Opintosuunnat

Aasian tutkimus on monitieteinen, aluepohjainen opintosuunta, jossa perehdytään aasialaisten maiden historiaan, kulttuureihin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Opintosuunnassa keskitytään Aasian alueiden kysymyksiin ja myös siihen miten Aasia ja sen maat vaikuttavat ja näkyvät globaalisti. Opintojen aikana opiskelijat analysoivat ja keskustelevat alueen ajankohtaisista aiheista ja tapahtumista. Sen lisäksi pohditaan Aasian nykyisiä ja tulevia haasteita, niiden merkityksiä ja ratkaisumalleja.

Pääsääntöisesti opiskelijat liittävät opintoihinsa myös jonkun alueen keskeisen kielen (erityisesti hindi, japani, kiina, korea) opintoja. Kieliä voit opiskella esimerkiksi kielten kandiohjelmassa tai kielikeskuksessa.

Tietoa tutkimuksesta ja tutkijoista löydät humanistisen tiedekunnan Tieteenalat-sivulta.

Lähi-idän ja islamin tutkimuksen opiskelija syventyy monipuolisesti Lähi-itään ja/tai islamiin. Lähi-idän ja islamin tutkimus on monitieteistä alue- ja kulttuurintutkimusta, jossa kohteena ovat alueen yhteiskunnat, kulttuurit, politiikka, historia ja uskonnot. Islamin osalta voi valita myös uskonnonopettajan linjan.

Pääsääntöisesti opiskelijat liittävät opintoihinsa myös jonkun alueen keskeisen kielen (erityisesti arabia, heprea, turkki, swahili, somalia) opintoja. Kieliä voit opiskella esimerkiksi kielten kandiohjelmassa tai kielikeskuksessa.

Tietoa tutkimuksesta ja tutkijoista löydät humanistisen tiedekunnan Tieteenalat-sivuilta.

Alue- ja kulttuurintutkimus on eri tieteiden lähestymistapoja yhdistävä oppiala, jossa perehdytään maailman eri alueiden yhteiskuntiin ja kulttuureihin sekä tutkitaan kulttuurien kohtaamista. Alue- ja kulttuurintutkimuksessa tarkastellaan identiteettejä, arvoja ja ideologioita Euroopan eri alueiden sekä Latinalaisen ja Pohjois-Amerikan näkökulmista ja perehdytään populaarikulttuuriin, mediaan ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen kulttuurisesta näkökulmasta. Alue- ja kulttuurintutkimuksessa korostuu myös ajatus paikkojen ja tilojen kulttuurisesta muotoutumisesta.

Tietoa tutkimuksesta ja tutkijoista löydät humanistisen tiedekunnan Euroopan, Latinalaisen Amerikan sekä Pohjois-Amerikan tutkimuksen Tieteenalat-sivuilta.

Arkeologiassa tutkitaan ihmisen toimintaa ja ihmisyhteisöjä varhaisesta esihistoriasta aina nykypäivään saakka. Arkeologian opinnot tarjoavat tietoa arkeologiasta monitieteisenä tieteenalana, sen tutkimusmenetelmistä, tieteenfilosofiasta, aineistoista ja tutkimuksesta.  Arkeologian keskeiset tutkimuskysymykset liittyvät historiaan, mutta tärkeimmät tutkimusmenetelmät ovat luonnontieteellisiä. Opiskelujen aikana pääset tutustumaan käytännön kenttätöihin ja harjoituttamaan itsenäisen tutkimustyön tekemistä. Opintojen loppuvaiheessa monet opiskelijat osallistuvat tutkimusprojekteihin, joita on kotimaan lisäksi toteutettu mm. Boliviassa, Egyptissä, Jordaniassa ja Syyriassa.

Arkeologian opetus tähtää myös ammattitutkintoon, toisin kuin humanistinen opetus yleensä. Akateemisesti koulutetut arkeologit työskentelevät tutkijoina, lukuisissa tehtävissä hallinnossa ja museoissa sekä kulttuurielämässä. Arkeologeja on uusmedian ja tiedotusvälineiden palveluksessa. Kuriositeettina arkeologien joukossa on mm. kulttuurimatkojen opas tai kuolinsyyn tutkija Bosnian joukkohautoja tutkimassa.

Tietoa tutkimuksesta ja tutkijoista löydät humanistisen tiedekunnan Tieteenalat-sivulta. 

Voit seurata arkeologiaa myös Facebookissa ja Instagramissa!

Folkloristiikka tarkastelee kommunikaatiota epävirallisissa, instituutioiden ulkopuolisessa toiminnassa mutta myös niitä yhteiskunnallisia puitteita, jotka tuottavat perinteeksi käsittämiämme ilmiöitä. Folkloristisen tutkimuksen klassisiin aihepiireihin kuuluvat kansanrunous, kansanusko, sadut ja tarinat, kansanlääkintä ja magia, sekä sananlaskut ja arvoitukset. Kalevalan tutkimus liittää suullisen kansanrunouden tutkimustradition suomalaisen kulttuurin ja identiteetin kriittiseen tarkasteluun.

