Kulttuurien tutkimuksen kandiohjelmalla on oma digiloikka-projektista kertova blogisivusto, jossa on tietoa muun muassa opiskelijaprojekteista, opiskelun digitaalisten materiaalien sekä välineiden kehittämisestä sekä kulttuurien tutkimuksesta yleisesti.
Saavutin yhden unelmistani, kun aloitin arkeologian opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 2016. Historia-aineet ovat kiinnostaneet minua pienestä asti ja lapsena unelma-ammattini oli monen muun lapsen tavoin paleontologi.
Arkeologian monipuolisuus ja poikkitieteellisyys tuli positiivisena yllätyksenä. Heti opintojen alussa selvisi se, että arkeologian keinoin voi tutkia monenlaisia ja minkä tahansa ikäisiä ilmiöitä sekä kohteita. Se juuri onkin alassa kaikkein parasta, on mahdollista erikoistua oman kiinnostuksen mukaan. Omakin kiinnostukseni tuli hieman yllättäen – jopa itselleni – sillä ajattelin aina olevani eniten kiinnostunut esihistoriasta.
Lukukauden kuluessa huomasinkin, että erityisesti uskontojen ilmeneminen arkeologisessa aineistossa sekä keskiaika ovat mielenkiintoisia. Tämän perusteella valitsin myös muut opintoni, joihin kuuluvat uskontotiede ja keskiajan tutkimus.
Parhaita kokemuksia opiskellessa ovat olleet ainejärjestötoiminta, muihin saman henkisiin opiskelijoihin tutustuminen ja opetuskaivaukset Pirkkalan Tursiannotkon rautakautisella asuinpaikalla.
Aloitin opintoni Turun yliopistossa syksyllä 2014. Vietin lukion jälkeen useamman välivuoden, sillä en millään keksinyt mitä haluaisin opiskella tai miksi haluaisin tulla isona. Päädyin kokeilemaan taidehistoriaa, joka tuntui yhdistävän kaksi mielenkiinnon kohdettani: visuaalisen kulttuurin ja historian. Opiskelin Turussa kaksi vuotta ja pääsin siirtohaun kautta Helsingin yliopistoon syyslukukaudella 2016.
Aineena taidehistoria on mielenkiintoinen, sillä taiteen itsensä tavoin se ammentaa tietoutta aina ihmiskunnan esihistoriasta saakka, mutta on samalla äärimmäisen nykyaikainen. Taidehistorian opiskelijana olen saanut valmiuksia paitsi taiteen historian tuntemiseen, myös taidekritiikkiin, teosanalyyseihin ja taidealan hallinnolliseen puoleen. Olen yhdistänyt opintoihin visuaalisen kulttuurin tutkimusta myös niin sanottujen perinteisten taiteiden ulkopuolelta, ja opiskelen parhaillaan myös elokuva- ja televisiotutkimusta. Sukupuolentutkimus taas on tarjonnut syvempää ymmärrystä yhteiskuntamme erilaisista sosiaalisista rakenteista, jotka heijastuvat aina myös taiteisiin. Tulevaisuudessa haluaisin yhdistää taidehistoriasta, elokuva- ja televisiotutkimuksesta ja sukupuolentutkimuksesta saamani valmiudet tutkiakseni visuaalista kulttuuria ns. "vastakarvaan", esimerkiksi feministisestä tai queer-näkökulmasta.
Neuvoisin tulevaisuuden taidehistorian hakijoita pitämään ennen kaikkea mielensä avoinna. Taidehistoria on paljon laaja-alaisempi aine kuin ensinäkemältä uskoisi. Kannustaisin hakemaan, vaikkei taidehistorioitsijoiden suurin työllistäjä, museoala, liiemmin innostaisikaan – valinnaisilla opinnoilla on mahdollista muokata omaa osaamistaan juuri sellaiseen suuntaan kuin itse haluaa. Lisäksi monen vuoden pääsykokeita tehneenä ja kahdessa eri yliopistossa opiskelleena haluaisin yleisesti muistuttaa kaikkien aineiden hakijoita siitä, ettei pääsykoetulos määritä kenenkään arvoa. Koulutuksessa, kuten elämässä yleensäkään, asiat eivät aina mene juuri niin kuin itse haluaisi, mutta ennemmin tai myöhemmin itsensä löytää todennäköisesti paikasta, joka tuntuu ihan omalta.
Olen Emma ja opiskelen kulttuurien tutkimuksen kandiohjelmassa uskontotiedettä nyt neljättä vuotta. Uskontotiedettä voi opiskella sekä humanistisessa että teologisessa tiedekunnassa.
Kiinnostuin välivuosien jälkeen siitä, mikä antaa ihmisille elämän tarkoituksen sekä millaisia erilaisia katsantokantoja ja tarkoituksia ihmisillä voi olla. Valitsin kulttuurientutkimuksen kandiohjelman, sillä olin ennemminkin kiinnostunut uskonnosta yleisesti kuin aiheen tarkastelusta pääasiassa yhden uskonnon kautta. Nykyään olen kiinnostunut siitä, mikä näitä näkökulmia yhdistää sekä millaisia perusperiaatteita maailmassa on myös uskonnon ulkopuolella.
Parasta opinnoissani on ollut niiden monipuolisuus. Kulttuurientutkimuksen ohjelmassa pääsemme tutustumaan laajasti myös muihin opintosuuntiin, kuten taidehistoriaan, folkloristiikkaan ja arkeologiaan. On ollut myös vapauttavaa, että sivuaineita on voinut valita täysin omien kiinnostuksen kohteiden mukaan! Humanistisia aloja voi yhdistää vaikka mihin. Itse olen yhdistänyt muun muassa filosofian ja tietojenkäsittelytieteen opintoja. Opintojen lisäksi yksi parhaimmista jutuista on ollut ylioppilaskunnan tarjoamat järjestötoimintamahdollisuudet!
