkija Carl-Gustav Lindén Svenska social- och kommunalhögskolanista, joka toimi seminaarin järjestäjänä.
Lindén nostaa esimerkkinä esiin ruotsalaisen RISE Interactiven, joka on alkanut kouluttaa kaikkia yliopistoissa toimivia ymmärtämään peruskäsitteitä kuten tekoälyä ja Big Dataa.
– Lisäksi tarvitaan etsivää toimintaa, jotta saavutettaisiin ne, jotka eivät halua tietää digitalisoinnista mitään. Digitalisaatio koskee kaikkia, ja jos sitä ei ymmärrä, ei ymmärrä yhteiskuntaa, Lindén toteaa.
Helsingin yliopiston digitalisaatiojohtaja Jaakko Kurhila sanoo, että tässäkin kysymyksessä yliopiston on tärkeä tehdä yhteistyötä ympäröivän yhteiskunnan kanssa.
– Kaikki viisaus ei asu yliopistoissa eikä yliopistoilla ole koulutusmonopolia. Yliopistojen – myös Helsingin yliopiston – on kytkeydyttävä entistä enemmän osaksi yhteiskuntaa. Yliopiston opetuksen on oltava mielekästä ja relevanttia, ja avointa moneen suuntaan: alumneille, täydennyskouluttajille, hakijoille ja yhteistyökumppaneille. Koulutuksen muotojen on oltava järkevästi joustavia, Kurhila toteaa.
Etiikkaa ja moraalia tulee tarkastella
Toisenlaisen esimerkin siitä, kuinka yliopistomaailma voi kohdata digitalisoidun yhteiskunnan, esitteli professori Mike Friedrichsen, joka viime vuonna perusti aivan uuden Berlin University of Digital Sciences -yliopiston (BUDS). BUDSin ideana on luoda ja edistää digitaalista ydinosaamista, jota tarvitaan digiyhteiskunnassa aina vain enemmän, sekä jatkuvasti sopeuttaa koulutustarjontaa sosiaalisiin ja taloudellisiin vaatimuksiin joustavalla ja dynaamisella tavalla.
– BUDS on kiinnostava, koska se on harvinainen ja rohkea kokeilu luopua kaikesta vanhasta ja aloittaa puhtaalta pöydältä, Kurhila toteaa.
– Ajatus on houkutteleva, sillä monissa pitkät perinteet omaavissa tutkimusyliopistoissa muutosta vastustavia rakenteita on paljon. Uudessa yliopistossa digitaalinen ”disruption” (vanhojen toimintamallien purku, toim. huom.) voi tapahtua kerralla. Mutta kilpailu uusien kouluttajien kesken on kovaa ja kansainvälinen koulutusbusiness on raakaa. Perinteisillä yliopistoilla on sentään ikiaikainen tehtävä tieteen edistäjinä ja tieteellisen työn tekijöiden kouluttajina.
Digitalisaatio ilmiönä on eri tavoin otettava koulutuksessa huomioon, erityisesti yhteiskuntatieteissä. Näin sanoo Anna Henning-Lindblom, Svenska social- och kommunalhögskolanin koulutuskysymyksistä vastaava vararehtori.
Yhteiskunta digitalisoituu aina vain enemmän, missä on sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvistä puolista Henning-Lindblom nostaa esiin digijärjestelmän, jota on kehitelty lastensuojelun puolella ja joka hälyttää sosiaalityöntekijän, kun järjestelmä esimerkiksi havaitsee lapsen tehneet asiakaskäyntejä useissa eri paikoissa. Järjestelmä saa kokonaiskuvan aikaiseksi nopeammin kuin yksittäinen sosiaalityöntekijä.
– Yhteiskuntatieteiden opetuksessa on kuitenkin tärkeää myös pohtia digitalisaation eettistä puolta ja suhtautua siihen kriittisesti, Henning-Lindblom sanoo.
– Olisi siksi mielenkiintoista hahmotella erityiskurssi, jolla käsiteltäisiin muun muassa digiratkaisujen takana olevia eettisiä ja moraalisia kysymyksiä. Korkeatasoisen yhteiskunnallisen koulutuksen on pysyttävä yhteiskunnan digitalisen kehityksen vauhdissa.