Ura ja työelämä

Suomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien maisteriohjelmasta voit valmistua erilaisiin kielen ja viestinnän asiantuntijatehtäviin. Humanistisille tutkinnoille on tyypillistä, että ne antavat monenlaisia taitoja tiedonhankintaan, oman alan tietojen soveltamiseen ja tiedon esittämiseen. 

Tyypillisimpiä vaihtoehtoja ovat opettajan ammatti sekä kieliasiantuntijan, -konsultin tehtävät. Opettajaopintoja myös arvostetaan monessa muussa tehtävässä kuin varsinaisessa opettajan työssä, esimerkiksi kustantamoissa sekä koulutuksen suunnittelu- ja kehittämistehtävissä. Liittämällä opintoihin esimerkiksi viestinnän opintoja, harjaannut toimimaan erilaisissa viestintäympäristöissä niin painetussa kuin sähköisessä mediassa. Moni opiskelija on toiminut valmistumisen jälkeen myös erilaisissa järjestö- ja hallinnontehtävissä sekä yrityksissä. Tutustu alumnien uratarinoihin ja löydä oma tulevaisuuden alasi! 

Lisää humanistien alumnitarinoita löydät 375 humanistia -sivustolta sekä Töissä.fi-palvelusta.

Opinnot ovat osa uraasi. Helsingin yliopistossa urasuunnittelu kuuluu kaikkiin tutkintoihin. Urapalvelut tukee yhteistyössä koulutusohjelmien kanssa kasvuasi asiantuntijaksi osana opintojasi ja erillisin palveluin.

Urapalvelut on tukenasi aina ensimmäisestä opintovuodestasi lähtien ja vielä vuoden valmistumisen jälkeen.

Urapalvelut

  • tarjoaa uraohjausta ja työnhaun neuvontaa
  • järjestää infoja, työpajoja ja työelämätapahtumia
  • välittää opiskelijoille soveltuvia työ- ja harjoittelupaikkoja
  • jakaa yliopiston tuen harjoitteluun ja
  • fasilitoi ryhmämentorointiohjelmia.

Tutustu urapalvelujen koko tarjontaan Opiskelijan ohjeissa, teemoissa Työ ja ura sekä Harjoittelu.

Doris Sikiö kiinnostui Suomesta ja suomen kielestä suomalaisten hevibändien kautta. Amorphis ja jo nykyään eläkkeelle vetäytynyt Sentenced johdattivat Münchenistä lähtöisin olleen Sikiön ensin Suomen (kunnia)konsulaattiin ja sieltä Helsingin yliopiston kielikeskukseen.

– Valitsin konsulaatin antamasta kielikeskuksen esitteestä sopivan kurssin ja ilmoittauduin kirjeitse sille. Kurssin alkaessa muutin Suomeen. Vuoden verran ehdin opiskella yksittäisillä kursseilla ennen kuin hain ja pääsin varsinaiseksi opiskelijaksi Suomen kieleen ja kulttuuriin, joka oli silloin vasta perustettu.

Sikiön opinnot sujuivat sutjakkaasti. Osittain taustalla oli saksalainen mentaliteetti, jonka mukaan yliopisto suoritetaan ensin ja vasta sitten katsotaan työelämää. 

– Kävin aika paljon kursseja, mutta ei niistä kunnon kokonaisuuksia tullut. Työelämän kannalta olisi pitänyt tarkemmin silloin miettiä, mitä oikein kannattaa ottaa. Tosin en silloin vielä tiennyt, mitä haluan tehdä valmistumisen jälkeen.

Sikiö ei myöskään oikein osannut hakea neuvontaa yliopistolta tai muualta yhteiskunnalta.

– Minulla ei ollut käytännön kokemusta, miten samat asiat on järjestetty Saksassa, joten varmasti moni yliopiston tarjoama palvelu jäi käyttämättä.

Sikiön toiveammatti selvisi kuitenkin opintojen aikana: opettaja. Hän oli toiminut yliopistolla muutamien kurssien apuopettajana sekä tehnyt lyhyitä opettajan sijaisuuksia yliopiston ulkopuolella ansaitakseen hieman ylimääräistä. Vasta maisteriksi valmistumisen jälkeen hän kuitenkin innostui opettajuudesta ja päätti hakea muodollisen pätevyyden.

