Yliopistopedagokiikan lehtordeiden Henna Asikaisen sekä Nina Katajavuoren kehittämää työhyvinvointiohjelmaa tutkitaan jatkuvasti Wells Research to Business -projektin aikana. Tutkimus yhdistää standardoituja kyselylomakkeita, fokusryhmähaastatteluja ja tulevaisuuden suunnitelmia biofysikaalisille mittauksille. Usein tutkimuksesta puhuttaessa ymmärrys jää kuitenkin suppeaksi ilman riittävää taustatietoa siitä, mitä eri tutkimusmenetelmät oikein tarkoittavat. Siksi on myös tärkeää puhua näistä tutkimusmenetelmistä selkokielellä, jotta niiden merkitys kattavien ja luotettavien mielenterveyteen liittyvien oivallusten tarjoamisessa nousee esille.
Maailmassa, jossa työntekijöiden mielenterveys on yhä suuremman paineen alla, Wells -kurssi erottuu edukseen tutkimukseen perustuvalla lähestymistavallaan hyvinvoinnin ja tuottavuuden parantamisessa. Asiantuntijoiden luoma ja tutkimuksen perusteella kehitetty kurssi tähtää edistämään ja tukemaan työhyvinvointiaja työelämätaitoja laaja-alaisesti. Mutta mitä tämä näyttö- ja tutkimuspohja oikeastaan tarkoittaa?
Wells -kurssia ovat kehittäneet vuodesta 2017 lähtien yliopistopedagogiikan lehtorit Henna Asikainen ja Nina Katajavuori, jotka opettaessaan olivat kasvavassa määrin huolestuneet yliopisto-opiskelijoiden mielenterveyden heikkenemisestä ja sen vaikutuksista opiskelijoiden opiskelutaitoihin. Tämän pohjalta Asikainen ja Katajavuori alkoivat hiljalleen rakentaa ensimmäisiä versioita Wells –kurssista opiskelijoille. Kurssin kehittämisen aikana kurssille osallistuneilta opiskelijoilta kerättiin systemaattisesti tutkimustietoa. Tämän avulla tutkittiin tieteellisesti kurssin mahdollisia vaikutuksia hyvinvoinnin eri osa-alueisiin ja opiskelutaitoihin sekä kehitettiin kurssin sisältöä (Asikainen & Katajavuori, 2021). Tällä hetkellä teemme samaa Wells Research to Business -hankkeessa, jossa kurssista on muokattu työelämän tarpeisiin soveltuva versio. Tämä artikkeli kertoo, millä tutkimusmenetelmillä tutkimme kurssia nykyään ja mitä nämä menetelmät oikein merkitsevät.
Ensimmäinen ja kenties keskeisin käyttämämme mittaustapa on itsearviointimittaus, kyselylomakkeet. Kyselylomakkeet ovat yksi yleisimmin käytetyistä tutkimusmittareista psykologiassa ja yhteiskuntatieteissä, sillä niitä on helppo hallinnoida ja ne ovat loogisia. Jos haluat tietää jotain ihmisistä, mikset kysyisi heiltä suoraan? (Grassini & Laumann, 2020; McDonald, 2008). Kyselylomakkeissa annetaan osallistujille väittämä (esim. "Minulla on usein riittämättömyyden tunteita") tai kysymys (esim. "Kuinka usein viimeisen kuukauden aikana olet tuntenut olevasi tilanteen tasalla?") ja pyydetään arvioimaan eri asteikoilla, kuinka usein he ovat kokeneet kysymyksiin liittyviä tuntemuksia. Tällä hetkellä käytämme kyselylomakkeita, joilla arvioidaan osallistujien psykologista joustavuutta, yleistä psykologista hyvinvointia, ahdistuneisuutta, koettua stressiä, burnout-riskiä, työtyytyväisyyttä, työhön sitoutumista ja ajanhallintaa.
Kysymysten itse keksimisen sijaan käytämme standardoituja ja tieteellisesti tutkittuja kyselylomakkeita. Standardoidut kyselylomakkeet ovat tutkijoiden kehittämiä kyselylomakkeita, jotka toteutetaan ja pisteytetään joka kerta täsmälleen samalla tavalla (Boynton et al., 2004). Näin ollen näiden kyselylomakkeiden tuloksia voidaan verrata eri osallistujien ja eri tutkimusten välillä. Standardoituja kyselylomakkeita myös kehitetään tutkimusten perusteella; psykologit arvioivat säännöllisesti, mittaavatko kysymykset todella sitä, mitä niiden on tarkoitus mitata (kyselylomakkeen validiteetti) ja tuottavatko ne johdonmukaisia tuloksia ajan myötä (kyselylomakkeen reliabiliteetti) (Taherdoost, 2016). Täten meillä on vahvempi pohja tutkimustuloksillemme.
