Yoko Ogawan Muistipoliisi-romaanissa esineet ja käsitteet katoavat. Yhtenä päivänä ihmiset heräävät aamuun, jona ruusut ovat tiessään. Toisena aamuna kaikki linnut lentävät pois. Samalla myös ihmisten muistot ja tieto näihin liittyen katoavat. Kirjassa on kohtaus, jossa päähenkilö näkee hatun ymmärtämättä mistä tässä esineessä on kysymys. Se näyttää pehmeältä ja on ihmisen päälaella, mutta henkilö ei ymmärrä esinettä. Hänellä ei ole sanoja sen käsitteellistämiseen, eikä kontekstia sen tarkoituksen selittämiseen. Ilman sanoja, ymmärrystä ja muistoja esineeltä puuttuu kokonaan merkitys.
Myös esineen queeriys on usein sen kontekstissa, sen tarinassa ja historiassa. Queeriä historiaa ja muistoja menetettiin paljon AIDS-epidemian aikana ja toisaalta esimerkiksi homouden kriminalisoivan lain ja myöhemmin kehotuskiellon takia queeriä kulttuuriperintöä ei ole välttämättä säilytetty. Myös museoissa ja arkistoissa queer on usein piilossa. Osittain siksi, että queeriyttä ei ole haluttu esittää siihen historiallisesti liittyneen stigman takia, mutta myös siksi, että queer ei välttämättä näy esineestä päällepäin. Näyttelysuunnittelija ja museokonsultti Margaret Middleton (2020) toteaa, että queerille henkilölle museokäynti saattaa olla kuin arkeologinen tutkimusmatka, jolla etsitään todistusaineistoa esivanhemmista. Tällä hän tarkoittaa sitä, että koska queer on usein häivytetty näyttelyissä, täytyy kävijän osata itse lukea rivien välistä ja tehdä omia tulkintoja, jotka saattavat olla jopa päinvastaisia kuin mitä näyttelyteksteissä kerrotaan. Middleton (2020) jatkaa, että hänen kokemuksensa museoissa onkin tämän takia usein skeptinen ja epäileväinen, mutta toisaalta selkeästi queerit näyttelyt ovat olleet hänelle huomattavasti rennompia kokemuksia.
Sukupuolentutkija Tuula Juvonen (2020) kirjoittaa kolmesta eri taidemuseoissa järjestetystä queer-opastuksesta, joihin hän osallistui vuonna 2019. Opastukset käsittelivät queeriä hyvin eri tavoilla: siinä missä yhdessä taiteilijoiden queeriys oli keskiössä, toisessa keskityttiin teoksissa kuvattujen henkilöiden queereihin tulkintoihin ja kolmannessa näyttelyvieraita kehotettiin aktiivisesti katsomaan toisin, queeristi, ja tekemään myös itsereflektiota. Näitä lähestymistapoja voidaan hyödyntää myös muussa kuin taidemuseokontekstissa. Myös kulttuuriperinnön parissa queer voidaan tulkita eri tavoin: onko queer esineessä, sen käyttäjässä tai käyttötavassa, vai voiko minkä tahansa esineen queeriyttää katsomalla toisin?
Esimerkki queeristä esineestä voisi olla vaikkapa rintanappi, jossa lukee ”We’re here & we’re queer”. Esine ei jätä paljoa tulkinnanvaraa – ainakaan nykypäivän ihmiselle, jolle queer on suhteellisen neutraali termi ja merkitykseltään jotakuinkin selkeä. Toisaalta queerin piiriin myös approprioidaan, tai omaksutaan esineitä, jotka eivät lähtökohdiltaan välttämättä ole queerejä. Näitä voivat olla taideteokset, elokuvat, kirjat, historian hahmot, vaatekappaleet ynnä muut toisessa kontekstissa heteronormatiivisesti luettavat asiat (Steorn 2010). Esimerkiksi hyvinkin arkinen esine kuten vaikkapa bandana-huivi saa erilaisia merkityksiä, kun sen käyttötarkoitus ymmärretään perinteisen homomiesten kruisailuun käyttämän huivikoodin kautta. Tällöin arkinen huivi kertookin kantajansa seksuaalisista haluista ja fetisseistä.