– Se oli tuskallinen vuosi, kun opiskelu oli niin tiivistä. Suomessa pitää kuitenkin olla jotain mustaa valkoisella, jotta pystyy todistamaan oman pätevyytensä tarvittaessa.

Opintojen jälkeen Sikiö sai paikan ensin kansalaisopistosta suomi vieraana kielenä (S2)-opettajana. Myöhemmin hän siirtyi Stadin aikuisopistoon S2-opettajaksi ja koordinaattoriksi Väylä työhön-hankkeeseen, jolloin opettajan työ sai sopivaa vastapainoa.

– Puolet ajasta opetan suomea ulkomaalaistaustaisille ja puolet ajasta menee hankekoordinoinnin parissa. Hankkeen tarkoituksena on koulutustarjottimen ja ohjausmallin kehittäminen eli käytännössä suunnitellaan ja pyritään kehittämään opetusta.

Kielitaidon lisäksi muita työelämässä tarvittavia taitoja Sikiö on oppinut matkan varrella.

– Koordinointiin kuuluu myös muun muassa talousasioita: teen Euroopan sosiaalirahastolle maksatushakemukset. Taloudenhoidon tai kirjanpidon opinnoista olisi varmasti ollut hyötyä, mutta ihan hyvin olen tullut toimeen ilmankin.

Sikiöllä on työnsä ja oman taustansa ansiosta näköalapaikka kulttuurienväliseen rajapintaan: siihen, minkälaisia ennakko-oletuksia suomalaisilla saattaa olla ulkomaalaistaustaisia kohtaan. Hän itse näkee eri taustaisten henkilöiden vahvuuden opiskelussa ja työelämässä. Opinnoista nousee esille muisto suomen kielen kurssista, jolla oli samaan aikaan suomen kieltä äidinkielenään puhuvia sekä heitä, jotka opiskelivat sitä vieraana kielenä.

– Oli kiva huomata, että kurssi oli yhtä haastava molemmille, mutta myös miten eri näkökulmista kieltä tarkasteltiin. Meillä oli analyyttisempi näkökulma, koska kielitaito oli heikompi, kun taas natiivipuhujat eivät välttämättä osanneet aina selittää, miksi jokin asia meni tietyllä tavalla.

Työelämän kannalta hän pitää tärkeänä verkostoitumista ja sitä, että pyrkii jo opiskeluaikana miettimään tarkasti, esimerkiksi millaisiin kesätöihin hakeutuu.

– Varsinkin ulkomaalaisille olisi hirveän tärkeää osallistua opiskelijajärjestöjen toimintaan. Sitä kautta pystyy nimittäin luomaan kontakteja ja myöhemmin myös työpaikkoja. Itse palasin yleensä kesäisin Saksaan kesätöihin, mutta ei niistä näin jälkikäteen ollut hyötyä oman alan hommien kannalta. Suosittelen miettimään vähän etukäteen, mitä muuta kuin taloudellista hyötyä mistäkin työpaikasta voisi olla juuri itselle.

Kävelin yliopistolle syksyllä 2010 suomen kielen fuksina ja unelma-ammatti takataskussa. Äidinkielen opettajaksi olen halunnut niin pitkään, että muita suunnitelmia lukioaikojen paniikinomaisia entä jos haluankin poliisiksi -hetkiä lukuun ottamatta en oikeastaan muistakaan. Fuksisyksynä tutustuin muihin, jotka aikoivat opettajiksi, mutta myös aika moneen sellaiseen, joka halusi tehdä jotain aivan muuta. Se auttoi elämään hetkessä. Enimmäkseen me hämmästelimme yhdessä yliopistoa ja haimme toisiltamme vertaistukea, kun syntaksi olikin monta kertaa mutkikkaampaa kuin peruskoulussa. Ihastuin kielitieteeseen, tai ehkä tieteeseen ylipäätään. Se, että joskus vielä työkseni olisin opettamassa muita, tuntui kaiken uuden edessä vielä toisarvoiselta – ja hyvä niin.

Opettajan pedagogisissa opinnoissa ehdottomasti palkitsevinta aikaa olivat harjoittelut, ja siellä parasta oli kanssaharjoittelijoiden onnistumisten, jännityksen ja monisteiden jakaminen. Ja tietenkin ne teoreettisista hyvin konkreettisiksi muuttuneet oppilaat.

