Tyypillisimpiä vaihtoehtoja ovat opettajan ammatti sekä kieliasiantuntijan, -konsultin tehtävät. Opettajaopintoja myös arvostetaan monessa muussa tehtävässä kuin varsinaisessa opettajan työssä, esimerkiksi kustantamoissa sekä koulutuksen suunnittelu- ja kehittämistehtävissä. Liittämällä opintoihin esimerkiksi viestinnän opintoja, harjaannut toimimaan erilaisissa viestintäympäristöissä niin painetussa kuin sähköisessä mediassa. Moni opiskelija on toiminut valmistumisen jälkeen myös erilaisissa järjestö- ja hallinnontehtävissä sekä yrityksissä. Tutustu alumnien uratarinoihin ja löydä oma tulevaisuuden alasi!
Lisää humanistien alumnitarinoita löydät
Opinnot ovat osa uraasi. Helsingin yliopistossa urasuunnittelu kuuluu kaikkiin tutkintoihin. Urapalvelut tukee yhteistyössä koulutusohjelmien kanssa kasvuasi asiantuntijaksi osana opintojasi ja erillisin palveluin.
Urapalvelut on tukenasi aina ensimmäisestä opintovuodestasi lähtien ja vielä vuoden valmistumisen jälkeen.
Urapalvelut
Tutustu urapalvelujen koko tarjontaan Opiskelijan ohjeissa, teemoissa
Muusikko Maija Vilkkumaa päätyi opiskelemaan suomen kieltä, sillä häntä kiehtoi kielen ja ajattelun suhde, josta alan opintojen kuvauksessa puhuttiin.
Yliopistolla Vilkkumaa nautti akateemisesta vapaudesta ja osallistui kursseille suomen kielestä kirjallisuustieteeseen, yleiseen kielitieteeseen, sosiologiaan ja filosofiaan.
Opintojen ohella Vilkkumaa toimi myös tutkimusavustajana Helsingin yliopiston silloisella suomen kielen laitoksella. Työ oli kiinnostavaa ja sen kautta pääsi kurkistamaan siihen, millaista tulevaisuus vaikkapa kielentutkijana voisi olla.
– Olisin voinut hyvinkin voinut jatkaa kielen tutkijana, jos ura ei olisikaan musapuolella auennut, Vilkkumaa pohtii.
Minusta tuli kielen asiantuntija henkselitekniikalla.
Vuonna 2000 tähtäsin ylioppilaskirjoitusten jälkeen viestinnän pääsykokeisiin, mutta uuvahdin pääsykoekirjan äärellä. Seuraavan vuoden talvella vetelin kynällä yliopiston opinto-oppaaseen henkselit niiden aineiden yli, jotka eivät kiinnosta minua. Jäljelle jäi pelkkä suomen kieli.
Olin haaveillut jo ennen opintojen alkua toimittajan tai kustannustoimittajan työstä. Opinnot veivätkin minut Helsingin Sanomiin, kun pääsin vuonna 2003 töihin nyt jo lakkautetun oikolukuosaston iltavuoroihin. Vuosikymmenen loppuun mennessä olin edennyt pääkirjoitussivujen editoijaksi ja lehden kielenhuoltajaksi. Tästä kaikesta on paljolti kiittäminen opinnoissa saavutettua suomen kielen ja sen rakenteiden hahmotusta. Lukijoille työni näkyi kieliaiheisina teksteinä, joiden kirjoittamisesta nautin suuresti. Siirryin 2010-luvun puolivälin tienoilla uutispuolelle mutta jatkoin kielenhuoltajana.
Hesarista oli puolestaan hyötyä opintojeni loppuvaiheessa. Käytin työssä kertynyttä materiaalia aineistona vuonna 2013 valmistuneessa gradussani, jonka nimi on Helsingin Sanomat kielenhuollon näkökulmasta. Opinnot ovat määritelleet uraani muutenkin: olen ollut kaksi kautta suomen kielen lautakunnassa, kirjoittanut Journalisti-lehteen kielikolumneja ja tehnyt useita kieliaiheisia tietokirjoja.
Jätin Hesarin taakseni vuonna 2024, kun työtehtävät muuttuivat epämieluisiksi. Myöhemmin samana vuonna pääsin Helsingin kaupungille viestintäasiantuntijaksi. Tässä uudessa aluevaltauksessa on ollut hyötyä kieliopinnoista ja journalistisesta kokemuksesta, etenkin viestinnän kehittämisessä selkeämmäksi ja asiakaslähtöisemmäksi.
Opiskeluajoista muistelen lämmöllä sekä pätevää opetusta että hauskoja ja intohimoisia opiskelukavereita. Tuoreille kielen ammattilaisille ja muille humanisteille suosittelen työelämässä viittä asiaa: uteliaisuutta, aktiivisuutta, kehittymishalua, monialaisuutta ja verkostoitumista. Turha vaatimattomuus ei kaunista.