Mieleeni on jäänyt erityisesti uskontotieteen kenttätyökurssi, jossa pääsimme pienryhmämme kanssa tutustumaan valitsemaamme uskonnolliseen yhteisöön sekä toteuttamaan siellä havainnointia ja haastattelut. Vaikka aihe ei ollut itselleni se mielenkiintoisin, oli kurssi kuitenkin menetelmiltään mieleenpainuva.
Olen pitänyt etäopiskelusta! Paljon touhuavana ihmisenä on ollut yllättävän arvokasta, että aikaa on vapautunut käyttöön, kun ei tarvitse fyysisesti siirtyä luennolta toiselle. Mielestäni etäkurssien toteutukset ovat myös olleet onnistuneita, joten en koe opetuksen tason laskeneen.
Olen vielä aika avoimin mielin työelämän suhteen, mutta tällä hetkellä koen kiinnostavina työnkuvina erilaiset projektinhallinnan tehtävät esimerkiksi jossakin yhteiskunnallisessa järjestössä tai jonkinlaiset asiantuntijatehtävät.
Pääsin heti opintojeni alussa kiinni yliopiston järjestöelämään oman ainejärjestöni kautta. Muutaman vuoden aikana olen päässyt mukaan kaikenlaiseen, ja matkaan tarttunut hyviä ystäviä sekä työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja!
Muutin Helsinkiin Kouvolasta juuri ennen opintojeni alkua. Pitkään olin sitä mieltä, etten halua muuttaa Helsinkiin, mutta tänne sitä päädyttiin enkä voisi olla tyytyväisempi! Helsingistäkin löytyy rauhallisempia alueita, joten mielikuva Helsingin keskustan pyörteessä jatkuvasti pörräämisestä hälveni aika nopeasti. Helsinki ei myöskään loppujen lopuksi ole valtavan suuri, ja yllättävän nopeasti paikat tulivatkin tutuiksi.
Opintojen lisäksi yliopistolta löytyy todella paljon kaikkea muutakin! Järjestötoiminta on ollut itselleni suorastaan opintojen aikainen intohimo, jota en todellakaan osannut aavistaa vielä hakiessani.
Aikatauluta hyvin ja priorisoi.
Olen Marjut, kulttuurien tutkimuksen 3. vuoden opiskelija. Opintosuuntani on alue- ja kulttuurientutkimus. Haalarimme ovat tummanharmaat.
Oli. Halusin Suomen kärkiyliopistoon opiskelemaan ja juuri tähän koulutusohjelmaan. En edes harkinnut muita yliopistoja.
Alat eroavat toisistaan - osa aloista on hyvinkin kilpailtuja, osa vähemmän. Hakijoita on toki paljon, mutta mahdotonta sisään pääsy ei missään nimessä ole!
Ehkä sen, että täällä pärjätäkseen tarvitsisi olla jotenkin aivan superälykäs kaikilla mahdollisilla tavoilla – ihan tavallisia ihmisiä täällä opiskelee!
Kannattaa ehdottomasti hakea, vain sillä tavalla voi päästä sisään ylipäätään! Välivuosi ei ole missään nimessä katastrofi, jos ovet eivät aukea heti. Omia unelmia kannattaa aina tavoitella.
Helsingistä on myös hyvät kulkuyhteydet ympäri Suomea, ja kaupunki itsessään on tekemistä täynnä!
Olen alanvaihtaja. Aiempi urani ei oikein koskaan tuntunut täysin omalta jutulta ja olin jonkin aikaa miettinyt, että haluaisin päästä opiskelemaan oikeasti unelma-alaani. Lopulta päätin, että nyt tai ei koskaan, pakko hakea ja ainakin yrittää. Pääsin ensimmäisellä kerralla sisään, vaikka luin pääsykokeisiin silloisen päivätyöni ohessa.
Sekä opinnot että Helsingin yliopisto ovat ylittäneet odotukseni. Opettajat on tosi mukavia ja alansa huippuja. Tunnelma on välitön, ja opettajiin voi olla matalalla kynnyksellä yhteydessä.
Omissa opinnoissa yllättävintä on ollut suuri valinnaisuuden mahdollisuus, se, että tenttejä on vähän ja esseiden kirjoittamista sitä vastoin enemmän. Kurssit ovat olleet kiinnostavampia kuin olisin osannut kuvitella!
Omista lukiovuosista on jo jonkin aikaa, mutta luulen suurimman eron lukioon verrattuna olevan valinnan vapaus sekä itsenäisen työn määrä. Luentoja ei ole välttämättä joka päivä, mutta opiskelu on sitten enemmän omasta aikatauluttamisesta kiinni.
Aivan varmasti vaikkapa kasin oppilas voi pärjätä yliopistossa. Lukiossa saa hyvät pohjataidot yliopisto-opintoihin!
Tukea opiskelijalle on saatavilla hyvin. Itse olen hyödyntänyt ainakin opintopsykologin neuvoja. Voimme myös valita opintoihimme hyvinvointikurssin, jossa keskitytään opiskelu- ja hyvinvointitaitojen kehittämiseen. Lisäksi yliopiston sivuilla on erilaisia vinkkejä liittyen esimerkiksi opintojen aikatauluttamiseen.