Tutkimus

Lisätietoa tutkimuksesta ja tutkijoista löydät humanistisen tiedekunnan .

Tutkimushanke (Temporal movement and manner of motion) tutkii ajan ja ajallisen liikkeen kielioppia eri näkökulmista. Tutkittavana on muun muassa se, millaiseksi ajan liike konstruoidaan ja millaisten metaforien avulla ajan liikkumista kuvataan. Hanke tarkastelee esimerkiksi niitä liikeverbejä, kieliopillisia konstruktioita ja tavanilmauksia, joita käytetään aikaa kuvaavissa ilmauksissa. Hankkeen johtaja on professori Jaakko Leino.  Hankkeessa ovat mukana tutkijatohtori Anni Jääskeläinen sekä väitöskirjantekijät Markus Hamunen,  Gaïdig Dubois ja Heidi Niva. Hanke on osa konsortiota Ajan ja tavan konstruointi, joka toteutetaan yhdessä Turun yliopiston tutkijoiden kanssa.

Lue lisää tutkimushankkeesta

Alkuperäiskansatutkimuksen tutkimusmetodit (indigenous research methods) korostavat laadullista otetta, syvää ymmärrystä, osallistumista sekä eettisten periaatteiden huomioonottamista (esim. Tuhiwai Smith 1999; Wilson 2008; Denzin at al 2008; Chilisa 2012). Tämä poikkitieteellinen ja pohjoissuomalainen työpajahanke alkuperäiskansatutkimuksen tutkimusmetodien käyttämistä akatemiassa, erityisesti yliopisto-opettamisessa, sekä sen arviointia. Kaiken kaikkiaan hankkeessa on mukana 20 tutkijaa

• Suomesta (Helsingin, Oulun ja Lapin yliopistosta sekä Taideyliopistosta)
• Norjasta (Norjan Arktisesta yliopistosta ja Saamelaisesta Korkeakoulusta) ja
• Ruotsista (Umeån yliopistosta).

Hanke tutkii myyjien ja asiakkaiden vuorovaikutusta erilaisissa pienissä kaupoissa ja myymälöissä (leipä- ja juustokaupassa), kioskeissa ja vihannestorilla. Kukin hankkeen osanottaja tai tutkijaryhmä tarkastelee erilaista asioinnin vaihetta (esim. ostettavien tuotteiden tarkastelu ja valitseminen; tuotteista kysyminen; ostoksen virallistaminen kassakoneen avulla; maksaminen jne.). Tutkimus kohdistuu paitsi kielellisiin vuorovaikutuskeinoihin myös keholliseen toimintaan, ostettavana olevien tuotteiden käsittelyyn ja tilankäyttöön. Tavoitteena on saada tietoa sekä tällaisen kaupallisen toiminnan vuorovaikutusta jäsentävistä ja rakentavista toiminnoista että kaupallisen kontekstin vaikutuksesta vuorovaikutuskäytänteisiin.

Hanketta koordinoivat Barbara Fox (Boulderin yliopisto, Colorado), Lorenza Mondada (Baselin yliopisto) ja Marja-Leena Sorjonen (Helsingin yliopisto). Hankkeen vuorovaikutustilanteiden kieliä ovat

• englanti (Barbara Fox, Boulder & Trine Heinemann)
• italia (Elwys de Stefani, Leuvenin yliopisto)
• japani (Satomi Kuroshima, Chiba University)
• ruotsi (Anna Lindström, Uppsalan yliopisto)
• suomi (Mia Halonen, Jyväskylän yliopisto & Aino Koivisto, Helsingin yliopisto)
• italia, ranska, saksa (Mondada)
• italia, ranska, saksa, suomi (Harjunpää, Mondada & Svinhufvud; Mondada & Sorjonen).

The structure of the Uralic family tree, especially its upper branching structure, continues to be debated. As a result there are competing proposals on the homeland, age, and spread history of the family. The project utilizes 21 verb pairs of Nichols et al. 2004, as well as their derivational types, the derivational morphemes, valence types, and cognacy information for the verb root and the derivational morphology, as a basis for phylogeny. The grammatical information, coded for fine breakdown, adds about 10 datapoints per wordlist item, the presence of both cognacy and morphosyntactic typological information, inclusion of synonyms, and the fact that the wordlist consists of verbs, has been shown in pilot studies on other families to yield excellent phylogenies plus information on diachronic linguistic geography, in part because the grammatical material can contribute shared innovations.

The project aims to produce

1. an improved family tree for Uralic, importantly with improved resolution of the higher branching structure
2. a more firmly grounded proposal for a Proto-Uralic homeland and a geography and chronology of the Uralic spread
3. much information on favored vs. rare semantic changes and relative diachronic stability of lexemes
4. information on synchronic variability of particular lexemes, semantic classes, and grammatical types, with an anticipated finding that, apart from regular lexicosemantic and grammatical conditioning, variability can point to contact episodes and pattern borrowing.