Opetusharjoitteluissa viilasin tuntisuunnitelmia pikkutunneille ja välillä ikään kuin näyttelin luokan edessä opettajaa. Usein sekä onnistuin että mokasin saman tunnin aikana. Kerran itkin tunnin jälkeen silmät päästäni harjoittelijoiden huoneen sohvalla ja pohdin itsekseni, mistä ihmeestä olin näin älyttömän kutsumuksen itselleni keksinyt.

Monien myöhempien opettajan sijaisuuksien ja työelämään siirtymisen jälkeen minulle on käynyt selväksi, että pieleen menneestä yhdyssanaharjoituksesta toipuu melko nopeasti, kun taas hiljalleen innostukseksi kehkeytyvä draamatehtävä antiikin tragediasta ei aivan heti unohdu. Uskon, että se on arvokas kokemus, vaikka ei olisi varma opettajan työhön päätymisestään.

Valmistuin filosofian maisteriksi ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi kesäkuussa 2016, ja tällä hetkellä opetan yläkoulussa. Yliopistolla hankitusta suomen kielen tietämyksestäni minun on tarkoitus välittää oppilaille vain pieni osa. Monet muut opintoihini kuuluneet asiat ovat kuitenkin muotoutuneet arvokkaiksi yksityiskohdiksi opetukseeni: esimerkiksi vähemmistökielistä opettaessani olin iloinen, että osasin esitellä itseni yhdeksäsluokkalaisille pohjoissaameksi.

Se, mitä äidinkielestä tiedän tai en tiedä, on kuitenkin vain osa työtäni. Mitä enemmän opettaa, sitä tärkeämpi ja joustavampi työväline omasta persoonasta ja myös ammatin ulkopuolisista kiinnostuksen kohteista tulee. Pedagogisten opintojen lisäksi minimitutkintoon ei juuri välttämättä tarvita ylimääräisiä opintoja. Paljon sellaista jäi lukematta, mitä nyt valitsisin, jos voisin, koska äidinkieli oppiaineena laajenee ja moninaistuu jatkuvasti. On vaikeaa keksiä, minkä alan opinnoista ei olisi äidinkielen opettajalle hyötyä.

Käytännön taitoja, kuten Wilman käyttöä, pedagogisten asiakirjojen näpertämistä ja uusia työtapoja oppii kyllä töissä kollegoilta. Se, millainen opettaja haluaa ja osaa olla, valkenee kuitenkin tuskallisen hitaasti, eikä sitä valaistumista välttämättä kannata odottaa vielä opettajaopintojen pää kolmantena jalkana juoksemisen ja yöllisten monistekyhäilyjen aikana. Pedagogisten opintojen anti on minun kohdallani tullut parhaiten käyttöön kiinnittyessään hiljalleen arjen opetuskokemuksiin. Jos olisin itse osannut olla kärsivällisempi, olisi muutama murheen alho jäänyt taapertamatta.

Aloitin suomen kielen opinnot syksyllä 2001 ja valmistuin maisteriksi 2011. Opiskelin siis kauan. Sivuaineena luin naistutkimusta. Nykyään tieteenalan nimi on sukupuolentutkimus. Terveys- ja sosiaalialan kieli on ollut jo pitkään ominta alaani.

Työskentelen Kelan viestinnässä kielenhuoltajana. Vapaa-ajalla teen väitöskirjaa lääkäreiden laatimien kuolintodistusten kielestä. Aikaisemmin tein väitöskirjaa päivätyönäni.

Suomen kielen opinnot antavat laaja-alaiset valmiudet monenlaisiin töihin. Siksi oleellista on löytää itseä aidosti kiinnostava aihepiiri ja pyrkiä saamaan siitä työkokemusta jo opiskeluaikana.

Kiinnostuin opintojen alussa lääketieteen kielestä ja kielenhuollosta. Kandidaatin tutkinnon loppuvaiheessa pääsin töihin lääketieteen kielen ja sen huollon pääkallopaikkaan Lääketieteelliseen Aikakauskirjaan Duodecimiin.