Kaikki kyselylomakkeet täytetään kurssin alussa ja lopussa. Tämän jälkeen yhdistämme osallistujien vastaukset kullakin ajankohdalla ja saamme niin sanotut ennen ja jälkeen -pisteet kullekin kyselylomakkeelle. Sitten voimme tilastollisten menetelmien avulla arvioida, onko pistemäärissä tilastollisesti merkitsevä eroja ennen ja jälkeen kurssin. Tilastollisesti merkitsevä ero tarkoittaa psykologian tutkimuksessa sitä, että on olemassa 5 prosentin tai sitä pienempi mahdollisuus, että pisteiden ero on sattumaa (Andrade, 2019). Tilastollisesti merkitsevissä tuloksissa on siis vähintään 95 prosentin todennäköisyys sille, että piste-ero ei johdu pelkästään sattumasta. Jos siis esimerkiksi havaitsemme osallistujien psykologisen joustavuuden tilastollisesti merkitsevän lisääntymisen ennen kurssia ja sen jälkeen, on lähes varmaa, että tämä muutos ei ole pelkkää sattumaa.
Tutkimuksissamme on myös niin sanottu kontrolliryhmä, joka täyttää samat kyselylomakkeet samaan aikaan kuin kurssilaiset osallistumatta kurssille. Koska saamme kontrolliryhmältä täsmälleen samat mittaukset samoina ajankohtina, voimme verrata niitä suoraan kurssilaisten tuloksiin. Näin voimme olla varmempia siitä, että mahdolliset muutokset kurssilaisten pisteissä johtuvat kurssin vaikutuksista, mikä taas on omiaan lisäämään tulostemme luotettavuutta.
Kyselylomakkeiden käytössä sekä ennakko- ja jälkipisteiden vertailussa on kuitenkin omat haasteensa. Kun pyritään ymmärtämään ihmisten hyvinvointia ja siihen liittyviä muutoksia, kyselylomakkeiden jäykkä ja ennalta määrätty rakenne sekä rajatut vastausvaihtoehdot voivat kaventaa tutkimuksesta saatua tietoa (Patten, 2016). Siksi pidimme tärkeänä haastatella kurssin käyneitä ihmisiä kuullaksemme kurssikokemuksista osallistujien omin sanoin. Tämä auttaa meitä saavuttamaan syvemmän ymmärryksen kurssilaisten kokemuksista eri näkökulmista, mikä on informatiivisempaa kuin pelkkä kyselylomakkeiden pistemäärien tarkastelu.
Tästä syystä järjestämme myös fokusryhmähaastatteluja osajoukolle osallistujista. Valitsimme fokusryhmät, koska niiden avulla voimme samanaikaisesti kerätä useiden henkilöiden kokemuksia ja hyödyntää tutkimukseen käytettävän ajan mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi ryhmätilanne voi antaa ihmisille mahdollisuuden löytää sellaisia näkökulmia, ideoita ja ajatuksia kurssista, mitä he eivät ehkä yksin keksisi (Acocella, 2012). Esimerkiksi tähänastisissa fokusryhmissä ihmiset ovat voineet reflektoida omia kokemuksiaan kurssilla myös muiden kokemusten kautta, mikä on jopa tuonut uusia oivalluksia kurssin vaikutuksista.
Haastattelut nauhoitetaan, minkä jälkeen ne kirjoitetaan puhtaaksi ja anonymisoidaan. Tämän jälkeen alamme käydä läpi puhtaaksikirjoitettuja haastatteluja, jotta voimme tunnistaa ja analysoida yhteisiä teemoja tai malleja ihmisten sanomisista. Luemme keskustelut läpi monta kertaa, etsimme toistuvia aiheita ja ryhmittelemme ne teemoiksi. Tämä auttaa meitä ymmärtämään ryhmän jakamia pääkohtia ja oivalluksia.