For more information, please contact Riho Grünthal (University of Helsinki) and Johanna Nichols (University of California, Berkely).

OKAY across languages on hanke, jossa tutkitaan englannin kielestä moniin muihin kieliin lainatun OKAY-sanan käyttöä vastauksena 14 eri kielessä. Hankkeen tavoitteena on tutkia, missä määrin OKAY-vastausta käytetään hankkeen kielissä samoin, missä taas on eroja kielten välillä. Yksi hankkeen kielistä on englanti. Tämä tekee mahdolliseksi tutkia, missä määrin muista kielistä havaitut partikkelin käyttötavat vastaavat englannin käyttötapoja ja missä määrin on eroja. Metodisesti hankkeen tavoitteena on kehittää vertailevan tutkimuksen menetelmiä. Hankkeen aineistoina käytetään erikielisiä videoituja kasvokkaiskeskusteluja ja ääninauhoitettuja puhelinkeskusteluita. Hankkeen perusmetodit ovat keskustelunanalyysi ja vuorovaikutuslingvistiikka.

Hanketta koordinoivat

• Emma Betz (Waterloon yliopisto, Kanada)
• Arnulf Deppermann (Institut für Deutsche Sprache, Mannheim)
• Lorenza Mondada (Baselin yliopisto) ja
• Marja-Leena Sorjonen (Helsingin yliopisto).

Helsingin yliopistosta tutkijoina ovat

• Elizabeth Couper-Kuhlen (englanti)
• Katariina Harjunpää (Brasilian portugali)
• Aino Koivisto (suomi) ja
• Marja-Leena Sorjonen (suomi).

Hankkeessa tutkittavat kielet ovat

• Brasilian portugali
• englanti (Amerikan ja Britannian)
• italia
• japani
• korea
• mandariini
• puola
• ranska
• ruotsi (Ruotsi)
• saksa
• suomi
• tanska
• viro.

Tässä yhteistyöhankkeessa rakennetaan eurooppalaista puhutun vuorovaikutuksen korpusta, joka mahdollistaisi vertailevan tutkimuksen. Korpus koostuu ystävien ja perheenjäsenten keskisistä vuorovaikutustilanteista. Hanke poikkeaa monista aiemmista kielentutkimuksen tavoista muodostaa korpus. Sen sijaan, että korpus muodostettaisiin esimerkiksi vuorovaikutuksen ulkopuolisten seikkojen perusteella (esim. puhujien matala vs. korkea koulutustaso; muodollinen vs. epämuodollinen), se kootaan ja jäsennetään vuorovaikutustilanteiden perusteella, jotta se palvelisi keskustelunanalyyttista tutkimusta. Tähän mennessä aineistoa on kerätty kolmesta toimintatyypistä: lautapelin pelaamistilanteesta, lapsiperheen viikonlopun aamiaistilanteesta ja keskustelusta automatkalla. Ensimmäinen vertaileva pilottitutkimus on aloitettu peliaineistoista.

Hankkeen kieliä ovat tällä hetkellä

• italia (Giovanni Rossi, Helsingin yliopisto, hankkeen pääkoordinoija)
• puola (Matylda Weidner, Kazimierz Wielki University, Bydgoszcz)
• ranska (Lorenza Mondada, Basel)
• saksa (Jörg Zinken, Institut für Deutsche Sprache, Mannheim) ja
• suomi (Marja-Leena Sorjonen, Helsingin yliopisto).

(2017–20) kerätään vähintään sadan Suomessa asuvan kielellinen elämäkerta. Elämäkerrat tallennetaan haastattelemalla. Pääosan aineistosta keräävät eri yliopistojen suomen kielen opiskelijat. Elämäkertoja tutkitaan kielitieteen, kansatieteen, folkloristiikan ja sosiaalipolitiikan menetelmin, ja hankkeessa yhdistetään myös tieteen ja taiteen näkökulmia. 

Sanna Kurhila johtaa Koneen säätiön rahoittamaa tutkimushanketta (2916-2018). Tutkimushankkeen tavoitteena on etsiä tapoja hyödyntää tehokkaammin aikuisten suomen kielen oppijoiden työ- ja arkiympäristön tarjoamia kielenoppimisen mahdollisuuksia. Projekti koostuu kahdesta osahankkeesta, jotka keskittyvät tilanteiseen oppimiseen eri näkökulmista. "Suomen kielen oppimisen tukeminen työympäristössä" fokusoi työssä oppimiseen ja sairaanhoitajien ammattiryhmään. Aineisto on nauhoitettu HUS:ssa. "Suomen kielen oppiminen digitaalisissa oppimisympäristöissä" keskittyy tietokoneavusteiseen oppimiseen. Molemmat hankkeet valottavat kielen oppimista osana jokapäiväistä arki- ja työelämän vuorovaikutusta. Lisäksi ne tarjoavat tietoa luokkahuoneen ulkopuolisista kielen oppimisen malleista ja niiden toimivuudesta.