Siihen maailmanaikaan kielenhuoltajat eivät tehneet korjauksia suoraan tiedostoon vaan lyijykynällä paperille. Tehtävänäni oli naputella lehden kielentarkistajan tekemät korjaukset tiedostoon. Kuulostaa mekaaniselta, mutta opin valtavasti. Kun tekee tuhansia kertoja perässä sen, mitä ammattilainen tekee, asioita alkaa mennä selkärankaan. Myöhemmin työ laajeni erilaisiin toimittajan tehtäviin, ja maisteriksi valmistumisen jälkeen olin muutaman vuoden yksi lehden kielentarkistajista.

Toinen käänteentekevä asia oli korkeakouluharjoittelu Kielitoimistossa. Päätehtävänäni oli vastata kielineuvontapuhelimeen. Kolmikuisen harjoittelun aikana ehti nähdä, mitä kielestä kysytään. Samat kysymykset alkoivat toistua.

Toimenkuvani Kelassa on laaja. Siihen kuuluu esimerkiksi monenlaisten tekstien huoltamista ja kommentointia, kieleen liittyvien lausuntojen ja suositusten kirjoittamista, termi- ja nimistötyötä sekä kouluttamista.

Huomaan tarvitsevani päivittäin isoa osaa niistä opeista, joita aikanaan sisältyi suomen kielen ja naistutkimuksen opintoihin. Omalla kohdallani esimerkiksi syntaksin, semantiikan ja tekstintutkimuksen kurssit ovat olleet sellaista peruskalliota, joka on kantanut pitkälle. Naistutkimuksen opinnot puolestaan harjaannuttivat huomaamaan, miten yhteiskunnallinen eriarvoisuus ilmenee kielessä.

Muutkin kuin pääaineen opinnot siis vaikuttavat työuran muodostumiseen. Haluan kannustaa suomen kielen opiskelijoita rohkeisiin ainevalintoihin. Esimerkiksi yhteiskuntatieteelliset opinnot sopivat erinomaisesti suomen kielen rinnalle. Sellaiselle yhdistelmälle on myös kysyntää työelämässä.

Maisteriohjelman suoritettuasi sinulla on filosofian maisterin tutkinto, joka on vaatimuksena monissa julkishallinnon tehtävissä ja joka voi olla palkkaan vaikuttava tekijä myös yksityisellä sektorilla.

Aineenopettajaksi valmistuvilla on omat kelpoisuusehtonsa. Äidinkielen ja kirjallisuuden sekä suomi toisena ja vieraana kielenä -opettajien pätevyysvaatimukset ovat samat:

  • opetettavan aineen opinnot: äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyteen edellytetään suomen kielen tai Suomen kielen ja kulttuurin opintoja ja kirjallisuusaineen opintoja sekä puheviestinnän opinnot (10 op). Perus- ja aineopinnot suoritetaan osana kandidaatintutkintoa, syventävät opinnot suoritetaan maisterintutkinnossa.
  • opettajan pedagogiset opinnot (60 op) 
  • ylempi korkeakoulututkinto (esim. FM).

Huom! Aineenopettajaksi valmistuvien koulutus on rakennettu siten, että sekä kandidaatin- että maisterintutkinnon Helsingin yliopistossa suorittavat hakevat oikeuden pedagogisiin opintoihin kandidaatintutkinnon suoritusaikana. Ne, jotka vuonna 2020 valitaan suorittamaan pelkkää maisterintutkintoa, eivät voi hakea tutkinnonsuoritusaikana opettajan pedagogisiin opintoihin. Maisterintutkinnon suorittamisen jälkeen on mahdollista hakea oikeutta suorittaa opettajan pedagogiset opinnot maksuttomina erillisinä opintoina.

Would you like to build a career in Finland? Do you want to build professional networks during your studies and get valuable insight into Finnish working life? Then you should apply for the HelsinkiUNI International  Talent Programme (HITP).  

HITP is a group mentoring programme where Finnish companies and international students are brought together to share ideas and to learn from each other. 

What will you gain from HITP? 

Successful applicants are placed in a group and assigned a mentor from a Finnish company or organization. When applying you can choose which of the participating companies interest you the most. 

You will receive support in growing your network among both professionals and fellow students. During the programme your group will meet 4–5 times on the company premises. Themes for the meet-ups include a company introduction and an overview on current competency requirements in that specific field.  You will also get to present your own skills to the company.

When the HITP has been completed, the goal is that cooperation can continue between the student and the company if both parties wish to do so. 

HelsinkiUNI International Talent Programme