Tutkimuksessa numeerisen, eli niin sanotun kvantitatiivisen aineiston (kyselylomakkeiden) ja kielipohjaisen, eli niin sanotun kvalitatiivisen aineiston (fokusryhmien) yhdistämistä kutsutaan triangulaatioksi. Triangulaatio on erityisen hyödyllistä psykologian tutkimuksessa, sillä se parantaa tulosten luotettavuutta käyttämällä monipuolisia menetelmiä tiedon keräämisessä ja analysoinnissa. Sen sijaan, että luotamme esimerkiksi vain siihen, että tarkastelemme kvalitatiivisesti ihmisten henkilökohtaisia subjektiivisia kokemuksia kurssilla, mittaamme myös kvantitatiivisesti heidän hyvinvointiaan ennen ja jälkeen kurssin validoitujen kyselylomakkeiden avulla. Tämä auttaa meitä saamaan paremman kokonaiskuvan siitä, miten kurssi todella vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Triangulaatio on erityisen tärkeää tutkittaessa moniulotteisia aiheita, kuten mielenterveyttä ja työhyvinvointia, sillä siinä yhdistetään erilaista dataa, jotta johtopäätöksistä saadaan vahvempia.
Tämän lisäksi pyrimme tulevaisuudessa sisällyttämään tutkimukseemme myös biofysikaalisia mittauksia, kuten elektroenkefalogrammi (EEG). EEG on tutkimusmenetelmä, jossa mitataan aivojen sähköistä toimintaa päähän sijoitettujen pienten antureiden avulla. Anturit mittaavat erilaisia aivoaaltoja, jotka eroavat taajuudeltaan ja amplitudiltaan, ja niiden kautta voidaan tutkia miten erilaiset toiminnot tai tunteet vaikuttavat aivoihin (Cohen, 2017). EEG-data voi auttaa ymmärtämään tunteisiin, stressiin ja rentoutumiseen liittyviä aivojen toiminnan malleja, tarjoten näin syvällisempää tietoa, jota ei välttämättä saada esiin pelkillä kyselyillä tai haastatteluilla (Jackson & Bolger, 2014). EEG:llä pyrimme selvittämään, miten kurssi vaikuttaa kehon reaktioihin (kuten aivotoimintaan) stressaavien tehtävien aikana. Aiomme myös tutkia, miten kurssi vaikuttaa käyttäytymiseen ja suorituskykyyn stressitilanteissa, sekä miten osallistujien stressitasot ja käsitykset stressistä muuttuvat kurssin jälkeen. Lisäksi haluamme selvittää, liittyvätkö nämä parannukset psykologisen joustavuuden lisääntymiseen, joka on kurssin keskeinen tavoite.
Yhdistämällä kyselylomakkeita, fokusryhmäkeskusteluja ja tulevia biofysikaalisia mittauksia (kuten EEG:tä) Wells -kurssi tarjoaa kattavan lähestymistavan hyvinvoinnin ymmärtämiseen ja tukemiseen. Monitahoiset tutkimusmenetelmämme varmistavat, että emme näe vain välittömiä vaikutuksia osallistujiin vaan saamme myös syvällisempää tietoa heidän mielenterveytensä ja tuottavuutensa taustalla olevista muutoksista. Wells-kurssi ei siis ainoastaan pyri vaikuttamaan hyvinvointiin, vaan se myös todistaa tehokkuutensa yksi näyttöön perustuva askel kerrallaan
LÄHTEET
Asikainen, H., & Katajavuori, N. (2021). Development of a web-based intervention course to promote students’ well-being and studying in universities: Protocol for an experimental study design. JMIR Research Protocols, 10(3), e23613.
Acocella, I. (2012). The focus groups in social research: advantages and disadvantages. Quality & Quantity, 46, 1125-1136.
Andrade, C. (2019). The P value and statistical significance: misunderstandings, explanations, challenges, and alternatives. Indian journal of psychological medicine, 41(3), 210-215.
Boynton, P. M., & Greenhalgh, T. (2004). Selecting, designing, and developing your questionnaire. Bmj, 328(7451), 1312-1315.
Cohen, M. X. (2017). Where does EEG come from and what does it mean?. Trends in neurosciences, 40(4), 208-218.
Grassini, S., & Laumann, K. (2020). Questionnaire measures and physiological correlates of presence: A systematic review. Frontiers in psychology, 11, 511710.
Jackson, A. F., & Bolger, D. J. (2014). The neurophysiological bases of EEG and EEG measurement: A review for the rest of us. Psychophysiology, 51(11), 1061-1071.
McDonald, J. D. (2008). Measuring personality constructs: The advantages and disadvantages of self-reports, informant reports and behavioural assessments. Enquire, 1(1), 1-19.
Taherdoost, H. (2016). Validity and reliability of the research instrument; how to test the validation of a questionnaire/survey in a research. How to test the validation of a questionnaire/survey in a research (August 10, 2016).
Patten, M. (2016). Questionnaire research: A practical guide. Routledge.