Kävelin yliopistolle syksyllä 2010 suomen kielen fuksina ja unelma-ammatti takataskussa. Äidinkielen opettajaksi olen halunnut niin pitkään, että muita suunnitelmia lukioaikojen paniikinomaisia entä jos haluankin poliisiksi -hetkiä lukuun ottamatta en oikeastaan muistakaan. Fuksisyksynä tutustuin muihin, jotka aikoivat opettajiksi, mutta myös aika moneen sellaiseen, joka halusi tehdä jotain aivan muuta. Se auttoi elämään hetkessä. Enimmäkseen me hämmästelimme yhdessä yliopistoa ja haimme toisiltamme vertaistukea, kun syntaksi olikin monta kertaa mutkikkaampaa kuin peruskoulussa. Ihastuin kielitieteeseen, tai ehkä tieteeseen ylipäätään. Se, että joskus vielä työkseni olisin opettamassa muita, tuntui kaiken uuden edessä vielä toisarvoiselta – ja hyvä niin.
Opettajan pedagogisissa opinnoissa ehdottomasti palkitsevinta aikaa olivat harjoittelut, ja siellä parasta oli kanssaharjoittelijoiden onnistumisten, jännityksen ja monisteiden jakaminen. Ja tietenkin ne teoreettisista hyvin konkreettisiksi muuttuneet oppilaat.
Opetusharjoitteluissa viilasin tuntisuunnitelmia pikkutunneille ja välillä ikään kuin näyttelin luokan edessä opettajaa. Usein sekä onnistuin että mokasin saman tunnin aikana. Kerran itkin tunnin jälkeen silmät päästäni harjoittelijoiden huoneen sohvalla ja pohdin itsekseni, mistä ihmeestä olin näin älyttömän kutsumuksen itselleni keksinyt.
Monien myöhempien opettajan sijaisuuksien ja työelämään siirtymisen jälkeen minulle on käynyt selväksi, että pieleen menneestä yhdyssanaharjoituksesta toipuu melko nopeasti, kun taas hiljalleen innostukseksi kehkeytyvä draamatehtävä antiikin tragediasta ei aivan heti unohdu. Uskon, että se on arvokas kokemus, vaikka ei olisi varma opettajan työhön päätymisestään.
Valmistuin filosofian maisteriksi ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi kesäkuussa 2016, ja tällä hetkellä opetan yläkoulussa. Yliopistolla hankitusta suomen kielen tietämyksestäni minun on tarkoitus välittää oppilaille vain pieni osa. Monet muut opintoihini kuuluneet asiat ovat kuitenkin muotoutuneet arvokkaiksi yksityiskohdiksi opetukseeni: esimerkiksi vähemmistökielistä opettaessani olin iloinen, että osasin esitellä itseni yhdeksäsluokkalaisille pohjoissaameksi.
Se, mitä äidinkielestä tiedän tai en tiedä, on kuitenkin vain osa työtäni. Mitä enemmän opettaa, sitä tärkeämpi ja joustavampi työväline omasta persoonasta ja myös ammatin ulkopuolisista kiinnostuksen kohteista tulee. Pedagogisten opintojen lisäksi minimitutkintoon ei juuri välttämättä tarvita ylimääräisiä opintoja. Paljon sellaista jäi lukematta, mitä nyt valitsisin, jos voisin, koska äidinkieli oppiaineena laajenee ja moninaistuu jatkuvasti. On vaikeaa keksiä, minkä alan opinnoista ei olisi äidinkielen opettajalle hyötyä.
Käytännön taitoja, kuten Wilman käyttöä, pedagogisten asiakirjojen näpertämistä ja uusia työtapoja oppii kyllä töissä kollegoilta. Se, millainen opettaja haluaa ja osaa olla, valkenee kuitenkin tuskallisen hitaasti, eikä sitä valaistumista välttämättä kannata odottaa vielä opettajaopintojen pää kolmantena jalkana juoksemisen ja yöllisten monistekyhäilyjen aikana. Pedagogisten opintojen anti on minun kohdallani tullut parhaiten käyttöön kiinnittyessään hiljalleen arjen opetuskokemuksiin. Jos olisin itse osannut olla kärsivällisempi, olisi muutama murheen alho jäänyt taapertamatta.
Aloitin suomen kielen opinnot syksyllä 2001 ja valmistuin maisteriksi 2011. Opiskelin siis kauan. Sivuaineena luin naistutkimusta. Nykyään tieteenalan nimi on sukupuolentutkimus. Terveys- ja sosiaalialan kieli on ollut jo pitkään ominta alaani.
Työskentelen Kelan viestinnässä kielenhuoltajana. Vapaa-ajalla teen väitöskirjaa lääkäreiden laatimien kuolintodistusten kielestä. Aikaisemmin tein väitöskirjaa päivätyönäni.