Folkloristiikka tutkii myös suullisen ja kirjoitetun muistitiedon kautta välittyvää tietoisuutta historiasta. Etnisyyden sekä kulttuurisen ja kansallisen identiteetin kysymykset yhdistävät folkloristista tutkimustraditiota yhteiskuntatieteellisiin keskusteluihin. Uusien viestintämuotojen ja monikulttuurisuuden maailmassa folkloristi tutkii ajattelun ja ilmaisun tapoja, jotka sekä yhdistävät eri aikakausien ja eri kulttuurien ihmisryhmiä että luovat niille oman erityisleimansa.

Tietoa tutkimuksesta ja tutkijoista löydät humanistisen tiedekunnan Tieteenalat-sivulta.

Voit tutustua perinteentutkimuksen terminologiaan oheisen sivun kautta.

Kansatiede on ihmisten arjen tutkimusta. Arkea tarkastellaan laaja-alaisesti tutkimalla ihmisten kokemuksia ja niille annettuja merkityksiä. Tutkimus voi kohdistua vaikkapa työhön, harrastuksiin, esineisiin tai paikkoihin. Näitä voidaan tarkastella esimerkiksi etnisyyden, sukupuolen tai iän näkökulmista niin menneisyyden, nykyisyyden kuin osittain tulevaisuudenkin ulottuvuuksissa. Keskeistä on ymmärtää kulttuuriset ilmiöt ja niissä tapahtuneet murrokset osana ajallisia jatkumoita, ja toisaalta yksilöiden toiminta ja näkemykset suhteessa yhteisöihin ja kulttuuriin. Kansatieteessä hyödynnetään monipuolisesti erilaisia laadullisia aineistoja esinekokoelmista verkkokeskusteluihin. Nykykulttuurin ilmiöitä tutkittaessa kansatieteilijät usein menevät ihmisten pariin havainnoimaan heidän toimintojaan ja haastattelemaan heitä.

Tietoa tutkimuksesta ja tutkijoista löydät humanistisen tiedekunnan Tieteenalat-sivulta.

Taidehistoria kattaa materiaalisen ja visuaalisen kulttuurin sekä rakennetun ympäristön tutkimisen niin historiallisena kuin nykypäivän ilmiönä. Taidehistorian tutkimuskohteita ovat muun muassa kuvataiteen eri lajit, arkkitehtuuri, esineet ja muotoilu sekä taideteoriat.

Keskeinen asema opetuksessa on Suomen taidehistorian kysymyksillä keskiajalta nykypäivään globaalista perspektiivistä tarkasteltuna. Näitä käsitellään esimerkiksi erilaisten sosiaalisten käytänteiden, valtasuhteiden, esteettisten pyrkimysten ja yksilön sekä yhteiskunnan toimintojen osina. Opetuksessa painotetaan omaa havainnointia ja kohteisiin tutustumista paikan päällä, joten opintoretket ja tutustumiskäynnit ovat tärkeä osa opetusta.

Tietoa tutkimuksesta ja tutkijoista löydät humanistisen tiedekunnan Tieteenalat-sivulta.

Uskontotieteen tavoitteena on antaa valmiuksia tutkia uskontoja ja ymmärtää niiden merkityksiä ihmisten, kulttuurien ja yhteiskuntien toiminnassa niin menneisyydessä kuin nykypäivänäkin. Uskontotieteessä pohditaan uskonnoksi nimitetyn ilmiön yleistä olemusta eri tutkimusperinteiden näkökulmasta. Tämän vuoksi siinä hyödynnetään monenlaisia lähestymistapoja ja useiden eri tieteenalojen menetelmiä. Uskontotieteellisen tutkimuksen kohteina voivat olla esimerkiksi rituaalit, tekstit ja instituutiot, tai ajankohtaiset yhteiskunnalliset ja eettiset kysymykset kuten monikulttuurisuus ja ympäristöasiat. Myös uskonnolliseen ajatteluun ja toimintaan liittyvät metodiset ja teoreettiset kysymykset kiinnostavat alan tutkijoita.

Tietoa tutkimuksesta ja tutkijoista löydät humanistisen tiedekunnan Tieteenalat-sivulta.

Opintosuuntien ohella voit suorittaa opintokokonaisuuksia myös muista aiheista ja muista ohjelmista. Kulttuurien tutkimuksen kandiohjelma järjestää muun muassa antiikin kulttuurin -opintokokonaisuuden.

Antiikin kulttuurin opintokokonaisuudessa perehdytään Välimeren alueen kreikkalais-roomalaiseen kulttuuriin, sen esineistöön, kuvataiteeseen ja kiinteisiin muinaisjäännöksiin. Maantieteellisiä ydinalueita ovat nykyinen Kreikka ja Italia, joiden kulttuuripiiri vaihteli ajasta toiseen; idässä siihen kuuluivat hellenistiset valtakunnat ja varhaisen Bysantin maailma, lännessä koko keisariajan Rooman imperiumi. Länsimaisen kulttuurin pohjana antiikin kulttuuri on laaja-alainen ja monitieteinen ja tarjoaa useita lähestymistapoja niin kulloisenkin kohteen kuin aikakauden mukaan. Antiikin kulttuurin opintokokonaisuutta tukevat Kielten kandiohjelman kreikan/latinan perusopinnoissa antiikin taidehistorian, mytologian ja historian opintojaksot.

Tietoa tutkimuksesta ja tutkijoista löydät humanistisen tiedekunnan Tieteenalat-sivulta.

Lue lisää antiikintutkimuksesta.