Paroninkorven koealue on hyvin tyypillinen Etelä-Suomessa sijaitseva ojitettu suo. Paroninkorpi ojitettiin 1940-luvulla ja sen ojitusta täydennettiin vuonna 1960-luvulla. Sarkaojia on 70 metrin välein ja ne ovat noin 0.6 metriä syviä. Ojituksen seurauksena tämän viljavan kasvupaikan alkuperäinen aukkoinen sekametsä on nykyisin pääosin korjuukypsää kuusta. Turve on muodostunut sarojen ja puiden jäänteistä ja sitä on yli metrin paksuinen kerros kivennäismaan päällä.
Paroninkorpi on osa Luonnonvarakeskuksen koealaverkostoa, jossa tutkitaan nykyisin yleisen tasaikäisrakenteisen metsänkasvatuksen rinnalla ympäristön kannalta kestävämpiä metsänhoitomenetelmiä. Paroninkorvessa selvitetään jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen vaikutuksia muun muassa alueen hiilitaseeseen ja vesistöihin. Paroninkorven metsikkö on jaettu satunnaisesti 20 pinta-alaltaan yhtä suureen ruutuun (kuva Paroninkorven koeasetelmasta). Kolmasosalla ruuduista on alkuperäinen puusto (pohjapinta-ala 22-31 m2 per hehtaari). Jatkuvapeitteisen kasvatuksen ruuduilta puutosta on poistettu joko 40 tai 70 prosenttia alkuperäisestä puuston tilavuudesta, joten puuston pohjapinta-ala on 12 tai 17 m2 per hehtaari. Lisäksi alueen reunalla on avohakattu kuvio, jotta jatkuvan kasvatuksen tuloksia voidaan verrata nykyiseen kiertometsätalouteen. Hakkuut tehtiin talvella vuonna 2017.
Mustavirta on tyypillinen matalavetinen järvi, jonka vesi on hyvin tummaa. Tumma väri johtuu siitä, että järveen virtaa humuspitoista vettä sen valuma-alueelta, joka on pääosin metsäistä ja ojitettua suota – suurelta osin samanlaista kuin Paroninkorpi.