Suomen kielen opinnot antavat laaja-alaiset valmiudet monenlaisiin töihin. Siksi oleellista on löytää itseä aidosti kiinnostava aihepiiri ja pyrkiä saamaan siitä työkokemusta jo opiskeluaikana.
Kiinnostuin opintojen alussa lääketieteen kielestä ja kielenhuollosta. Kandidaatin tutkinnon loppuvaiheessa pääsin töihin lääketieteen kielen ja sen huollon pääkallopaikkaan Lääketieteelliseen Aikakauskirjaan Duodecimiin.
Siihen maailmanaikaan kielenhuoltajat eivät tehneet korjauksia suoraan tiedostoon vaan lyijykynällä paperille. Tehtävänäni oli naputella lehden kielentarkistajan tekemät korjaukset tiedostoon. Kuulostaa mekaaniselta, mutta opin valtavasti. Kun tekee tuhansia kertoja perässä sen, mitä ammattilainen tekee, asioita alkaa mennä selkärankaan. Myöhemmin työ laajeni erilaisiin toimittajan tehtäviin, ja maisteriksi valmistumisen jälkeen olin muutaman vuoden yksi lehden kielentarkistajista.
Toinen käänteentekevä asia oli korkeakouluharjoittelu Kielitoimistossa. Päätehtävänäni oli vastata kielineuvontapuhelimeen. Kolmikuisen harjoittelun aikana ehti nähdä, mitä kielestä kysytään. Samat kysymykset alkoivat toistua.
Toimenkuvani Kelassa on laaja. Siihen kuuluu esimerkiksi monenlaisten tekstien huoltamista ja kommentointia, kieleen liittyvien lausuntojen ja suositusten kirjoittamista, termi- ja nimistötyötä sekä kouluttamista.
Huomaan tarvitsevani päivittäin isoa osaa niistä opeista, joita aikanaan sisältyi suomen kielen ja naistutkimuksen opintoihin. Omalla kohdallani esimerkiksi syntaksin, semantiikan ja tekstintutkimuksen kurssit ovat olleet sellaista peruskalliota, joka on kantanut pitkälle. Naistutkimuksen opinnot puolestaan harjaannuttivat huomaamaan, miten yhteiskunnallinen eriarvoisuus ilmenee kielessä.
Muutkin kuin pääaineen opinnot siis vaikuttavat työuran muodostumiseen. Haluan kannustaa suomen kielen opiskelijoita rohkeisiin ainevalintoihin. Esimerkiksi yhteiskuntatieteelliset opinnot sopivat erinomaisesti suomen kielen rinnalle. Sellaiselle yhdistelmälle on myös kysyntää työelämässä.
Maisteriohjelman suoritettuasi sinulla on filosofian maisterin tutkinto, joka on vaatimuksena monissa julkishallinnon tehtävissä ja joka voi olla palkkaan vaikuttava tekijä myös yksityisellä sektorilla.
Aineenopettajaksi valmistuvilla on omat kelpoisuusehtonsa. Äidinkielen ja kirjallisuuden sekä suomi toisena ja vieraana kielenä -opettajien pätevyysvaatimukset ovat samat:
Huom! Aineenopettajaksi valmistuvien koulutus on rakennettu siten, että sekä kandidaatin- että maisterintutkinnon Helsingin yliopistossa suorittavat hakevat oikeuden pedagogisiin opintoihin kandidaatintutkinnon suoritusaikana. Ne, jotka vuonna 2020 valitaan suorittamaan pelkkää maisterintutkintoa, eivät voi hakea tutkinnonsuoritusaikana opettajan pedagogisiin opintoihin. Maisterintutkinnon suorittamisen jälkeen on mahdollista hakea oikeutta suorittaa opettajan pedagogiset opinnot maksuttomina erillisinä opintoina.
Helsingin yliopiston uraseuranta kerää tietoa valmistuneiden työllistymisestä ja työelämän osaamistarpeista. Uraseurannan avulla pyrimme kartoittamaan, kuinka hyvin yliopistokoulutus pystyy vastaamaan työelämän haasteisiin, ja kerättyä tietoa hyödynnetään muun muassa nykyisten opiskelijoiden työelämävalmiuksien kehittämiseen.
Merkittäviksi työllistymiseen vaikuttaviksi tekijöiksi nousivat mm. kyky kertoa omasta osaamisestaan, työkokemus, tutkinnon aineyhdistelmä, opintoihin liittyvä harjoittelu sekä kontaktit ja suhdeverkostot.
Kaikki Helsingin yliopiston entiset tutkinto-opiskelijat, vaihto-opiskelijat sekä työntekijät ovat alumnejamme. Helsingin yliopiston alumneja on maailmanlaajuisesti lähes 200 000, ja jo yli 30 000 henkilöä on osa alumnitoimintaamme.