Affektiteoriassa ajatellaan, että esineeseen ”tarttuneet” affektit ovat peräisin ihmisen omasta taustasta: esineen käyttötarkoituksesta, historiasta ja tarinasta. Affektilla voidaan tarkoittaa tunnetta, mutta usein affekti on jokin selittämätön ja vaikeasti sanoitettava tuntemus; fiilis tai viba . Jokin esine voi siis ikään kuin säteillä ympärilleen jotain viboja, tai värähtelyjä, eli se on affektiivinen. Ja affektiivinen siitä on tullut siksi, että siihen liitetään tiettyjä mielleyhtymiä ja merkityksiä. Affektiivisuus on siis kontekstisidonnaista. Muistipoliisi-romaanissa esineisiin, jotka yleensä olisivat vaalittuja ja rakkaita muistoesineitä, ei liity tyypillisiä affektiivisia merkityksiä, koska niiden konteksti, asiayhteys sekä muistot olivat kadonneet. Nostalgian, muistojen ja tunnesiteen sijaan jäljellä oleva affekti onkin hämmästys kummallista esinettä kohtaan, ihastus esineen kuriositeettiarvosta, sekä jännitys ja jopa pelko kielletyn esineen kohtaamisesta.
Queerteoreetikko Jack Halberstam (2003) on todennut, että esimerkiksi flyerit ja musiikki ja jopa muistot ja kulttuuriset arvot ovat affektiivisia ja performatiivisia queerejä objekteja. Kenties ei ole edes syytä pyrkiä esittämään queeriä esineiden pintatason kautta, koska queer on jossain syvemmällä kuin esineiden pinnalla nähtävissä. Queer on esineisiin tarttunut affektiivisuus ja yhteisön sisällä jaettu tieto, joka on sidoksissa aikaan ja paikkaan. Affektit tarttuvat esineisiin niiden queeriyttämisen kautta (Steorn 2010). Tällöin nämä teokset tai esineet luetaan queeristi, tai niille annetaan queerejä merkityksiä. Jos nämä merkitysten kerrostumat jätetään huomiotta, saattaa esineisiin oleellisesti liittyvä tieto ja affektiivisuus tulla poispyyhityksi. Tämä on oleellista esimerkiksi tallennettaessa queerejä esineitä museoiden tai arkistojen kokoelmiin, jolloin esineen taustatarina ja siihen liittyvät affektit olisi tärkeä saada mukaan. Affektiivisuus lisää osaltaan esineiden ja asioiden koskettavuutta – niistä tulee todellisempia, kun niihin osataan liittää affekteja. Queerin kulttuuriperinnön tallentamista ja affektiivista luonnetta olisi tärkeää pohtia, etteivät queerit esineet ja muistot ajan myötä katoa kuin Muistipoliisi-romaanin maailmassa.
Marraskuussa vietetään Sateenkaarihistoriakuukautta, jonka yhtenä tavoitteena on tallentaa suomalaista LHBTIQA+ -historiaa ja -kulttuuria osaksi yhteistä kulttuuriperintöämme. Lue lisää Sateenkaarihistoriakuukaudesta ja sen aikana olevista tapahtumista alla olevasta linkistä. Voit myös vielä marraskuun ajan osallistua tutkimushankkeemme aineistokeruuseen kertomalla museomuistojasi – vaikkapa sateenkaarinäkökulmasta.
Viitattu kirjallisuus:
Halberstam, J. 2003. What’s that Smell?: Queer Temporalities and Subcultural Lives. International Journal of Cultural Studies, 6(3), 313-333. doi: 10.1177/13678779030063005
Juvonen, Tuula. 2020. Queer as a Queer Guided Tour. SQS-lehti, vol. 14:1–2. doi:10.23980/sqs.101471
Middleton, Margaret. 2020. Queer Possibility. Journal of Museum Education, 45:4, 426-436, doi: 10.1080/10598650.2020.1831218
Okawa, Yoko. 2022. Muistipoliisi (suom. Markus Juslin). Tammi.
Steorn, Patrik. 2010. Queer in the museum: Methodological reflections on doing queer in museum collections. Lambda Nordica, 15(3-4), 119–122. https://www.lambdanordica.org/index.php/lambdanordica/article/view/294