Helsingin Kaivopuistossa sijaitseva Mannerheim-museo avautui uudelleen laajan peruskorjauksen jälkeen isänpäivänä 2025. Kokoelmien kosketus -joukkomme tutustui tammikuussa museoon sen kokoelmista vastaavan tutkijan Liisa Oikarin opastamana.
Museon avautuminen on aina iso ja kiinnostusta herättävä asia, ja Mannerheim-museon avautuminen sai julkisuutta esimerkiksi Helsingin Sanomissa (Oksanen 23.11.2025; Gronow 25.11.2025). Lisähuomiota museon uudelleenavautumiselle on antanut tämänhetkinen maailmantilanne: Sotahistoriasta kiinnostuneille museo lienee ollut kestosuosikki, mutta nyt kiinnostusta sitä kohtaan on lisännyt myös Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa. Monet suomalaiset kokevat sodan analogisena Suomen talvisodalle, ja sodan herättämät ylisukupolviset muistot on koettu Ukrainan kautta vahvasti uudella tavalla (Olsson 2024). Oikarin mukaan museon näkökulmasta nyt eletäänkin selvästi Mannerheim-aaltoa.
Museo- ja taloteknisistä näkökulmista moni asia museorakennuksessa on muuttunut, mutta kävijälle museo avautuu näyttelyperiaatteiltaan muuttumattomana: Kyseessä on nimenomaan koti sellaisena kuin sen asukas on sen itselleen sisustanut. Pääosassa ovat konkreettiset esineet ja niiden muodostama kokonaisuus, joiden kautta narratiiveja ja historiakertomusta rakennetaan. Jos taide- ja historiamuseot kontekstualisoivat esineitä uudelleen sijoittamalla niitä muiden esineiden yhteyteen, kotimuseot tekevät päinvastoin: ne luovat uteliaisuutta herättäviä kohtauksia joko säilyttämällä huoneet sellaisena kuin ne olivat, tai ne luovat huoneita, jotka viittaavat siellä elettyyn elämään (Dekel & Vinitzky-Seroussi 2017). Mannerheimin kodissa vierailijat aistivat sen tunnelmaa salin kellon tikittäessä taustalla, nuuskiessaan vanhojen huonekalujen tuoksuja, häkeltyessään aulan seinillä riippuvien pääkallojen määrästä ja ihaillessaan Mannerheimin kirjaston kirjojen määrää.
Monille vierailijalle – ja niin myös Liisa Oikarille – rauhoittumaan kutsuva kirjastohuone on erityisen merkityksellinen. Mannerheimin työpöytä siististi järjesteltyine kirjeineen ja tilpehööreineen saa kuvittelemaan, että sen äärestä on juuri noustu, vaikka tosiasiassa jok’ikinen museon esine jouduttiin muuttoprosessin aikana kantamaan talosta ulos ja takaisin sisään. Kokoelmien hoitajalle museon yksittäiset esineet tulivat muuton pakkaamisten ja purkujen yhteydessä erityisen tutuiksi – tai peräti ”omiksi”.
Museokokoelmien näkökulmasta Mannerheim-museo on erityisasemassa sikäli, että Liisa Oikarin arvion mukaan peräti noin 80 % kokoelmista on esillä. Näin museo on kattavasti ja konkreettisesti näkymä paitsi sen keskeishenkilöön myös kokoelmiin. Valintoja esineiden esille nostamisen suhteen ei tarvitse juuri tehdä, mutta niiden taustalla voi silti olla isoja periaatteellisia ratkaisuja: mitkä hetket kohdehenkilön elämästä nostetaan esille ja miten? Uutiseksi nousi avaamisen yhteydessä etenkin eräs kokoelmien esine – Hitlerin muotokuva – joka vietiin museosta talteen ”salaiseen paikkaan” (Gronow 25.11.2025).