Tekstin ja rakenteisen tiedon yhdistäminen kielenmuutoksen sosiolingvistisessä tutkimuksessa -hanke (STRATAS) on osa Suomen Akatemian Digitaalisten ihmistieteiden ohjelmaa. Suomen kielen osahanketta hanketta johtaa professori Taru Nordlund. Projektissa tarkastellaan suomenkielisen kirjeenvaihdon pohjalta, miten oikeinkirjoitus ja muoto-opilliset valinnat sekä uusi sanasto välittävät sosiaalisia merkityksiä (esim. vaikutusvaltaa tai epämuodollisuutta) ja miten nämä merkitykset muuttuvat.

STRATAS-hankkeen kielentutkimuksellinen lähtökohta on historiallinen sosiolingvistiikka ja kiinnostuksen kohteena suomen kielen nopea kehitys 1800-luvulla. Hankkeessa kootaan tuhannen kirjeen korpus, jossa tekstimuotoinen kirje yhdistetään sen valokuvaan ja metatietoihin. Kirjeitä kerätään paitsi muistiorganisaatioilta myös yksityishenkilöiltä. Tavoitteena on maantieteellisesti ja sosiaalisesti tasapainoinen korpus.

Tieteen termipankki toimii yhteistyössä kaikkien tieteenalojen kanssa ja kokoaa tietoa tieteen käsitteistä ja termien vastineista eri kielillä. Näin se auttaa ymmärtämään tieteellisiä tekstejä ja tuottamaan niitä eri kielillä. Termitieto helpottaa myös tieteen yleistajuistamista, tiedeviestintää ja ylipäänsä tieteen ymmärtämistä. Tieteen termipankki kehittää suomen kieltä tieteen kielenä ja edistää rinnakkaiskielisyyttä eli eri kielten käyttöä tieteestä puhuttaessa.

Hanke palvelee sekä tutkijoita että ketä tahansa tieteestä kiinnostunutta. Verkkopalveluun rekisteröitynyt käyttäjä voi kysyä tieteen termeistä asiantuntijoilta tai osallistua muuten termityöstä käytävään keskusteluun. Wikipohjaiseen verkkopalveluun rakennetaan kaikkien Suomessa harjoitettavien tieteenalojen yhteistä, avointa ja jatkuvasti päivitettävää termitietokantaa. Hanke toteutetaan talkooperiaatteella yhteistyössä koko maan tutkijoiden kanssa. Kaikki termityöstä kiinnostuneet tieteenalat voivat perustaa termipankkiin omia aihealueitaan ja asiantuntijaryhmiään.

Hanke tarjoaa opiskelijoille termitietokannan sisällön kehittämiseen ja muokkaamiseen liittyviä työtehtäviä, joita on mahdollista suorittaa Suo­men kie­len ja suo­ma­lais-ugri­lais­ten kiel­ten ja kult­tuu­rien maisteriohjelmaan kuuluvina projektiopintoina. Tieteen termipankki liittyy sanaston ja terminologian erikoisalaan ja tarjoaa myös gradunaiheita.

Viron itsenäistymisen jälkeen Suomesta on tullut virolaisten tärkein maahanmuuttomaa.  Lyhyessä ajassa Suomeen on kehittynyt suurin ulkomailla asuvien virolaisten yhteisö maailmalla. Virolaiset ovat venäjänkielisten jälkeen toiseksi suurin maahanmuuttajaryhmä Suomessa.

Virolainen yhteisö Suomessa muodostunut suhteellisen myöhään, niin sen kollektiivinen identiteetti on vielä kehittymässä. Viron läheisyys ei myöskään tue itsenäisen diasporayhteisön vahventumista. Viron ja Suomen kielellinen ja kulttuurinen läheisyys tekee sulautumisen  valtaväestöön helpommaksi kun muualla ulkomailla. Toisaalta, läheisyyden vierellä myös kulttuurisia eroja virolaisten ja suomalaisten välillä, mikä prosessia vaikuttaa.  Suomessa asuvien virolaisten kielenkäyttö ja monikielisyys ovat kiinnostavia tutkimuskohteita, koska kielellisen läheisyyden vuoksi mahdollisia ovat muutkin muutokset kun leksikaalinen lainaaminen.  

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia Suomessa puhuttavassa viron kielessä tapahtuvia muutoksia, analysoida kollektiivisen identiteetin kehittymistä ja viron kieliyhteisön pysyvyyttä.

Tutkimusprojekti liittyy läheisesti Tarton yliopiston tutkimushankkeeseen Viron kielen kestävyys avoimessa maailmassa.