Aina autenttisten esineiden esillä pitäminen ei ole niiden kunnon vuoksi mahdollista, ja niitä on pitänyt korvata replikoilla, tai miettiä toisenlaisia ripustusratkaisuja. Ohjenuorana Mannerheim-museossa on toiminut kysymys: ”Mitä Mannerheim tekisi?” Esimerkiksi verhoja on vaihdettu uudempiin vastaaviin, koska niin Mannerheim olisi itsekin tarkkana sisustajana toiminut. Kotimuseoiden ilmapiiriä (atmosphere) käsittelevässä tutkimuksessa on havaittu, että juuri tällaisten valintojen ja ratkaisujen jakaminen vierailijoille on tärkeää kävijäkokemuksen rakentamiselle: Talon kokemat muutokset yhdistävät sen kohdehenkilön menneet tavat museon nykyisiin tavoitteisiin ja ovat keskeisiä talomuseoiden kiinnostavuuden ja vierailukokemuksen tulkitsemisessa (Dekel & Vinitzky-Seroussi 2017).
Vaikka museo peruskorjauksen jälkeen näyttääkin esillä olevien kokoelmiensa puolesta melko lailla samalta kuin aiemmin, on korjausaika mahdollistanut myös museon relevanssin ja tehtävän uudelleenarvioinnin ja -määrittelyn; pohdinnan siitä, mihin keskusteluihin yhteen historian henkilöön keskittynyt museo voi osallistua, ja miten historiallinen kotimuseo voi ottaa kantaa ajankohtaisiin teemoihin. Museon kehitystyössä on pohdittu, mikä on juuri Mannerheim-museon tehtävä museokentällä ja yhteiskunnassa ja millainen vaikuttava toimija museo voi olla. Tähän on antanut viitteitä ne monet keskustelut, joita museokävijöiden kanssa on opastetuilla kierroksilla käyty, sekä tutkimuskentältä ja museoalalta saatu palaute. Toisaalta museon henkilökunta on tietoisesti rakentanut yhteyksiä uusiin teemoihin: Rakennuksen historian ja remontin kautta voidaan esitellä myös Helsingin historiaa ja kaupunkikuvan muuttumista, ja esimerkiksi Mannerheimin puutarhainnostuksen kautta vierailijoiden kanssa voi käsitellä nykyistä luontokatoa. Jatkossa museo tulee tarjoamaan opastuksia myös erityisillä teemapainotuksilla. Vuosittaiset erikoisnäyttelyt museon vaihtuvien näyttelyiden tilassa mahdollistavat erilaisten yhteiskunnallisten ja ajankohtaisten teemojen laajemman tarkastelun.
Kävijät myös tarttuvat itse entuudestaan tuntemiinsa puhutteleviin aiheisiin tai yksittäisten esineiden tarinoihin. Keskustelua herättävät niin sisällissota, seinältä katsovat lukuiset trofeet ja muut kansainväliset muistot, jotka heijastavat koloniaalia historiaa, tai vaikkapa kunniamerkit hakaristi-symboleineen sekä Suomen ja Saksan jatkosodan aikaiset suhteet.
Mannerheim henkilönä herättää monia tunteita, jotka heijastuvat myös museovierailuilla. Vieraiden joukosta löytyy niin entusiasteja, joille museon kohde on kulttihahmo, mutta myös heitä, joille Mannerheim näyttäytyy tätä ristiriitaisempana toimijana. Kun museo interiööreineen säilyy suhteellisen muuttumattomana, muodostuu kotimuseon dynaamisuus pitkälti juuri kohtaamisista. Kun vierailijat tulevat kotimuseoon omine taustatietoineen ja historiakuvineen, on valmius erilaisiin keskusteluihin ja myös tulkintojen ja tunteiden rohkeaan kohtaamiseen keskeinen osa museon ja museoammattilaisten tekemää tunnetyötä.
Lähteet
Dekel, Irit & Vinitzky-Seroussi, Vered 2017. A living place: On the sociology of atmosphere in home museums. European Journal of Cultural and Political Sociology, 4(3), 336–362.
Gronow, Kira 2025. Kiusallinen Hitlerin muotokuva poistettiin Mannerheim-museosta Helsingissä. Helsingin Sanomat 25.11.2025.
Oksanen, Kimmo 2025. Mannerheimin uusin aika. Helsingin Sanomat 23.11.2025.
Olsson, Pia 2024. Nukkuva karhu ja rukouksen voima: Ukrainan sodan herättämät tunteet suomalaisten muisti-ideologiassa. Lähihistoria 3(1), 159–187.